Ihmisiä kyselevät jatkuvasti eri foorumeilla, miten päästä Taivaaseen kuoleman jälkeen. Kaikki on armoa eli kaikki on Jumalan lahjaa ihmiselle. Oikea Jumala on ohjannut ihmistä elämään tässä maailmassa ja antanut omia ohjeitaan noudatettavaksi. Ihmisen on tarkoitus tehdä elämässä hyvää ja pyrkiä hyvyyteen, koska se on Jumalan tahto ja Jumalan laki. Tärkein eettisistä käskyistä on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Ihminen ei itseään pelasta kuolemanjälkeiseen elämään, vaikka tekisi kuinka hyvää. Jumala hyväksyy ihmisen takaisin yhteyteensä puhtaasta armosta eli Rakkaudesta. Tärkeintä ei ole olla oikeassa elämässä eikä täydellinen. Oikea Jumala katsoo ihmisen sisimpään ja tuntee meistä jokaisen. Tärkeintä on usko eli luottamus Jumalaan ja ihmisen halu ja tavoite pysyä Jumalan puolella ja turvata yksin Jumalaan. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässään hyvyyteen, päääsee ikuiseen elämään. Kun ihminen uskoo oikeasti Jumalaan, hän haluaa toteuttaa myös Jumalan tahtoa elämässään ja haluaa toimia oikein ja tehdä hyvää. Usko ja hyvät teot eivät ole vastakohtia, vaan kuuluvat yhteen. Usko näkyy rakkautena ulospäin. Siksi on mieletöntä ja turhaa kysyä, pelastuuko ihminen armosta vai hyvistä teoista.
Oikea Jumala odottaa jokaiselta ihmiseltä uskoa yhteen Jumalaan eli Jahveen = Isään = Allahiin ja hyvän tekemistä ja pyrkimystä hyvyyteen. Anteeksiantamus ei edellytä ihmisen ansioita tai omia tekoja. Jumala antaa yksin armosta anteeksi katuvalle kaikki synnit ja lahjoittaa uskovalle kuolemanjälkeisen elämän. Matka Taivaaseen on kaikille avoin ja helppo tie. On vain valittava puolensa tässä maailmassa.
Pasi,
Puhut omasta uskontunnustuksestasi. Et siis viittaa Nikeian, Apostoliseen tai Athanasioksen uskontunnutuksiin.
Jeesus sanoi Martalle , Luuk 10:42 Vaan YKSI on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.(Biblia 1776)
Olen halunut ja löytänyt henkilökohtaisen suhteen Jumalaan Jeesuksessa. Kaikki siihen kuuluva on Raamatussa ja niiden merkitys avautuu, sulautuu Jumalan Pojan uskossa. Ilman uskoa voi vaellella ympäri maailmaa, eikä saada kuin uusia kysymyksiä, niinkuin 3-400 eKr vaikuttaneet kreikkalaiset viisaat. Heidän kyselynsä/ kysymykset viehättävät lähes kaikkia, vaikkei juuri kukaan huomaa, että jo heidän aikanaan oli Kreikassa Kirjoitukset saatavilla. Siis Vanhan Testamentin kirjoitukset, etenkin Laki, eli viisi Mooseksen kirjaa olisi ollut hankittavissa. Niissä olisi ollut vastaus maailman syntyyn ja koko elossaolon syyhyn. Israelin kansan vaiheet, etenkin Egyptissä ja 40 vuoden korpivaellus, jolla matkalla monet ihmeet vahvistivat Jumalan antamat Lait ja niiden noudattamisen seuraamukset. Jerikon muurit kaatuivat ilman kankia ja Jumala valmisti kaikkien pakanakansojen poistumisen, paitsi filistealaiset.
Nämä ihmeet olivat tiedossa ja niiden todenperäisyys olisi ollut otettavissa selville.
Nyt sitten pääsetkin oppineeseen seuraan. Kukaan kolmesta Sokrates, Platon tai Aristoteles ei näytä kiinnostuneen riittävästi syistä, että miksi Israelin Jumala siunasi ja kirosi/rankaisi kapinoitsijoita.
Alkoikin näiden kolmen filosofiat tulla osaksi kirkon opetusta, joilla sitten Tuomas Akvinolainen ikäänkuin maustoi, eli sovitti samaan taikinaan sekalainen seurakunta-opin ja luolan seinämillä leikittelevät varjokuvat. Viime vuosi olikin Suomen evlut kirkon korkeimman opin taitajan ylistyskirjoitus Akvinolaisesta, jonka suuri saavutus oli kreikkalaisen filosofian ja Kirjoitusten samaan taikinaan leipominen.
Sinä, Pasi, olet yhtä loistava kuin nämä kolme kreikkalaista filosofia. Harrastat heidän kanssaan dialogia, tietokilpailuhengessä. Pyrkimyksesi on löytää kahdesta oletetusta väärästi yksi yhteinen oikea, kirkko keskelle kylää.
