”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Hebr. 11:3. Usko näkee, että Jumala on ollut ennen kuin maailma ja että hän on riippumaton luoduista. Usko ymmärtää senkin, ettei maailma ole syntynyt itsestään, vaan Jumalan tahdosta. Jos Jumala suljetaan pois, niin maailman luominen tulee aivan käsittämättömäksi. Uskon kautta me ymmärrämme – ei järjen viisauden avulla. Maailman olemassaolo todistaa Jumalasta, hänen viisaudestaan; hyvyydestään ja voimastaan. Vanhan liiton pyhät jo todistivat: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” Ps. 19:2. Samaan todistukseen Paavali yhtyy kirjoittaessaan Roomassa oleville pyhille: ”Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävissä.” Room. 1:20.
Koska Jumala on luonut maailman, niin tämä on Jumalan maailma. Jumalan sormen jäljet näkyvät kaikessa, ja hänen nimensä on yhdistetty kaikkeen. Hän on itse mukana täällä ja kannattaa kaikkea sanansa voimalla. Raamatun kirjoittajat eivät koeta todistaa Jumalan olemassaoloa. He asuivat talossa, jossa isäntä on aina kotona. Usko on tästä selvillä.
Kun Jumala on luonut kaikki, niin luotuja on tutkittava Jumalan yhteydessä eli uskonnollisessa hengessä. Tässä ei riitä järjen viisaus. Viisaimmallekin Jumalan kieltäjälle maailman olemassaolo jää ratkaisemattomaksi. Mutta siinä, missä oppineinkin saattaa mennä harhaan, pieni lapsi osaa oikeaan, kun hän uskoo Jumalan sanaan. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla rakennettu. Tämä on maailman arvoituksen ratkaisu.
Eeli J. Hakala, Päivä valkenee, s. 72-73, Sley; 1946.
Eräs eurooppalainen jumalankieltäjä-tiedemies pilkkasi usein Jumalaan uskovaa opastaan tämän säännöllisesti rukoillessa teltassa, jossa he asuivat. Kerran tiedemies kysyi rukouksen jälkeen, oliko opas koskaan nähnyt Jumalaa tai oliko hän ehkä kädellään kosketellut häntä. – Ei, en ole, oli koruton vastaus.- No, miksi sitten uskot sellaiseen, jota et ole nähnyt ja jota et ole tavannut? Ei sellaista ole olemassakaan, ivasi tiedemies.
Eräänä aamuna oli tiedemies herännyt aikaisin ja tultuaan telttaan hän innostuneena kertoi oppaalleen, että kameli oli kiertänyt telttaa yöllä heidän nukkuessaan. – Näittekö sen ja koskitteko sitä? uteli opas. – En kylläkään, vastasi tiedemies. – No, ei sellaista ole olemassakaan, oli nyt vuorostaan alkuasukkaan vastaus. – Mutta tunnenhan minä kamelin jalanjäljet erämaan hiekassa, puolusteli jumalankieltäjä, – näkyiväthän ne selvästi siellä! Silloin opas vastasi: – Minun Jumalani sormenjäljet ovat kaikkialla luonnossa. Tunnenhan minä ne. Aurinko, kuu, tähdet ja koko luomakunta todistaa, että niiden tekijä on Jumala ja luoja, johon uskon. Ja siihen todistukseen yhtyy vielä sydämeni jumalkaipuu.
Sakari Korpinen, Tälle Perustalle, s. 44, Sley-Kirjat Oy, 1984.
Fyysikkona olen lähestynyt luontoa fyysikon näkökulmasta. Se ihmeellisen täydellinen looginen järjestys, jonka fysiikka meille paljastaa, ei voi olla sattuma. Se on olemassaolon perusasioita, jolta en voi sulkea silmiäni.
K. V. Laurikainen (1916-1997), Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori 1960-1979, Virkanimike muutettiin 1978 alkeishiukkasfysiikan professoriksi, Luonto puhuu Luojastaan, 1983.
K.V.Laurikainen taisi olla ns. huonosti ymmärretty sekä ns.kristillis-uskonnollisella että ns. puhtaan tieteellisellä rintamalla, jossa häntä pidettiin jonkinlaisena outolintuna. Tiettävästi hän kuitenkin sai monen syvällisemmin maailman olemuksesta kiinnostuneet tiedemiehen (-henkilön?) alun fundeeraamaan sitä, millainen maailmamme oikeastaan ja oikeasti on. Laurikainen itse kertoi alkaneensa miettiä ”syntyjä syviä” nimenomaan modernin fysiikan ilmiöiden vuoksi ja niiden vaikutuksesta. Hän toi esiin selkeästi ajatuksensa siitä että ns. positivistinen filosofia ei vastaa nykyfysiikan olemusta. En minäkään aikoinaan oikein ymmärtänyt edes koko ”positivismi” -käsitettä. Tieteenfilosofiaa ei juuri opetettu. Kuitenkin jo nuorena oivalsin itse, että ihan oikeidenkin tiedehenkilöiden näkemyksissä on paljonkion sellaista, joka perustuu perususkomukseen tai oletukseen siitä, mikä on todellisuuden perimmäinen luonne ja olemus.
