Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Tässä opissa mitään muutosta ei tapahdu ihmisessä, vaan kaikki on juridiikkaa taivaan torilla. Kristus laitetaan kauas …
Vanhurskauttamisopissa täytyy erottaa subjektiivinen vanhurkauttaminen ja erikseen objektiivinen . Subjektiinen eli yleinen on taivaan juridiikkaa , koska Jumala on pyhä ja synti ansaitsee tuomion , rangaistuksen . Tämä jää taka-alalla tai pois kokonaan kirkoista ja liikkeistä jotka eivät tunnusta apostolien opetusta perisynnistä tai väheksyvät sitä ja näinollen pyhitysoppikaan ei ole Kristuksesta eli pyhityksemme ei ole Kristus . Subjektiivinen vanhurskauttaminen on myös Jumalan teko joka vastaanotetaan uskolla . Kristus on jo kirkastunut ja häntä tulee saarnata ja opettaa hänestä eikä meidän pyrkimyksemme vie meitä lähemmäksi häntä vaan syntien tunnustamisen kautta kasvamme Kristuksen tuntemisessa . Kristus ei todellakaan ole Pöyryn saarnan ulkona vaan keskiössä . Mikään inhimmillinen ja meidän ajatuksemme ei tule tulla esteeksi sille että Kristus kirkastuu . Siksi sanoilla on merkitystä ja vapauteen Kristus meidät vapautti ja tahtoo että yksinkertaisella apostolisella uskolla omistamme Kristuksen joka on meille lahjaksi annettu ja evankeliumin ytimessä on että vapaata armoa saarnataan yksinkertaisuudessa kuten on kirjoitettu . Jumalan sanan auktoriteetti ei ole monelle tärkeä , kun ei todella hyväksytä että Raamattu on Jumalan puhetta meille ja on pyhää ja elämäksi annettu . Ei tule sotkea siihen omia tuntemuksia ja sävellyksiä joita ei kirkkoisätkään tehneet . Yrität tuoda suhdetta kuin käärmettä pyssyyn ja vääristää kun yrität sanoa että Jumalan lahja usko on sama asia kuin suhde . Ole nyt tarkka kun uskot että ordodoksien traditio on oikea niin ei sieltä kuule Sami löydy vanhurkauttamiseen liity sanaa suhde . Vai oliko ordodoksit pyhitysliikkeen edeltäjiä , kun luulin että se oli usan tuontitavaraa . Tuota ilmaisua ei löydy vanhoista kristillisestä kirjallisuudesta . Sinä myönsit sen osittain sen juuret kun kirjoitit että Pöyry hyökkää Ameriikkalaista pyhityskristillisyyttä kohtaan . Kai ymmärrät uskon ja tunteiden eron . Kun mietit uskovana mitä sinussa herättää ajatus suhde tai usko niin ei kukaan näitä alleviivaa että olis sama tulos . Miksi uskolle pitää keksiä uusia ilmaisuja – ohjata pois Kristuksesta ? Tai sekin ihmetyttää että juuri sinä Sami kun olet kirkossa jossa uskotaan että Kristus kohdataan sakramenteissa niin ikäänkuin haluat mutkistaa . Ehkä sotket kristillistä elämää vaikka liturgiasta uskonkokemuksiin suhdetta . Usko ja sen kokeminen on eri asia , toinen on Jumalan lahja ja toinen on seuraus . Ehkä tämä on sinun vaikea käsittää kun miettii teidän vanhurkauttamisoppia johon sotkeutuu pyhitys väärällä tavalla luterilaisesta katsontakannasta katsoen . Hyvää yötä Jeesus myötä !
Timo kirjoitat; Usko ja sen kokeminen on eri asia , toinen on Jumalan lahja ja toinen on seuraus ”
Ortodokseille usko on koko paketti, emme erittele paketin sisältöä, otamme kiitollisuudella vastaan kaiken. Meille usko on kokemistodellisuus ja se tulee samaan aikaan vanhurskauttamisessa. Koska Kristuksessa on kaikki läsnä heti.
Timo Gummerus toteat:”” Raamattu on Jumalan puhetta meille ja on pyhää ja elämäksi annettu .””
Kuinka toimit kun huomaat että joku porukka/opettaja opettaa Raamatun sanan vastaisesti?