Tämä harrastus on siis ikimuistoinen, niinkuin on Usko Jumalaankin, mutta vain harvat sen löytävät. – Näin sanoi Jeesus ja koko Raamattu. Totuus ei miellytä ja siksi valitaan valhe, mikä ei ole sama asia, kuin joutua harhaanjohdetuksi.
Kreikkalainen filosofia ja mytologia yhdistettiin jo paljon aiemmin kirkon opetukseen ja sanomaan. Kaikki alkoi muokkaamalla Jeesuksen sanoja vapaasti kreikan kielellä noin 33 – 500 ja tuomalla pakanauskontojen ideoita suoraan Jeesuksen tarinaan. Kehitys huipentui Nikeassa 325, kun Rooman keisari pakotti kirkolliskokouksen osallistujat hyväksymään Kolminaisuusopin. Siinä meni logiikka roskakoriin ja terve järki uhrattiin alttarille.
Paavali oli myös ahkera kaveri liittämään kreikkalaista mytologiaa ja uskontoa Jeesuksen tarinaan. Syntyi ajatus sovituskuolemasta, vaikka juutalaisuus oli ankarasti kieltänyt ihmisuhrit syntien sovituksena. Ristin tapahtumissa viktoriaaninen sovitus oli vanhin tulkinta ja sopii tähänkin päivään. Se tarkoittaa, että Ristillä Jumala voitti Jeesuksen avulla turmiovallan ja kuoleman ja Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.
Minä en ole loistava. Seuraan lähteitä ja kirjallisuutta ja koetan rakentaa niistä kaikista selkeää kokonaiskuvaa uskon asioista ja varsinkin historiallisesta Jeesuksesta. Sillä tiellä ollaan varmaan loppuun saakka. Mitään tietokilpailuja en harrasta, vaan haluan kuunnella kaikkia ja erilaisia näkökulmia. Usko Jumalaan on helppo asia, mutta kirkot tekevät siitä aivan liian monimutkaista ja vaikeaa hylkäämällä matkalla terveen järjen ja unohtamalla pääasiat.
Kastajaliikkeet eivät ole mielikuvitusta. Onhan niitä ollut kirkon historiassa. Kaikki eivät lapsikastetta pidä oikeana.
Sadut ovat hyvästä. Ne rikastavat elämää ja voivat välittää syvällistä viisautta. Jeesus puhui paljon satuja eli vertauksia. Kirkon historiaan mahtuu paljon satuja myös lähtien joulusadusta ja päätyen suurimpaan satuun Nikeassa 325 Athanasiuksen johdolla. Minun satuni ovat vaarattomia. Niillä on aina onnellinen loppu: Me kaikki uskovat olemme samaa perhettä ja me mahdumme samaan Taivaaseen.
Jos ei ole tullut jokaiselle lukijalle, niim minä hyväksyn kaikki perinteiset tulkinnat kristinuskosta ja minusta ne ovat edelleen vaihtoehtoisia tulkintoja. Olen Heikki Räisäsen ja Wille Riekkisen jalan jäljillä päätynyt toisenlaiseen tulkintaan, mutta en ole kieltänyt perinteisiä näkemyksiä. Koetan erilaisten lähteiden, kirjallisuuden ja eksegetiikan ja erilaisten teologien avulla saada mielestäni järkevänpää ja nykyaikaista tulkintaa kristinuskosta. Olen avoimesti miettinyt asioita juutalaisten ja islamilaisten teologien kanssa. En tiedä, mikä lopputulos tulee olemaan. Se ei ole etukäteen määrätty, mutta yhteinen keskustelu johtaa aina johonkin. Kunnioitan jokaisen vakaumusta enkä ole täällä käännyttämässä ketään yhtään mihinkään. Etsin monen muun lailla historiallista totuutta uskon asioista.
Mielenkiintoista koska ”Riekkis-Räisäs” -pohjaiset tulkinnat ja klassisen kristinuskon mukainen tulkinta ovat kovin yhteensopimattomat ja toisiinsa nähden jopa ristiriitaiset. Ikäänkuinin Jeesus olisi pelkkä ihminen olematta jumala ja toisaaltakuitenkin Jeesus olisi sekä ihminen että Jumala samanaikaisesti. Ikäänkuin olisi monia uskonnollisia teitä ja kuitenkin vain yksi tie. Tietenkin, jos kyse olisi vain siitä, mitä kuvittelemme tai toivoisimme, niin mielikuvituksemme toki voi taipua kovinkin moneen. Toinen kysymys on, onko mielikuvituksemme mukainen maailma totta ihan oikeasti?
Pasi,
1Kun. 18:21: Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.” Eikä kansa vastannut hänelle mitään.
Sinun ”ontumisesi” kirjo kattaa kaiken, mitä ei Raamatusta löydy. Karrikoiden ja omaan kirjoittamaasi viitaten tiivistän, ”kaikki käy, tai kaikessa on jotain hyvää, vaikka Raamatun Jumalakin on oikeaa”. Eli johtoajatuksesi on, ettei niin pahaa ja väärää ettei niistä löytyisi jotain hyvääkin. Tätä samaa väärää armo-opetusta väittivät Alkuseurakunnan pilkkaajat, vt. Room 3:
8 Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: ”Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi”? Niiden tuomio on oikea.
