Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Mielestäni Andreas (Mika) Bergman tuossa (Palasia) tekstin lopussa antaa hieman yksinkertaistetun kuvan luterilaisesta pelastusopista ja sen ”kovuudesta”. Luterilaisilla olisi siten vain joukko lupauksia, joihin luotetaan. Sen sijaan ortodokseilla ovat sekä Raamatun lupaukset, että myös vuorovaikutuksellinen suhde lupausten antajaan. Mutta tuo Gal.2:20, johon aiemmin viittasin Paavalin sanoin; ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa,” on myös luterilaisten syvä kokemus elävästä yhteydestä Kristukseen, ei vain luottamus lupauksiin joihin luoteaan. Toki myös niin.
Oletan, että kun mennään oikein syvälle elämän tragediaan ja syntyihin syvihin, niin risti on uskon sormus ja Jumalan viittatie, joka on sama mihin kirkkoon sitten kuuluukin. Olen itsekin sitä mieltä, ettei yksittäisestä sanoista ehkä kannata aiheuttaa kovin suurta numeroa. Toisaalta Luther kirjoitti yhdestä sanasta -”ON”- kirjan Kristuksen ehtoollisesta.
Pyöryn saarna osuu oikeaan, juuri oikeassa asiassa. Kysymys on siitä, mihin ihminen luottaa elämässään, itseensä, vai Jumalaan. Synergia (yhteispeli) ei ole ratkaisu, vaikka moni siihen luottaakin, mutta silloin pelastus on ihmisen voiman varassa.
Kohteena Pöyryn saarnassa ei ole oikea Kristuksen tunteminen vaan, kritiikki osuu siihen käsitykseen, että voisimme itse vaikuttaa pelastuksemme perustaan, hoitamalla riittävästi suhdettamme Jumalaan ja Jeesukseen.
Kristityn ilo ja rauha, ei synny siitä miten hyvin ja hienosti ”minä” olen uskovainen ja kuinka hyvin minä Kristittynä selviydyn seurakunnassa, ihmisten ja Jumalan edessä.
Kristityn todellinen ilo ja rauha syntyy, siitä, että luotamme (uskomme) Jumalan lupauksiin (Sanaan), eli Kristukseen, olemme saaneet Sanan kautta todistuksen, että olemme pelastettuja Jumalan tahdon mukaan.
Autuas ja onnellinen ihminen on Jumalan pelastama ihminen. Satoi tai paistoi, niin
Hänen Armonsa ei väisty niistä, joita Hän rakastaa.
Pysy vahvana Kristuksessa, tiedä että pelastajasi elää ja usko asiasi Hänelle.
”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.
Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.
Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeata ja kuonnuttaa aseen käytäntöönsä; mutta minä olen myös luonut tuhontuottajan hävittämään sen.
Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra. Jes.54:10-17
Ismo aamen!
Ismo Malinen kirjoittaa; ” Kohteena Pöyryn saarnassa ei ole oikea Kristuksen tunteminen vaan, kritiikki osuu siihen käsitykseen, että voisimme itse vaikuttaa pelastuksemme perustaan, hoitamalla riittävästi suhdettamme Jumalaan ja Jeesukseen”
Pöyry on tässä tietysti väärässä, hänellä ei ole tästä mitään evidenssiä. En oikein usko pelkkiin huhuihin, täytyisi kirjallinen dokumentti kuka näin opettaa🙂
Ismo kirjoittaa; ”Kristityn ilo ja rauha, ei synny siitä miten hyvin ja hienosti ”minä” olen uskovainen ja kuinka hyvin minä Kristittynä selviydyn seurakunnassa, ihmisten ja Jumalan edessä.”
Tästä Raamattu on tietysti erimieltä. Ismo tietää varmasti monia kohtia, koska hän tuntee Raamatun hyvin. 🙂
Timo kirjoittaa; ” Ei kuollut keskustele tai ole suhteessa Kristuksen kanssa vaan Kristus elää uskovassa kuten Paavali monessa kohdin opettaa . Tämän asian ymmärtäminen on mahdotonta jos emme usko että kristitty on samaanaikaan sekä syntinen ja täysin pyhä , joka on luterilaisen usko apostolien opetuksesta .”