Otatko sen opetuksen jonka huomaat Raamatun sanan vastaiseksi vai et ota, mutta otat sitten heiltä jotain muuta kuten opin vanhurskauttamisesta, uskosta kasteesta jne…????
Ari, no aina voi rukoilla toisten puolesta että Jumala kirkastaa oikealle tielle ja sitähän jokaisen kristityn tulisi rukoilla omalle itselleen . Rakkautta tietysti haluaisi pyytää jos menis muistuttamaan , mutta tämä koskee lähinnä yksittäistä ihmistä jos vaellus ei ole oikea . En mene mitään porukoita ojentelemaan enkä kirkkokuntia , täällä voi kirjoitella ja pohdiskella eroja .
Raamatullinen ajatus lähtee siitä että meillä on seurakunta jokaisella jossa paimenen kautta ja seurakunnan muun yhteyden kautta tulemme Pyhän Hengen opettamiksi , eikä surffailla eri seurakunnissa antamassa pisteitä ja kommentteja . Kristityt voivat olla yhtä ja pelastua vaikka opinkohdat ovat erilaisia. Tuomio ja oikeus on yksin Jumalalla . Kun ihminen laittaa turvansa yksin Kristukseen niin Jumalan Henki johdattaa ihmistä ja vaelluksen aikana Jumala kirkastaa . kurittaa ja opettaa lapsiansa . Meidän jokaisen suurin ongelma on puseron alla eikä muissa kristityissä eikä kirkoissa . Kaikki kriittisyys ja arvostelu vähenee kun löytää paikkansa ja saa olla Kristuksen ruumiin jäsen ja nähdä ja kohdata veljiä ja siskoja joilla sama syntisairaus ja sama päämäärä . Hyvä on tutkia ja etsiä mikä on oikeaa ja sanan mukaista ja sanan opetuksia kuunnellen ja rukoillen . Johannes kastajalta kysyttiin kun ihmisiä kastettiin parannuksen kasteella että mitä meidän on tehtävä niin Johannes kastaja sanoi että jos sinulla on kaksi ihokasta niin anna toinen toinen pois . Joka kuvaa sitä että meidät on kutsuttu Kristuksen esikuvan mukaan palvelemaan ja antamaan oman kutsumuksensa ja lahjojen mukaan . Kristuksella on varattu meille jokaiselle paikka jo täällä ajassa . Ilman seurakuntayhteyttä kristityn elämä kääntyy helposti itseensä päin ja eikä tule ravituksi evankeliumin sanalla
Samin lainaukseen :
Timo, rukoushan kuvaa suhdetta. Jeesus opetti myös Isä meidän rukouksen. Suhteesta nyt puhumme kuten otsikkosi kertoo.
Usko on se jota pyrit suhteeksi kääntämään
Jumala teki ensin jotain
Jumala lahjoitti uskon ( yksin hänen työ)
Sen jälkeen kristillisyydessä seuraa merkit , tunteet , suhteet mutta eivät ole sama kuin vanhurskauttamiseen , pelastukseen liittyvä usko .
Rukoukset ja suhteet ovat seurausta uskosta , vaikka tosin raamattu ei puhu suhteesta eikä kirkkoisät eikä alkukielestä saa suhde sanaa irtoamaan . Tämän aiheen dialogi tuottakoon jälkeenpäin niitä täsmennyksiä tai ajatuksia mitä Jumala tästä haluaa kullekin puhua . Tärkeintä on Kristus ja jokaisen kristityn elämän tärkein aarre. Ja löytää hänen sovitustyönsä kautta keskeisimmät asiat oman elämän tienviitoiksi ja jos on jollakin tehtävänä julistaa tai opettaa että puheet olivat Kristuksesta ja ohjata ihmisiä luottamaan Kristukseen syntienanteeksisaamisen kautta eläen joka päivä parannuksen armossa . Hänen tekonsa varaan me kaikki lopulta jäämme .
Timo, mitä kirjoitat ovat itsestään selvyyksiä. Syntien anteeksi saaminen on vasta alku, kuten kaste.
