Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Aikaisemmin oli kirjoituksia kuolleiden puolesta rukoilemisesta ?
Toisten syntien anteeksisaamisen puolesta voi rukoilla kuten Job teki ja itse Jeesus ristillä . Kuolleiden puolesta rukoilemiseen tulee isoja kysymyksiä , vaikka kuoleman rajaa miettien , armon aikaa . Vaikkapa rikasta miestä ja Lasarusta tai kohtia tuomiosta . Vaikea kysymys hahmottaa !
Timo, helppoa kuin heinän teko. Siitä vaan rukoilemaan kuolleiden ja elävien puolesta. Ei vaikeeta. Jokaisella ortidoksilla on yleensä nimikkopyhä, jolta elävät pyytävät esirukouksia ja toisinpäin. Tämä liittyy kiinteästi kirkko-oppiin.
Sami , mitä nämä rukoukset koskee ? Miten armonaika määrittyy tähän opetukseen tai raamatun kokonaisilmoitukseen . Jeesus on meidän esirukoilija kyllä mutta onko edesmenneet pyhät vielä korotettu jo siihen hallintavaltaan ns . mistä Paavali kirjoittaa että saamme yhdessä hänen kanssaan hallita . Tai marttyyrit huutavat kostoa , joka viittaa lopulliseen tuomioon ja armonaika on voimassa vielä täällä eläville . Onko tästä raamatunkohtia joista voisi asiaa tutkailla ? Johonkin se tietysti on traditiosta tullut , mutta minua kiinnostaa mistä apostolien tai Jeesuksen opetuksista tähän ajatteluun voi päätyä . Onko siis että Jumaton voi myös kuoleman jälkeen pelastua , vaikka armon aika on ohi tämän ajattelun johdosta ?
Samanlainen yhteys vallitsee myös maanpäällisen ja taivaallisen Kirkon välillä. Kirkon
taivaallinen ja maanpäällinen yhteys tarkoittaa rukousta uskossa ja rakkaudessa. Uskovat,
jotka kuuluvat taistelevaan Kirkkoon maan päällä kantaessaan rukouksia pyytävät
samalla taivaalliseen Kirkkoon kuuluvien pyhien esirukouksia. He puolestaan lähestyvät
Jumalaa esirukouksineen pyytäen puhdistamaan, vahvistamaan maan päällä asuvia
uskovia, että he Jumalan armosta toimisivat hänen tahtonsa mukaisesti.
Kirkon sääntö pyytää pyhien esirukouksia perustuu pyhään traditioon ja Raamattuun.
Esimerkiksi kun profeetta Daavid rukoilee: ”Herra, isiemme Abrahamin, Iisakin ja Israelin
Jumala”(1.Aikak. 29:18), hän mainitsee pyhät rukoustensa apuna, aivan kuten nykyäänkin
ortodoksinen kirkko pyytää ”Kristusta, totista Jumalaamme, puhtaimman Äitinsä ja
kaikkien pyhiensä esirukousten tähden”.
Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen sanoo jumalallisen liturgian selityksessään: ”Me
mainitsemme myös ne, jotka ovat jo kuolleet, ensiksi patriarkat, profeetat, apostolit ja
marttyyrit, että heidän hartaiden anomisiensa ja esirukoustensa tähden Jumala kuulisi
rukouksemme”
Raamatussa mainitaan pyhien esirukoukset. Evankelista Johannes Ilmestyksessään
kertoo: ”Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen
suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla
kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Niin nousi
suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten
kanssa” (Ilm. 8: 3-4).
Joskus pyhät myös ilmestyvät ihmisille. Tästä evankelista Matteus kertoo, että
Herramme Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen ” haudat aukenivat, ja monien
poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen
ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille”
(Matt. 27: 52- 53). Todisteita siitä, että pyhät kuolemansa jälkeen tekevät ihmeitä tiettyjen
maallisten keinojen avulla löytyy Raamatustakin. Neljännessä Kuningasten kirjassa
(LXX) kerrotaan, että kuollut mies heräsi henkiin koskettamalla profeetta Elisan luita
(4.Kun. 13: 21 LXX; 2. Kun. 13: 21).
