Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Ortodoksisuudessa vanhurskauttamisen perusta on Kristuksen koko elämästä ja teosta, ei vain ristiinnaulitsemisesta. Hänen inkarnaationsa (lihaksitulemisensa) eli se, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, on jo itsessään pelastava teko, koska se yhdisti Jumalan ja ihmisen luonnon. Kristuksen kuolema ristillä ja ylösnousemus voittivat synnin, kuoleman ja pahan vallan. Tämä on objektiivinen perusta vanhurskauttamiselle – Jumala on tehnyt kaiken tarvittavan ihmiskunnan pelastamiseksi.
Armo ei ole vain ulkoapäin laskettua (imputoitua) vanhurskautta, vaan se on transformoivaa ja sisäistävää eli se muuttaa ihmistä sisältäpäin.
Synergia (Jumalan ja ihmisen yhteistyö): Tämä on keskeinen ero luterilaiseen vanhurskauttamisoppiin, joka korostaa ”yksin uskosta” (sola fide) ja vanhurskauden lukemista (imputaatio) syntisen hyväksi. Ortodoksisuudessa vanhurskauttaminen on prosessi, jossa Jumalan armo ja ihmisen vapaa tahto toimivat yhdessä. Ihminen vastaa Jumalan armoon uskolla, katumuksella ja hyvillä teoilla. Nämä teot eivät ole ansioita, joilla pelastus ansaittaisiin, vaan ne ovat osa Jumalan ja ihmisen yhteistyötä, jossa ihminen kasvaa Kristuksen kaltaiseksi.
Kiitos hyvästä selvityksestä, Sami P.
Sami , laita Raamatunkohtia Pyhän Hengen karkoituksesta . Tuntuu pohdiskelunne vaikealta , ikäänkuin olisi ongelmaa ihmisen syntisyyden ja vanhurskauden välillä teologisesti . Samaan aikaan ihminen on syntinen ja vanhurskas ja yhtäaikaa vaikuttavat meissä . Se mihin elämämme keskittyy ja mihin katsomme niin sen hedelmää me saamme niittää. Mielestäni Paavalin opetukset ovat selviä asiasta , mitä palvelemme lihan mukaan ja mitä hengen mukaan . Jumalan kuva on mennyt rikki syntiinlankeemuksessa ja meidän rukouksemme on aina Kristus saisi meissä enemmän olla meidän Herramme ja sen hän yksin tekee sanansa kautta . Ehtoolisen loppusanoissa on ; henkesi , ruumiisi ja sielusi , että Kristuksen täyteys sais vaikuttaa meissä ja saisimme jäädä hänen ruumiinsa ja verensä suojaan . Laodikean seurakunta on esimerkki siitä että vaikka Kristus on ajettu pois niin hän tahtoo päästä takaisin seurakuntaan . Raamatussa on paljon kehoitusta kääntymään ihmisiä pois pahoilta teiltä ja laittamaan turvan yksin Jumalaan .
Timo, en ymmärtänyt mitä kysyt?
Timo G. Tuo opetus, että raskaisiin synteihin lankeaminen on seurausta Pyhän Hengen menettämisestä löytyy Schmalkaldenin artikloiden III osasta.
Sami asiaa on hyvä ajatella lapseuden kannalta , Kristuksen suuri rakkaus ja tahto pelastaa meidät on Jumalan suuri pelastussuunnitelma . Pienelle lapselle Jumala lahjoittaa koko vanhurskauden , ihmisjärki ei käsitä kun näyttää että Jumala jakaa rakkautta ja armoa ylenpalttisesti . Mutta ihmisen elämä ei voi erkaantua Jumalan pyhyydestä eli Kristuksen sovitustyöstä , muuten pidämme armoa halpana ja alamme tuomaan omia ansioita . Kaste ja ehtoolinen on kätketty kokonaan Kristukseen
Tämäkään ei nyt avautunut minulle.
