Kuka Jeesus oikein oli? Kirkossa syntyi erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja asiasta. Vaihtoehtoja on monia: 1. Dynamistisen kristologian mukaan Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana eli Jumalan Valittuna eli ihmisenä, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Tässä tulkinnassa Jeesus oli Jumalan armon opettaja tai julistaja, Jumalan lähettiläs. 2. Subordinationismi piti kirjaimellisesti Jeesusta Jumalan Poikana, jonka Jumala oli luonut jossakin vaiheessa. Jeesus olisi siis alemmanasteinen jumalallinen olento tässä tulkinnassa. Oli aika, jolloin Jeesusta ei ollut. Tässä tulkinnanssa Jeesus ei ole missään tapauksessa Jumala eikä ole samaa olemusta kuin Jumala. Subordinationismi oli tiukasti monoteistinen ja looginen ja piti yksin Isää Jumalana. Edustaja oli mm. Areios. 3. Modalistisen monarkianismin mukaan Jeesusta pidetään historiallisena Jumalan ilmenemismuotona. Muita ilmenemismuotoja olisivat Isä ja Pyhä Henki. 4. Homousianismissa on olemassa yksi jumalallinen olemus ja kolme persoonaa itsenäisesti. Sama olemus yhdistää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Tätä näkemystä kutsutaan myös kolminaisuusopiksi. 5. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli ihmiseksi tullut salattu Jumala. Tässä mallissa Jeesus = Jumala = Isä = Allah. 6. Jeesus oli tavallinen juutalainen ihminen, jolla oli oma sanoma Jumalasta. 7. Ateistit olivat oikeassa. Jumalaa ei ole olemassa. Jeesuksen elämä päättyi hautaan kuten kaikilla muillakin.

Pasi

Luettelosi noista eri suuntauksista kertoo kylläkin jonkinlaisesta paneutumisesta erilaisiin vanhana aikana esiintyneisiin ajatuksellisiin virtauksiin, mutta valitettavasti johtopäätöksesi näyttävät olevan täysin mielivaltainen valinta näiden vaihtoehtojen välillä ja vieläpä sanaan ateismi sisällytät eri sanoman kuin vanhana aikana kristinuskoa vastustaneet pakanat omiinsa. Heidän opetuksessaan kristityt olivat ateisteja, koska nämä kielsivät heidän epäjumalanpalveluksen käytössä olleitten patsaiden edustavan jumalia. Ateismi siis merkitsi heille näiden epäjumalien todellisuuden kieltämistä.

Nykyaikana ateismia on hyvin monenlaista. Luin jo yli puoli vuosisataa sitten erään kirjan, missä oli esitelty yksitoista eri ateismin muotoa, siis 11 erilaista aaterakennelmaa, jotka kaikki nimittivät itseään ateismiksi, mutta keskenään ne olivat toisiinsa nähden täysin eri todellisuuskäsityksistä tulevia aaterakennelmia.

Se että historian aikana on esiintynyt mitä erilaisimpia käsityksiä, milloin minkäkin perustavan näkökohdan innoittamana, ei todista minkään toisen suuntauksen olevan sen paremmin oikean kuin vääränkään, vaan tuollainen valinta yleensä aina kertoo ainoastaan kyseessä olevan esittäjänsä omien uskomustensa varassa olevan näkemyksen olemassaolon, milloin tiedostetummin perustellun milloin täysin tuulesta temmatun. Kuitenkin noiden valintojen takana on kyseisen ihmisen omat uskomukset – ei mitään sen kummempaa – ei enempää eikä vähempää.

Kirkko on kautta historian saanut haasteita milloin oikealta milloin vasemmalta, mistä milloinkin sattuu aikakausien tuulet tuivertamaan. Kaikkien näiden erilaisten haasteiden edessä kirkko on kautta aikojen torjunut oman olemuksensa vastaisia väitteitä ja kurottautuen sellaisia ratkaisuja kohti, jotka juuri kulloisenakin aikana ovat olleet ajankohtaisia ja kulloiseenkin kysymyksenasetteluun tuovat aidoimmat ja oleellisimmat ratkaisut.

