Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Usko on luottamista Jumalan tekoon Kristuksessa. Jumalan lapsena oleminen on syntymään perustava oikeus ja sillä on Lahja luonne. Miten tämän ymmärrämme? Isä ja Poika on yhtä ja Jumalan tahto on, että me olemme myös yhtä Jumalan kanssa Kristuksen kautta. Paavalin teologiaan kuulu olennaisena, että olemme ja elämme KristukseSSA.
Luottamus Jumalaan on enemmän kuin vain ”suhde” (kahden välinen yhteys) ja tämä on kaiketi se mitä blogissa on ajettu takaa. Korostus tulee olla ehdoton siinä mielessä, että Jumala tuntee omansa ja pelastaa heidät KristukseSSA, ilman ihmisen omaa operointia, se on enemmän, että Jumala tuntee meidät, kuin että me tunnemme Jumalan.
Luterilainen, ei pelastu ilman tekoja, tämä on luterilaisessa tunnustuksessa aivan selviö. Jos ei tunne tunnustuksellista luterilaisuutta voi tietysti väittää muuta. Ja useat väittävät.
Ismo, blogisti itse kertoo näin; ” Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen ”
Tämä Jeesus kuitenkin asuu kristityssä, mutta heillä ei ole mitään suhdetta. Jeesus on vain alivuokralaisena ja elää omissa oloissaan.
Hengellisiä Jumalan lahjoja on tutkittava hengellisesti ja tietysti Jumalan sanalla .
Jeesus ei ole alivuokralainen !
Sami väitit että ihminen ei pelastu yksin armosta ja tämä ei olisi tunnustuksellisen luterilaisuuden opetus . Voisit varmaan argumentoida tositteilla väittämäsi , heittoihin on vaikea sanoa mitään , jos jonkun mielipide on vaan. Roomalaiskatoliset määrittelee tosin lisänä pyhitysasteen joka ratkaisee loppusijoituspaikan .
Pelastavaan uskoon kuuluu tieto, suostumus ja luottamus. Latinaksi nämä sanat ovat notitia, assentia ja fiducia… Minä tiedän keneen uskon… Minä tiedän lunastajani elävän. Job 19:25… Usko on suostumusta: ihmisen tulee taipua tunnustamaan, että tässä on syntinen, kadotettu ihminen. Näin suostutaan sanomaan vain, kun uskalletaan jäädä Jumalan sanan totuuden alle. Usko on suostumusta: ihminen taipuu sanomaan, että tällaisena tahdon olla Jeesuksen oma, tällaisena tahdon uskoa syntien anteeksiantamuksen hyvään sanomaan. ”Ei mulla muuta neuvoa kuin luottaa anteeksantohon!”
”Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen”
Usko on luottamusta. Hebrealaiskirjeestä muistamme uskon määritelmän: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr. 11:1). Ihmeellistä, saan luottaa Taivaan Isän hyvään huolenpitoon kaikissa tilanteissa. Pääni hiuksetkin ovat luetut. Näin Jeesus vakuuttaa, ja Hän vastaa sanastaan.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 83-85, SLEY, 1982.
Timo, blogisi otsikko viittaa Jeesukseen alivuokralaisena ( Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen ). Hän on jotenkin etäinen ja lymyää omissa komeroissaan. Luterilaiset tunnustuskirjat sen sijaan kuvaavat luterilaista kirkkoa nimenomaan uskon ja Pyhän Hengen yhteytenä eli suhteena, ykseytenä ( Apol, AC 148; 4,5). Ykseydessä on aina kysymys suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Tuossa saarnassakin käytetään sanaa ykseys, ( yksi liha). Ausburgin tunnustus limittää ykseyden ja yhteyden, suhteeseen joka konkretisoituu yhteisesä messussa näin; ”Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. ”
Sitten väitteeni; ” Sami väitit että ihminen ei pelastu yksin armosta ja tämä ei olisi tunnustuksellisen luterilaisuuden opetus” en ole tälläistä väittänyt. Sen sijaan kirjoitin; ”Luterilainen, ei pelastu ilman tekoja, tämä on luterilaisessa tunnustuksessa aivan selviö.”
