Minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani. (Ps. 59:17-18 / FB38)
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Ihmeellistä että Daavidin kuvaukset ja rukoukset omasta elämästä ovat meille 2025 kuin uutispuuroa ja ajankohtaisia . Tämä pakopaikka istuu syntisen ihmisen mielenmaisemaan , vaikka sillä oli Daavidin elämässä kahtalainen merkitys , kun oli pakoa ulkoisesti ja sisäisesti .
Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Hedberg ja koko Raamattu kertoo omavanhurskauden ”voiman”. On kuitenkin ehdottomuus, että omistamme oman vanhurskautuksen, täydellisyyden Jumalan edessä, mikä on Hänen työnsä meissä, vt. Ps.18:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1:16-17 / FB38)
Onko oikein sanoa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide)?
Ehdottomasti. Raamattu käyttää tässä opinkohdassa ahkerasti poissulkevia sanontoja (particullae exclusivae). Näitä ovat esimerkiksi: ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24; ks. myös Ef. 2:8); ”armonsa ja laupeutensa mukaan” (2. Tim. 1:9; Tiit. 3:5); ”ei meidän tekojemme mukaan” (2. Tim. 1:9, Ef. 3:8-9); ”ilman lain tekoja” (Room. 3:21, 28; 4:6). Nämä kaikki ilmaisut tiivistyvät yhteen ainoaan lauseeseen: meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide iustificamur).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 97, Concordia ry, 2023.
Jos yksin usko tekee vanhurskaaksi, vanhurskauttaako sellainenkin usko, joka on vailla parannusta, hyväntahtoisuutta ja sitä seuraavia tekoja?
Ei. Siellä, missä ei ole parannusta vaan aikomus pysyä rikoksissa, ei voi olla myöskään todellista uskoa. Usko, joka ei vaikuta rakkauden kautta vaan pysyy vailla hyviä hedelmiä, ei ole todellista uskoa vaan keinotekoista ja kuollutta (1. Tim. 1:5; 5:8; Jaak. 2:26; 2. Piet. 1:8). Siitä huolimatta yksin usko vanhurskauttaa ilman tekoja.
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 98, Concordia ry, 2023.
Yllä parannus käsitetään ilmeisesti jo uskovan tehtäväksi, näinhän se ei ole vaan todellinen evankeliumin mukainen parannus on juuri kun Jumala kutsuu ihmistä ja tämä kuulee evankeliumin sanan ”tehkää parannus” eli silloin voi kääntyä pois pimeydestä Jumalan valtakuntaan, tämän sanoo Pietari selkeääkin selkeämmin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”Ap.t.2)
Kun uskovalla on Pyhä Henki niin silloin alkaa pyhitys eli elämn muuttaminen Jeesuksen sanan mukaiseksi Pyhän Hengen voimassa.
Kristityn tulee elää myös jokapäiväisessä parannuksessa, koska hänen elämänsä ei ole vielä täydellisen pyhä. Ari, sinä et siis mielestäsi tarvitse enää Jeesuksen veren anteeksiantamusta, koska olet jo mielestäsi synnitön. Ovatko esim. ajatuksesi aina täysin puhtaat? Varmasti eivät ole!
Siis minun Raamatussa on pyhitys se mihin uskova on laitettu eli kun kuulee Jeesuksen äänen niin silloin alkaa Jeesuksen sana kasvaa hyvää hedelmää.
Mika Rantanen oletko itse tehnyt Pietarin sanojen mukaan vai onko sinulla jokin muu tie???
Uskon, turvaudun ja luotan Jeesukseen omana Vapahtajanani. Se riittää!
Mika Rantanen mitä on uskosi Jeesukseen, onko se että tekee Hänen sanansa mukaan vai mitä?? Kun Jumala kutsuu ja kuulee evankeliumin sanan ”tehkää parannus” (Jeesuksen sanat) niin eikö oikea usko tee juuri niin kuin Jeesus sanoo??? Jos ei tee niin eikö silloin jää ulkopuolelle, kyllä jää sillä Jeesus sanoo että ilman että tekee parannuksen hukkuu!!!
