”Olemme uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin katsomuksiin sitoutumaton kansainvälinen tiedeyhteisö.”
Tämä on viimeinen lause tiedekunnan itsestään määärittelystä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut totta esimerkiksi 1980 luvulla valmistuneiden kohdalla.
Tämän epätodeksi väittämäni perustan tiedekunnassa teologian kandidaatin ja -maisterin oppimäärän suorittaneden kahden papin julkisesta lausumasta. Tiedekunnasta valmistuva kandi tai maisteri on varustettu läpäisemään Evlut kirkon pelastusoppitestin. Sen läpäisy on seuraus tiedekunnan kasteopetuksesta, joka on vain sakramentalinen eli välineellistetty opetus, niin mistä ….? Vastaus: kasteveden, lähinnä lapsikasteessa, vanhurskauttavasta vaikutuksesta.
Miksi otin vain viimeisen lauseen teologisen tiedekunnan itsensä määrittelystä? Vastaus: koska se ei kumoa syytä mennä opiskelemaan Suomen valtion yliopiston teologiseen tiedekuntaan.
Uskoontulo eli kaikkien on kaikkialla tehtävä parannus, niinkuin Paavali Areiopagilla julisti, vt. Apt. 17:30. Uskoontulo on ahtaasta portista sisäänmeno. Nämä samaiset kaksi pappiskokeen suorittanutta 80-luvulla mainitsivat, että uskoontuloa pitää välttää ja väheksyä, koska uskovista ei kirkkojärjestys hyödy. Olen perehtynyt viimeisimmän Pyhän Hengen vuodatuksen vaikutuksiin 1900-luvun alussa, jopa maailmanlaajuisesti. Erikoisesti tiedän eli minulla on ensikäden tietoa mitä mieltä olivat kirkkolaitosten papistot, kuten paavit, piispat ja pappislupauksen antaneet, siitä ilosta, minkä Pyhän Hengen kaste sai aikaan, niinkuin v. 30 Jerusalemissa ja sitten mm. Samariassa, Gazan tiellä, Korneliuksen luona kokoontuneissa jne.
Vanhatestamentillinen oppi ei hyötynyt Jeesuksesta eikä hänen seuraajiensa ilosta, niinkuin kävi Suomessakin 1900-luvun alusta lähtien. Italiassa Pyhän Hengen toiminta yritettiin tuhota 1935 paavin sanelemalla lailla ja etenkin Brasiliassa alkoi Helluntaipäivän Kastajaliike, kun ensimmäinen Pyhällä Hengellä täytetty italialaisalkuinen saarnaaja, Louis Francescon tuli USA:sta julistamaan ensin heimoveljilleen, jotka tulivat uskoon ja saivat Pyhän Hengen kasteen.
Reijo M. Tekstisi sisältää monia virheellisiä väittämiä. En jaksa nyt käydä läpi niitä kaikkia. Teologian tutkimus on kristillisen uskon tutkimista tieteellisesti, uskonnonfilosofiasta Raamattuun ja kirkkotaiteesta kirkkohistoriaan. Nykyään Helsingissä voi opiskella myös islamia. Papeiksi haluavilta edellytetään tietenkin tiettyjä opintokokonaisuuksia. Jotta papeilla olisi tarvittava tiedollinen pohja työhönsä.
Teologisen tiedekunnan (Helsinki) opetus on erittäin korkeatasoista. Se ei ole hartaudenharjoituspaikka eikä raamattukoulu. Se on minun mielestäni iso puute. Yliopisto-opinnot eivät myöskään anna käytännön valmiuksia siihen työhön, mitä seurakunnissa käytännössä tehdään. Ja itse asiassa opinnoissa käydään ainakin lyhyesti läpi monien eri kirkkojen ja kristillisten ryhmien opinkäsityksiä. Kaste ei ole mikään keskeinen osa-alue.