Kristitty joka on suhteessa Kristukseen keskustelee tietysti Jumalan kanssa. Pöyry linkittää suhteen ja tunteet samaan nippuun ja sitten hän tekee johtopäätöksen usko ei ole suhde Jeesukseen. Näin hän tunteiden avulla poistaa kaikkien kristittyjen suhteen Jeesukseen. Miksi? Koska Pöyrylle tunne tässä saarnassa kuvaa Amerikkalaista protestantista pyhityskristillisyyttä. Suhdetta on vastutettava varsinkin Jeesukseen.
Ismo kirjoitaa; ”Pyöryn saarna osuu oikeaan, juuri oikeassa asiassa. Kysymys on siitä, mihin ihminen luottaa elämässään, itseensä, vai Jumalaan. Synergia (yhteispeli) ei ole ratkaisu, vaikka moni siihen luottaakin, mutta silloin pelastus on ihmisen voiman varassa.”
Ismo varmasti tietää, että luterilaisuuteen liittyy synergia, tämän voi tarkistaa tunnustuskirjoista. Ajattelevatko luterilaiset siis että pelastsu on ihmisen voiman varasssa. Eivät ajattele. Miksi sitten muut ajattelisivat niin vaikka kannattavat synergiaa?
Marko kommenttisi kertoo että vanhurskauttamisoppisi on erilainen . Ja siksi on näemmä vaikea ymmärtää selvää Raamatullista opetusta Pöyryn saarnan kautta ja varsinkin sen pointteja . Voihan saarna aiheuttaaa jollekin tunnontuskia , muttei se tarkoita etteikö olisi pelastavaa uskoa vaikka kuinka kokisi ja puhuisi suhteesta . Opetuksen tarkoitus on että uskomme perusta on Kristuksen täytetyssä työssä ja hänen tekoihinsa uskomme ja elämme niissä . Ne eivät ole mitään tyhjiä lupauksia , joita Bergman väheksyi , vaan se mitä luvataan kasteessa on tapahtunut ja mitä sana lupaa se tapahtuu . Jos Raamatun sanaa pitäs jokaisen selittämällä ja tulkitsemalla oppia , niin se vie asian muualle kuin Kristukseen tai jos sotkemme tunteitamme sanaan , jotka seuraaavat uskoa olemme taas metsässä . Sana on yksinkertainen, kun vaikka ateisti huutaa avuksi Herraa kuoleman lähestyessä niin hän pelastuu . Kaikki opetus tulisi focusoitua Kristukseen . Jostain syystä on useampi luterilainen kommentoinut aikaisemmin tätä Pöyryn puhetta armolliseksi ja Kristuskeskeiseksi , toisille se tuottaa näemmä erilaisia tuntoja . Ja koko ajan on puurot ja vellit sekaisin usko vastaan tunteet ja suhde . Onko evankeliumi sitten toisilla jossakin muussa kuin Kristuksen sovitustyössä johon turvaamme , ilman omia ansioita . Kuitenkin kun miettii onko saarnoissa evankeliumia ja lakia niin voi testata ja kuunnella jonkun YouTube puheen ja todeta asian . Usein puheet keskittyy subjektiivisesti omaan uskoon ja siitä kumpuaviin ajatuksiin , koska usko ei kiinnity armonvälineisiin . Evankeliumi on yksinkertaisesti kertoa Kristuksen sovitustyöstä ja siitä miten me voidaan lahjana omistaa . Korintissa kristityt oli kastettu ja heille täytyi Paavalin sanoa , että ” ettekö tiedä että teissä asuu Pyhä Henki ” . Jumala ei halunnut uskoa antaa meille tunteiden kautta koska ne heiluvat kun seinäkello syntisessä mielessä vaan sanan kautta uskossa omistettavaksi .
