Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Olipa huono opetus, kaveri sekoittaa asiat. Tarkoitus oli ilmeisesti kritisoida tunteita, tunteisiin pohjautuvaa uskoa. Siinä samalla meni Jeesus valkopesun mukana. Usko ei ole henkilökohtainen asia? Että silleen. Mistä näitä tulee? Oliko tässä taustalla puhtaaksi viljelty forenssinen vanhurskauttamisoppi. Juridisluontoinen aparaatti.
Sami kirjoitit :
Usko ei ole henkilökohtainen asia?
Et tainnut kuunnella edes saarnaa kun tuo henkilökohtaisuus ei ollut saarnan pointti , vaan suhdetta Kristukseen ja mihin uskomme perustuu . Raamattu ei puhu missään kohdin suhteesta Kristukseen , löytyykö sitä ordodoksien traditiosta ?. Tottakai tunteet kuuluu uskoon , eikä niistä ollut kyse vaan uskonperustasta.Kristus päinvastoin ei mennyt ”valkopesun mukana vaan oli keskiössä . Mutta saa toki ilmaista omia näkemyksiä en siitä loukkaannu .
Miten voi olla niin sokeaa, että ei ole edes uskontunnustusta opeteltu. Siinä juuri minä uskon, tunnustan uskoni. Laitappa yksikin Raamatun kohta jossa kerrotaan selvästi, että usko ei ole henkilökohtainen suhde.
Kaikki tietävät, että usko perustuu Jumalan inkarnaatioon, kuolemaan ja ylösnousemukseen. On hyvin vaarallista opetusta riistää ihmiseltä henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Ilman uskoa, on mahdoton olla Jumalalle otollinen. Jos sinulla ei ole henkilökohtaista suhdetta kuoleman voittajaan, sinulla on suhde saatanaan. Mitään välimaastoa ei ole. Jeesus sanoo, minun lampaani tuntevat minut.
Usko ei ole henkilökohtainen asia, se on tämän ” papin” viljelemä harhaoppi, sanakikkailua, uusi protestanttinen harha.
Ja ota huomioon, että Jumala itse asuu kristityssä. Kristus teissä kirkkauden toivo.
Sami, ajattelen että et ole kuunnellut opetusta koska väittämäsi ei nyt kohtaa raamatun opetusta . Ei tämä ole mitään uutta opetusta , raamattu selvästi opettaa että Kristus asuu meissä . Vastaa nyt kun edellä kysyin sinulta missä raamattu puhuu ihmisen suhteesta Kristukseen ?
Usein tuo väittämä luterilaista vamhurskauttamisoppia kohtaan että ajattelemme jurisesti vain , ensinnäkin emme vain , mutta se todella on juridinen . Kristus tuomittiin ja kärsi meidän rangaistuksen Isän Jumalan edessä , Isän Jumalan hylkäämänä , meidän syntiemme vuoksi, kaikkien ihmisten syntien puolesta ja se on täytetty . Tähän synergistinen vanhurskauttamisoppi , siis lahjaan uskoon haluaa liittää omaa osaa pyhitystä , joka meille luterilaisille on täytetty ja uskoon liittyy rakkaus kun Jumala antaa meille lapseuden . Ja elämä tästä jatkuu Kristuksen tuntemisena joka on tuntemista hänen oelastustekonsa ja niihin Kristuksen asettamiin armonvälineisiin turvautumista . Perisynnin puuttuminen ei anna lupaa Kristuksen täydelliselle sovitustyölle , näin ajattelen . Ei se ole väärin puhua henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen mutta Pöyryn opetuksesta käy hyvin ilmi että se ei ole sisältö uskolle ja se hyvin kuvaa meidän ajan kristillistä ajattelua että kaikki käy kun on vain henkilökohtainen usko . Minä vaikka tulen ordodoksiseen liturgiaan ja sanon että minulla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen , että antakaa minulle Kristuksen veri ja ruumis . Miten minulle käy Sami?