Apostoli Paavali teki myös ihmeitä ja paransi, ei vain omassa persoonassaan, vaan niin
tapahtui myös hänen poissa ollessaan Paavalin pääliinojen ja vaatekappaleiden
välityksellä (Apt. 19: 12). Näistä esimerkeistä voimme ymmärtää, että pyhät voivat toimia
kuolemansa jälkeenkin samalla tavoin hyödyksi maallisin keinoin, joiden kautta heidän
voimansa välittyy.
Johannes Damaskolainen kirjoittaa: ”Herra Kristus on antanut pyhien reliikit meille
parantumisen lähteiksi, joista virtaa moninaiset siunaukset”.
Kristuksen Kirkko, sanan laajassa merkityksessä käsittää taivaan ja maan. Tässä merkityksessä käsitettävään Kristuksen Kirkkoon kuuluvat maan päällä elävät kristityt sekä toiseen maailmaan jo muuttaneet. Tämä näennäinen tilan muutos tapahtuu meidän silmissämme, mutta Jumala ”ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” (Lk.20:38). Kristukseen uskovat, sekä elävät ja kuolleet, Kristuksen ollessa heidän Päänään, yhdistyvät yhdeksi Kristuksen valtakunnaksi. Näin on keskinäinen yhteys tämän Ruumiin jäsenten kesken, uskon ja rakkauden yhteys, ja molemmin puolin palvellaan ja autetaan toinen toistansa pelastuksen saavuttamiseksi. Apostoli Paavali sanoo: ” Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” ( 1 Kor. 12:26)
Voidaan myös kysyä, kuulevatko kuolleet Kristuksen äänen? Todisteena siitä, että he kuulevat, ovat kuolleet lesken poika (Lk.7:14-15), Jairuksen tytär (Mk. 6:41) ja Lasarus.
Kuolleille on julistettu evankeliumikin: ”Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille”. ( 1 Piet. 3:19) ”Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.” (1 Piet. 4:6). Näin on selvää, että kuolleet kuulevat Kristusta. Elleivät he kuulisi, miksi Kristus olisi saarnannut heille?
Voivatko kuolleet sitten puhua Kristukselle? Tähänkin vastaus on myönteinen. Esim. Mt. 17: 1-8: ”Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa.” (Mt. 17:3) Mooses eli n. 1400 vuotta ennen ja Elia n. 890 vuotta ennen Kristusta.
Kiinnostavaa on myöskin, muistavatko vai unohtavatko kuolleet meidät elävät? Joosef ei unohtanut isäänsä faaraon palatsissa. Mooseskaan ei unohtanut israelilaisia ollessaan faaraon palatsissa. Vanhurskas ei unohda rakkaitaan näiden muuttaessa toiseen maahan tai toiselle mantereelle. Niin ei myöskään kuolleet unohda rakkaitaan muuttaessaan toiseen ”maailmaan”. Niin myöskään profeetat ja kaikki pyhät eivät unohda meitä , vaan aina pitävät meistä huolta ja rukoilevat puolestamme.
Rukoilemme siis kuolleiden puolesta aivan samasta syystä kuin elävienkin. Miksi eivät elävät ihmiset voisi niin tehdä? Miksi yleensäkin rukoillaan toisten puolesta? Syy on siinä, että Jeesus pyysi meitä niin tekemään – eikä Hän sanonut, että meidän tulee rukoilla vain elävien puolesta. Myöskin apostolit kehoittivat rukoilemaan toisten puolesta ( (Lk. 22:32, 23:34, Joh. 17: 19-24). Olemme siis velvolliset rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta:
” Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta” ( 1 Tim 2:1) Tässä ei sanota, että, että rukoukset tulisi rajoittaa vain eläviin, vaan siinä sanotaan: ”kaikkien ihmisten”, elävien ja kuolleiden.
.
Sami pitkä lista argumentteja , mutta mielestäni nämä monet ei kerro yksikään vainajien puolesta rukoilemisesta . Kehoitusta ei löydy mistään . Esimerkkinä kirjoitit:
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta” ( 1 Tim 2:1) Tässä ei sanota, että, että rukoukset tulisi rajoittaa vain eläviin, vaan siinä sanotaan: ”kaikkien ihmisten”, elävien ja kuolleiden.
