Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Pekka väittämäsi saarnan opetuksesta ei osu kohdalleen , mutta miten määrittelet suhteesi Jumalaan?
Oletko yhtä Kristuksessa?
Miten kaste ja ehtoollinen liittyy olla yhtä ?
Miten parannat tätä suhdetta ?
Pekka mieti mitä kirjoitit :
Tottakai tässä on kyse nimen omaan suhteesta johonkin, joka ei ole hänestä itsestään lähtöisin olevaa. On kyse suhteesta Jeesukseen. ??
Joka ei ole lähtöisin omasta itsestään , mikä tai kuka sinne sinuun on tullut asumaan ?
Ollako vai ei Kristuksen kanssa yhtä , onko yhdessä kuollut hänen kanssaan , onko yhdessä ristiinnaulittu hänen kanssaan . Ei Pekka ainakaan luterilaisuus opeta että turvamme olis muualla kuin Kristuksen teoissa ja yksin hänen tekojensa varaan meidän uskomme täytyy perustua , eikä tunteisiimme.
Olen lukenut paljon tunteista, mutta koskaan en ole lukenut suhteesta joka on nimetty tunteeksi. Tuunetta jonka nimi on ”suhde” ei ole olemassa.
Sana ”suhde” voi ainoastaan herättää tunteita. Joko postiivisia tai negatiivisia. Esimerkiksi otsikko aiheuttaa minussa negatiivisia tunteita, Sillä moni lukee vain se otsikon ja hänen epäuskonsa saa siitä vahvistusta.
Otsikoiden sanoman tulisi olla uskoa tukeva, eikä sitä kumoava. Otsikoiden luominen niin, että lukijoita tulee pitäisi mielestäni kiinnittää huiomiota enemmän. Ettemme uskovina ole tukemassa asioita, joita itse emme halua tukea.
Harva sitä saarnaakaan kuuntelee, eikä sekään asiaa kunnolla valaise. Papit käyttävät usein saarnoissaan sanoja joiden sisältöä kansa ei tunne. Vanhurskauttamien on yksi sellainen. Se on niin ihmmellinen asia että vaikka sen sisällön tuntee ja tietää, niin sitä ei voi käsittää.
Sami , en minä muuta otsikoita , jos blogin tutkiminen ei mielytä niin siirtyy seuraavaan . Myöskään kritiikki ilman perusteita on oman ”suhteen” käymistä kait .
Vastauksia en Pekka sinulta saanut , kuitenkin jossain kohdin sanoit olevan evankelista , niin kysyn kun hyvin subjektiivisesti esitit uskoa ja ihan totta , mutta mihin tahdot johdattaa kuulijoita puheellasi?
Jos vastaat Kristuksen luo niin missä se on ?
Joku sanoo ristin juurelle ja miten sinne mennä?
Missä Kristus voidaan kohdata ?
Sami kannattas kuunnella Pöyryn saarna joko ensimmäisen kerran tai toisen kerran kun kommenttisi pohjalla ei ole raamatun sana vaan omat ajatuksesi . Se on jargonia joka sotkee Jumalan ilmoituksia kun sävelletään . Muutaman kerran olet uskontunnustuksesta maininnut ja väännät sen ihan epäraamatulliseksi .
Esimerkkinä :
Yhteinen tunnustettu usko liittyy juuri henkilökohtaiseen suhteeseen Kristukseen joka ilmaistaan uskontunnustuksessa yhteisesti.
Uskontunnustus on uskontunnustus . Uskontunnustuksessa jokainen tunnustaa yhteisen uskon ei mitään suhteita tai tunteita . Ei luterilainen eikä apostolinen oppi tulkitse vaan luottaa Jumalan sanaan kuten se on kirjoitettu .
Samalla kun toistat että Kristus asuu meissä , siis Kristus en elä enää minä vaan Kristus minussa Kristus – Kristus dialogiaa , nyt taitaa olla ordodoksiopin armonvälineiden merkitys hiukan hukassa.