Tällä kortilla kaikkea hyväksytään ja ollaan kun usko on vain tunnetasolla ilman Kristuksen sovitustyöhön , hänen lupauksiin uskomista , niihin luottamista ja niissä elämistä .
Mitä tarkoittaa ”henkilökohtainen suhde Jeesukseen”?
Siinä kysymys, jota olisi syytä miettiä.
Suhde ei ole vain sitä, mitä ”suhteella” usein tarkoitetaan, vaan suhde pitää sisällään myös aseman suhteessa johonkin, joka liittyy vahvasti uskoon – ja tässä tietenkin Totuuteen. Jos sanotaan ”Jeesus on Herra” on kyse uskosta ja myös suhteesta Totuuteen, siis uskontunnustuksesta, joka on henkikökohtainen mutta tietenkin myös kristillisen kirkkon vanha uskontunnustus (en nyt tarkoita tiettyä kirkko-organisaatiota maassamme).
Otsikko kuulosti hiukan hämmentävältä – ehkä oli tarkoituskin?
Niin kyllä voi puhua suhteesta mutta suhde ei voi olla pohja ja peruste , johon se ihmistä ohjaa kuten opetuksessa kuvattiin . Ei puheen eikä blogin tarkoitus ole loukata vaan pistää miettimään mikä on uskomme perusta ja turvamme , ettemme vyöttäydy tunteiden varaan . Tunteet kuuluvat kirtillisyyteen ja niitä peilaamme Jumalan sanaan . Rauhan kokeminen yksi isoimpia Jeesuksen lupaamia tunteita joita uskova saa kokea välillä myös vaikeuksien keskelläkin suuresti . Tämä meidän syntisyytemme ei vaan ole tarkka mittari näyttämään totuutta ja ilman sanaa me eksymme.
Todellakaan tunteet eivät voi olla peruste uskolle. Mutta pointtini olikinse, että suhde on paljon muutakin kuin tunne, eikä suhteen perusta ole tunteessa.
Hyvä blogi, kiitos Timo. Kuuntelin saarnan, joka oli erinomainen. Selvitti hyvin blogin aiheen.
Samille vielä kirjoitukseesi kommentti
Kaikki tietävät, että usko perustuu Jumalan inkarnaatioon, kuolemaan ja ylösnousemukseen
On täysin eri asia yleisellä tasolla kaikkien tietävän että usko perustuu Jumalan……. , kuin elää siitä .
Uskon keskipiste ei voi olla oma usko ja omat tunteet . Syntiongelma ja Jumalan tuomio puuttuu usein tälläisestä opista . Se on johtanut ainakin protestanttisuuden piirissä siihen ettei synnistä ja tuomiosta puhuta mitään . Eikö tämä ole kaikki nähtävissä ajassamme .
Kaikki on samaa juurta ;
Jokainen tulee autuaaksi omalla uskolla
Tärkeintä on henkilökohtainen usko ja olemme kaikki yhtä , vaikka olisi vaikka jopa eri Jumalan lapsia
Siitä synnistä ei kannatta aina puhua jotkut ovat ehdottaneet myös uskontunnustusta pitäisi muuttaa . Uudet ajan virtaukset vaikka sanan vastaisia , niin tärkeintä kuitenkin on henkilökohtainen usko ja sitä ei pidä toisen epäillä . Tulkintoja esitetään sanasta jota ei voi tulkita kun vesiselvää tekstiä liittyen koko raamatun ilmoitukseen. Useat julistajat käyttävät psykologista kieltä ja liimavat yksityisiä raamatunlauseita puheisiinsa tai pyrkivät tuottamaan hengellistä viihdettä ja suoranaista humalaa kansalle .
Hänessä elämme olemme ja liikumme .
Kristus asuu minussa .
Apostolien opetukset ovat yhtä puuta tämän asian suhteen – Kristus asuu minussa !