Tuo timoteuskirjeen kohta on suunnattu seurakunnan opetusta varten ja konteksti on tietysti puhetta läsnäolevalle joukolle . Vanhurskas elää kuoltuaankin ja heidän esirukoukset kantaa heidän kuoltuaankin. Kohta jossa kerrotaan että Jeesus meni saarnaamaan vankeudessa oleville hengille , siinä täyttyy Raamatun ilmoituksen totuus että ilman Kristusta ei kukaan voi pelastua ja näin jumalan rakkaus täyttyy myös armollisuuden niitä kohtaan jotka eivät ole kuulleet evankeliumia .
Ne kohdat kun haudoista nousi kuolleita liittyy suureen Kristuksen ylösnousemuksen ihmeeseen kuten Pyhän Hengen vuodatus , jotka ovat ainutlaatuisia tapahtumia , vaikka ihmeet jatkuvat ja sana pitää aina paikkaansa . Iso ihme tapahtuu joka viikko kun kirkossa viini muuttuu vereksi ja leipä Kristuksen ruumiiksi . En nyt tule valaistuksi sinun argumenteistäsi , vaikka runsaasti tuot esille traditiota ja kohtia sanasta , kun ajattelen että vasta-argumentteja on paljon enemmän kokonaisilmoituksen pohjalta . Onko tässä nyt sisällä ajatus josta kysyin että Jumalaton voi kuoleman jälkeen pelastua täälläolevien rukousten kautta? Jeesuksen ei tarvitse enää mennä vankeudessa oleville saarnata , hän on ylösnoussut ja ilmestynyt .
Timo kirjoitat; ” Tuo timoteuskirjeen kohta on suunnattu seurakunnan opetusta varten ja konteksti on tietysti puhetta läsnäolevalle joukolle .” Tuost aolen samaa mieltä Ja siksi; Tässä ei sanota, että, että rukoukset tulisi rajoittaa vain eläviin, vaan siinä sanotaan: ”kaikkien ihmisten”, elävien ja kuolleiden.
Timo kirjoitat; ” Iso ihme tapahtuu joka viikko kun kirkossa viini muuttuu vereksi ja leipä Kristuksen ruumiiksi ” Näin ei tapahdu luterilaisilla, mutta kyllä ortodoksi ehtoollisessa. Puhutko nyt ortodoksi ehtoollisesta? Luterilaisessa kirkossa ehtoollisaineet eivät muutu, eivätkä ne ole transsubstansioituvia. Ehtoollisaineet, leipä ja viini, pysyvät muuttumattomina aineellisina, mutta niiden kautta Kristus on todellisesti läsnä.
Timo mitä ne vasta argumentit ovat? Olisi kiva tietää. Ja ota huomioon että Martti Luther itse pyytää esirukouksia kuolleita pyhiltä ja tämä sijoittuu hänen myöhäiskauteen ( kirjassa Marian ylistyslaulu). Myöhempi luterilaisuus torjui lutherin opetukset.
Ehtoollisesta ; minä uskon sen kuten on kirjoitettu ja opetus on Srk:ssa samanlaista . Totinen juoma ja totinen ruoka. Kyllä luterilaiseen oppiin kuuluu että Kristusta syödään ja juodaan , en tiedä mitä kansankirkossa opetetaan , uskon että evankelinen liike uskoo samanlailla .
Tomiteuskirjeen kohdasta; jos tähän puheeseen tarkoituksena liittää jo kuolleet niin olis varmaan valittu selventävä teksti , koska vaikka seurakunta on myös hengellinen , mutta ennen kuolleet ovat haudassa ja sielu odottaa Kristusta . Tuo teologinen tulkinta on aasinsiltojen rakentelua , eikä selitys muilla kohdilla vie asiaa kuolleiden puolesta rukoilemiseen .
Raamatun kohtia lisänä kokonaisen ilmoituksen valossa näin päästä luetelleen.
… joka uskoo sillä elämä joka ei usko joutuu kadotukseen . Kun on elämää on toivoa . Joka ei usko se on jo tuomittu .Rikas mies ja Lasarus – juopa . 10 neitsyttä jne . Toivottavasti saat kiinni ettei tartte kaivaa tarkkoja kohtia .