Timo kirjoittaa; ”Opetuksen tarkoitus on että uskomme perusta on Kristuksen täytetyssä työssä ja hänen tekoihinsa uskomme ja elämme niissä ” Ja kun uskomme tämän omalle kohdallemme olemme suhteessa Jeesukseen. Yksinkertaista.
Jumala kuvaan kuuluvat tunteet aina. Syntiinlankeemus ei poistanut ihmisestä tunteita. Luterilainen messu on täynnä psykologisia tunteita ja korostaa niitä, jos vähäkään on selvillä luterilaisesta liturgiasta. Tunteet on oleellinen osa ihmistä. Raamatun sana on täynnä tunteita, siellä hikihaisee, kulemme itkua, valitusta, ja iloa. Koko tunne skaala on käytössä Raamatun teksteissä. Olit sitten pakana tai juutalainen.
Timo kirjoittaa; ” Onko evankeliumi sitten toisilla jossakin muussa kuin Kristuksen sovitustyössä johon turvaamme , ilman omia ansioita ” kuka turvaa omiin ansioihin? Timo voisi kertoa tästä jonkun esimerkin ja kirjallisen lähteen missä näin opetetaan, että omat ansiot pelastavat? Ja mitä nämä ansioit ovat?
Timo kirjoittaa; ” Korintissa kristityt oli kastettu ja heille täytyi Paavalin sanoa , että ” ettekö tiedä että teissä asuu Pyhä Henki ” . Tämä on juuri suhde Jumalaan.
Timo G. Kuten sanoin, en ole kuunnellut Markus Pöyryn saarnaa.
Väität, että vanhurskauttamisoppini olisi ”erilainen”. Olen vuosikymmenten aikana lukenut aikamoisen määrän luterilaista ja kirkollisen pietismin piirissä arvostettua vanhempaa saarna- ja hartauskirjallisuutta. Omaksi hengelliseksi ylösrakennuksekseni. Sen ja saksankielisen teologianhistorian perusteella uskallan sanoa, että 1900-luvun aikana on tapahtunut useampikin muutos verrattuna aikaisempaan. Ja muutoksia on tapahtunut vuosisatojen kuluessa useampiakin.
Luterilaisen vanhurskauttamisopin ydin ei ole kuitenkaan muuttunut. Meidät otetaan Jumalan armoon yksin armosta (ilman omia ansioitamme), yksin uskosta (uskon ottaessa vastaan Jumalan armon) ja yksin Kristuksen tähden (Kristus yksin on täyttänyt Jumalan lain ja sovittanut syntimme Golgatalla). Herramme ansaitsema pelastus on ”vierasta vanhurskautta” eli tulee meidän osaksemme ulkoa päin, hyväksemme luettuna.
Vaikka vanhurskauttaminen tapahtuu ”taivaan torilla” on syytä muistaa, että tämä ”taivaan tori” ei sijaitse jossakin kaukaisessa galaksissa vaan kaikkialla siellä, missä evankeliumi Kristuksesta saarnataan puhtaasti ja pyhät sakramentit toimitetaan oikein, Kristuksen säätämyksen mukaisesti. Vanhurskaaksi lukemisen vastakohta on se, että usko ymmärretään jonkinlaiseksi ihmisen omaksi hyveeksi tai että me muutumme ja tämän meissä tapahtuvan muutoksen vuoksi Jumala hyväksyisi meidät yhteyteensä. Jännä juttu on kuitenkin se, että viime kädessä kaikki kristityt näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että Jumalan armo on pelastukseemme välttämätön ja kaikki tuntuvat katsovan loppujen lopuksi Kristukseen. (Katolisessa Maria-hurskaudessa tosin taidetaan turvautua hänen armoonsa ja apuunsa, minkä tietysti torjumme).