Sami niin paljon samaa ikäänkuin vierestä . Ehkä luterilaisuudessa korostus vanhurskauttamisopissa on ikäänkuin armon korostusta että pelkona että emme tuo omia ansioita . Mutta kyllä luterilainen opetus on pyhityksessä Kristuksen kaltaisuuteen . Meillä on vaan ihmiskuva synkempi itsessään ja meillä ei ole vapaata tahtoa koska olemme perisynnin alaisia . Kristus minussa on Paavalilaisen teologia kiinnityskohta luterilaiselle teologialle ja häntä ”ruokkimalla ” ja elämistä hänen sanansa ja armonvälineiden yhteydessä , kuulumalla Kristuksen ruumiiseen jossa Pyhä Henki saa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä . En tiedä ehkä pyrkimys on sama mutta erilainen tie . Siksi ajattelen että luterilainen julistus opin mukaan on focusoitunut Kristukseen . Menemättä sidottuun ratkaisuvaltaan enemmän niin se on mielestäni helpoin tajuta vaikka se on vaikea selittää , kun kuvana on samaan aikaa ja samassa pyhä ja syntisyys . Ei saa Paavalin teologialle muuten vastauksia , joka kuitenkin on mielestäni selvää ja johdonmukaista
Luterilaisuus syntyi 1500 luvulla kirkko on paljon vanhempi. Huomaat varmaan, että 1500 vuotta kirkko oli jo olemassa eikä nämä opit ole muuttuneet kirkossa. 1500 luvulla syntynyt luterilaisuus yrittää keskustella ja väittää, että he ovat löytäneet aidon uskon. Kuulostaa absurdilta.
Timo, kirjoitat; ”Mutta kyllä luterilainen opetus on pyhityksessä Kristuksen kaltaisuuteen”.
Tavote on hyvä. Kerroppa nyt miten teillä tämä lause puretaan auki ja minkälaista kilvoitus kirjallisuutta ja ohjausperinnettä teiltä löytyy. Ortodoksisuus mittaa asiat tätä kautta.
Kyllä on niin, että KOKO KUNNIA siitä, että me kerran olemme taivaassa, on Kristuksen kuoleman.
Hanna Rauta
Sami. Aiheet muuten taisivat olla keskiajalla perin samanlaisia, kuten nykyään. Onko ihminen täysin langennut ja turmeltunut, vai onko ihmisessä joitakin sielun kykyjä, joihin pelastus ja vanhurskauttaminen voivat perustua. Tämä oli vanhurskauttamista koskevan kiistan varsinainen ydin. Kahden uuden kirjan voimalla nyttemmin Kristuksen sovitus kyseenalaistetaan. Synti on tainnut kokea jonkinmoisen unohduksen, enemmän tai vähemmän ison.
Luterilaisille käsitys synnistä on tietysti luovuttamaton, sillä siihen perustuu ajatus jumalattoman vanhurskauttamisesta, joka on Paavalin näkemys ja opetus Raamatussa. Miksei kehotus katumukseen ja uskoon tuottanut Lutherille varmuutta syntien anteeksiantamuksesta. Syy löytynee katolisesta rippisakramentista. Katumukseen oli liitetty ehto. Katumuksen täytyi nousta rakkaudesta Jumalaan. Tuota rakkautta Luther yritti kaivaa sydämestään. Ei löytynyt. Absoluutio ei pätenyt ja jälleen oltiin synneissä.
Eli palaan siihen, että Jumalan kuva menetettiin lankeemuksen seurauksena ei vain kaltaisuus, josta myös sydämemme todistaa. Siksi Luther ei löytänyt itsestään tuota rakkautta Jumalaan, koska sitä ei hänessä ollut. Mutta Jumalan kuvan menettäminen ei ollut Lutherille mikään ongelma. Kristus vanhurskauttamisessa palauttaa meihin tuon Jumalan kuvan. Tosin perisynti jää meihin.
Entä mitä katolinen kirkko opettaa tuosta katumuksesta katekismuksessaan 1452.”Kun katumus syntyy rakkaudesta Jumalaan, jota rakastetaan yli kaiken, sitä kutsutaan ”täydelliseksi” tai ”rakkaudesta syntyväksi katumukseksi” (caritatis contritio).” Tämä kohta ei näytä muuttuneen sitten Lutherin ripittäytymisen.
Kosti, katoliset ovat aina huijanneet. Täytyy tosin huomata, että katolisessa kirkossa oli menossa jo heidän aloittama reformaatio, ennen luteria.
Katolisilla on tälläinen moraalinen komplikaatio rakkauteen, vähän sama kuin blogin otsikko, joten en innostu luterilaisten ja katolisten perheriidoista. Ei koske kirkkoa.