Rukouksen merkitys on niin suuri että sitä pitää tietysti varovaisesti lähestyä , mutta luulen kirkkoisien teksteistä myös sitä että kysellään niitä rukouksia joita ennen ovat rukoilleet . Ja tietysti tähän liittyy inhimmillistä puolta paljon kun tänäaikanakin monet suree läheisten poismenoa ja jotenkin epätietoisina siitä että läheinen ei ollut kiinnostunut uskonasioista elämänsä aikana . Minua on lohduttanut Piispa Gummeruksen vaimo , joka vanhanakin muisti rukoilla sukuun syntymättömien lapsien puolesta ja olen siis hänenkin rukouksien alla tänään . Ajattelen että rukouksia tulee suunnata tähän aikaan ja tietoisena kun minä kuolen että perintönä voisi rukoukset kantaa ja suunnata rukouksia myös sille sukupolvelle joka tulee minun jälkeen ja myös niiden joita ei ole vielä edes nähnyt . Toivo on elämän elämämistä tulevaisuudesta . Ja hyvä nuorille opettaa että jos Jumala suo puolison niin voi etukäteen rukoilla hänen puolestaan. Matka alkaa täällä ja kuulumme jo nyt Kristuksessa taivaallisiin , mutta en saa raamatun ilmoituksesta sitä että ihmisen kohtalo muuttuu kuoleman jälkeen . Nään sen kiirastuliopiin liittyväksi . Ei tuo vertaus heinäntekoon kyllä mulle uppoa, ymmärrystä tosin hiven asian tiimoilla , eikä se varmaan syntiä ole . Suora kehoitus puuttuu apostolien opetuksista ja siksi kun yhtenäistä teologista linjaa ei ole niin ei voi yhtyä
Sami jos tuo on teologinen totuus että ihmisen kohtalon voi kuoleman jälkeen muuttaa rukouksin niin sitä täytyisi voida ikäänkuin evankeliuminsa julistaa ihmisille eli jos et tahdo tunnustaa syntejäsi anteeksi niin me rukoilemme sinun puolesta että ottaisit armon vastaan . Onko tähän rohkeutta ja tällä ei ole tekemistä itse tuomion päätökseen sinänsä vaan että tälläinen mahdollisuus on olemassa . Raamattu puhuu kuolemalla kuoltava. Tässä ei ole kyllä yhtään synergismiä eikä ihmisen vapaata tahtoa kun ihminen ei halua ottaa vastaan Jeesusta mutta toiset tahtoo niin pelastuu . Kiirastulioppi ja kuolleiden puolesta rukoileminen on mielestäni inhimmillisen järjen tuotosta ja keskittyy menneeseen , joka ei avaudu kristinuskon Kristus odotuksesta . Jumala laittaa oven kiinni kuten Nooan laivassa .
Timo, sinun kannattaa selvittää itsellesi luterilainen ehtoollisoppi. Luterilaisilla ehtoollisaineet eivät muutu. Puhut muuttumisesta, evankeliset kauhistuvat tuollaista opetusta. Samoin lähetyshiippakuntalaiset.
Menkää ja tehkää kaikki kansat, rukoilkaa kaikkien ihmisten puolesta. Kummassakin on sama ajatus.
Ortodoksit eivät usko katoliseen kiirastuleen.
Kristinuskoon kuuluu oleellisena osana synergismi. Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä.
Saa kauhistua kuka kauhistuu , mutta uskon Jimalan sanaa ja myös kirkkoni . Kun ehtoollisessa syödään ja juodaan niin otetaan vastaan Kristuksen ruumis ja veri ja antavat syntienanteeksisaamisen . Ja tämä on luterilainen oppi , puhut nyt joistakin muisteluhetkistä . Kyllä se viiniltä maistuu siellä ordodoksienkin ehtoollisella , mutta asetussanojen kautta se on Kristuksen ruumis ja veri . Ei se ole luterilaisuudessa vertauskuvallisuutta . Timoteus kirjeen kohta ei yhdisty kuolleiden puolesta rukoilemiseen . Etkö pysty vastaamaan siihen että voiko ihmisen loppusijoituspaikka muuttua kuoleman jälkeen rukouksilla ? Sielunmessujen tilalla vois järjästää messuja joissa rukoillaan tulevien sukupolvien puolesta eikä yrittää ylittää sitä rajaa jonka Jumala on laittanut .