Vanhurskauttamisopista puhuttaessa siitä on käytetty yllättävän monia erilaisia oppineita käsitteitä. Osa niistä, varsinkin 1800-luvulla kehitetry termistö, on myös kiistanalaisempaa kuin monet ymmärtävät. Siksi ei kannata ruveta kiistelemään käsitteistä, kun itse asiasta ollaan kuitenkin samaa mieltä.
Sami :
Timo kirjoittaa; ” Korintissa kristityt oli kastettu ja heille täytyi Paavalin sanoa , että ” ettekö tiedä että teissä asuu Pyhä Henki ” . Tämä on juuri suhde Jumalaan.
Korintissa kristityt eivät tunteneet kasteessa että olivat Jumalan lapsia ja siksi Paavali opetti sanaa ja sitä mitä Jumala kasteessa lahjoitti . Uskolla omistamme Kristuksen lahjana ja tunteet seuraavat , kuten messussa tunnemme kiitollisuutta Jumalaa kohtaan , hänen rakkautta ja armoa ja tunnemme ja omistamme tämän rakkaudessa ja Kristus iloitsee meissä tästä . Käytä vapaasti vaan suhdetta tai kuka tahansa mutta Kristus omistetaan ja hänen lupauksensa uskolla ja uskon kautta pelastumme . Edelleen Pöyryn opetus koski uskonkohdetta ja sisältöä ja mitä se tarkoittaa kun puhutaan henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan ja miltä se näyttäytyy meillä Suomessakin . Poikkeuksetta julistaja joka puhuu henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan , ensinnäkin jakaa porukan hyviin ja huonoihin ja ohjaa puheella ihmisiä katsomaan omaa itseään ja saa ihmiset epätoivoon ja sitten aletaan tseppaa ja lihan käsivarsia heiluttelemaan . Kun pitäisi ohjata ihmisiä Kristuksen tuntemiseen . Kyllä Jumala tietää mitä kuulijat tarvitsee ei niitä tarvitse erotella ja usein puhuja nostaa itsensä ja oman uskonvaelluksen tikunnokkaan. Ei tämä voi sinullekaan Marko olla vierasta kotimaassamme . Messu ja liturgia ohjaa ihmismieliä oikeaseen suuntaan kun Kristus ensin palvelee ja heti alussa saamme tulla synteinemme turvallisesti ja kohdata Jumalan armoa armon päälle ja kuulla Jumalan sanaa. Ymmärrät Marko varmaan että ilman seurakuntayhteyttä uskovan ihmisen uskonelämä herkästi ripustautuu käpertyen itseensä . Paljon on Suomessa ollut järjestöjen ja myös herätysliike puolella sitä pohdiskelua miten saadaan ihmisiä ja puhujia ja monesti niistä puuttuu täysin seurakunnallinen konteksti ja armonvälineistä ei puhuta mitään. Kristus on siellä missä hän on luvannut olla ja tahtoo että on paimen ja lauma jonka Herra tahtoo rakentaa Kristuksen ruumiiksi ja hallita rakkaudella . Vanha uskova pärjää ja tietää mistä ruokaa saa mutta perheet tarvitsee kodin . Ja tämä Suomenkin tilanne ei ole hyvä kristikunnassa , mutta ehkä lopulta valoisampi kuin 10 vuotta sitten .
Timo; ” Korintissa kristityt eivät tunteneet kasteessa että olivat Jumalan lapsia ja siksi Paavali opetti sanaa ja sitä mitä Jumala kasteessa lahjoitti .” Älä sinä puhu toisten ihmisten puolesta mitä he tunsivat.
Timo; ” Poikkeuksetta julistaja joka puhuu henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan , ensinnäkin jakaa porukan hyviin ja huonoihin ja ohjaa puheella ihmisiä katsomaan omaa itseään ja saa ihmiset epätoivoon ja sitten aletaan tseppaa ja lihan käsivarsia heiluttelemaan .” Ehkä joisakin piireissä, mutta ortodoksit puhuvat suhteesta Jumalaan kauttaaltaan, eikä mikään kirjoittamastasi toteudu. Puhe suhteesta Jumalaan ei ole mikään ongelma. Me olemme suhteessa Jumala asuu meissä ja me kommunikoimme hänen kanssaan ja jumalistumme Jumalan armosta.
