”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Hebr. 11:3. Usko näkee, että Jumala on ollut ennen kuin maailma ja että hän on riippumaton luoduista. Usko ymmärtää senkin, ettei maailma ole syntynyt itsestään, vaan Jumalan tahdosta. Jos Jumala suljetaan pois, niin maailman luominen tulee aivan käsittämättömäksi. Uskon kautta me ymmärrämme – ei järjen viisauden avulla. Maailman olemassaolo todistaa Jumalasta, hänen viisaudestaan; hyvyydestään ja voimastaan. Vanhan liiton pyhät jo todistivat: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” Ps. 19:2. Samaan todistukseen Paavali yhtyy kirjoittaessaan Roomassa oleville pyhille: ”Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävissä.” Room. 1:20.
Koska Jumala on luonut maailman, niin tämä on Jumalan maailma. Jumalan sormen jäljet näkyvät kaikessa, ja hänen nimensä on yhdistetty kaikkeen. Hän on itse mukana täällä ja kannattaa kaikkea sanansa voimalla. Raamatun kirjoittajat eivät koeta todistaa Jumalan olemassaoloa. He asuivat talossa, jossa isäntä on aina kotona. Usko on tästä selvillä.
Kun Jumala on luonut kaikki, niin luotuja on tutkittava Jumalan yhteydessä eli uskonnollisessa hengessä. Tässä ei riitä järjen viisaus. Viisaimmallekin Jumalan kieltäjälle maailman olemassaolo jää ratkaisemattomaksi. Mutta siinä, missä oppineinkin saattaa mennä harhaan, pieni lapsi osaa oikeaan, kun hän uskoo Jumalan sanaan. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla rakennettu. Tämä on maailman arvoituksen ratkaisu.
Eeli J. Hakala, Päivä valkenee, s. 72-73, Sley; 1946.
Kun otat Kristuksen autuutesi perustaksi, siitä seuraa että käsität hänet esikuvaksi.
Fredrik Wislöff
Meidänkin on ennen kaikkea pitäydyttävä sanaan; emme saa päästää sitä sydämestämme, vaan meidän on yhäti (jatkuvasti) harjoitettava sitä, siitä saatava opetusta, lujuutta ja rohkaisua ja siinä kasvettava, ja sepä onkin tarpeellista.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 36, SLEY, 1942. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Meidän tulee sydämellisesti iloita tästä suuresta lahjasta, nimittäin autuudestamme (pelastuksestamme), niin kuin kaikki Jumalan pyhät, varsinkin Jesaja, Paavali ja Maria ennen iloitsivat. Profeetta Jesaja kirjoittaa, 61:10: ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee Jumalassani; sillä hän puetti minut autuuden vaatteilla.”
Paavali sanoo 2 Kor. 6:10. ”Me olemme murheellisia mutta aina iloisia.” Ja Maria sanoo: Luuk. 1:46-47: ”Sieluni suuresti ylistää Herraa, ja henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.”
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 214, SLEY, 1925. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Mika
Kiitos blogistasi
Eeli Hakala kuului lukioaikani suosikkilukemistooni
Sakari Korpinen oli koulukaverini Someron yhteiskoulussa ja hänen isänsä oli Someron kappalainen
Kiitos Jumalalle.
Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet … Tule ja katso.” Joh. 1:45, 46
Heti, kun ”olemme löytäneet”, me tahdomme löytää jonkun toisen ja kutsua: ”Tule ja katso.”
Frances Ridley Havergal, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Hän on omalla verellänsä ansainnut itselleen seurakunnan. Ap. t. 20:28
Eihän minun tarvitse teille sanoa, mitä Raamattu tarkoittaa Kristuksen verellä. Se ymmärtää sillä Kristuksen veren vuodattamista, Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa meidän tähtemme, sitä rangaistusta, minkä hän kärsi meidän sijastamme, hänen veristä uhrikuolemaansa, jolla hän tyydytti tuomitsevan Jumalan vanhurskauden. Juuri siinä on pelastus, ja juuri siitä vuotaa syntisraukkojen elämä. Punaiseksi punatkaamme lippumme; punainen olkoon kokardimme, punainen kypärin töyhtömme. Sillä punainen on aateliskirjamme, meidän vapaalippumme, ja kuinka erinomaisia sitten olemmekin, olemme erinomaisia kuitenkin ainoastaan veressä ja veren kautta.