Timo, ortodokseilla ei ole sielunmessuja. Kuten Luther pyysi esirukouksia kuolleilta jonka hän oli omaksunut ortodokseilta, niin mekin pyydämme.
Voiko ihmisen tila muuttua kuoleman jälkeen?
Ortodoksisessa perinteessä uskotaan, että vaikka ihminen joutuu yksityisen tuomion jälkeen tilaan, joka on joko ilon tai murheen esimakua, tämä tila ei ole vielä lopullinen. Lopullinen tuomio ja sielun tila määräytyy vasta yleisen ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen. Tämän väliaikaisen tilan aikana elävien esirukouksilla uskotaan olevan voimaa vaikuttaa vainajan sielun asemaan ja auttaa häntä kehittymään Jumalan tuntemisessa.
Tämä näkyy käytännössä muun muassa:
* Vainajien muistopalveluksissa (panihida ja litania): Näissä palveluksissa rukoillaan edesmenneiden sielujen puolesta, pyytäen heille armoa ja lepoa.
* Sielujen lauantait: Ortodoksisessa kirkossa tietyt lauantait on omistettu erityisesti kaikkien edesmenneiden muistolle ja heidän puolestaan rukoilemiseen.
* Yksityiset rukoukset: Jokainen ortodoksi voi rukoilla kotona tai kirkossa edesmenneiden läheistensä puolesta.
Ortodoksinen kirkko korostaa, että rukous ylittää kuoleman rajan ja pitää kiinni siitä, että elävien ja kuolleiden välillä on edelleen yhteys Kristuksessa. Rukoukset ovat siis osa tätä yhteyttä ja osoitus rakkaudesta edesmenneitä kohtaan. Ne eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että vainaja voisi ”ansaita” pelastusta rukousten perusteella, vaan pikemminkin ne ovat anomuksia Jumalan armosta ja laupeudesta.
Sami , kirjoitit :
Luterilaisessa kirkossa ehtoollisaineet eivät muutu, eivätkä ne ole transsubstansioituvia.
Näitä tulee kun traditiota pidetään luotettavampana kuin Jumalan sanaa . Ei ordodoksin mahassa ole lihaa kun käy ehtoollisella . Pitää muistaa Jeesuksen sanat : tämä leipä on on minun ruumiini , siis Jeesuksen kädessä ei ollut lihapala vaan leipä . Kirkkoisien laajasta kirjallisuudesta voi todeta että sieltä löytyy myös taikauskolta tuntuvaa aineistoa ja hengellistämistä asioista joista sana ei puhu . Raamatun teksteihin ei tule lisätä olettamuksia vaikka tuossa vainajien rukouksista puheenollen . Kirkkoisien teksteistä ei voi kasata yhtenäistä teologiaa ja tämä on varmaan myös ordodoksien päätelmä koska on erilaisia käsityksiä . Raamatun tekstit ovat yhtenäisiä opin suhteen .
Timo, Ortodoksisessa kirkossa ehtoollinen eli eukaristia on sakramentti, jossa leipä ja viini todellisesti muuttuvat (transsubstantioituivat) Kristuksen ruumiiksi ja vereksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tämä muutos on ortodoksisen uskon ydin ja mysteeri, jota ei pyritä selittämään järjellisesti, vaan se uskotaan tapahtuvaksi.
Tämä olennaisen muuttumisen eli muuntautumisen käsitys on keskeinen ero esimerkiksi luterilaiseen ehtoolliskäsitykseen verrattuna, jossa usein puhutaan Kristuksen todellisesta läsnäolosta leivässä ja viinissä, mutta ei välttämättä aineiden olemuksen muuttumisesta. ( Reaalipreesens).
Käytännön tasolla ”muuttuminen” tarkoittaa seuraavaa:
* Aineet: Liturgian aikana käytettävät hapanleipä (profora) ja viini (punaviini) ovat ennen siunaamista tavallisia aineita.
* Pyhitys: Keskeisimmässä osassa liturgiaa, anaforassa, kun pappi rukoilee Pyhää Henkeä, nämä aineet pyhitetään ja muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Ortodoksit uskovat, että ne eivät ole pelkkiä symboleja, vaan todellisia Kristuksen ruumista ja verta.