Sattuma kaiken muotoutumisen selityksenä ei vakuuttanut – ei sittenkään, vaikka vitsikäs sanaonta kuuluukin: ”Tuurilla ne seilaavat isommatkin laivat…”
Evolutiinen käsitys ohjaa ihmiskuntaa ajattelemaan että kehitymme koko ajan ja unohdamme että kehitys on eri asia kuin edistys. Samalla luomme ihmiselämän päälle ” tiedosta ” nousevia vaatimuksia itsellemme ja toisille , jotka tekevät ihmiselämän raskaaksi. Älä tartu , älä maista, liika kaloreita, liikaa suolaa, liikaa sokeria, suositus rikottu , laatuaikaa liian vähän , kasvukäyrä ja suositukset joka asiassa muodostuu orjuudeksi ihmiselämäksi ja laiksi joiden tulkintaa tulkitaan kirjaimellisesti tai tulevat ohjaamaan meidän käytöstä . Media piirtää mallia oikeasta ja antaa elämän ohjeita lähes joka asiasta .
Kun ihmiskunta menettää turvan Jumalasta tulee tilalle armoton ja laiton moraali tilalle . Tähän toivottomuuteen löytyy Darvinistisia filosofeja kirjailemaan ihmiselämän arvottomuutta ja sattumanvaraisuutta . Jumalan käden jäljet näkyy kaikkialla kun hän saa kirkastaa meille ilmoituksen kautta suunnitelmansa . Kristuksessa ja Kristuksesta avataan meille kaikkinainen viisaus niin arjen pieniin kuin isoihin asioihin , lapseudessa vaeltaminen on suurinta viisautta ihmiselle tässä ajassa.
Luther kirjoittaa Raamatusta: ”Anna siis omien ajatustesi ja tunteittesi mennä menojaan ja pidä tämä kirja kaikkein kalleimpana aarteenasi. Pidä se rikkaimpana lähteenä, jota et koskaan kykene kyllin tutkimaan löytääksesi sen jumalallisen viisauden, jota Jumala tässä, tallatakseen alas kaiken ylpeyden, niin yksinkertaisesti ja selvästi esittää. Tässä löydät ne kapalovaatteet ja sen seimen, jossa Kristus makaa ja jonne enkelitkin paimenia ohjaavat.”
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 18, SLEY, 1982.
Tämä kommentti ei oikeastaan liity mitenkään tähän blogiin, mutta laitan sen silti tähän.
Eräs ateistipsykiatri ehdotti minulle melkein suoraan huoralla käyntiä. Pidin näitä puheita asiattomina ja annoin siitä palautetta Terveystalon asiakaspalautteeseen. Sieltä soitettiin ja esitettiin pahoittelut asiasta.
Eräs psykiatri sanoi minulle kerran, että jos nainen on vielä 30-vuotiaana neitsyt, hänen täytyy olla hiukan sairas. Onko tällainen puhe psykiatrilta asiallista? Ei ole.
Hesekiel:
3:8 Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.
3:9 Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.
Anteeksi kirjoitusvirheeni, evoluutio käsitys oli tarkoitus kirjoittaa
Uskomme ei ehkä sinänsä vielä ratkaise maailman ”arvoitusta” mutta uskon kautta voimme ymmärtää, että Jumalan Sanalla maailma on luotu. Miten luominen on tapahtunut, siitä tietenkin voidaan kiistellä – ja tunnutaan kiisteltävänkin. Olen itse ollut huomaavinani, että ns. kristillis-kirkollisissakin piireissä usein tunnutaan luottavan enemmän kehittymiseen – tai evoluutioon – enemmän kuin luomiseen: uskomme ihmisten ja ymmärryksenkin ikäänkuin paranevan sillä varjolla, että saamme tietoa enentyvästi maailman yksityiskohdista. Uskommepa kehittyvämme jopa niin viisaiksi, että ajattelemme olevamme Jumalaakin tai luojaamme viisaampia, ja ajattelemme itse ihmisinä ”keksineemme” tai kehittäneemme jopa käsitteen ”jumala”, johon uskomme tai emme. Tosiasiassa olemme vain kehittäneet ajatuksia tai mielikuvia Jumalasta, joihin sitten uskomme tai emme usko.
