Kamerunissa kohtasin ison määrän ihmisiä. Evankeliumi meni eteenpäin. Lukuisia uusia seurakuntia syntyi. Teimme matkoja yhdessä vaimoni prinsessa Coletten kanssa. Usein tapasimme tuttuja. Lukuisia armaani entisiä pyhäkoululaisia. Toisinaan myös hänen sukulaisiaan.
Kuvassa olemme rakkaan puolisoni vanhemman veljen prinssi Rogerin kanssa.
Usko on enemmän kuin mielipiteitä. Usko luottaa Jumalan voimaan. Jumala on kaikkivaltias. Siksi usko liittää meidät Kaikkivaltiaaseen.
Vanhana aikana erityisesti pääsiäisenä moni pakana otettiin uskon yhteyteen. Kääntymystä hakeneet perheet saivat opetusta paastonajan alusta alkaen ja heidät kastettiin pääsiäisyönä. Tämän jälkeen uskon vastaanottaneet kantoivat kastepukuaan, valkoista albaansa, koko viikon ajan. Vanhan ajan joukkokasteiden aikaan kylien raitit olivat täynnään valkopukuisia ihmisiä. Näin pääsiäisviikkoa alettiin kutsua valkoiseksi viikoksi. Pääsiäistä seurannutta viikonloppua nimitettiin valkeaksi lauantaiksi ja valkeaksi sunnuntaiksi. Valkeana lauantaina kastepuvut riisuttiin. Siirryttiin arkisempiin asuihin. Valkean päivän nimi ulottui kuitenkin näihinkin, koska saatua kastetta muistettiin viikon perästä aivan erityisen arvokkaana tapahtumana.
Valkean sunnuntain latinankielinen nimi viittaa kasteen antamaan uuteen elämään, quasi modo geniti, suomeksi ”niin kuin vastasyntyneet”. Nimi viittaa pääsiäisen kasteen voimaan, uuden elämän alkuun.
Hamuilkaa puhdasta opetusta
kuin vastasyntyneet vauvat maitoa.
Sen ravitsemina te kasvatte pelastukseen.
1. Piet. 2:2
Jokainen sunnuntai on pääsiäisen oktaavi, sama viikonpäivä jokaisena viikkona. Kaikkina sunnuntaina ylistämme ylösnoussutta Jeesusta. Vahvistumme ylösnousemuksen antaman uuden elämän voimasta. Valkea sunnuntai toimii avaimena jokaisen sunnuntain pyhittämiseen. Ylistämme ylösnoussutta Herraamme. Elämme hänen voimastaan. Armosta autuaiksi tulleina, uskosta osallisina.
Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta,
voittaa maailman.
Kamerunissa lauloimme jokaisessa jumalanpalveluksessa uskon voimasta kertovan jakeen Roomalaiskirjeestä:
Minä en häpeä evankeliumia,
sillä se on Jumalan voima
ja se tuo pelastuksen kaikille,
jotka sen uskovat. Room. 1:16.
Sunnuntai 27.4.2025
1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti)
Ylösnousseen todistajia
Jumalan kansa tuo rohkeasti esille Jumalan voiman. Jeesus on ylösnoussut. Hänen elämänsä on meidän elämämme. Hänen ylösnousemuksensa antaa meillekin ylösnousemuksen. Siirrymmepä ajasta ikuisuuteen varhain tai myöhään, sama sointu kaikuu kaikkialla.
Evankeliumi on Jumalan voima. Tähän voimaan uskomme tarttuu. Riemuiten ylistämme uskomme lahjaa, Jumalan hyvyyden rajatonta suuruutta, kuoleman valtojen väistymistä, uuden elämän koittoa, ikuisuuden ylivoimaa ajallisuuden yli, Jumalan täyttä kunniaa ja ylistystä.
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä on hänen Pojassaan.
Jolla on Poika, sillä on elämä.
Toinen lukukappale eli epistola: 1. Joh. 5:4–12
Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, luvusta 5
Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta,
voittaa maailman.
Ja tämä on se voitto,
tämä on maailman voittanut:
meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se,
joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus,
on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren.
Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus.
Todistajia on näin kolme:
Henki, vesi ja veri,
ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen,
ja Jumalan todistus on paljon painavampi.