* Jakaminen: Ehtoollinen jaetaan lusikalla ehtoollismaljasta suoraan suuhun. Siinä on sekä leipä että viini yhdistettynä.
On tärkeää huomata myös, että ehtoollisen jakotapa on voinut historiallisesti ja paikallisesti hieman vaihdella, mutta itse ehtoolliskäsitys on pysynyt samana:
* Historiassa ehtoollisleipä ja viini jaettiin aluksi erikseen, mutta myöhemmin yhteinen lusikka vakiintui idässä käytäntöön.
Yhteenvetona siis ortodoksisessa kirkossa ehtoollisen leipä ja viini muuttuvat todellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tämä on dogmaattinen totuus ja keskeinen osa ortodoksista uskoa, ja sitä ei koeta vain symbolisena eleenä.
Niin onhan ehtoolinen mysteerio tai ihme sinänsä . Kuitenkin se todella aineet muuttua lihaksi ja viiniksi niin herää kysymys miksi nyt kun ei itse Jeesuksella muuttunut , koska leipä on leipä eikä lihapala . Täytyy lopulta ordodoksienkin tyytyä siihen että Kristusta juodaan ja syödään ja se on uskolla sanan mukaan näin mutta eihän vatsassasi ole ehtoollisen jälkeen lihaa eikä verta . Uskomme sen hengellisesti ja koemme sen fyysisesti. Aihe oli alkuseurakunnassa arka koska oltiin lukittujen ovien takana ja pelko että ihmiset puhuu kaikkea kristityistä . Eikä tänä päivänäkään läheskään kristityt usko ehtoollisen ihmeeseen . No kirkot menee oman tunnustuksien mukaan ja uskonymmärryksen . En ole koskaan viettänyt ehtoollista muistelu mielessä vaan siihen on myös liittynyt voimakkaita tunnekokomuksia ja tietoisuus Jeesuksen pysyvyydestä joka on minulle jatkoa kasteeseen ja liittyy siihen . Se riittää uskolla omistettavaksi että tämä on minun ruumis ja tämä minun veri joka teidän edestänne vuodatetaan , yhtään siitä pois ottamatta tai lisäämättä . Veressä on sielu kuten Jumala sanoi vanhan testamentin puolella että eläimen verta ei saanut juoda ja tämä tietysti arka asia alkaa tulkitsemaan kovin pitkälle .
Timo, On tietenkin totta, että Ehtoolliseen osallistuessamme näemme inhimillisillä silmillämme leivän ja viinin ja kielellämme maistamme leivän ja viinin. Mutta todellisuudessa se mitä näemme ja maistamme on todellinen Kristuksen ruumis ja veri. Kuinka tämä tapahtuu, sitä ei kukaan osaa sanoa.
Raamatussa Kristus vakuuttaa, että Hänen ruumiinsa on ”todellinen ruoka ”ja ”todellinen juoma”. Ja vielä Hän sanoo nuo pelottavalta tuntuvat sanat, että ”sillä, joka ei syö hänen ruumistaan ja juo hänen vertansa ei ole iankaikkista elämää itsessään”. Tästä ymmärrämme, että Pyhä Ehtoollinen on ihmisen hengellinen ravinto.
Sanalla ”muuttuminen” eli transsubstantiaatio Idän patriarkkojen selityksen mukaan ei ole tarkoitus määritellä tapaa, millä Leipä ja Viini muuttuvat Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, sillä sitä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin Jumala. Mutta vain se on tärkeää, että Leipä todella, todellisesti ja olemuksellisesti tulee Herran Ruumiiksi ja Viini Herran Vereksi.