Arille , nykyään on netissä paljon opetuksia ja podcasteja joita voi kuunnella ja hyvä ihmisen olla utelias , ne puheet joko vahvistaa omaan uskoa tai sitten voi miettiä olenko ymmärtänyt oikein tai huomata että opetus on vierasta raamatun sanalle . Kaikkien seurakuntien ja kirkkojen pitäisi tänä tietokone- aikana laittaa omaa oppia koskevia kirjoituksia ja saarnoja esille että ihmiset voisivat sitä kautta löytää Kristuksen ja myös nähdä onko opetus sanan mukaista .Oman kirkkoni ajattelussa on pyrkimys olla avoin kaikessa ja netin kautta voi kuunnella yli 500 saarnaa ja opetusta podcasteja kuunnella ja toivoisin jokaisen kirkon tekevän samoin . Ja se on selvästi lisääntyvään päin , hyvä niin . Ja olen kuullut ja tiedän ihmisiä jotka ovat tulleet seurakuntaan netin kautta kuunnellessa puheita ja opetuksia . On kristillisiä järjestöjä joiden ohjelma on maksumuurin takana ja se ei kuulu kristillisyyteen koska evankeliumi on ilmaista . Etsiminen ja rukoileminen kuuluu uskovan ihmisen elämään varsinkin silloin kun ei ole vakituista seurakuntayhteyttä jossa joka viikko käy .
Timo G. Vastasin tuolla paljon ylempänä kommenttiisi, jossa sanoit minun olevan vanhurskauttamisopissa eri linjoilla.
Tässä kohden (Sinun ja Sami P:n debatissa) on hyvä muistaa, että vanhurskauttaminen ja pyhitys, oikeastaan uudistus (lat. renovatio) pitää sekä erottaa toisistaan että pitää yhdessä. Ensiksi mainittu on yksin Jumalan teko. Jälkimmäisessä ihminen ja Jumala tekevät ”yhteistyötä”. Kuten aikaisemmin olen todennut, termi ”jumalasuhde” on moderni tapa puhua uskosta.
Herra Jumala. Anna meille toivon ja rohkaisun sanoja, että me ne kätkisimme ja saisimme virvoituksen. Anna meidän sieluumme armosi sanoma synnyttämään uskoa, niin voimakasta ja lujaa, että se uhmaa elämän ja kuoleman hätää ja muodostuu meissä uudistavaksi voimaksi. Tee kristillinen uskontunnustus meille eläväksi sana sanalta, lause lauseelta, että voisimme kaikkien sinun pyhiesi kanssa yhteisessä rintamassa edeten olla kukistamassa pimeyden linnoituksia maailmassa.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 270, WSOY, 1965.
Jaakko puhuu latinalaisesta uskontunnustuksesta. Siihen ei voi ikinä yhtyä.
Jos Haavio tarkoitti kuitenkin Apostolista uskontunnustusta.
Sitten ok.
Kyllä voi yhtyä Jaakko Haavion tekstiin ja olla samaa pyytämässä . Jokaisella päivällä on merkityksensä vaikka tahdomme usein elää tulevaa , jokainen ja murhe ja tuska ovat myös elämään kuuluvia . Elämän ja kuoleman Herra on suurempi kuin meidän ajatuksemme ja yksin häneen tulee sydämemme kääntyä armoa ja anteeksiantoa ja johdatusta pyytää. Hän on tuonut tähän asti ja luottaa saamme että hän vie työnsä loppuun meidän jokaisen kohdalla .
Jumala ei ole kiinnostunut meidän onnellisuudestamme vaan meidän pyhyydestämme
( Leonard Ravenhill)
Sami . Syntien anteeksi saaminen on vasta alku, kuten kaste.
Luterilaiselle kaste ei vain alku eikä anteeksisaaminen . Kaste ja kuolema ovat luterilaisuudessa päällekkäin ja joka päivä tulee haudata vanha ihminen ja elää parannuksen armossa eli syntiä tunnustaen .ordodoksit ovat lähempänä pyhityskristillisyyttä kuin luterilaisuus näissä asioissa.
Juuri näin myös ortodoksisuudessa, jumaloitumiseksi kutsuttu.
Marko pyydän anteeksi kun kommenttini oli tarkoitus Samille , jossa kirjoitin vamhurskauttamisopista . Ihmettelin kommenttiasi ja tarkistin mikä oli mennyt vikaan ja niin kuten epäilin että nimi oli väärä
Ok! Tekevälle sattuu 🙂
Minusta on nyt vähän tarpeetonta vängätä siitä, onko usko suhde vai ei, jos ei samalla määritellä, mitä sanalla suhde tarkoitetaan. Minusta on myös hyvä välttää ortodoksikristittyjen uskonkäsitysten suoraviivaista arviointia luterilaisen teologian ja modernin anglosaksisen protestantismin käsitteistöllä.