Lisäksi apostolinen opetus puhuu Kristuksen ruumiista paljon , jossa puhutaan yhteisestä uskosta ei henkilökohtaisesta uskosta. Kristuksen ruumis on yhtä , ei käsi sano jalalle että et osaa kirjoittaa ja jalka että et osaa juosta Tämä voi olla vaikea mieltää sekavan kristillisyyden aikana , jos ei kuuluta Kristuksen ruumiiseen , seurakuntaan näkyvästi eikä näkymättömästi , jossa on perhe jossa on veljet ja siskot ja paimen lihaa ja verta myös . Jossa tiedetään kuka on minun paimen . Puheet suureen Kristuksen kirkkoon kuulumiseen ekumenian hengessä on kuin taivaanrannan maalarin puheita . Focus on että Kristus tahtoo pelastaa kaikki ja meillä kaikilla on tärkeä olla seurakunta joka aktivoi meidän kristillistä elämää myös kotona ja arjessa ja rukouksemme ja lähetyskentämme on jo nämä 2 perhettä johon kuulumme ja tahdomme että kaikki pelastumme . Jumala on antanut jokaiselle lahjan olla ruumiinjäsen ja se ei ole tarkoitettu irraallaan liitelevä sinkkukristillisyys oman uskonsa kanssa vaan olla siellä missä Kristus hallitsee rakkaudella , siellä missä Kristus on korotettu ylimmäksi pääksi ja häntä tahdomme ylistää ja palvoa ja olla hänelle alamaisia koska hän on tie totuus ja elämä .
Kiitos Juha Jumalalle palautteesta ja viisaasta paimenen opetuksesta.
Psalmit:
36:11 Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.
Johanneksen evankeliumi:
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Jeremia:
31:34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.
Johanneksen evankeliumi:
10:14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
Hebrealaiskirje:
8:11 Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
Timolle;
Jos usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen, niin mitä usko sitten olisi? Raamattu kuvaa kauttaaltaa ihmistä Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Kolminaisuudessa kolminaisuuden suhde on täydellinen. Osallisuus vastaavaanlaiseen suhteeseen on kirkon elämässä aina ollut totta. Paavali kuvaa tätä sanoin; ” en enää elä minä vaan Kristus minussa”.
Kun osallistumme pyhään ehtoollisen mysteeriin, nautimme Kristuksen joka saavuttaa pienimmänkin solun ihmisessä. Neitsyt Maria sai kantaa Jumalaa kohdussaan ja hän tunsi Kristuksen liikkeet sisällään. Meihinkin Kristus syntyy kasteen mysteeriossa ja saamme Pyhän Hengen.
Raamatun kuvaukset Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta on jo läsnä 1. käskyssä. Raamatussa on lukemattomia kohtia jotka kuvaavat ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Suhteeseen sisältyy itse Kristus ja se on suhteen sisältö. Kristus teissä kirkkauden toivo. Kukaan kristitty ei usko omaan uskoonsa, usko on Jumalan lahja ja itse uskossa Kristus on läsnä. Näin ollen uskolla ei ole pelkästää välineellinen arvo, vaan se on elämä itse, Kristus.
Raamattu sanoo; ” Te eksytte kun ette tunne kirjoituksia.”
Timo kirjoitat; ” Lisäksi apostolinen opetus puhuu Kristuksen ruumiista paljon , jossa puhutaan yhteisestä uskosta ei henkilökohtaisesta uskosta. ”
Yhteinen tunnustettu usko liittyy juuri henkilökohtaiseen suhteeseen Kristukseen joka ilmaistaan uskontunnustuksessa yhteisesti. Yhteisessä tunnustuksessa tunnustetaan kirkon hierarkian määrittelemät dogmaattiset lauselmat. Yksilön usko ei voi määritellä uskoa ja sille yhteinen tunnustus asettaa normatiiviset rajat.