Kosti, minä en menisi ikinä katoliseen luostariin ja luther raukka oli monen katolisen luostarin esimies. Katolisilra on katkennut yhteys isiin.
Sami. Pahoin pelkään, että tuo Jumalan kuvan ja kaltaisuuden menettäminen palautuu koko ihmiskuntaan ja tuohon 1Mo3:1. Siinä tapahtui kuvien vaihto mutta ei markionilaisittain. Tosin tuo välienselvittely käytiin lännen kirkossa. Totta kyllä, että reformaatio oli käynnissä jo aiemmin ja huipentui sitten Lutheriin.
Kosti, ortodoksi kirkossa ei toisten synnit periydy. Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa.😇
Sami no sinä tarvitset sitten Kristusta vähemmän !!
Sami. Ei ollut aivan uusi asia. Harvinaisen syvältä auraa myös omakin lankeemus vaikka se ei olisikaan perittyä. 🙂
Kosti, tuo on protestanttinen olkiukko.
Kosti, tuosta olen samaa mieltä.
Sami. Et kai väitä, etten olisi langenneessa tilassa? Siivosyntinen armon kerjäläisenä. 🙂
Kosti, tule pois siitä tilasta, turha sitä siinä on pysyä.
Sami opin puolustelu historialla on täysin turhaa, meillä on Jumalan sana ja jos uskomme että se on sitä niin siitä meidän tulee ammentaa oppimme ja uskomme perusta .
Kysyit kilvoittelusta ja tämä liittyy Jumalan rakkauteen ja evankeliumia on hyvä silloin miettiä vaikka joh 3:16 ja Kristuksen ruumiista tienä Jumalan luo. Rakkauteen on kätketty Jumalallinen viisaus ja hän tahtoo sen kautta kaikille ruumiinjäsenille tehdä tiettäväksi ja tunnettavaksi millainen Kristus on . Tätä asiaa valaisee mielestäni hyvin kolossalaiskirjeen kohta.
2että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, 3jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Minulle ymmärrys ja monelle muulle raamatun kokonaisesta ilmoituksesta loogisesti jäsentyy paremmin kun on Kristuksen ruumiin jäsennyydessä , koska apostolien opetukset puhuvat ensisijaisesti Kristuksen ruumiille , seurakunnalle . Pyrit Sami pitämään opillisuudesta niin tiukasti kiinni että se kieltää sinua näkemästä suhteen ja uskon eroa . Mietin liittyykö tämä ajatukseen vanhurskauttamisesta , kun oppia tuo ”sitku” mallisesti esille . Kristuksen rauhan saamme omistaa armahdettuina syntisinä jo tässä ja nyt ja kiittäen kaikesta Jumalan armollisuudesta ja rakkaudestaan meitä kohtaan .. F.C. Hedbergin kirjallisuus tekisi hyvää
Timo, Hedberin kirjat olen ostanut lukenut ja heittänyt roskiin. Ei mikään ruudinkeksijä.
Ne jotka lukevat Jumalan sanaa, saavat myös tuntea Pyhän Hengen puhuvan heille.
Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 235, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016. WA 47, 184. A. H.
Mika, näin kirkko on aina ajatellut, mutta heille Raamattu on laajempi kuin protestanteille.
Alkukielessä on tarkkaan ottaen vain: ”…heidän kanssaan Pyhä Henki puhuu.” Eli tuntea-sanaa ei ole.
Sami nyt tulee paljon rönsyilyä olkiukkoja ja kirjarovioita , mutta yritä nyt vastata kysymyksiin .
Mistä raamatun kohdassa pahat teot karkoittavat Pyhän Hengen , pois kokonaan vai miten?
Tarvitsetko sinä Kristusta vähemmän koska et ole perisynnin alainen?
Tuleeko Jumalallinen viisaus rakkauden kautta ?
Jos pystyt vastaamaan Raamatun teksteillä eikä tradition oppikiistoilla kun elämme tässä ja nyt ja meille on annettu Jumalan sana elämäksi Kristusta kirkastamaan. Hedbergin perintö ei sinun oikeaoppisuuden kirjaroviolla haihtunut tuuleen . Se autuuden ilo on jatkoa Lutherin saamalle valolle apostolista uskoa kirkastamaan . Hän on Suomen merkittävin teologi kautta aikain Suomessa , Suomen Luther !
Vastaa kysymyksiini sanan pohjalta ?