Sitten Luther antoi tähän aihetta kun kirjoitti Melanchotille, että ”tee rohkeasti syntiä ….”.
Kaikki uskonnot, uskomukset, filosofiat jne. ovat todiste ihmisen erosta Luojastaan. On ontto olo! Niin kauan kuin, kun olo on epämukava, niin on toivoa, että Jumalan valmistava pelastus saa ihmisessä tilan. Olen useasti maininnut seurakuntamme virvoketeltta-toiminnasta Tammelan torilla. Olimme vaimoni kanssa siinä mukana viitenä vuotena, toukokuusta syyskuuhun ja joulun aikana kerran pari.
Minun ja vaimoni lisäksi oli yleensä kaksi muuta, jotka ”seurustelivat” sitä haluavien kanssa. Merkittävin ryhmä kävijöissä oli kirkossa kävijät ja siellä toimivat. Vakituisista kävijöistä kaikkien näiden vuosiemme aikana oli viisi henkilöä, joiden jokaisen keskeinen huoli oli, että miksi he eivät tunne mitään taivaallista, vaikka he rukoilevat aamu- ja iltarukoukset, kuuntelevat jumalanpalveluksia tiedotusvälineistä ja käyvät pari kertaa viikossa kirkossa.
Kaksi akateemisen sivistyksen korkeimmalta asteelta sanoivat, että ”haluan tuota samaa mitä sinulla on, Reijo!” Heidän etsimisensä ja isien uskon löytämisestä tehtiin pari koko aukeaman lehtijuttua. Toinen näistä henkilöistä artikkelin julkaisun jälkeen vastasi kysymykseeni, että kuinka voit? ”Huonosti, erittäin huonosti” ja juttu jatkui ettei ole kysymys ruumiillisesta voinnista. Mainituissa lehtijutuissa oli kirkon korkeimman rankin kuva ja lausuma, että Antti palasi isiensä uskoon.
Tällä kertomisellani haluan viitata suureen sisäiseen tyhjyyteen ja tuskaan, mikä on seurausta korkeimmasta pohdinnasta, joka sopii kirkkojen oppeihin ja opetukseen, sekä budhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja islamilaisuuteenkin. Evlut kirkko yrittää paikata jäsenkatoaan, eli lapsikasteitten vähenemistä, lisäämällä sakramentaliseen pelastusoppiin viimeistä huutoa, eli moniäänisyyttä Kirjoitusten ulkopuolelta.
Eksegetiikka ei ole mielikuvitusta ja satuja, vaan aitoa ja rehellistä havaintojen tekemistä pyhistä teksteistä ja niiden selittämista oman aikansa lähteillä ja kulttuuriympäristöllä. Meillä voi olla monenlaisia historiallisia teorioita ja niitä koetellaan tutkimusyhteisössä erilaisin perusteluin. On paljon kysymyksiä, paljon havaintoja, paljon kiistanalaisia tapahtumia ja väitteitä, mutta kukaan ei taida 100% tietää koskaan totuutta. On liian vähän lähteitä ja on liikaa voittajien muokkaamia teoksia ja historian kirjoja. Uskonto on alue, jossa liian moni peluri on halunnut vaikuttaa ja käyttää valtaansa myös tulevia sukupolvia varten. Minä en omista totuutta enkä tiedä 100%. Minulla on vain oma mielipiteeni ja oma uskoni. Ehkä joskus löydetään vielä uusia arkeologisia lähteitä, jotka todistavat jotain vanhaa tai uutta. En tiedä.
Arkeologiset lähteet eivät ratkaise kiistaa Jeesuksen, Isän ja Pyhän Hengen olemuksesta – ainoastaan sen, millaisia ajatuksia ihmiset ovat mahdollisesti pitäneet yllä. Aina jää varaa tulkinnalle. Ei tiede periaatteessakaan voi mitään todistaa, ellei sitten ole kyseessä ns. scientismi, eräänlainen ”tiedeuskonto”.
Kysymys on lopulta mikä merkitys annetaan Jumalan ilmoitukselle,Raamatulle . Siellä on suurimmassa osassa kirjeitä kirjoittaja selvillä ja niitä tekstejä voi tutkia myös uskon näkökulman ulkopuolelta , vaikkapa historiallisesti ja nähdä myös niiden vaikutus ihmiskuntaan ja arvoida ovatko ne tuottaneet hyvää tai pahaa . Jos esitetään muita näkemyksiä niin olisi fiksua tuoda se ajattelija ja kirjoittaja selvästi näkyville . Missä hönen perusteensa on , hän ei ollut silminnäkijä mutta mistä hän tämän tiedon on saanut . Siinä on lopulta Jumalan ilmoitus vastaan ihmisen ajatukset .