Kuolleeseen ihmiseen tulee Kristus asumaan . Jos julistamme vain todistuspuheenvuoroin tavoin subjektiivisesti niin se ei ole evankeliumia vaan se mitä Kristus on tehnyt. Se että vaikka kuka jossain kokouksissa julistaa evankeliumia mitä Kristus on puolestamme tehnyt niin ihmisiä tulee syntisenä Kristuksen luo , mutta subjektiiviset minä puheet ja tulkinnat jostain sydämen paikasta ilman lakia , ihmisen suurimmasta ongelmasta synnistä ja Jumalan tuomiosta . Armoa ja rauhaa saamme kokea uskossa jonka Pyhä Henki meille välittää.
Otan nyt tietoisesti kantaa ilman että olen kuunnellut virkaveljen saarnaa.
Vanhassa luterilaisuudessa on käytetty sanaa ”unio” eli vanhahtavasti suomennettuna ”yhtymys”. Kristitty yhdistyy Kristuksen kanssa. Tämän yhtymyksen vaikuttaa Jumalan puolelta pelastusarmon tarjoaminen sanassa ja sakramenteissa ja ihminen ottaa sen vastaan uskolla. Usko taas on sekin Jumalan luomaa ja vaikuttamaa. Kukaan meistä ei voi olla vanhurskautettu eli yhteydessä Jumalaan ilman osallisuutta Kristukseen.
Kun uskosta puhutaan ”suhteena Jumalaan” taustalla on ajatus, jonka mukaan Jumala on jollakin tavalla kaukana taivaassa ja me maan päällä. Pyhän Hengen vaikuttama usko saa sitten aikaan ”omakohtaisen suhteen Jeesukseen”. Tämä puhetapa on tullut Suomeen amerikkalaisperäisten evankelioimisliikkeiden mukana.
Vanhan luterilaisuuden näkökulmasta tässä on yleensä ongelmallista useampikin asia, mutta otan esille vain yhden. Puhe uskosta ”suhteena Jumalaan” ei tee oikeutta sille, että koko Kolmiyhteinen Jumala itse tulee ”yhtymyksessä” asumaan meissä. Koska tässä on kysymys suuresta hengellisestä salaisuudesta, puhe suhteesta Jumalaan sanoittaa vain yhden ja kapean siivun siitä, mistä on kysymys, kun Jumalan ja Hänestä eroon joutuneen syntisen välit korjaantuvat. Meistä tulee Jumalan lapsia, Jeesus antaa meille armonsa ja me syntimme, tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja niin edelleen. Tietenkään joka kerta ei voida ottaa esille kaikkia näkökulmia.
Ja jos joku kysyy, mihin vanhurskauttamisoppi tässä ”unohtui” niin vastaan: vanhurskauttaminen eli vanhurskaaksi julistaminen Jumalan tuomioistuimen edessä on luovuttamaton osa tätä kokonaisuutta.
Puhe uskosta ”suhteena Jumalaan/Jeesukseen” ei siis ole väärin, mutta yksinään se on riittämätön kuvaus. Olen joskus saarnassa todennut, että usko ei oikeastaan ole suhde Jeesukseen ja samalla rohkaissut uskomaan synnit anteeksi Kristuksen tähden. Yksittäisistä sanonnoista ei kannata ruveta tekemään isoja oppiriitoja.
Tuossa aikaisemmin Kosti viittasi tähän;
https://palasia.net/2023/09/21/onko-usko-suhde-vai-vain-raamattuun-luottamista/
Niin kyllä tälle amerikkalaiselle tuontitavaralle oli imukykyä suomen herätysliikekentässäkin.Ja hyvin löysi myös varsinkin pietismin piiristä jalansijan ja osa liberaalia siipeä myös. Luterilaisessa opissa se on täysin vierasta.50-luvun evankelisissa herätyksissä oli jonkun aikaa todistuspuheenvuoroja juhlissa , mutta ei kuulunut Hedbergiläiseenkään opetukseen suhteen korostus Kristuksen ja ihmisen välillä vaan Kristus asuu ihmisessä. Ja varsin uusi ilmiö siis.
Ja nää sen meidän vuosikymmeninä jatkunee menon seurausta olevan . Tämä asia tietysti vaikuttaa kuulijoihin enemmän yrityksinä pyrkiä kohentamaan suhdetta Jumalaan kuin turvautumaan Kristuksen sovitustyöhön armonvälineiden kautta . Ja tämä dilema on johtunut että meille on muodostunut 5 herätysliikettä ja ne eivät ole kuitenkaan kirkko tai monesti seurakuntakaan, parhaimmillaan kenties messuyhteisö . Ja samalla ovat pysyneet omissa kuvioissa ja edessä on väjäämätön muutos asiaan.