Teologian opetus Suomessa tapahtuu kolmessa eri yliopistossa: Helsinki (alkoi jo 1640!), Åbo Akademi Turussa, ruotsiksi, ja Joensuussa, vaihtoehtoina suuntautuminen luterilaiseen teologiaan ja ortodoksisuuteen. Aika moni vapaisiin suuntiin kuuluva on myös opiskellut näissä tiedekunnissa. Ehdotan, että kysyt helluntailiikkeen parissa vaikuttavilta heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään, niin ei tarvitse ottaa kantaa omien luulojen varassa.
Marko,
Olen vuosien aikana maininnut, koskien Teologisen Tiedekunnan tarpeellisuutta, ja todennut, että olen Erkki Tuomiojan kanssa samaa mieltä, ettei sille ole tarvetta, vaikka meillä on on eri syyt.
Kun puhun Helsingin laitoksesta, niin se sisältää kaikki mainitsemasi teologiset osastot.
Marko,
Marko,
”Eduksesi” voin sanoa, että olet selvillä Herran tiestä, vaikkei sanoma olekaan kirkas tässä kommentissasi.
Vaikka itse sanonkin, niin väittämäni ovat raamatullisia!
Sanomani on, että Suomen valtion teologinen opetus on luterilaisen kirkon opetus, koskien autuuttavaa kastetta. Sama sakramentalinen sanoma on vaihtoehdottomana opetusta katolisissa seminaareissa ja yliopistojen teologisissa laitoksissa.
Kasteopetuksen pientä osuutta ei ole syytä korostaa, koska sekin ”vähä” korvaa Raamatun pelastusopin. Pelastusoppi on se, minkä Filippus selitti hoviherralle Gazan tiellä.
”Sanomani on, että Suomen valtion teologinen opetus on luterilaisen kirkon opetus, koskien autuuttavaa kastetta.” Helsingin yliopiston teologit lienevät enimmäkseen myös luterilaisia pappeja. Se ei ole estänyt heitä päätymään tutkimuksissaan ja opetuksessaan eri linjoille kirkon kanssa. Niinpä yhtäläisyysmerkkien vetäminen yliopiston ja kirkon opetuksen välille on kuvannut tilannetta korkeintaan menneisyydessä.
”Eri linjoille …”
Kyllä päädytään erilaisille linjoille, mitä kirkko ja kirkot opettvat ja sitä pidetäänkin ”moniäänisyytenä” ja se esittäytyy kehittyneenä teologiana, muttei Raamatullisuutena, mikä kaikessa Jumalallisen tutkimisessa on testityökalu, tarkoitan siis Raamattua.
Sellainen käsite, kuin ”Raamatun arvovalta” ei ole opas, vaan kaiken kyseenalaistaminen, mikä onnistuu ilman uskoa, mutta voidaan ikäänkuin ”pyhittää” kehällisillä kysymyksillä. Raamatun arvovalta ei ole outo muille kuin jumalattomille, eli niille, joiden usko lepää sakramenttien päällä, eli ei profeettojen ja apostolien laskemalla perustuksella.
Kehällisten asioitten opiskelu sisältää pyskologis-filosofis-telogisia määritelmiä, sen sijaan, että puhuttaisiin alkuperäisillä sanoilla suomeksi, kuten ”tulla uskoon, pelastua, tulla herätykseen, pyytää tulla kastetuksi vedessä” jne.
Reijo , kirjoitit kasteesta ja parannuksesta .
Alla selvä opetus Jumalan sanasta liittyen tähän .
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Ap. t. 2)
Tuo ’aika selvä’ opetus sisältää kuitenkin sanoja, joiden merkitystä on näissäkin keskusteluissamme pohdittu. Parannuksenteon voi ymmärtää eri tavoin. Joillekin se tarkoittaa kertakaikkista uskoontulon kokemusta, toisille taas elämänmittaista päivittäistä kilvoittelua. Kasteen ’ottaminen’ viittaa joillekin siihen, että ainoastaan kastettavan omaan päätökseen pohjaava ns uskovien kaste on aito ja oikea. Toisille taas sana tarkoittaa lahjaksi saadun Jumalan teon vastaanottamista, joka on mahdollista pienelle lapsellekin. Pyhän Hengen lahjankin voi ymmärtää eri tavoin. Joillekin se on sitä, että Pyhä Henki asettuu kokonaisuudessaan uskovaan ja kastettuun. Toiset kokevat, että Henki suo lahjojaan tahtonsa mukaan, eri lahjoja eri ihmisille, kunkin oman kutsumuksen toteuttamisen voimaksi ja avuksi.