Perustelut pohjautuvat siihen, että luterilaiset tunnustuskirjat sanovat, että uskovan pitää tehdä, täytyy tehdä hyviä tekoja ( FC, 437, 3,4) Kova vaatimus, mutta ortodoksisuudessa ihan normaaliaa kirkon maximia. Sitten luterilaiset tunnusutuskirjat sanovat, että Hyvät teot ovat pelastuksen merkkejä ( FC 505, 38), Huom pelastuksen merkkejä, voisi tietysti kysyä kuinka moni luterilainen katselee näitä pelastuksen merkkejä? Luulen että ei moni, sillä se nähtäisiin Kristusta halventavan. Tunnustuskirjoissa se kuitenkin on. Ja lopuksi kakun päälle, luterilaiset opettavat, että pahat teot karkoittavat Pyhän Hengen. Eli toisin sanoen teoilla on väljä ja niillä on merkitystä pelastuksessa. En siis sanonut, että eikö ihminen pelastuisi armoasta. Ortodoksit pelastuvat aina uskon kautta Jumalan armosta.
Nyt voit kommentoida mitä mieltä olet.
Filippiläiskirje:
2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Vain katsoessaan uskossa ristiinnaulittua Kristusta, ihminen näkee miten Jumala on hänet hyväksynyt.
Usko ei ole ihmisen sielunkyky, vaan jumalallinen tekijä meissä. Uskon syntymisessä Jumala toimi omalla tahdollaan ja voimallaan meihin päin (Joh. 6:44, 65, Ef. 2:8-9) ”Minä uskon etten minä omasta voimastani tai järjestäni voi uskoa…, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut ja valaissut minua lahjoillaan…” ( Luther) (CA 5). Uskossa meihin tulee Jumalan vanhurskaus, jonka perusteella me olemme ”hyväksyttyjä” ( Rooma 3:22), me saamme Pyhän Hengen (Gal. 2:16, 3:14), joka toimii meissä ja kasvattaa uskon hedelmiä, tiivistäen sanottuna, Uskossa Kristus on läsnä meissä (Gal. 2:20, Ef. 3:17, Ef. 5:29-30). ”Siitä tulee ihana uusi helluntai ja Pyhän Hengen voiman osoitus, taivaallinen kokous eli konsiili molemmille osapuolille. Pyhä Henki valaisee ja sytyttää sydämet rakkaudella Kristuksen ja Isän rakkaus paistaa ja valaisee…Ihminen saavuttaa sellaisen ihanan, jalon, rakkaan ja arvokkaan vieraan ja asukkaan eli huonetoverin, joka on Jumala, Isä ja Poika…” (Luther).
( ed. teksti lainausta Simo Kivirannan kirjoituksista)
Simo Kviranta oli tietysti luterilaisen predestinaation kannattaja, sitä hän tuo minä uskon jne… tarkoittaa.
Rm 8:28-29
” Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”
Luterilasiet tunnsutuskirjat sanovat asian näin;
Jumalan iankaikkinen valinta ( praedestinatio ) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä Ef. 1:4): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja “määrännyt lapseuteen”. FC 11,5)
Mutta evankeliumi ei ole muuta kuin saarna ja sanoma Jumalan armosta ja laupiudesta, jonka Herra Kristus on kuolemallaan ansainnut ja hankkinut.
Martti Luther, Valituille muukalaisille, Pietarin kirjeiden selitys, johdanto s. 3, Sortavala 1931.
1.Korinttolaiskirje:
10:16 Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
No Sami tunnustuksellisen luterilaisuuden pelastuskysymykseen odotan vastausta ?
Samalla voisit vanhan kirkon edustajana vastata ja antaa lainattua tekstiä , missä ja kuka kirkkoisistä tai uskonpuhdistuksen isistä ja tietysti raamattu on käyttänyt pelastus ja vanhurskauttamiskysymyksessä sanaa suhde ? Onko sinulla nyt asiasta enemmän tietoa kuin Markus Pöyryllå ? En minä kyllä vuosikymmenien aikana ole tullut löytämään myös . Ja tähän liittyen Pöyry varoittaa saarnasta mihin se voi johtaa jos aletaan puhumaan uskosta suhteena , joka on mielestäni ihan aiheellinen huomautus vaikka kovin siitä nyt kritiikkiä tuleekin.
Vastasin jo yllä.