Friedrich Wilhelm Krummacher, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.
Erika Kirk sanoi antavansa anteeksi miehensä murhaajalle! Pystyisivätkö ateistit ja muut jumalattomat samaan? Evankeliumista saa voimaa antaa anteeksi väärin tekijöille. Minäkin haluan antaa ja annan anteeksi esim. ihmisille, jotka ovat kiusanneet minua eri tavoin. ”Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:13)
Veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä. 3. Moos. 17:11.
Suhteemme Jeesuksen vereen ratkaisee iäisen onnemme tai onnettomuutemme. Omistaa tai hyljätä osallisuutensa tähän vereen on samaa kuin olla iäisesti pelastettu tai iäisesti kadotettu. Mitä sanoo Johannes? “Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh. 1:7, sulku allekirjoittaneen lisäys) AUTTAAKO se meitä tulemaan puhtaiksi? Ei, se PUHDISTAA meidät. Kehottaako se meitä puhdistumaan? Ei, itse veri PUHDISTAA meidät. Puhdistaako se meidät synnin himosta? Ei niin, veri puhdistaa meidät SYNNISTÄ. Niin kyllä, hengellisen uneliaisuuden ja hitauden synnistä? Ei, käyttäkää vain silmiänne: KAIKESTA SYNNISTÄ. Verikö? Niin, niin veri. Te luulette, että Kristuksen HUOLENPITO tekee meidät puhtaiksi. Mutta apostoli Johannes on toista mieltä. Te saarnaatte, että juuri Kristuksen OPPI tekee puhtaaksi. Ei, Johannes sanoo, että hänen VERENSÄ puhdistaa meidät synneistämme. Te sanotte: “Kristuksen seuraaminen.” Ei, hänen verensä, hänen verensä. Ja tälle verelle, teidän kaikkien on se myönnettävä, uskovaisten ja uskottomien, verta kammoavien ja verellä vihmottujen, tälle verelle tunnustetaan tässä voima voida PUHDISTAA, kokonaan PUHDISTAA KAIKESTA SYNNISTÄ.
Friedrich Wilhelm Krummacher (1796-1868), ARMOA ARMOSTA, s. 341-342, Sley, 1966.
Se on todellakin jalo ja tärkeä asia, että Johannes ensimmäisenä lähtee ilmoittamaan tätä sanomaa maailmalle ja sanomaan: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Onhan jokaisen sydämessään tunnustaminen: Minäkin kuulun maailmaan. Jos Karitsa siis ottaa pois koko maailman synnit, niin hän ottaa pois minunkin syntini. Eihän siitä ketään pois suljeta. Tämä on oikea ilo ja hyvä sanoma: synti ei enää ole painamassa maailmaa, eikä se saa enää meitä pelottaa, tuomita ja surmata, vaan se otetaan meiltä pois ja pannaan Jumalan Karitsan kannettavaksi. Sen sanoman Johannes ensimmäisenä ilmoittaa maailmalle, sormellaan osoittaen Kristusta ja neuvoen ja kehottaen jokaista turvautumaan Kristukseen ja toivomaan häneltä tätä armoa.
Toisetkin profeetat ovat tosin ennustaneet Kristuksesta, kuinka hän oli tuleva pelastamaan maailman synnistä. Mutta ei Jesaja eikä Jeremia osanneet sanoa: Tuo se on, joka teidän tulee ottaa vastaan, hän on sen teollaan toteuttava. Johannes on ensimmäisenä näin lausunut osoittaessaan sormellansa häntä, jolta nimen omaan synnit ovat anteeksi saatavissa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 766, SLEY, 1945.
Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Jeremia 17:7.