Timo,
Lyhyesti ja tylpästi:
Emme kohtaa samalla sivulla, jos järjestyksesi on kaste, parannus.
Parannus on yksinkertaisesti kääntyä Jumalan puoleen ja tunnustaa syntinsä ja Jumala on uskollinen ja vanhurskas sanansa lupauksen mukaan . Anteeksiantamus ja armo tulee Kristuksen sovitustyöstä pyhästä verestä Golgatan ristintyön ansiosta . Kristus on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. .Ihmisen osuus jää siihen parannuksessa ja Jumala vanhurskaudessa pesee puhtaaksi. Uudestisyntymisessä on aina Jumalan sana , veri ja vesi , jotka kolme todistavat yhtä .
Uudestisyntynyt Jumalan lapsi tarvitsee jatkuvasti parannuksen armoa eli kääntyä Jumalan puoleen päivittäin . Se että käännämme katseemme joka aamu Jumalan puoleen ja rukoilemme Isä meidän rukouksen , jonka Jeesus meille opetti jokapäiväiseksi rukoukseksi on parannuksen tekemistä tunnustamalla ja pyytämällä lapseudessa että emme joutuisi kiusauksiin ja antamalla kunnian yksin Jumalalle .
Tunteemme on usein vastaan ja ei tule pyrkiä tunteita katsomalla tai järkeilemään vaan lapseudessa ja tietoisuudessa että Jumala on rakkaus ja hänen tahtonsa on parasta ja häneltä tulee siunaus ja rauha minun elämääni , kun ojentaudun elämässä hänen puoleensa .Jeesus on ainoa turvamme elämässä ja kuoleman hetkellä . Jesajan profetia Jumalan tulevasta liitosta ,jonka Kristus sovitustyön kautta teki ottamalla meidän rangaistuksensa päälleen oli apostoleille se lupaus johon kiinnittivät elämänsä ja johon mekin saamme turvata , josta rakkaus ei väisty eikä armonliitto horju .
Tiedekunta asiaan; on yliopistokoulutusta ja antaa varmaan paljon tietoa yleisellä tasolla . Yksi teologi sanoi joku aika sitten että teologisen voi läpi ilman että raamattua avaa . Mutta mikään koulu ei sinänsä tee ammattilaista vaan luvan harjoittaa ammattia . Seurakuntien tehtävä on valita kuka lopulta vihitään papiksi , koska ei teologinen tiedekunta valmista pappeja ennenkuin saavat viran ja vihkimyksen . On tietysti yksilöstä kiinni , jos saanut kutsumuksen paimenvirkaa , miten ottaa teologisen opiskelun . Onko ihminen vakaumukseltaan uskova mennessä vai meneekö sinne kun sinne pääsi opiskelemaan . Monella kirkolla on oma paimenkoulutus , joka valmistaa seurakuntatyöhön . Teologisissa tiedekunnissa opiskelee monelaisia , monen kristillisen suunnan opiskelijoita ja myös niitä joilla ei aikomustakaan koskaan papin seurakuntatyöhön . Myös mielenkiinnosta on opiskelijoita ilman päämäärää. Filosofian opiskelu rinnastuu joskus tähän samaan joka ehkä on tiedonjanoisuutta enemmänkin kuin tietoista pyrkimistä johonkin tehtävään . Piispan tai piispojen merkitys on tässä erittäin suuri . Jos ajatellaan piispojen tehtävää niin heidän vastuu on todella suuri . Se miten ne toteutuu on eri asia ja ehkä ei ole hedelmällistä osoitella mihinkään suuntaan , joka ei rakenna lopulta .
Reijo , lainasin apostolien tekojen kohtaa , se on Jumalan sanaa .
Miten tulkitset sanoja : tehkää parannus ja ottakaa kaste syntien anteeksisaamiseksi niin te saatte Pyhän Hengen lahjan ?