Sami , niin kyllä hyvät teot ovat uskon hedelmää , kuten viimeisellä tuomiolla kuvattiin miten Herra sanoi kun olin alasti ja nälissään ja te syötitte ja vaatetitte . Heissä siis näkyi uskon hedelmät . Ulkopuolelta olivat saaneet uskon ja Kristus itse vaikutti tahtomista ja tekemistä . Jumala jakaa armoa ja hyvyyttä ylenpalttisesti ja lahjoittaa ihmiselle uskon . Kysymys on mitä sillä lahjalla ihminen tekee . Ei luterilaisuus opeta että kun lapsi on kastettu niin taivaspaikka on varmasti , vaan kastetta tulee seurata opetus ja sittenkin ihminen tahtoo maailmaan mielistyneenä mennä pois kuten Deemas . Jumalan vanhurskaus on yleisellä vamhurskauttamisella saatettu loppuun ja Kristus on rangaistuksen kärsinyt puolestamme ja tämän takia Isä Jumala katsoo meidät kelvolliseksi kun meidät kastetaan Kristuksen kuolemaan ja yhdessä ristiinnaulitaan ja haudataan . Ja saamme luottaa ylösnousemiseen kun pysymme hänessä . Armosta ilman ansioita pelastumme ilman tekoja , mutta on elämän merkki että Kristus saa meissä tilaa ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä
Sen sijaan kirjoitin; ”Luterilainen, ei pelastu ilman tekoja, tämä on luterilaisessa tunnustuksessa aivan selviö.”
Timo kirjoitat; ” Ulkopuolelta olivat saaneet uskon ja Kristus itse vaikutti tahtomista ja tekemistä . Jumala jakaa armoa ja hyvyyttä ylenpalttisesti ja lahjoittaa ihmiselle uskon . Kysymys on mitä sillä lahjalla ihminen tekee ”
Juuri näin, ihmiseltä vaaditaan aktiivisuutta, yhteistyössä Jumalan kanssa. Hyvä.
En nyt mene predestinaatioon , Kristuksessa olemme valittuja ja luterilaiset ei ole kalvinisteja .
Mutta kaiva aarteiden kätköstä joku kirkkoisien teksti missä puhuvat suhteesta pelastuskysymyksessä ja vanhurskauttamisessa . Voisin joskus tutkia asiaa vaikka tiedän että niin epämääräistä ja vierasta raamatulle sieltä ei löydy . Siis jos focusoit vanhurskauttamisoppiin ja liität siihen suhteen niin se on vieras ajatus ja tästä Pöyry varoittaa saarnaipetuksessa . Ja tietysti se on ongelmallista jos puheissa ei tule lainkaan esille mihin usko voi tarrautua ja toinen kysymys missä voimme kohdata Kristuksen . Jos se on suhde se tärkein missä kohtaamme Kristuksen niin silloin kannattaa olla yksinäisyydessä ilman häiriötekijöitä . Tämä kristillisyys on vierasta luterilaisuudelle . Jeesus puhuu Pyhän Hengen työstä opettamisesta ja muistuttamisesta ja ilmoittamisesta ja kaikki sidottu sanaan . Eikö suhteessa kuule myös päänsisäisiä ääniä , olen monen kuullut puhuvan että Jumala puhui minulle ja moni myös sanonut että Jumala on ilmoittanut asioita hänelle . Ei vaan ole oikein kutiansa pitänyt pään sisäiset puheet ja niitä viestejä tahtoo tulla samoille ihmisille jatkuvasti . Uskon perusta on tosin kunnossa kun on tultu uskoon . No onko se vaarallista enemmän mielestäni surullista , tähän Luther sanoo että kun kuulee ääntä pään sisällä niin ei tiedä puhuuko Jumala vai saatana ja hän päättää luottaa ja tukeutua Jumalan sanaan
Luterilasiet ovat sala kalvinisteja. Ei siitä nyt enempää. Johannes Damaskolainen kuvaa suhdetta hyvin;
(vuorokauden 24 tunnin mukaan)
Päiväkauden mukaan
Klo 7 Herra, älä ota minulta pois Sinun taivaallisia lahjojasi.
Klo 8 Herra, päästä minut ikuisista vaivoista.
Klo 9 Herra, jos olen ymmärrykselläni tai ajatuksillani, sanoillani tai teoillani tehnyt syntiä, anna minulle anteeksi.
Klo 10 Herra, vapahda minut kaikesta tietämättömyydestä, velttoudesta ja paatuneesta tunnottomuudesta.
Klo 11 Herra, päästä minut kaikesta kiusauksesta.
Klo 12 Herra, valaise minun sydämeni, jonka ovat pahat himot sokaisseet.
Klo 13 Herra, minä ihmisenä olen syntiä tehnyt, mutta Sinä laupiaana Jumalana armahda minua, koska Sinä näet minun sieluni heikkouden.
Klo 14 Herra, auta minua armollasi, jotta ylistäisin Sinun pyhää nimeäsi.