Sama Jeesus, Jumalan Poika, joka jo maailman luomisessa oli Isän, Kaikkivaltiaan, suerassa luomassa maailmankaikkeutta sekä näkyvän että näkymättömän maailman, on sama Jeesus, joka nyt istuu Jumalan, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella, ja joka kerran tulee takaisin suuressa kirkkaudessaan hallitsemaan koko maailmankaikkeutta ja täydellisesti kukistamaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan, kaiken mikä sotkee Jumalan luomaa maailmaa ja Jumalan kansaa, kirkkoa.
Sama Pyhä Henki, joka jo luomisen yhteydessä toi valon ja loi kaiken elämän veden yllä liikkuen,, on meidätkin pyhässä kasteessa ottanut Kolmiyhteisen Jumalan omaksi ja ylläpitää uskoamme tämän maailman keskellä ja kerran HÄN tulee herättämään meidät kuolleista ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään, niin että keerran saamme taivaan ihanuudessa ylistää Kolmiyhteisen Jumalan kunniaa ja kirkkautta ianaikkisessa ilossa ja riemussa.

Koska olet pitänyt virsilaulusta, niin kerronpa sinulle, että me rakkaani prinsessa Coletten kanssa laulamme virren Tule kanssani Herra Jeesus joka iltana yhteisessä iltarukouksessamme, jonka muutoin toimitamme ranskaksi.

Hyvää yötä
Jeesus myötä
Äläkä unohda lähetystyötä .

Ari
Evankeliumit kertovat minulle enemmän kuin vain es imerkkiä.

Evankeliumit kertovat minulle,

että Jumala rakastaa minua.

Suuressa armossaan hän pitää minusta huolta jokaisena hetkenä.
Hän kantaa minua koko elämäni suuressa hyvyydessään.

Minä saan iloita ja riemuita siitä, mitä

H Ä N

T E K E E.

Huomaa tämä ero

sinun omiin tekoihisi käpertyvän elämänkatsomuksesi

ja minun Jumalan ihania tekoja ylistävän katsomuksen välillä.

Ari

Oletko miettinyt ettei auringon tarvitse pinnistellä luodakseen valoa ympärilleen. Missä se liikkuu siellä valokin seuraa sitä. Näin myös uskon hedelmät kasvavat siellä, minne Jumalan valon annetaan loistaa kaikessa hyvyydessään.

Otan esimerkin toissapäivästä Turussa poikkeamisestamme.
Tulimme perille kokouspaikkaamme. Lähdimme kapuamaan portaita ylöspäin. Eräät erittäin ystävälliset ihmiset tulivat kertomaan, missä hissi on. Jatkoimme portaikossa koska olimme jo nousseet jonkin matkaa, mutta takaisin lähtiessämme noiden sydämellisten ihmisten neuvoa seuraten laskeuduinme takain hissillä.

Kun astuimme ruokasaliin, niin tapasimme piispa Wille Riekkisen. Jälleen näkemisen ilo oli suuri. Vuosikymmenien takaiset muistot palautuivat mieleeni. Koska aikaisempien tapaamistemme jälkeen olin jäänyt leskeksi ja uudeksi elämäni sulostuttajakseni oli tullut nykyinen vaimoni, niin saatoin esitellä piispalle rakkaan elämäntoverini prinsessa Coletten. Koska hänen pöytäseurueensa oli syömässä,

niin mekin lähdimme ruokaa ottamaan. Silloin keittiön väki opasti meidät toiseen saliin. Yksi keittiön emännistä tuli seuraamme syömään. Vierellämme oli toinen pariskunta, jotka olivat työskennelleet Itä-Afrikassa Tansaniassa ja Keniassa. Näin saimme todella ihanaa seuraa.
Kaiken kukkuraksi saimme myös nauttia kauniista kuorolaulusta, kun muuan kuoro harjoitteli siellä suloisia kappaleitaan. Olimme onnellisia. Me kaksi pariskuntaa ja keittiön puolesta emännöivä rouva pitämässä meille ruokaseuraa pääsimme osalliseksi suloisesta kuololaulusta.

