Tämän blogin inspiraation lähde on Mika Rantasen lainaus :
Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.
Philipp Melanchthon
Tämän lainauksen Mika nosti esille Juha Heinilän blogissa . Ja täytyy antaa Mikalle tunnustusta monista hyvistä teksteistä mitä hän on nostanut esille blogeissa aiheisiin liittyen .
Samalla hengellistä historiaa miettien Suomen kristillisellä kentällä nousi mieleen esimerkkinä ehtoolliskäytäntö alkuseurakunnasta , jossa sitä vietettiin lukittujen ovien takana ja pitkässä traditiossa on ollut käytäntö että vain seurakunnan jäsenet viettävät ehtoollista . Alkuseurakunnassa piti olla anomus että sai viettää ehtoollista toisessa seurakunnassa mikäli tahtoi mennä ehtoolliselle . Tämä vain blogiin liittyen että suhde Jeesukseen tärkein – on monesti lause ilman raamatullista sisältöä ja focus ei ole Jeesuksen teoissa eikä Jeesuksessa vaan tunteissa Silloin myös Kristuksen asettamat armonvälineet ovat irrallisia käsityksiä ja vain tapoja, eivät nouse raamatusta eikä traditiosta vaan meidän tavoista ja tuntemuksista eli eletyistä ”uskon totuuksista” miettimättä ja tutkimatta mikä on näissä tärkeintä . Tämä voi esittäytyä uskoville ristiriitaisena , kun on uskottu ja opetettu toisin . Kristus on kaiken keskiössä ja hyvä tarkastella kaikkea uskoon liittyvää tämän uskonopin periaatteen mukaan. Samalla muistui mieleen yksi Markus Pöyryn saarna joka kertoo raamatullisen näkökulman blogin aiheeseen , josta saa vastaukset blogin otsikon väitteeseen . Toivon että saarnan voisi kuunnella ensin ja sitten kommentoida . Saarna on upotettu tekstin alle ja sitä painamalla saarna alkaa .
Mikä siinä luterilaisessa opissa on väärin ? En näe mitään ristiriitaa raamatun sanan ja luterilaisuuden välillä . Olen ollut yhteenlaskettuna aikana lähes 50v raamattupiireissä ja vetänyt niitä useampia ja ei apostolisesta uskosta pomppaa mitään ristiriitaisuuksia katekismukseen tai tunnustuskirjoihin , yleensä luterilaisuuteen . Ensin on aina Raamatun sana ja kokonainen se ja se on yhtenäinen .
Timo, nyt ei ole kysymys mistään mikä luterilaisuudessa on väärin.
Mulla on väärin kun toista viikkoa kestänyt flunssa ja koko ajan meinaa väsyttää . Ootko sä Sami ollut luterilaisessa piirissä aikaisemmin? Jos oot niin viekö sut pois enemmän luterilaisen kirkon tilanne vai teologiset kysymykset ? Onko havaintoa tuleeko näinä päivinä juuri luterilaisuudesta teille ihmisiä. Olen kuullut että viidesläisyydestä on siirtynyt ordodokseihin ja sieltä tietysti muuallekin .
Irtaantuminen luterilaisuudesta on ollut pitkä teologinen prosessi. Jokaisella on tietysti omanlaisensa. Flunssa yhdistettynä siitepölyyn on väsyttävä gogtail.
JOKAPÄIVÄINEN RUKOUS
O taivaallinen Isä, minun Jumalani; katsahda minun puoleeni ja armahda minua, ole myös nopia minua auttamaan, että minä tänä päivänä ja tänä hetkenä taitaisin ruveta välttämään, mikä paha on, ja tekemään, mikä hyvä ja otollinen sinun silmäis edessä taitaisi olla; anna minulle totinen, oikia ja vahva usko, sinun ja Poikas Jesuksen Kristuksen päälle, että minä taitaisin sen tietää, tuta ja uskoa, että hän on minulle annettu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, ja että hän on minun Sovittajani, Välimieheni ja Edesvastaajani. Lainaa minulle armos, seuratakseni hänen jälkiänsä ja elääkseni hänen sanansa ja käskynsä jälkeen. Auta myös, etät minä joka päivä kuolettaisin lihalliset ajatukset, halut ja himot, nöyryyttäisin itseäni sinun edessäs, ja sitä ristiä ja vastoinkäymistä, jonka sinä päälleni panet, kärsisin ja hyväksi ottaisin. Ja että minä myös taitaisin rakastaa minun lähimmäistäni niinkuin itseäni, ja tehdä hänelle hyvää, niinkuin Kristus minulle tehnyt on, ja että minä suuren karttamisen kanssa välttäisin niitä, jotka sinun mieltäs vastaan olisivat. O Jesu, minun Vapahtajani ja Lunastajani; vahvista minua Pyhän Henkes kanssa, ja jos minä kiusauksessa lihan heikkoudesta, perkeleen yllytyksestä ja pahain ihmisten haukutuksesta johonkuhun syntiin lankeen, niin auta, Herra, minua nopiasti ylös jälleen; älä salli, että minä sinun kiellän ja annan ylön. Anna myös armos, että minä sinun pyhää nimeäs viimeisellä hetkellä avukseni huutaisin, ja panisin minun turvani ja toivoni sinun katkeran piinas ja kuolemas päälle, jonka minä asetan minun syntini ja sinun tuomios välille. O Jesu! minä olen omas, sinun haltuus minä annan itseni, ja kaikki, mitä minulla on, tänä päivänä ja jokapäivä, armahda minun päälleni, kuule minun rukoukseni, tee minua autuaaksi ja saata tästä surkiasta alhosta taivaan valtakuntaan. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 813-814, Raumalla 1963. O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Niin siinä on rukousta meille ja avuttomana ja väärintekijänä saadaan pyytää tuon sanoin meille armoa .