Tämä on Jumalan todistus:
hän on todistanut Pojastaan.
Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan,
on tämä todistus sisimmässään.
Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko,
tekee hänestä valehtelijan,
hän kun ei usko itse Jumalaa.
Ja tämä on se todistus:
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä on hänen Pojassaan.
Jolla on Poika, sillä on elämä.
Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
Saamme Kristuksen kohdata joka aamu ja päivä siellä missä hän on luvannut olla .Saamme hengittää hänessä Raamatun sanassa ja rukouksissa ja olla siellä missä hän tahtoo meidän olevan hänen palveltavanaan , Jumalanpalveluksessa ,Herran pyhässä ehtoollisessa , uskovien yhteydessä . On surullista että katseemme kiinnittyy usein ihmisiin ja ennakkoluuloisesti katsomme syntiin , mutta meidän tulisi etsiä Jumalan vanhurskautta joka on yhtä riemullista kuin Filippuksella ;
Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista”. Natanael sanoi hänelle: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippus sanoi hänelle: ”Tule ja katso”. Evankeliumi tahtoo Kristuksessa tulla elämäämme ilona ja avata meidän sydämen näkemään sen rakkauden kaiken syntisyytemme ja rikkinäisyyden keskellä . Seurakunta on maan päällä harvinainen paikka koska siellä on täysin erilainen hallintomuoto , koska siellä seurakunnan pää hallitsee rakkaudella ja sen jäsenet ovat syntisiä mutta tahtovat olla alamaisia Kristukselle koska hän on niin hyvä . Evankeliumi , lahjavanhurkaus avaa käsittämään meidän osamme joka on käsittämätön Jumalan ansaitsematon armo minun osakseni ja saamme armahdettuina syntisinä tuntea iloa rauhaa ja vapautta . Kun uskomme että Jumala kuulee rukouksemme ja luotamme hänen johdatukseen niin silloin tulee rukoillen etsiä sitä vanhurkautta sieltä mistä voimme löytää hänet . Ei ihmistä ole tarkoitettu viettämään yksityistä kristillisyyttä , ei raamatussa ole sellaista opetusta . Se yhteys ei ole tunkeilevaa , eikä pelottavaa , ei vertailevaa ei ilmoittautumista , eikä miettimistä sitoutumista vaan ensisijaisesti omistamista Kristuksen rikkauksia ja hänen tekoihinsa turvautumista ja luottamusta että viimeisenä päivänä hän on herättävä minut ja antava iankaikkisen elämän .
Ihmiset olemme pelokkaita ja kun saisimme rakkauteen kääriä Filippuksen sanat kutsuvana ; tule ja katso . Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat sanoneet seurakuntaan tullessa että ovat niin syntisiä että en meinannut uskaltaa tulla ja on vaikka millaisia ajatuksia ihmisillä omine ajatuksineen . Ei onneksi Suomen kristillisyys ole niin pimeää etteikö evankeliumia vielä kuule että rukoillen varmasti löytää ja se on varma että ns kohtalotovereita löytyy ja parhaimmillaan löytyy iso joukko veljiä ja siskoja lahjaksi kulkemaan rinnalla elämän matkaa.
Syntisen ihmisen kilvoittelu arjessa täytyy myös lähteä Kristuksen sovitustyöstä käsin ja pitää syntiä ikäänkuin tahrana vaatteissa ja pyrkiä se pois pyyhkimään . Synnilliset ajatukset on paras vangita Kristukseen kiitoksen kanssa ja kääntää katseet häneen eikä lähteä ”palaveriin ” oman syntisen luontonsa ja sielunvihollisen kanssa , joka tahtoo että viivymme synnin edessä . Olen tullut siihen tulokseen että kiitos on parasta meille ja myrkkyä pahalle ihmisen joutuessa kiusauksiin joihin me niin helposti joudumme ja myös lankeamme monin tavoin niihin. Siksi jokapäiväisessä synnitunnuksessa vaikka Isä meidän rukouksin sanoin on tarpeellinen , mutta Jumalan sanaa ja seurakuntayhteyttä sielumme tarvitsee.
Timo
Kiitos suurenmoisesta tekstistäsi