Tulimme suureen saliin. Istuimme tuon miellyttävän Afrikassa työskennellen paiskunnan lisäksi eräs rouva joka myös oli innokas lukemaan ja keräämään kirjoja kotiinsa. Kerroin että minun kirjasttooni on tämän vuosituhannen puolella karttunut noin 10000 kirjaa entisten lisäksi. Hän puolestaan kertoi miten hänelle on kertynyt kirjoja kaikilta mahdollisilta aloilta. Oli ilo tavata kaltaisensa ihminen joka ei jää paikoilleen vaan alati ammentaa uutta kirjallisuuden avarasta aarteistosta.

Tilaisuuden jälkeen menimme erääseen afrikkalaista ruokaa myyvään kauppaan. Sitten menimme eteenpäin.

Rakkaani meni hoitamaan yhden kansainvälisen jutun yhteen paikkaan. Minä poikkesin lähellä olleeseen ravintolaan, missä Pekingistä kotoisin olleet mies ja nainen osoittivat suurta ystävällisyyttä. Minun mennessäni sisään tuo isäntä avasi minulle oven ja takaisin lähtiessäni emäntä avasi oven erittäin kohteliaasti. Olivat ystävällisiä, aivan suurenmoisia. Kiittelin heitä sekä suomeksi että mandariinikiinaksi. Oli suuri ilo tavata niin kohteliaita ja miellyttäviä ihmisiä.

Kun kumpikin meistä oli valmis omalla tahollaan, niin hetken odottelimme erästä nuorempaa prinsessaa poiketaksemme heidän kotonaan. Kävimme siellä ja ilo oli suuri. Hyvästellessämme käytimme sen tapaisia sanoja kuin ”love you” ja muita vastaavia kertoaksemme ilomme kaikesta mitä olimme tuon perheen luona saaneet kokea. Lähtiessämme kuskasimme tuon kodin emännän eli tuon nuoremman prinsessan Turun yliopistolle.

Sitten lähdimme ajamaan Somerolle päin meidän omaan kotiimme. Kiitollisuus täytti mielemme. Olimme onnellisia kaikesta, mitä matkamme aikana olimme saaneet vastaanottaa ystävällisyyttä ja kaikkea hyvää.

Joten Ari

Avaa silmäsi näkemään kaikki se hyvä, minkä Jumala on meille antanut.

Kerron tätä tuodakseni esille, miten Jumala on ollut meille hyvä jokaisena hetkenämme. Tämä vain yhden päivän sisällä ja yhden Turun matkan aikana.

Kautta koko päivän iloitsimme runsaasta ystävällisyydestä

Eikö juuri tässä jos missään tule näkyviin se, miten Jumala on lahjoittanut ympärillemme ylenpalttisen paljon sinun perään kuuluttamiasi Hengen hedelmiä.

Matias Roto miksi olet niin äärimmäisen huolen pidon kohteena, mitä sanot niille ukrainalaisille joiden kodit on saman kirkon jäsenet hajottaneet ja joita on kohdeltu väkivalloin?

Ari

Ihmettelet miksi olen niin suuren huolenpidon kohteena.
En osaa muuta sanoa kuin vain sen, että Jumala pitää huolta omistaan.

Kysyt mitä olen tehnyt ukrainalaisten hyväksi. Valitettavasti olen jo niin vanha, etten jaksa tehdä mitään erityistä heidän hyväkseen. Mitä nyt olen lukenut valtavan paljon ukrainan kielistä kirjallisuutta näinä vuosina. Se on minun moraalinen tukeni heidän hyväkseen.

Meillä Somerolla järjestimme heti heidän tultuaan kirkossa messun, missä avustajina oli niin meidän suomalaisia kuin paikkakunnalle juuri saapuneita ukrainalaisia. Toki suuri osa heistä on ortodokseja joten heidän luonnollinen uskonnollinen ilmaisunsa pääsee täysin oikeuksiinsa ortodoksien liturgiassa.