Apostoline opetus Kristuksen ruumiista kuvaa ortodoksista kirkkoa ei 1500 luvulla syntynyttä luterilaista konfessiota.
Jumala on kolmiyhteinen Jumala , josta kuvastuu yhteys ei suhde . Kolminaisuusoppi avaa tätä asiaa , joka ihmisjärjelle ei ole helppo sisäistää, mutta vain Jumalan sanaan voimme tässä turvautua . Raamattu puhuu Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä että ovat yksi . Yksi on jumalallinen viisaus hänen täydellisyydestään .Raamatun sanat ovat selviä kun emme ala lisäilemään niihin omia tulkintojamme . Ihmisten välillä on suhteita ja tarkkailemme niitä automaattisesti tunteiden avulla . Mutta Jumala on ilmoittanut meille itsensä Sanansa kautta ja meidän tunteemme eivät ole mittareita tähän , koska meissä asuu synti.
Ja ihan vapaasti voit Sami puhua suhteesta Kristukseen tai kuka vaan , mutta se ei edelleenkään ollut opetuksen pointti vaan se itse uskon sisältö ja se tulisi olla yksin Kristus ja hänen tekojensa kautta yksin voimme oppia hänet tuntemaan .
Ehkäpä tämä asia ei ihan koske niin paljon vanhoja kirkkoja jossa eletään kenties enemmän armonvälineiden osallisuudessa vaikka vanhurskauttamisoppi ei ole luterilaisen mukaan oikea .
Mutta emmehän voi kieltää että opetuksen aihe ja se millälailla se esittäytyy niin etteikö ihmisten usko perustaudu pitkälti pitkälti tunteisiin . . Tämä on ollut läsnä jo apostolien ajoista lähtien kaikkine enkelipalvontojen kera , jota nykyäänkin harrastetaan . Kyllä esimerkit ja argumentit saarnassa olivat selviä ja tähtäyspiste selvä , että Kristus on uskon sisältö ja emme voi tunteisiin perustautua . Lukemattomia esimerkkejä on matkan varrelta miten tunteisiin perustuva usko on riepotellut ihmisiä ja tuskin kukaan on täälläkään epätietoinen tästä . Ja etteikö olisi nähnyt joko omassa tai toisten elämässä tätä. Tunteiden mittarilla voimme mitata kävijämääriä konsertteihin , mutta esimerkiksi kristitty ei mene messuun( liturgiaan) aina siksi että tuntuu hyvältä vaan tarvitsevuuden takia , ei lepyttääkseen Jumalaa kun tehnyt syntiä vaan saadakseen syntinsä anteeksi.
Jeesus puhuu viinipuuvertauksen jossa olemme oksia , no voi kai sanoa että yläoksalla on suhde alaoksaan , mutta kaikki oksat ovat Kristuksessa yhtä .
Puhuit Jumalan kolminaisuudesta suhteena , en lähde tulkitsemaan kun Jumalan sana ei puhu tuosta mitään vaan Jumala on yksi ja tähän varmaan ordodoksiset uskontunnustuksessa yhtyvät . Kaikki meidän omat ilmaisut ja tulkinnat tuovat oman sävyn ja kuten kirjoitit alle että eksymme jos emme tunne kirjoituksia , on se vaara .
Ortodoksisuudessa mielikuvitusta pidetään vahingollisena, kun taas katolisessa mystiikassa tavoiteltavana. Ortodokseille tunteet eivät ole mikään ongelma, Jumala antaa iloöljyä, saamme juopua Hänen rakkaudestaan ja hyvyydestä. Ylösnousemuksen ilo on suuria Jumalan luomia tunteita joita ihminen saa kokea. Jumala kun ei ole luonut mitään tsompeja ja kirkko ei ole mikään haamujengi. Ortodoksit eivät tavoittele mitään tunteita, sitä pidetään vahingollisena, mutta emme vastsuta tunteita. Jumala loi tuntevan ihmisen joka on suhteessa kolmiyhtieseen Jumalaan.