Sekä ortodoksinen kirkko että roomalaiskatolisuus korostavat pelastusta pyhitysprosessina, mutta sillä ei tarkoiteta samaa kuin amerikkalaisessa pyhityskristilisyydessä. Kun modernin anglosaksisen pyhityskristillisyyden äiti, metodismi, tuli Ruotsiin 1800-luvun alussa, luterilaiset teologit määrittelivät yhden keskeisimmistä eroista meidän ja metodistien välillä liittyvän pelastuksen ymmärtämiseen. Metodismi opetti, että kristityn tulisi tietää uskoon tulonsa/pelastumisensa hetki kun taas luterilaiset muistuttivat pelastuksen olevan prosessi 🙂 Kun prosessia sitten kuvattiin tarkemmin, luterilaisuus muistutti vanhurskauttamisen olevan silmänräpäyksellinen, mutta kristityn pysyvän joka hetki vanhurskaaksi luettuna koko elämänsä ajan. Ja tämän uskominen saa sitten aikaan uudistuksen, jossa erotettiin kaksi puolta: kuoleminen synnille ja uudistuminen Kristuksen kaltaisuuteen eli pyhitys.
Olen sattuneesta syystä lukenut jonkin verran 1800-luvun puolivälin luterilaista teologiaa sen ajan lukiolaisille tarkoitettuna versiona ja siihen tutustuminen on avartanut näköalojani. Tieto lisää tuskaa, mutta antaa myös uusia oivalluksia kristillisestä uskostamle.
Markolle ;
jumalasuhde” on moderni tapa puhua uskosta.
Niin varmaan on , vaikka teologisesti se ei ole pätevä vetää yhtäläisyys merkkejä uskon ja suhteen kanssa ja varsinkin kun toinen on täysin Jumalan teko .
Tätähän on debatoitu jo
Timo, uskohan on suhde.🙂
Aikaisemmin kirjoitit että teillä kokemuksellisuus tulee samassa , mutta voiko ihminen määrätä tunteita , ei kai kukaan voi tietää vaikka jos kokee ehtoollispöydässä syviä tunteita . Tunteet tulee jälkikäteen eli syntyy kokemuksen kautta .
Usko ja suhde on eriasia , pitäskö tehdä nykyaikainen käännös .
Tai jos tehtäs testi ja aletaan miettimään tätä omaa suhdetta oikein urakalla Jeesukseen ? Mitäs siellä näkyy ? Huomaat varmaan että Jumalan lahja usko ojentautuu Pyhässä Hengessä kohti Kristusta , joka tahtoo meissä kirkastua , psykologi voi käsitellä suhdetta , mutta teologiaan se ei ole istunut . Usko on perusjuuria myöten Jumalan lahja jolla vastaanotetaan Kristuksen aarteet . Suhde-teologia on sitten vapaampi ja se tarkoittaa eriasioita eri ihmisille , jos ei hengen valoa ole niin voi innostua esittelemään suhdetta omalta osaltaan vaikka toisille ja todistella siitä . varsin onnistuneeksi . Kirkkoisät olisivat solmussa jos olisivat kuulleet suhdeteologiaa . Yksi suhde ja kaikilla erilainen , ei ehkä kirkolliskokouksessa olis mennyt läpi . Mites tasa-arvo toteutuu sinun suhteessa kun sitä joka paikassa pitäs olla ?
Eräs uskova mies sanoi että oli kaupan parkkipaikalla poltti tupakkaa ja toinen veli huusi sille että vieläkö sinä poltat tupakkaa , minä en ole edes keskikaljaa juonut 30vuoteen . Tällä miehellä oli suhde kunnossa . Kaikkia hengellisiä aarteita Jumala tahtoo jaettavaksi , mutta suhdetta ei kannata kaupata se tekee toisista yrittäjiä ja toiset masentuvat kun kokevat etteivät kelpaa edes Jumalalle eikä pysty puristamaan uskoa itsestään . Evankeliumi on Jumalan voima joka rakkaudessa ei kysy missä oot rypenyt vaan tahtoo armahtaa ja antaa voimaa elää Jumalan lapseudessa . Omassa mielessä voi pyöritellä suhdekuvioita mutta ihmiset tarvitsevat evankeliumia jotta usko saisi syntyä ja alkaa vaikuttamaan .