Omalta puoleltani käytin puheenvuoron kaupunginvaltuuston kokouksessa, missä rohkaisin kaupunkiamme pitämään erityistä huolta keskuuteemme muuttaneista ukrainalaisista.

Meillä on suureksi onneksemme pidempään paikkakunnalla asunut pätevä pedagogi, joka alkuaan on kotoisin Ukrainasta. Hänet vapautettiin omasta koulutoimestaan ja pantiin tulijoista huolehtivan työn johtoon. On todella suuri onni, että meillä on sellainen ihminen uusien tulijoiden parissa työskentelyä ohjaamassa.

Erinomaisen kirjastomme reagoi myös hyvin nopeasti uusien tulokkaisen huomioon ottamiseen. Paljon uutta kirjallisuutta on hankittu heitä varten sekä ukrainaksi että venäjäksi, koska moni tulija on tullut keskuuteemme Ukrainan venäjänkieliseltä alueelta, minne jumalaton hyökkäys on erityisesti kohdistunut. Kirjastonhoitajamme on itse suorittanut opiskelunsa slaavilaisella kielialueella, joten hän on heti alusta asti pystynyt pitämään tulijoista mahdollisimman hyvää huolta.
(Kerran kirjastossa palautin muutamaa ukrainan kielistä kirjaa, kun eräs perhe lapsineen oli siellä käymässä. Heti kun olin leimannut palautuksen saatoin suositella yhtä lasten kirjaa heille, niin että se saman tien meni heidän lainaustensa joukkoon. Lapset loistivat iloa saadessaan teoksen syliinsä.)

Tässä vain joitakin näkökohtia siitä, miten olemme yrittäneet saadaa tulijoiden elämään tukea ja muuta tarpeellista.

Matias Roto tulkitsit kysymykseni hiukan ohi, siis tarkoitus oli että kun sinä ole tniin suuren huolenpidon kohteena niin miksi eivät kaikki ole, kuten ukrainalaiset, mitä tähän sanoisit heille, miksi he neivät ole yhtä suuren huolenpidon kohteena?

Ari

Edellä kerroin mitä olemme yrittäneet tehdä ukrainalaisten hyväksi.

Valitettavasti puheenvuorosi sisältää myös juopuneen oksennuksen tasoista puhetta suustasi.

Syytät Venäjän ja Ukrainan kirkkoa tuosta sodasta. Tämä on suorastaan törkeää asian vierestä menevää syyttelyä.

Kirkon sanomahan on rauhan sanomaa. Kun annamme kunnian Jumalalle, niin silloin meillä on rauha maassa.

Luukkaan evankeliumi:

1:79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.”

2:14 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Paavalikin toivotti kirjeensä vastaanottajille RAUHAA.

2.Tessalonikalaiskirje:

1:2 Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! >> Jakeen lisätiedot

3:16 Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Panin sanan ”rauha” Raamatun hakukoneeseen ja tuloksena oli että se esiintyy todella monta kertaa Pyhässä kirjassame:

Hakuehdolla löytyi 332 jaetta.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=rauha&kaannos=fi-38&kirjat=kr

Joten hyökkäät mitä räikeimmin uskomme keskeistä sanomaa vastaan syyttäessäsi uskontoa muka tuohon mielettömään sotaan syypääksi.

Sinulla olisi parannuksen paikka omien asenteittesi korjaamiseksi vääriä syytöksiä heittelevästä kiusankappaleesta aitoa rakkautta osoittavaksi persoonallisuudeksi.

Matias Roto missä olen syyttänyt ketään/mitään sodasta, enkö ole vain tuonut esille että onko Jumalan tahdon mukaista että kristityt sotivat siellä?

Voiko siis Jeesuksen opetuswlapsi sotia eli tappaa toisia ihmisiä, siis varsinkaan saman kirkon jäseniä?

Martti

Kiitos hyvästä huomiosta!

Martti Pentti siis jos Jumala kääntäisi minulle selän eli hylkäisi niin silloin menettäisin kaiken, onko tätä vaikea ymmärtää? En ole missään sanonut että olisin jo saanut itselleni pelastuksen, jos olen niin väärin olen sanonut, pelastuksen voi menettää. Ettekö te sano että olette jo saaneet pelastuksen kasteessanne, kuinka on teidän laita, mihin tarvitsette Jumalaa?