Sami kirjoitit ;
Älä sinä puhu toisten ihmisten puolesta mitä he tunsivat.
Ajattelu Jumalan sanaa kohtaan on meillä hyvin erilainen jos kommenttisi pitää paikkaansa , minä ajattelen että sinne ei tule lisätä omia ajatuksia ja tunteita varsinkaan teologisiin tärkeisiin kysymyksiin eikä tulkita niitä oman mielen mukaan . On eri asia jonkun ihmisen kärsimykset tai vastoinkäymiset niin voi ajatella niitä tuntoja mitä hän on mahdollisesti kokenut .
Ainakin tuosta kommentistasi sai sen kuvan että ajatettelisit erilailla tai et miettinyt mitä kirjoitit .
Kun ihminen ei tiedä jostain asiasta niin hän ei myöskään tunne siitä mitään .Jos omistat ison omaisuuden mutta et tiedä sitä et voi myöskään tuntea siitä mitään . Paljon on rukousta kristikunnassa jota pyydetään ja Jumala on sen jo sanassa luvannut ja myös asioita joita antanut . Kiitollisuus ja ylistys tulee siitä mitä hän on tehnyt puolestamme eikä meidän omista pyrkimyksistämme . Tästä Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeessä että kiitoksen kanssa viedä asiat hänelle .
Timo, laitappa joku Raamatun kohta missä kerrotaan, että he eivät tunteneet olevansa Jumalan lapsia.
Sami, niin Korinttilaiset eivät tienneet mitä kasteessa ovat saaneet ja ovat tulleet Pyhän hengen temppeliksi :
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku tuhoaa Jumalan temppeliä, Jumala tuhoaa hänet. Jumalan temppeli on näet pyhä, ja tämä temppeli olette te.
Paavalilla oli paljon haasteita Korintissa . Eikö kasteen jälkeen tulisi olla opetus . Jos mietit suomalaista kristikuntaa että täällä kastetaan edelleen lapsia muttei opetusta ole. Ja kai voidaan rehellisyyden nimissä todeta että uskovaisetkaan lue paljon raamattua ja ei kaikki ole perillä mitä Kristus on jo kasteessa lahjoittanut . Eikö sinullekin kuten minulle ole moni asia selvinnyt vuosien tai vuosikymmenien jälkeen . Ja tarkoitan sitä tunnetta joka on Jumalan sanasta nousevaa totuuteen yhtyvää. Tottakai meillä ihmisillä vilisee tuntemuksia jatkuvasti . Korintissa ei Srk sisällä ollut paljon tietoa kasteen jälkeen . Heti kun Paavali meni korinttiin ja synagoogaan hän kastoi synagoogan esimiehen ja toisenkin ja toisen perheen ennenkuin heittivät pihalle . Vaikka apostoli Paavalin varsinainen tehtävä ollut toimittaa paimenen virkaa ja kastaa ihmisiä mutta muutamia kastoi . Näistä kahdesta säilyneestä Korinttilaiskirjeestä jo käy ilmi miten hukassa ja pakanallisissa menoissa olivat eikä Jumalan valtakunnan asiat kirkastuneet hetkessä .Jumala on aina aloitteen tekijä teossa ja totuudessa.
Timo, tuo kohta ei nyt kerro mitään siitä, että Korintissa kristityt eivät tunteneet kasteessa että olivat Jumalan lapsia. Ajat Raamattuun sellaista sisälle, ( Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen) mitä siellä ei ole.
Sami konteksti Korintissa oli että pakanallinen syntinen satamakaupunki jonne Jumalan Henki Paavalin johdatti oli täysin tietämättömiä kristinuskosta . Ja uskoontultuakin ihmiset olivat kuin pikkulapsia hengellisessä mielessä ja lihallisia . Kuten pikkulapselta ei voi paljon vaatiakaan .