Ortodoksi kirkot kaunistetaan, koristellaan, on kultaa, timatteja, rubiineja, pappien vaatteet ovat mahtavia ja koristeellisia, on ikoneita, pyhien reliikkejä, suitsutussavua, meillä tehdään maahankumarruksia, suudellaan ja paljon muuta. Me emme tyydy tyhjään, vaan haluamme aistia Jumalan monipuolisesti, emme kapeasti.
Älköön kovin moni ryhtykö opettajiksi tuli mieen tuos saarnasta, jossa kikkaillaan sanalla ”suhde”.
Kun ihminen tulee uskoon ja omistaa syntien anteeksiantamuksen, niin hän uudestisyntyy ja syntymä lahjana hän saa uuden tavan suhtauta Jeesukseen ja tottakai se on suhde Jeesukseen. Rakkaudellinen suhde Vapahtajjan josta on tullut hänen Herransa. Pyhä Henki asettuu hänee asumaan. Samalla hän saa rakkauden kaikkeen siihen mitä Jumala rakastaa ja vihan siihjen mitä Jumala vihaa. Sen saa aikaan Jumalan armotyö hänessä. Ei niin että häpä nyt päättää elää toisin, vaan kun hän on uusi luomus, niin hänessä vaikuttaa Jumalan voima, joka hänet muuttaa. Tottakai tässä on kyse nimen omaan suhteesta johonkin, joka ei ole hänestä itsestään lähtöisin olevaa. On kyse suhteesta Jeesukseen. Kieltämällä sanan ”suhde”. Saarnaaja kieltää samalla suhteen Jumalaan. Koko Raamattu puhuu kaikessa nimenomaan suhteesta Jumalaan ja on kirjoitettu juuri tämän suhteen vaikutuksesta ja sitä varten.
Timo kirjoitat; ” Kyllä esimerkit ja argumentit saarnassa olivat selviä ja tähtäyspiste selvä , että Kristus on uskon sisältö ja emme voi tunteisiin perustautua . ”
Tämän perusteella ei voi kuitenkaan sanoa; ” Usko ei ole henkilökohtainen suhde Jeesukseen ” Täthän juuri usko kauttaaltaan on.
Pekan kanssa olen täysin samaa mieltä. Näissä luterilaisissa pienissä ” lähetyshiippakunnissa” syntyy jos jonkinlaista jargonia. Lähetyshiippakunnassa on kyllä paljon teologiasta asiantuntemusta omaavia. Nyt tämän papin saarna ei mennyt ihan putkeen, ehkä se siitä korjaantuu.
Joo vapaasti vaan kun ja jos Kristus saa kaiken kunnian ja ihmisen sydän on kiinnitynyt Kristukseen . Näin minäkin ajattelen että myös luterilaisuudessa ei tavoitella tunteita mutta ne seuraavat , kuten rukousvastaukset ja ihmeet .
Timo, voisit poistaa koko otsikon tai muttaa sen. Ja viittaus saarnaa siihen voisi laittaa varoitustekstin.
Näköjään Pöyryn saarna ja sana ”suhde” tulee esille myös Palasia-sivustolla.
Lutherille valkeni aikanaan, ettei Jumalalan ja ihmisen hyvä yhteys ole ihmisestä kiinni. Hän päätyi ajattelussaan siihen, että esteetön ja elävä yhteys Jumalaan perustuu vanhurskaudelle, joka on lahja Jumalalta armosta ihmiselle uskon kautta yksisuuntaisesti. Galatalaiskirjeessä (2:20) Paavali kirjoittaa… ”ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.” Silloinhan meillä on myös yhteys ristissä, jonka alla Jumala myös ilmaisee itsensä pimeän peitosta. Eikö yhteys ole silloin jotakin enemmän kuin suhde. Vai voiko käyttää myös sanaa suhde.