”Ettekö te sano, että olette jo saaneet pelastuksen kasteessanne?” Emme sano, että kaste takaisi pelastuksen, vaikka omalta puoleltamme sen hylkäisimme. Kasteessa tullaan Jumalan lapseksi. Lapsi voi kapinoida vanhempaansa vastaan ja pahimmassa tapauksessa irtautua kokonaan perheestään. Niinkuin tuhlaajapojan vertauksesta tiedämme, tie kotiin on kuitenkin auki.

Martti Pentti eikö pelastus olekkaan täysin Jumalan teko eli eikö teidän oppinne mukaannihminen itse ei voi tehdä mitään siihen? Siis nyt onkin tekoja joilla voi ainakin menettää pelastuksen, mitä ne ovat?

Ari

Aikaisemtymin tässä keskustelussa olet suoraan sanonut sanonut ettet enää tarvitse Jumalaa kääntymyksesi jälkeen.
Missä on muistisi, missä on johdonmukainen ajattelusi, missä on järkesi, jolla aikoinaan kirjoitit ylioppilaaksi.

Tässä puheenvuorossasi päästelet pahanlaista potaskaa, kun väität että me muka emme enää tarvitsisi Jumalaa kasteemme jälkeen.

Kerrassaan irvokas vääristely sisältyy lauseeseesi: ”Ettekö te sano että olette jo saaneet pelastuksen kasteessanne, kuinka on teidän laita, mihin tarvitsette Jumalaa?”

Tässä lauseessa on taka-ajatuksena sellainen kummallinen materialistinen todellisuudenkuva, että pelastus muka olisi jokin Jumalasta irrallaan oleva paketti, jonka hän antaa itsensä ulkopuolella olevaksi elämän voimaksi.

Tämä on valitettavasti surkeaa sokeutta.

Kastehan on nimenomaan YHTEYDEN SAAMISTA JUMALAAN JA HÄNEN KANSAANSA.

USKO ON ELÄMÄÄ TÄSSÄ YHTEYDESSÄ. Jumalan armoa ja laupeutta tarvitsemme koko elämämme ajan jokaisena päivänä.

Kuten Luther sanoo keskeisen Raamatun opin muutamaan riviin tiivistäen.

Neljänneksi

Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”

Samaten kirkkomme tunnustuskirjat sanovat sen että kaste on välttämätön pelastukseen

IX Kaste

Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.

Matias Roto toteat minulle:””Aikaisemtymin tässä keskustelussa olet suoraan sanonut sanonut ettet enää tarvitse Jumalaa kääntymyksesi jälkeen.””

Voisitko ystävällisesti näyttää missä olen noin sanonut, jos olisin niin silloin olisin väärin sanonut!

Ari

Tässä lauseesi, joka sisältää kuvaamani materialistisen ajattelun mukaisen paketin, ettei sen saatua muka enää tarvittaisi Vapahtajamme joka päivä antamaa pelastusta.

Siis armo on ennen tehdyitä synneistä kun tekee parannuksen Jumalan kutsuessa, ei siihen senjälkeen enää voi/tarvitse turvautua.

Matias Roto kovin yksioikoisesti tulkitsit kirjoittamani, siis kun saa todellisen armon niin ei sen jälkeen kuvittele olevan samaa armoa koko loppu elämäksi, siis kerran saatu kaikkien ennen tehtyjen syntien armahdus on kerran ja vain kerran.

Ari

Puheenvuorosi on jo aiemmin sanomasi uudelleen toistoa eli sopimatonta jankutusta.

Jotta totuus selviäisi sinulle niin vastaan vielä kerran niin, että jos mahdollista voisit lopultakin tulla totuuden tuntoon.

Jälleen toistat tuon JUMALAN JATKUVAN HUOLEPIDON SIVUUTTAVAN LAUSEEN, että muka anteeksianto koskisi vain ENNEN TEHTYJÄ SYNTEJÄ.

