Minulla on ollut Todistajaseuran julkaisu Te olette minun todistajiani. Siinä satavuotiaan, vuonna 1919 perustetun Todistajaseuran, näistäkin vaiheista varmaan on kerrottu. Mutta en nyt löytänyt enää sitä kirjaa. Suurin kiista SLEYN ja Todistajaseuran välillä oli aikoinaan kysymys siitä, onko uskovaisen ruumis myös pyhä eli ns. lihanpyhyys. Myöhemmin kummatkin yhdistykset kyllä hyväksyivät esim. lauseen, että uskovainen on itsessään syntinen, mutta Kristuksessa pyhä. Näinhän Lutherkin opettaa. Toivottavasti kerroin asian oikein.

1.Korinttolaiskirje:
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

Löysin sen kirjan. Kirjan ovat tehneet Reijo Arkkila, Markku Niemelä, Tapio Niemistö ja Seppo Suokunnas. ”Todistajaseuralle vapaaseurakuntaliike merkitsi vaikeaa kriisiä.” s. 58. Todistajaseurasta erosi 1920-luvulla useampi vapaaseurakunta. s. 60. Esim. Suomen evankelis-luterilainen vapaaseurakunta ja Kauhavan Kansallisseurakunta. Tästä eräällä tavalla erillään oli ”SLEYN eroliike”. ”Virallisesti Kansallisseurakunnan toiminta lakkasi 1946.” S. 61. Ihmisiä kyllä palasi takaisin kansankirkkoon.

”Pätiälälle (Seurakuntaliiton perustaja) ja Uppalalle (STLKN perustaja) ratkaisevaa olivat oikean kirkon tuntomerkit. Ne ovat evankeliumin oppi ja sen mukainen sakramenttien hoito. Jos nämä tuntomerkit eivät toteudu, on kansankirkosta erottava.” S. 64. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys. Todistajaseura oli enemmän maallikkoliike.

”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3:6). ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” (Matt. 26:41, Mark. 14:38).

Tarttukaamme siis armoon ja älkäämme enää epäuskon narreina totelko turmeltunutta järkeämme, ja rientäkäämme autuuden ja elämän lähteille lapsenmielisellä uskalluksella ottamaan vastaan syntien anteeksiantamusta Kristuksen veressä.

F. G. Hedberg

Kavahda siis näitä tekopyhyyden saarnaajia, jotka tosin tulevat luoksesi valkeuden enkeleinä. Opi tuntemaan ja erottamaan heidät siitä, että he opettavat näin: ”Jos sitä ja sitä teet, pelastut.” He eivät ikinä osaa ohjata sinua vapaaseen ja lapsenomaiseen Jeesuksen Kristuksen uskoon, mistä sinun sydämesi todella virvoittuisi, mielesi uudistuisi ja saisit myös vaatimatta halun kaikkeen hyvään. Vaikka he puhuisivat näön vuoksi Kristuksesta kuinka paljon hyvänsä, he eivät kuitenkaan päästä sinua hänen tykönsä uskomaan armoon ja syntien anteeksisaamista hänessä ilman ehtoja. Päinvastoin he neuvovat tekemään orjan töitä pelastuksen ansaitsemiseksi.

F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 64-65, SLEY-Kirjat Oy, 1986.

Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.

Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.

Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus. Apt. 13:38

Jos nyt tämä on varmaa ja totta, että meillä syntisillä, sinulla ja minulla, on syntien anteeksiantamus Kristuksen veren kautta, kuinka synnit sitten voivat kadottaa meidät? Jos ne on sovitettu ja anteeksi annettu, niin eihän niitä enää oteta ensinkään lukuun, aivan kuin niitä ei enää olisikaan, ei taivaassa eikä maan päällä. Niin, sanot, mutta minulla on syntejä tänäkin hetkenä? Vastaus: varmasti kyllä, se on totta, mutta sinulla on myös syntien anteeksiantamus vielä tänäkin hetkenä ja joka hetki.

Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893), ARMOA ARMOSTA, s. 10-11, SLEY, 1966.

Tässä muutamia Hedberg-sitaatteja.

Evankeliumi ei ole mitään muuta kuin saarna siitä ainoasta, Kristuksesta. Siellä täällä on tosin kirjoitettu moniaita kirjoja ja pidetty paljon saarnoja moninaisista ihmisistä, niin pakanoista kuin kristityistäkin, vieläpä Jumalan äidistäkin, pyhästä Pietarista, enkeleistä ja monista pyhimyksistä. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään evankeliumeja. Ainoa tosi evankeliumi on se, joka näyttää meille Kristuksen ja opettaa, mitä hyvää meillä on häneltä odotettavana.

Sillä Jumala on tahtonut päättää, että kaikkien ihmisten on oltava tämän yhden ihmisen, Kristuksen varassa, pantava häneen toivonsa. Vanhassa Testamentissa kehotetaan usein panemaan toivo Herraan ja hänen laupeuteensa, sanoihinsa, oikeuteensa ja käsivarteensa ja tarttumaan häneen kiinni, jos mielivät pelastua. Heidän ei pidä tietää kenestäkään muusta kuin Kristuksesta, jonka ainoan “Jumala on asettanut armoistuimeksi”, kuten pyhä Paavali sanoo (Room. 3:25).

F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 36–37, SLEY-Kirjat Oy, 1987.

Pyhä Henki tekee monesta lihasta ja monesta ruumiista yhden lihan ja yhden ruumiin – sillä nähdessämme, kuinka suuren armon olemme saaneet Kristukselta, sydämemme iloitsee siitä, että meillä on edes joku, jolle voimme Kristuksen esikuvan mukaisesti tehdä hyvää.

F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 69, SLEY-Kirjat Oy, 1986.

Sitä paitsi kaikki, minkä teet Kristuksen uskossa on Isälle mieleistä, hyvää ja otollista ja itse olet oleva hänen rakas lapsensa. Tämä lapsen oikeus ei silti mene mitättömäksi, vaikka oletkin vielä vajavainen ja kovin epätäydellinen. Sillä vaikka sairaan ja pienen lapsen tavoin toisinaan tahraat ja saastutat itseäsi, hän ei kuitenkaan tahdo hylätä sinua, vaan jatkuvasti puhdistaa ja parantaa sinut.

F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 138, SLEY, 1986.

Hyvää tykitystä! Käy ja passaa! Emme me, en minä, vaan vain Hän, yksin Hän!

Aamen!