Ari, sinä et osaa tai halua puhua muusta kuin parannuksen tekemisestä. Ikään kuin se olisi koko Raamattu. Jokainen, joka todella uskoo Jeesukseen, on tehnyt parannuksen eli kääntynyt. Sinä olet parannuksesta puhuessasi selvästi tekojen orja! ”Usko tulee siis (evankeliumin) kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Evankeliumi on Jumalan voima, joka aikaansaa uskon. Vanhurskas on elävä uskosta. (Room. 1:16-17). Pyhä Henki vaikuttaa uskon milloin ja missä tahtoo. Usko Jeesukseen on muuten Jumalan eikä ihmisen teko. (Ks. Joh. 6:29).
Ari, luotan armolliseen Jumalaan. Omat teot ovat mitä ovat.
Juha Heinilä mitä tarkoitat ”omilla teoilla”, siis KUKAAN ei ansaitse armoa omilla teoillaan, kaikki ovat samalla viivalla olipa elämä ollut millainen tahansa, siis kukaan ei saa etuoikeutta pelastukseen vaan jokaisen täytyy nöyrtyä parannukseen Jeesuksen sanan mukaan, ei ole toista oikeaa tietä.
Se ett’ kun saa Pyhän Hengen niin onkin voima elää Jumalan tahdossa siis synnin orjuudesta vapautettuna.
Ari, elämä opettaa. Omien voimien hiipuessa ei voi luottaa itseensä ollenkaan.
Käsittääkseni ”parannus” on juuri Kristuksen luo palaamista tai tulemista (yhä uudelleen) – syntinsä tunnustamista ja armoon luottamista, koska me tuppaamme etääntyä Kristuksesta parannuksen teostamme huolimatta. Parannukseen kuuluu ennenkaikkea anteeksiantoon luottaminen ja armossa pysyminen, joka tietenkin tarkoittaa myös ns. kilvoittelua Pyhän Hengen voiman turvin. Eihän armo tarkoita oikeutta tehdä väärin tai tehdä syntiä eri tavoin.
Voima elää Jumalan tahdossa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kilvoittelunkin keskellä luottaa Kristuksen armoon ja sovitustyöhön – meidän oma elämämme kun joka tapauksessa on syntisen ihmisen pysyvän armahdustarpeen elämää – elämää, jossa eksymme tekemään myös pahaa ja syntiä tai olemaan tekemäättä (puhumatta, ajattelematta) tarpeeksi hyvää. Voima ns. parannukseen tulee Armon ja Totuuden Hengen voimasta: ei toista ilman toista.
Toki on niinkin, että ”tietyissä piireissä” ei uskalleta tai haluta puhua tuosta ”oikeaasta kilvoittelusta”; toisaalta joissain piireissä taas puhutaan lähinnä vain ”kilvoittelusta” parannuksen tekemisenä varoen tai unohtaen armosta puhumista – joskus vähän kuin elämän parantelemisena jatkuvina yrityksinä. Armo ja armon tarve ei ole kertaluontoista vaan jotakuinkin jatkuvaa. Rehellisiä ollaksemms. Koskee niin luterilaisia, helluntailaisia kuin muitakin ”xxx-laisia”. Toivottavaa olisi tietenkin, että edess joissain asioissa tulisimme myös paremmiksi – mutta hyviksihän me emme tule – täällä ajassa. Pyhyytemmekin tulee itsemme ulkopuolelta.
Osaatko Ari vastata missä kristitty on kuollut yhdessä Kristuksen kanssa , yhdessä ristiinnaulittu ja yhdessä haudattu ?
Reijo ei vastaa tähän kysymykseen , mutta voitko Ari vastata ?
Tämä oli Paavalin turva ja luottamus kun hän odotti mestaamista ( 2tim) .
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja.
Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Ihmeellistä että Daavidin kuvaukset ja rukoukset omasta elämästä ovat meille 2025 kuin uutispuuroa ja ajankohtaisia . Tämä pakopaikka istuu syntisen ihmisen mielenmaisemaan , vaikka sillä oli Daavidin elämässä kahtalainen merkitys , kun oli pakoa ulkoisesti ja sisäisesti .
Hyvä kommentti, kiitos Timo. Näin on. Paras turva ja apu tulee ylhäältä.
Jumalan hyvästä tahdosta sain tänäänkin herätä uuteen päivään.
Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Hedberg ja koko Raamattu kertoo omavanhurskauden ”voiman”. On kuitenkin ehdottomuus, että omistamme oman vanhurskautuksen, täydellisyyden Jumalan edessä, mikä on Hänen työnsä meissä, vt. Ps.18:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1:16-17 / FB38)
Onko oikein sanoa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide)?
Ehdottomasti. Raamattu käyttää tässä opinkohdassa ahkerasti poissulkevia sanontoja (particullae exclusivae). Näitä ovat esimerkiksi: ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24; ks. myös Ef. 2:8); ”armonsa ja laupeutensa mukaan” (2. Tim. 1:9; Tiit. 3:5); ”ei meidän tekojemme mukaan” (2. Tim. 1:9, Ef. 3:8-9); ”ilman lain tekoja” (Room. 3:21, 28; 4:6). Nämä kaikki ilmaisut tiivistyvät yhteen ainoaan lauseeseen: meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide iustificamur).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 97, Concordia ry, 2023.
Jos yksin usko tekee vanhurskaaksi, vanhurskauttaako sellainenkin usko, joka on vailla parannusta, hyväntahtoisuutta ja sitä seuraavia tekoja?
Ei. Siellä, missä ei ole parannusta vaan aikomus pysyä rikoksissa, ei voi olla myöskään todellista uskoa. Usko, joka ei vaikuta rakkauden kautta vaan pysyy vailla hyviä hedelmiä, ei ole todellista uskoa vaan keinotekoista ja kuollutta (1. Tim. 1:5; 5:8; Jaak. 2:26; 2. Piet. 1:8). Siitä huolimatta yksin usko vanhurskauttaa ilman tekoja.
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 98, Concordia ry, 2023.
Yllä parannus käsitetään ilmeisesti jo uskovan tehtäväksi, näinhän se ei ole vaan todellinen evankeliumin mukainen parannus on juuri kun Jumala kutsuu ihmistä ja tämä kuulee evankeliumin sanan ”tehkää parannus” eli silloin voi kääntyä pois pimeydestä Jumalan valtakuntaan, tämän sanoo Pietari selkeääkin selkeämmin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”Ap.t.2)
Kun uskovalla on Pyhä Henki niin silloin alkaa pyhitys eli elämn muuttaminen Jeesuksen sanan mukaiseksi Pyhän Hengen voimassa.
Kristityn tulee elää myös jokapäiväisessä parannuksessa, koska hänen elämänsä ei ole vielä täydellisen pyhä. Ari, sinä et siis mielestäsi tarvitse enää Jeesuksen veren anteeksiantamusta, koska olet jo mielestäsi synnitön. Ovatko esim. ajatuksesi aina täysin puhtaat? Varmasti eivät ole!
Siis minun Raamatussa on pyhitys se mihin uskova on laitettu eli kun kuulee Jeesuksen äänen niin silloin alkaa Jeesuksen sana kasvaa hyvää hedelmää.
Mika Rantanen oletko itse tehnyt Pietarin sanojen mukaan vai onko sinulla jokin muu tie???
Uskon, turvaudun ja luotan Jeesukseen omana Vapahtajanani. Se riittää!
Mika Rantanen mitä on uskosi Jeesukseen, onko se että tekee Hänen sanansa mukaan vai mitä?? Kun Jumala kutsuu ja kuulee evankeliumin sanan ”tehkää parannus” (Jeesuksen sanat) niin eikö oikea usko tee juuri niin kuin Jeesus sanoo??? Jos ei tee niin eikö silloin jää ulkopuolelle, kyllä jää sillä Jeesus sanoo että ilman että tekee parannuksen hukkuu!!!