Tuollainen oppisi sivuuttaa täydellisesti sen että Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Näin ollen kasteen armo riittää koko elämän ajaksi.

Ota huomioon Isä meidän rukous syntien anteeksiantamuksesta. Sitä pyydetään koko iän vauvasta vaariin, kasteen uudesta syntymästä aina taivaaseen siirtämiseen saakka.

Vanhassa juutalaisessa aamurukouksessa oli KOKO Isä meidän rukous jo paljon ennen Jeesuksen aikaa. Nykyisinkin sen vaihtoehtoina on kolmetoista rukous tai kahdeksantoistarukous.
Olen pitänyt vuoden pituisen esitysten sarjan Isä meidän rukouksesta. Jeesus kulki vanhan juutalaisen rukouksen ja liturgian perinteen keskiuomaa meille kristityille opettamassaan seitsemän kohdan rukouksessaan.

Tuon rukouksen lukemisessa tunnustetaan JOKA PÄIVÄ meidän syntisyytemme niin kauan kuin mielemme siihen vähääkään voi ajatuksen kiinnittää.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Juuri tuo yhden raamatunkohdan perusteella tekemäsi oikosulku kertoo, että oppisi on täydellinen harha.
Jumalan lahja ei ole joku KERRAN OJENNETTAVA PAKETTI, vaan KOKO ELÄMÄN JATKUVA YHTEYS MEIDÄN JUMALAAMME JA HÄNEN OMAAN KANSAANSA ELI KIRKKOON.

”Kerran saatu kaikkien ennen tehtyjen syntien armahdus on kerran ja vain kerran.” Nyt tekisi mieli ehdottaa, että laulaisimme yhdessä virren 547. Toinen säkeistö kuuluu: Joka aamu on armo uus, huolet voimme siis heittää. Rangaistuksenkaan ankaruus ei voi armoa peittää. Herran hoidosta kiittäkäämme, kun hän taivasta varten kasvattaa, murheen allakin armahtaa, hänen turviinsa jäämme (Lina Sandell, Uud. Herkko Kivekäs virsikirjaan 1986).

Martti

Kiitos hyvästä kommentistasi

Tuo virsi on erittäin sopiva tähän tilanteesen.

Matias Roto määrittelet itse omaan oppiisi sopivaksi perustelut poistoille, siis oletuksesi on että minä olisin aina väärässä, onko tämä oikeaa ”keskustelua” kun et tuo Raamatusta mihin perustat oletuksesi?

Tässä on nyt ollut esillä onko armo ennen tehdyistä synneistä vai koko elämän aikana tehdyistä?

Olisi mielenkiintoista jos näyttäisit mihin perustuu tuo oppisi armosta koko elämän ajalle, siis vauvana saatu kaste antaisi täydellisen syntien anteeksiannon kuolemaan asti?

Osoitit kysymyksen Matiakselle. Kommenttini tulee takavasemmalta.

Armo annettiin meille jo ennen kastetta Golgatalla. Jumala armahti maailman. Kaste liittää meidän Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesus elää, niin mekin saamme elää.

Ehkä olet ennenkin kuullut, että kaste ei hyödytä ilman uskoa? Et tunnu tätä muistavan? Uskon alku on alku, ei loppu. Joka uskoo loppuun asti, hamaan kuolemaan asti, pelastuu. Olemme pelastettuja vasta taivaassa, Isän kotona.

Tarvitsen Jumalan armoa tänään. Koko elämäni, jokainen hengenveto on kiinni hänen armostaan.

Armo on jatkuvaa (preesens) :
Jesaja: 54:10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Raamattu kehottaa uskomaan loppuun asti:

3:10 Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. 
3:11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Kari Paukkunen toteat:””Armo annettiin meille jo ennen kastetta Golgatalla. Jumala armahti maailman. Kaste liittää meidän Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesus elää, niin mekin saamme elää.””

Missä Raamatussa sanotaan että Jumala armahti maailman, eikö sovittanut itsensä kanssa?

Siis Jeesus oli uhri jolla Jumala sovitti maiilman itsensä kanssa, siis kukaan ei voinut/voi mennä Jumalan luo ilman uhria synneistään, Jeesus avasi Tien Jumalan valtakuntaan ja Tie kulkee Hänen kautta ja Hänen sanansa mukaan.

