Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Olipa huono opetus, kaveri sekoittaa asiat. Tarkoitus oli ilmeisesti kritisoida tunteita, tunteisiin pohjautuvaa uskoa. Siinä samalla meni Jeesus valkopesun mukana. Usko ei ole henkilökohtainen asia? Että silleen. Mistä näitä tulee? Oliko tässä taustalla puhtaaksi viljelty forenssinen vanhurskauttamisoppi. Juridisluontoinen aparaatti.
Sami kirjoitit :
Usko ei ole henkilökohtainen asia?
Et tainnut kuunnella edes saarnaa kun tuo henkilökohtaisuus ei ollut saarnan pointti , vaan suhdetta Kristukseen ja mihin uskomme perustuu . Raamattu ei puhu missään kohdin suhteesta Kristukseen , löytyykö sitä ordodoksien traditiosta ?. Tottakai tunteet kuuluu uskoon , eikä niistä ollut kyse vaan uskonperustasta.Kristus päinvastoin ei mennyt ”valkopesun mukana vaan oli keskiössä . Mutta saa toki ilmaista omia näkemyksiä en siitä loukkaannu .
Miten voi olla niin sokeaa, että ei ole edes uskontunnustusta opeteltu. Siinä juuri minä uskon, tunnustan uskoni. Laitappa yksikin Raamatun kohta jossa kerrotaan selvästi, että usko ei ole henkilökohtainen suhde.
Kaikki tietävät, että usko perustuu Jumalan inkarnaatioon, kuolemaan ja ylösnousemukseen. On hyvin vaarallista opetusta riistää ihmiseltä henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Ilman uskoa, on mahdoton olla Jumalalle otollinen. Jos sinulla ei ole henkilökohtaista suhdetta kuoleman voittajaan, sinulla on suhde saatanaan. Mitään välimaastoa ei ole. Jeesus sanoo, minun lampaani tuntevat minut.
Usko ei ole henkilökohtainen asia, se on tämän ” papin” viljelemä harhaoppi, sanakikkailua, uusi protestanttinen harha.
Ja ota huomioon, että Jumala itse asuu kristityssä. Kristus teissä kirkkauden toivo.