Tästä Paavali kirjoittaa :
Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, ja toinen: ”Minä olen Apolloksen”, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
Siis Korinttin seurakunnan ihmiset olivat ihan muissa tuntemuksissa , kun olisivatkin vaikka ajatelleet suhdetta Jumalaan , se olis ollut paljon parempaa sekin kuin uppiniskainen kansa . Yksi piti isänsä vaimoa . Ja vasta toisessa kirjeessä tapahtuu jotain kun Paavali pistää kovempaa puhetta . Mäen päällä Afroriten temppeli jossa 1000 prostituoitua palveli ja siihen liittyy Paavalin ohjeet pukeutumiseen naisille. Nyt tuli kyllä kaikista varmin Srk missä ei ollut kauniita ajatuksia Jumalasta , kuten Paavalin kirjeistä käy ilmi .
Timo toistan edellisen; ” Timo, tuo kohta ei nyt kerro mitään siitä, että Korintissa kristityt eivät tunteneet kasteessa että olivat Jumalan lapsia. Ajat Raamattuun sellaista sisälle, ( Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen) mitä siellä ei ole.
Ja huomioippa se, että mysteeriot välittävät aina Jumalan armoa joka koetaan monella tavalla.
En Sami aja mitään . Olen korinttilaiskirjettä lukenut useita kertoja ja ollut raamattupiireissä käsiteltävänä vuosikymmenien ajan ja kommentaareja lukenut ja kyllä konteksti on ihan selvä . Ja järjestys on Jeesuksen kastekäskyssä kastamalla ja opettamalla .
En tiedä mysteerioista mutta tiedän vasta uskoontulleen kun olen niitä tavannut paljon ja ei silloin paljon tiedetä mitään Jumalan lahjoista . Aikuisikäisillä on vain kokemus rauhasta ja syntien anteeksisaamisesta ja tietysti Jumala tahtoo helliä vastasyntynyttä tai armoon palajaa . Ja voi antaa ihmeitä tälläisen elämässä tapahtua alkumetreillä , joilloin usko on vajavaista . Ei ole hyvä repiä yksittäisiä jakeita ja alkaa niitä tulkitsemaan ilman kontekstia . En tiedä mitä mysteerioilla tarkoitat , mutta vaikka ihminen kokisi mitä ihmeitä alussa niin se ei tarkoita että ihminen ymmärtäisi Jumalan rakkautta vanhurskaudessa . Vaikkapa että Jumala vuodattaa rakkauden ihmisen sydämeen kasteen kautta , ei ihminen voi aistein sitä usein hahmottaa , koska uskolla omistetaan , uskonvanhurskaudessa. Eikö me olla oppimassa koko elämän ajan ?
Timo, mysteeriot ovat lyhyesti sanottuna luterilaisittain kaste ja ehtoollinen.
Vanhastaa kirkossa kastettava, sai opetusta, ennen kastetta hän valmistautui kasteeseen, kasteeseen liittyi myös pahojen henkien manaukset ja mirhavoitelu. Kaste ei ollut mikään kevyt prosessi.
Kaste oli alku ja sitten siitä alkoi elämän jatkuva kasvaminen, pyhityskilvoitus. Näihin liittyi tunteita, Jumalan armon kokemuksia, suhde Jeesukseen jne…
Kristinuskossa ihmisen tunteet kirkastetaan ja koko ihminen jumalistetaan.
No joo varmasti ordodoksisuudessa kuvataan monella tapaa ns visuaalisemmin armonvälineitä , ja sisältöön liittyy ulkopuolisia elementtejä . vaikka on myös luterilaisuudessa kasteessa pahojen henkien ulosajaminen ,ei varmaan kansankirkossa tosin. Luterilaiset juhliin sitten perillä koristeellisemmin ja visuaalisemmin talon puolesta