Ajatus että kaste liittäisi tähän sovitukseen on harhaa, sillä koko maailma sovitettiin eikä siihen sovitukseen kukaan voi lisätä mitään teoillaan eli ei pappi kastamalla.

Jeesus julisti tehkää parannus ja käski seuraajiaankin niin julistamaan, ilman parannusta kukaan ei pelastu-

Sovitti sana sopii minulle vallan mainiosti.

Kasteesta: Roomalaiskirje:
6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

Käsky kuuluu myös: 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Ari

Turhaan niriset poistoistani. Tässäkin kuvittelet tuottavasi jotain oleellista uutta vaikka suurin osa on vain saman levyn soittoa vanhassa gramofoonissa.

Yksi kysymys on kuitenkin tässä lisää ja siksi siihen on puututtava mitä jämäkämmin,
jotta jos mahdollista LOPULTAKIN pääsisit selville vesille suuresta eksytyksestäsi.

Huomaapa se että mitä Kari sanoo Golgatan KERTAKAIKKISESTA SOVITUKSESTA.
Siihen ei todellakaan voi lisätä yhtään mitään, koska se on koko pelastuksen AINOA TODELLINEN perusta.

Se missä sinä menet pieleen on että kuvittelet kasteen olevan jotain tuohon työhön LISÄTTÄVÄÄ, mitä se ei suinkaan ole, vaan kaste on ainoastaan tuon KERTAKAIKKISEN SOVITUKSEN OJENTAMINEN IHMISELLE.

HUOMAAPA SE ETTÄ SOVITUS ON

K O K O

M A A I L M A N

S Y N N I N

SOVITUS. HUOMAA että maailma sana on KOKONAISOBJEKTI

JA HUOMAA myös että synti sanakin on KOKONAISOBJEKTI, missä kaikkien erillisten syntien kokonaispaketti on MUKANA. Yksikkö muoto ilmaisee ettei sovituksessa ole mitään aukkokohtaa joka jäisi sen ulkopuolelle.

Siksi sinun jäämisesi pelastetun kansan ulkopuolelle on mitä syvin loukkaus Jumalaa vastaan, kun kieltäydyt tämän koko maailmaa koskevan sovituksen saaneiden joukon mukana olosta.

Kari

Kiitos erittäin järkevistä puheenvuoroistasi

Matias Roto toteat:””Se missä sinä menet pieleen on että kuvittelet kasteen olevan jotain tuohon työhön LISÄTTÄVÄÄ, mitä se ei suinkaan ole, vaan kaste on ainoastaan tuon KERTAKAIKKISEN SOVITUKSEN OJENTAMINEN IHMISELLE.””

Eikö sovitus ole kaikkia ihmisiä koskeva jo toteutunut, siis miten sitä enää voi ”OJENTAA” uudestaan?

Mihin ”UNOHDIT” parannuksen, Jeesus sanoo että ilman parannuksen tekoa ei pelastu!

Ari

Teet suuren periaatteellsisen virheen kuvitellessasi tekstieni kannanottoja vain minun yksilöllisiksi näkemyksiksi ikään kuin vastassa okisi vain minun väitteeni vastaan sinun väitteesi.

Tämä on seurausta sinun itse itsellesi kehittämän oppihäkkyrän kuvittelua ajatellessasi minullakin olevan samanlainen omatekoinen opillinen risukasa kyhättynä omaksi opikseni.

Etkö todellakaan ole vielä oppinut edes niin yksinkertaista opin kohtaa, kuin se että kristikunta on YKSI, PYHÄ, YHTEINEN ja apostolinen KIRKKO.

Olen tämän yhden kirkon apostolisen opin seuraaja. Kirjoitan siis sellaista oppia, jota kristikunta on seurannut jo pari vuosituhatta. Et siis kinaa minua vastaan ikään kuin yksilö yksilöä vastaan, vaan kuin yksittäinen harhaan kulkenut sotilas kokonaista monen kansan liittoutunutta armeijaa vastaan.