Kirkko-opeilla vedetään tarkkoja jakolinjoja eri kirkkokuntien ja samalla kristittyjen välille. Yhteyttä yli rajojen pidetään jopa vaarallisena. Sen sijaan että rakkautta Jeesukseen pidettäisiin yhdistävänä tekijänä, niin omien kirkko-oppien merkitystä pidetään keskinäistä rakautta tärkeämpänä. Rakkauden nimissä voidaan olla kovia ja jopa julmia toisenlaisen kirkko- opin omaavia kohtaan. Sellaiseen kovuuteen ei kukaan ole lupaa antanut.
Ajatuksesi Pekka sisältää ajatuksen että jokainen voisi määritellä oman kirkko-opin , Kristuksen opin . Ei yhteyttä synny kuin Kristuksessa ja siinä on mukana oppi ja rakkaus .Olla Kristuksen ruumiin osallisuudessa ei ole tarvis arvostella toisen oppia , keskustella voi kuten täällä , mutta eihän seurakuntaelämää hallitse focusoituminen toisen kirkon elämän arvostelemiseen , se ei kuulu Kristuksen oppiin . Kirkko-oppi , Kristusoppi rakkaus on yhtä kuin Kristus itse elämällä sitä
Suomessa on vapaus ajatella. Se on hyvä. Timokin siällyttää tekstiini, jotain mitä siinä ei ole.
Kirkko – opilla on merkitys seurakuntaa koossapitävänä voimana. Kirkko on aina silloin vaarassa hajota, kun opilliset erimielisyydet nostetaan tärkeimmälle sijalle.
Tavallista seurakuntalaista tuo kirkko-oppi ja sen sisältö liikuttaa hyvin vähän. Monet kirkosta eroavat eivät osaa hakeutua minhinkään muuhun ja jäävät ilman evankeliumin sanoman kuulemisen mahdollisuutta. Tuskin kirkko hajoaa, vaikka uskovat lähtee.
Pois pötkimällä he toteuttavat poliittista pyrkimystä jonka tavoitteena on romuttaa kirkon arvot, Samaa tavoitetta on piispojen lausunto tukemassa, jonka mukaan kaksi vastakkaista opetusta on yhtä aikaa oikein. Vain arvojen muutos voi aikaansaada pysyvän muutoksen yhteiskunnassa. Kirkko on tukemassa tätä poliittista muutosta, jossa lopulta kirkon arvoille ei enää tilaa löydy. Jos kirkolle ei ole enää tilaa, niin ei sitä silloin enää ole millekkään seurakunnalle.
Pekka ;
Kirkko-opeilla vedetään tarkkoja jakolinjoja eri kirkkokuntien ja samalla kristittyjen välille.
Eli kyllä saan tuosta käsityksen että Raamatusta löytyisi erilaisia kirkko-oppeja . Ei Kristuksen oppi eroita ketään .
Kommenttisi jos joku lähtee harhaoppisesta kirkosta niin sillä olisi poliittinen agenda on varsin outo väite , kun eikö Jumalan lapsen tule etsiytyä sinne missä kuulee hyvän paimenen äänen .
Oppi erimielisyydet on nyt nostettu suureksi asiaksi ja niitä ei taida olla juuri missään muualla kuin kansankirkossa . Ja onko se oppiriita jos kirkonjohto ajaa ideologisia päämääriä . Ei esim Luomalla ole mitään teologisia perusteita . Asiaa pitää käydä kontekstista lähtien . Miten kirjoitit jos uskovat lähtee kirkosta niin se ei hajoa ? Mikä kirkko on ? Voiko Kristus olla siellä missä hänen pyhä alttari rienataan ja syntiä ei sanota synniksi , ihmettelen kyllä Pekka sinun lausuntojasi .
En tiedä kuuntelitko Joel Kerosuon kirkko- oppia käsittelevän kirjan minkä Juhana Tarvainen oli kirjoittanut ?