Johannes Damaskolainen käsitellessään Pyhiä ja Tahrattomia Herran Salaisuuksia kirjoittaa: ”On totta, että Ruumis on yhdistynyt jumaluuteen, joka on alkuisin pyhästä Neitseestä, ei siten ikään kuin tuo ruumis, joka nousi taivaaseen, tulisi alas taivaasta, vaan koska itse leipä ja viini muuttuvat Jumalan Ruumiiksi ja Vereksi. Mutta jos haluat tietää tavan, kuinka näin tapahtuu, riittäköön sinulle, kun sanotaan, että se tapahtuu Pyhän Hengen kautta. Samalla tavoin kuin samasta Pyhästä Hengestä Herra muodosti lihan itselleen ja itsessään Jumalan Äidistä; enkä tiedä enempää kuin tämän, että Jumalan sana on tosi, voimallinen ja kaikkivaltias, mutta sen toimintatapa on tutkimaton”
Ortodoksi kirkko, ei tietysti pidä luterilaista ehtoollista edes ehtoollisena, eikä näin pätevänä. Syitä on monia. Luterilaista pappeutta ei tunnusteta, eli apostolinen virka puuttuu, joka edellyttää ehtoollisen asettamista. Tätä ennen luterilaisen uskontokunnan syntyminen 1500 luvulla on apostolisen uskontunnustuksen ulkopuolinen uskonto, eikä Kristuksen perustama kirkko. Tässä nyt muutamia syitä.
Niin ehtoollinen on sanan mukaan se mikä on kirjoitettu ja siitä annettu ohjeet asetuksineen ja valmistaumisineen .
Uskonpuhdistuksen aika kosketti koko kristikuntaa ja siihen oli tietysti otettava kantaa . Vaikea oli antaa tunnustusta luterilaisuudelle koska se olisi tarkoittanut oman osan opista tekemistä turhaksi ja niin on helpompi vaikka pitää jopa harhaoppina. Liian pitkälle tulkittuna tulee vastaan pelastuskysymys ja siihen puuttuminen alkaa sotimaan omaa kristillistä oppia vastaan ja vaara ajaa oman joukon lahkolaisuudeksi ja määritellä armoa. Onhan meillä kristillisyyttä joissakin herätysliikkeissäkin että ulkopuolella heidän opin ei voi pelastua . Tämä ei minua loukkaa kun jos on tullut keskustelussa vastaan että en voi pelastua kun olen ulkopuolella heidän seurakunnan . Jos näin opetetaan niin sillätavallla uskotaan myös .
Luterilaisuutta ei ortodoksi kirkossa pidetä harhaoppina muun syyn takia kun sen takia, että luterilaisuus loi uuden uskonnon, kuten helluntailaisuus 1800 luvulla, syyt ovat yksinkertaisia, opillisia.
Niin lopulta pitäisi määritellä harhaoppisuuden määritelmä ja onko sitä lajia joka vie ihmisiä kadotukseen vai voiko antaa tunnustusta että oppia noudattamalla ihminen pelastuu . No tämä on ehkä filosofisointia . Olisko se ollut uuden uskonnon perustamista ordodoksien näkökulmasta jos luterilaisuus olisi sulautunut katolilaisuuteen . Tämä uusi uskonto ajatus on tietysti hyvin vieras ajatus luterilaiselle , minulle joka ajattelen pelastusta Kristuksesta käsin ensisijaisesti , mutta samalla tietysti Kristuksen ruumista joka on asetettu kodiksi jonka kautta Jumala tahtoo meidät pelastaa . Kuitenkaan emme voi antaa raamatun sanan valossa kadotustuomiota seurakunnan ulkopuolisille , koska Kristuksen suuruus on sanan mukaan kun avuksi huudetaan häntä niin pelastuu .
Timo, tuohan on ihan helppo tehtävä. Kirkkoa ei voi hämätä. Ekumeeniset konsiilit, paikalliset synodit määrittelevät ortodoksiduuden rajat. Katollisuus on se harhaoppien pääjuuri, josta versoaa kaikki protestanttiset konfenssiot.
Lutherhan olisi liittynyt ortodoksi kirkkoon, yhdellä ehdolla, hän halusi piispan viran. Tuollainen itse pyydetty toive ei voi toteutua.
Timo kirjoitat; ”Kuitenkaan emme voi antaa raamatun sanan valossa kadotustuomiota seurakunnan ulkopuolisille , koska Kristuksen suuruus on sanan mukaan kun avuksi huudetaan häntä niin pelastuu .”
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Ortodoksi kirkon Kristus itse perusti. Kanonisten rajojen ulkopuoliset ihmiset, siihen ortodoksit suhtautuvat pidättyvästi.