Tottakai henkilökohtainen usko on tärkeä eikä sitä ole kielletty eikä opetuksessa kritisoitu vaikka siihen suuntaan on annettu ymmärtää , suhdetta voi jokainen käyttää , kun uskon kohde on Kristus ja hänen armotekonsa armonvälineiden kautta jos haluaa olla luterilainen.
”Palasia ” luin ja tämän seurakunnan etsijän ongelma on tämä syntikäsitys / vanhurskauttamisoppi luterilaisesta vinkkelistä katsottuna , joka liittyy tähän asiaan vahvasti .
Eikö tämä pitäisi olla evankeliumia ?
” Tottakai henkilökohtainen usko on tärkeä eikä sitä ole kielletty eikä opetuksessa kritisoitu vaikka siihen suuntaan on annettu ymmärtää , suhdetta voi jokainen käyttää…”
Ja sitten; ”Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen ”
Kielletään ja sallitaan, sitten taas kielletään ja sitten sallitaan. Ja meno jatkuu, miten voikaan olla näin sekaisin?
Tunteet tuntuu vaikuttavan paljon asioiden jäsentämiseen ja se on tietysti kaikilla ensimmäinen reaktio . Tuossa Sami kommentissa yhdistät uskon ja suhteen samaksi asiaksi , siksi kyselet itseltäsi kielletään – sallitaan ja sitten minulta . Luterilaista uskoa arvostellaan teologian suhteen juuri tunteettomaksi kun asiat ilmaistaan teologian puolella niinkuin sana sanoo ilman tunteita ,usko ei ole ilman tunteita mutta ne on seurausta uskosta . Asia ei ole ytimeltään kuitenkaan sanakikkailua eikä saivartelua kun pohtii mitä Raamattu puhuu , Kristus elää uskovassa ja on myös vaikuttamassa tahtomista ja tekemistä . Ei kuollut keskustele tai ole suhteessa Kristuksen kanssa vaan Kristus elää uskovassa kuten Paavali monessa kohdin opettaa . Tämän asian ymmärtäminen on mahdotonta jos emme usko että kristitty on samaanaikaan sekä syntinen ja täysin pyhä , joka on luterilaisen usko apostolien opetuksesta . Ja sen juuret ovat vanhurskauttamisopissa ja perusyntikäsityksessä ”Minä olin kuollut synteihini ja syntiinlankeemuksessa menetimme yhteyden Jumalaan ja vanha Aadam ei virkoa vaan kuuluu yhdessä ristiinnaulittavaksi Kristuksen kanssa Uudestisyntyminen on Kristuksessa joka ei tee syntiä , uusi luomus , yhteenkasvanut Kristuksen kanssa .
. Enkä nää sitä apostolisen opetuksen kannalta vähäpätöisenä , kuinka Paavali opetti ja varoitti seurakuntia vääristä opeista ja halusi vaalia evankeliumin puhtautta . Tai Jeesuksen opetukset vähäisestäkin hapatuksesta . Onhan se kiistämätön totuus että Amerikasta tullut yksilökeskeinen , henkilökohtaisen uskonsuhteen korostus on vierasta , ainakin luterilaiselle uskolle . Se on tullut tilalle apostoliselle ajattelulle , josta puuttuu opetus Kristuksen ruumiin jäsenyydessä , paimenuus , synnistä puhe , lain puuttuminen jne. Kuten aikaisemmin mainitsin että tämä on kenties eri asia lähestyä tätä vaikka ordodoksina ja kenties katolisena , joilla on tradition tuomana sakramentit ja seurakunnan merkitys ikäänkuin dna:ssa . Kuitenkin paljon on kritittyjä jotka ovat kodittomiksi tulleet viimevuosikymminä juuri luterilaisen kirkon sekavuuden takia joka tietysti on muuallekin levittäytynyt . Kun julistetaan evankeliumia ja lakia Kristuksesta ei se pitäisi olla irrallaan Kristuksen ruumiista vaan kehoituksena että emme jättäisi omaa seurakunnan kokousta . Ongelma on jos ei ole tai koe seurakuntaa omaksi . On paljon julistusta jossa puhutaan ristinjuuresta