Tosuushan ei asetu uskomme mukaan (vaikka yrittäisimme vuoriakin siirtää – luontoakin samalla turmellen) vaan uskomme tulisi orientoitua totuuden – tai oikeammin Tien, Totuuden ja Elämän olemuksen ja tahdon mukaan; siis kolmiyhteisen Jumalan mukaan.
Usko tieteen kaikenkattavuuteen lienee hiipumassa – toisaalta monien kohdalla kuitenkin usko tieteen voimaan on kenties jopa epätoivoisen vankkaa. Moninaisia uskomuksia suomalaisillakin nykyään lienee. Kun tarkastelee maailman konflikteja ja niihin suhtautumista, ei voi kuin todeta: totuuskäsityksiä pyritään epätoivoisesti rakentelemaan, eivätkä kehitetyt rakennelmat tunnu kuitenkaan vastaavan ihan oikeaa todellisuutta.
Usko pelkästään ja itsessään ei ratkaise vaan oleellista on uskon oikea kohde ja oikea usko, vajavaisenakin.
Concordia nosti 1999 esille myös Uusi Tie-lehdessä käydyn debatin, jossa pastori Eero Junkkaala ja maallikko Petri Kivenheimo kävivät keskustelua luomiseen liittyvistä tapahtumista. Eero Junkkaala uskoi lähinnä ns. teistiseen evoluutioon, jossa Jumala aloitti maailman luomisen 4,5 miljardia vuotta sitten. Perusteena Junkkaalalla oli pääasiassa Raamatun jae: ”tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä”. (Ps. 90:4) Petri Kivenheimon mukaan opetus kuudesta luomispäivästä oli otettava sellaisenaan. (2 Moos. 20:11) Tällä jakeella Hannu Lehtonen osallistui keskusteluun ja siteerasi vielä Lutheria: ”Jos et voi käsittää, että luominen on tapahtunut kuudessa päivässä, niin osoita Pyhälle Hengelle se kunnia, että Hän on sinua oppineempi”.
Concordia-lehti 5/1999, s. 15-18. Luther-sitaatti on otettu Lutherin Genesis-saarnoista. Esipuhe. St. L. 3,21. Ote gradustani sivuilta 29-30. Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003.
Linkki graduuni:
http://hdl.handle.net/10138/21716
Piispojen eilen 19.9. julkaistussa rauhankirjeessä – Kutsu rauhaan s.28. – todetaan mm;
”Raamatun luomiskertomukset ovat kuvaus järjestyksestä ja harmoniasta. Kaikella on paikkansa kokonaisuudessa ja se kaikki on hyvää. Creatio ex nihilo eli tyhjästä luomisen tulkinta vahvisti käsitystä maailman perimmäisestä rauhanomaisuudesta…..
…Raamatun alkulehdillä olevan luomiskertomuksen jälkeinen toinen, vanhempi luomiskertomus kuvaa ihmisen luomista (1. Moos. 2:4–25). Siinä on toinen sävy: ihminen on uhan alla alusta alkaen. Hänet asetetaan paitsi viljelemään myös varjelemaan paratiisia.”
Sivulla 29. viitataan luomiskertomukseen, ettei siinä – ”ole kyse historiallisesta vaan myyttisestä kertomuksesta ja myyttisen paratiisikertomuksen ”viestinä on Jumalan käskyjen noudattaminen.”
Jumala on siis viestinyt paitsi luomiskertomukset (Filonin 20 eKr. – 40 jKr. mukaan mystinen kertomus siitä, mitä tapahtuu Jumalan mielessä) ja myös 10 käskyä myyttinä.
Tämä johtaa mielestäni loogisesti siihen, että myös Kristuksen riippuminen ristillä voidaan selittää sillä perusteella myytiksi, ettei mitään historiallista jatkumoa nähdä luomisen ja Kristuksen lunastusteon välillä ja siten myös käskyt menevät samaan sarjaan. Kun historiallinen jatkumo käytännössä puuttuu niin eipä ihme, että kirkko on nykyään kriisissä.
Jumalan ajatus ja tahto taas on se, että saamme syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa kautta, jonka hän lähetti maailmaan olemaan sovituksena meidän, jopa koko maailman synneistä, ja että me Pojan kautta tuntisimme hänet leppyneeksi, lempeäksi Isäksemme.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 512, SLEY, vuoden 1957 painos.