Klo 15 Herra Jeesus Kristus, kirjoita minut, Sinun palvelijasi, elämän kirjaan ja anna elämälleni hyvä loppu.
Klo 16 Herra, minun Jumalani, vaikken olisikaan mitään hyvää Sinun edessäsi tehnyt, niin auta armostasi minua panemaan alku hyville teoilleni.
Klo 17 Herra, vihmo minun sydämeeni armosi kaste.
Klo 18 Taivaan ja maan Herra, muista minua, syntistä palvelijaasi, kelvotonta ja epäpuhdasta, Sinun valtakunnassasi.
Yökauden mukaan
Klo 19 Herra, ota minut vastaan, kun minä syntejäni kadun.
Klo 20 Herra, älä hylkää minua.
Klo 21 Herra, älä saata minua kiusaukseen.
Klo 22 Herra, anna minulle hyvä mielenlaatu.
Klo 23 Herra, anna minulle kyyneleitä. Anna minun aina muistaa kuolemaa ja pane synnin murhe sydämeeni.
Klo 24 Herra, taivuta mieleni syntejäni tunnustamaan.
Klo 1 Herra, anna minulle nöyryyttä, sielun puhtautta ja kuuliaisuutta.
Klo 2 Herra, anna minulle kärsivällisyyttä, jalomielisyyttä ja sydämen hellyyttä.
Klo 3 Herra, istuta minuun hyvyyden juuri ja pane Sinun pelkosi minun sydämeeni.
Klo 4 Herra, suo minun rakastaa Sinua kaikesta sielustani ja kaikesta mielestäni sekä täyttää kaikessa Sinun tahtosi.
Klo 5 Herra, varjele minua pahentavista ihmisistä, pahoista hengistä ja himoistani sekä kaikista sopimattomista asioista.
Klo 6 Herra, Sinä tiedät, mitä teet, ja niin kuin Sinä käsket, niin tapahtukoon tahtosi minussakin, syntisessä, sillä ylistetty olet Sinä iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Timo kirjoitat; ”Eikö suhteessa kuule myös päänsisäisiä ääniä , olen monen kuullut puhuvan että Jumala puhui minulle ja moni myös sanonut että Jumala on ilmoittanut asioita hänelle . Ei vaan ole oikein kutiansa pitänyt pään sisäiset puheet ja niitä viestejä tahtoo tulla samoille ihmisille jatkuvasti .”
Nämä ovat tyypillisiä protestanteille, siitä olen samaa mieltä. Ortodokseille vieraita.
Aluksi :
Juuri näin, ihmiseltä vaaditaan aktiivisuutta, yhteistyössä Jumalan kanssa. Hyvä.
Kristus vaikuttaa ja on kysymys ihmisen suostumisesta , syntien tunnustamisesta ja valossa vaeltamisessa ja hän Kristus vaikuttaa tahtomista ja tekemistä , vanha Aatu ei ole kuskin paikalla . Sovitaan nyt että sanoitamme tämän erilailla kun tunnustamme että Kristus elää meissä ja hän sen hyvän saa aikaan .
Tuossa rukouksessa jonka lähetit ei puhuta vamhurskauttamis/ pelastukseen liittyvänä suhteena vaan se on uskovan rukous , jossa runoilija uskossa uskoo avun saavan Jumalalta ja pyytää asioita . On siis eri asia puhua uskosta Jumalan lahjasta , kun uskon vaikutuksista , sillä usko on lopulta Kristuksen . No näätkö mitåän oikeaa ja aiheellista Pöyryn saarnassa ? Eikö siinä ole vahva pyrkimys kiinnittää katse yksin Kristukseen vai onko se edelleen harhaoppia ?
Timo, rukoushan kuvaa suhdetta. Jeesus opetti myös Isä meidän rukouksen. Suhteesta nyt puhumme kuten otsikkosi kertoo;
” Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen ”
Pöyryn saarna on sekeva, jäsentely on huono, kristittyjä loukkaava. Jossan pienessä yhteisössä menee kaikki läpi, kirkossa ei. Pöyry takajatuksena on foressinen vanhurskauttamisoppi jota hän soveltaa puhtaaksi viljeltynä, se on kuin puhdas kokaiini. Tässä opissa mitään muutosta ei tapahdu ihmisessä, vaan kaikki on juridiikkaa taivaan torilla. Kristus laitetaan kauas ja alivuokralaiseksi joka ei häiritse. Tätä tuo lause kuvaa; ”” Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen ” ja vaikka hän kritisoisi protestanttista karismaattisuutta, hän sortuu karkeaa virheeseen.