ja kielikuvista joilla ei ole mitään raamatullista merkitystä suoraan . Kun usko ei perustaudu Kristuksen tekoihin ja olemme erossa armonvälineiden osallisuudesta , niin se automaattisesti vaikuttaa lainomaisia pyrkimyksiä ja ohjaa ajattelua miettimään omaa suhdetta Jumalaan ja sitä koetetaan ruokkia niillä puheilla joissa ei kuitenkin ole Kristus joka ohjaisi lapseuteen ja yhteen toisten kristittyjen kanssa. Ja sitten mietitään että miten voimme olla yhtä ja ollaan hyvin varovaisia puhumaan opista ja lopulta siitä ei sitten paljon aina tiedetä kun ollaan irti seurakunnasta ja raamatun opetuksista . Yhteys ei ole johon ensisijaisesti tarvitsee pyrkiä demokratian tavoin vaan Kristukseen luo yhteyden ja ykseyden . Yksi usko yksi kaste . Paavalin kehoitus tuntea Kristus on että sydämet yhteenliitettyinä Srk saisi kehoitusta oppia tuntemaan Jumalan salaisuus joka on Kristus . Ei Jumala tarkoittanut meitä jättää yksin ja joskus saada ruokaa jossain juhlassa , käydä toisessa paikassa aamupalalla ja päivällinen toisessa ja miettiä missä olis illallinen . Jouluna miettiä mihin joulukirkkoon mennä ja kastepappia tilata 300km päästä . Tätä on ed kuvattua on kristillisyys joka ei perustaudu armonvälineisiin ja on koditonta jossa ikäänkuin viimeisenä argumenttina – tärkeintä kuitenkin henkilökohtainen suhde Jeesukseen . Jumala rakastaa meitä paljon enemmän ja tahtoo meidät perille kerran kaikki ja että ihminen saisi syntisenä löytää seurakuntaperheen jossa syntisenä turvautua Kristuksen sovitustyöhön ja saada samanlaisia veljiä ja siskoja ja löytää paikka Kristuksen ruumiissa . Ja saada opetusta kasvaen armossa ja Kristuksen tuntemisessa . Ehkä idea linkittää saarnaan blogiin ei toimi jos saarnaa ei kuuntele ja mieti mitä tarkemmin mikä on se luu koko opetuksessa . Ja ei sen tarkoitus ole riistää ihmiseltä mitään vaan viedä ihmistä turvautumaan yksin Kristukseen . Arvostan oman kirkkomme paimenia jotka tahtovat pysyä Raamatun sanassa , palvellen omilla armolahjoillaan . Aina ihmiselle on parempi kun on seurakunta kuin olla surfaamassa eri paikoissa . Uskon vahvasti että raamatun tekstit puhuttelevat paljon enemmän ja avautuvat kun ihminen on sisällä seurakunnassa ja lähes kaikki apostolien kirjeet puhuvat seurakunnille ja voi kysyä miten voin ymmärtää puhetta jos otan sen yksilönä , irrallisena vastaan . Tästä on moni motivoitunut ja alkanut opettajaksi ja pitää opetuksia netissä . Tähän meitä ei ole kutsuttu vaan Kristuksen ruumiin jäseneksi . Hebrealaiskirjeen kirjoittaja : esirippu revennyt ja sen tilalla Kristuksen ruumis jonka kautta menemme taivaaseen . Eräs seurakuntaan tullut sanoi että saanut puolen vuoden aikana oppia enemmän kun koko uskonelämän aikana, subjektiivinen tietysti lausuntona , mutta kertoo että miten tärkeää on kastettujen saada opetusta joka on kokonaista koko raamatun ilmoituksen kanssa , jossa Kristus on keskiössä.
Jos saarna oli jonkun mielestä raamatun sanan vastainen niin kannattaa kuunnella uudestaan , se on selvää tekstiä kun pystyy laskemaan varustusta hiukan alaspäin ja pohtia sen jälkeen . Jollenkin se uppoa ja tulee aamen ja toinen ei sulata mutta onkohan se vaikea hyväksyä jos on toista mieltä alunperin mutta kyllä raamatulliset perusteet tulee kirkasti esille saarnassa