Ari, sinä et osaa tai halua puhua muusta kuin parannuksen tekemisestä. Ikään kuin se olisi koko Raamattu. Jokainen, joka todella uskoo Jeesukseen, on tehnyt parannuksen eli kääntynyt. Sinä olet parannuksesta puhuessasi selvästi tekojen orja! ”Usko tulee siis (evankeliumin) kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Evankeliumi on Jumalan voima, joka aikaansaa uskon. Vanhurskas on elävä uskosta. (Room. 1:16-17). Pyhä Henki vaikuttaa uskon milloin ja missä tahtoo. Usko Jeesukseen on muuten Jumalan eikä ihmisen teko. (Ks. Joh. 6:29).
Ari, luotan armolliseen Jumalaan. Omat teot ovat mitä ovat.
Juha Heinilä mitä tarkoitat ”omilla teoilla”, siis KUKAAN ei ansaitse armoa omilla teoillaan, kaikki ovat samalla viivalla olipa elämä ollut millainen tahansa, siis kukaan ei saa etuoikeutta pelastukseen vaan jokaisen täytyy nöyrtyä parannukseen Jeesuksen sanan mukaan, ei ole toista oikeaa tietä.
Se ett’ kun saa Pyhän Hengen niin onkin voima elää Jumalan tahdossa siis synnin orjuudesta vapautettuna.
Ari, elämä opettaa. Omien voimien hiipuessa ei voi luottaa itseensä ollenkaan.
Käsittääkseni ”parannus” on juuri Kristuksen luo palaamista tai tulemista (yhä uudelleen) – syntinsä tunnustamista ja armoon luottamista, koska me tuppaamme etääntyä Kristuksesta parannuksen teostamme huolimatta. Parannukseen kuuluu ennenkaikkea anteeksiantoon luottaminen ja armossa pysyminen, joka tietenkin tarkoittaa myös ns. kilvoittelua Pyhän Hengen voiman turvin. Eihän armo tarkoita oikeutta tehdä väärin tai tehdä syntiä eri tavoin.
Voima elää Jumalan tahdossa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kilvoittelunkin keskellä luottaa Kristuksen armoon ja sovitustyöhön – meidän oma elämämme kun joka tapauksessa on syntisen ihmisen pysyvän armahdustarpeen elämää – elämää, jossa eksymme tekemään myös pahaa ja syntiä tai olemaan tekemäättä (puhumatta, ajattelematta) tarpeeksi hyvää. Voima ns. parannukseen tulee Armon ja Totuuden Hengen voimasta: ei toista ilman toista.
Toki on niinkin, että ”tietyissä piireissä” ei uskalleta tai haluta puhua tuosta ”oikeaasta kilvoittelusta”; toisaalta joissain piireissä taas puhutaan lähinnä vain ”kilvoittelusta” parannuksen tekemisenä varoen tai unohtaen armosta puhumista – joskus vähän kuin elämän parantelemisena jatkuvina yrityksinä. Armo ja armon tarve ei ole kertaluontoista vaan jotakuinkin jatkuvaa. Rehellisiä ollaksemms. Koskee niin luterilaisia, helluntailaisia kuin muitakin ”xxx-laisia”. Toivottavaa olisi tietenkin, että edess joissain asioissa tulisimme myös paremmiksi – mutta hyviksihän me emme tule – täällä ajassa. Pyhyytemmekin tulee itsemme ulkopuolelta.
Osaatko Ari vastata missä kristitty on kuollut yhdessä Kristuksen kanssa , yhdessä ristiinnaulittu ja yhdessä haudattu ?
Reijo ei vastaa tähän kysymykseen , mutta voitko Ari vastata ?
Tämä oli Paavalin turva ja luottamus kun hän odotti mestaamista ( 2tim) .