Oppineena minulla on myös vastuu opettaa kaltaisiasi eksyksiin menneitä omille teilleen harhautuneita ihmisiä, ja sinua varsinkin siksi, että jo lapsena olet saanut kasteen joka
– vertausta käyttääkseni – on kytkenyt sinut Kristuksen voimavirran valtakunnan verkkoon, mutta jotka virtajohdot elet irti repinyt YHTEISEN kristikunnan YHTEYDESTÄ lähtiessäsi.
Kuvittelet että kun kerran olet katkaisijasta pannut virran päälle, niin kyllähän virta on päällä, vaikka tulojohdot oletkin repinyt seinästä irti ja pannut johdon päät irrallisina solmuihin.

Muista. Ettei kaste. Sen paremminkaan kuin parannuskaan lisää mitään itse pelastuksen perustaan eli siis sen paremmin sähköjohto kuin katkaisijasta päälle napsauttaminenkaa lisää uutta sähköä voimalaitoksen sähköön, vaan ainoastaan yhdistää jo voimassa olevaan täyden tehon voimalaan eli siis Golgatan ristin täydelliseen sovitukseen.

Matias Roto siis tuollako minua mollaamalla yrität nostaa itseäsi ns ”opettajana”?

Eikö kaikkea opetusta tule koetella Raamatun sanalla ja kun sen tekee niin se näyttää opetuksesi harhaksi!

Itse käytät suurimman osan kirjoituksistasi (kommenteissasi vastauksina) minun mollaamiseen, tätäkö on oieka ”opettaminen”?

”Käytät suurimman osan kirjoituksistasi minun mollaamiseeni.” Tarkoitat varmaan sitä, että sinun sanotaan toisaalta erehtyneen ja toisaalta käyttävän loukkaavaa kieltä, Ari Pasanen. Jos jotakin ’mollataan’, niin sinun toimiasi. Se on eri asia kuin henkilösi arvostelu. Voisit ottaa moitteet osoitukseksi siitä, että sinun uskotaan olevan niin älykäs ja kehityskykyinen, että voit hyvinkin ottaa opetuksesta vaarin, jos vain luopuisit asennelukoistasi.

Martti

Kiitos kommentistasi

Valma

Kiitos ihanista sanoistasi

Sinulla on suurenmoinen tapa tuoda esiin Jumalan suurten armotekojen runsas anti

Mika

Koska olet kopioinut saman tekstin useampaan ketjuun, niin minäkin liimaan vastaukseni aiemmasta.

Vuosina 1975-1979 toimin Humppilan kirkkoherrana. Siellä oli aikoinaan yhdellä kylällä toiminut eräs luterilainen pienkirkko. Tlos oli muodostunut huonoksi tuolle ryhmälle. Syntyi vaikeita ristiriitoja. Niistä näkyi jälkiä vielä vuosikymmeniä myöhemminkin minun aikanani. Mutta tuon saarnaajan lapset ja myös vaimo palasivat kansankirkkoon. Lopulta menetettyään koko laumansa saarnaajakin oli halunnut palata, mutta tuohon aikaan toiminut kirkkoneuvosti kieltäytyi hyväksymästä tuota saarnaajaa jonka toiminnan takia oli niin pahoja sanasotia käyty aikaisemmin.
Kun tulin seurakuntaan mies oli jo kuollut, mutta vaimo ja lapset elivät vielä. Tämä perhe oli sitten koko toimintakauteni hyvin aktiivisia seurakuntamme toiminnassa. Siitä iloitsin.

Mutta tuon ennen minua läpi käydyn vaiheen opetukset ovat minulle olleet useamman kerran perusteena opastaessani ihmisiä pysymään uskollisesti kirkkomme jäseninä silloinkin, kun kaikki ei mene niin kuin itse soisi asioiden sujuvan. Voisiko sen ilmaista vaikkapa sananlaskulla, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita.

Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto ovat kyllä elinvoimaisia tunnustuksellisia luterilaisia seurakuntia.

Voin käydä vielä myös SLEYN messuissa.