Timo,
Vääntelet, et tarvi jatkaa!
Reijo,
Huomaatko mitä Ap.t. 2:38 toteaa: ”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Timo Gummerus mitä tarkoittaa ”tulkita”, siis eikö tuossa ole selkeästi että tulee tehdä parannus ja ottaa kaste niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan??
En ymmärrä miten tuota ”pitäisi” vielä jotenkin ””tulkita””, siis kun sanotaan lapselle ota vaatteet pois ja pese itsesi suihkussa, niin eikö pieni lapsikin ymmärrä mitä tehdä eikä tarvitse alkaa tulkitsemaan?????
Parannus on kristillinen termi, joka ymmärretään eri tavoin. Niinpä se tulkitaan eri suunnissa kunkin perinteen mukaan. Tämä pitää paikkansa myös sen suhteen, miten kasteen ottaminen käsitetään. Eikä Pyhän Hengen lahjakaan ole sen yksiselitteisempi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Parannus
Timo,
Itseasiassa et väännä enempää pois ytimestä kuin sakramentalinen pelastusoppi, mikä ei ole, Apt. 2:38. Koska ei tulla ensin uskoon, käännytä/metanoia, jotta kasteen ottaminen kertoisi mitä on tapahtunut.
Tämä ei ole opetus Suomen teologisissa, valtion tiedekunnissa, vaan kaste on kaiken ydin ja alku. Paljon lapsikastettuja on tullut uskoon ja sen ylellisyyden evlut, kirkko hyväksyy tai ainakin sietää.
Yliopiston opetus määritellään näin sen omilla sivuilla: ”Dogmatiikka tutkii kirkkojen oppisisältöjä ja niitä koskevaa teologista ajattelua. Kristillisessä teologiassa dogmatiikka selvittää kristillisen opin kehkeytymistä, sitä miten yksittäiset opinkappaleet eli dogmit ovat syntyneet, eri kirkkokuntien oppeja sekä yksittäisten teologien tai teologisten koulukuntien näkemyksiä. Dogmatiikka voi tutkia minkä tahansa uskonnon oppia. Tieteenä dogmatiikka ei ota kantaa tutkimiensa oppien puolesta tai niitä vastaan.” Varsinkin tuo viimeinen lause kannattaa ottaa vakavasti.
Yleinen ja yhteinen kristillinen Kirkko on aina opettanut Kasteesta, kuten teologia myös näinä päivinä opettaa, koska opetus perustaa näkemyksen siihen mikä nousee esiin Raamatun Sanasta.
Teologia pyrkii löytämään Raamatusta kaiken perustan. Teologit ovat löytäneet Kasteen, jossa vesi ja Henki ovat yhtä ja samaa olemusta. ”Vedestä ja Hengestä”, kuten Jeesus opettaa. Noita kahta ei voi erottaa, muuten eksytään Raamatun Sanasta.
Ei siis ole niin, kuten jotkut vapaat suunnat ovat opettaneet, että on erikseen vesikaste ja Henkikaste.
Raamatusta löytyy vain ”vedestä ja Hengestä” syntyminen ylhäältä. Usko Kristukseen on aina läsnä, kun ihminen kastetaan Kristukseen seurakunnassa.
Teologit ja Kirkko Isät ovat siis kaivaneet tämän tiedon Raamatusta, jota myös Kirkon perinne ja jatkumo Juutalaisten (Alku Kristityt) tavasta liittää lapset ja aikuiset Kasteessa Jumalan Lupauksiin Kristuksen kautta, johon heidät on kastettu. Myös opetus on Jeesuksen käskynä velvoittava kasteen lisäksi… ”Kastakaa ja opettakaa…”
Ari joo hyvä jos selvää , että kaste otetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi ja siitä lupaus saada Pyhän Hengen lahja . Parannus ei ole yhtä kuin uudestisyntyminen , kuten olen saanut sinun kirjoituksista joskus kuvan , vaan se on kääntymistä Jeesuksen puoleen ja pyytämistä syntejä anteeksi.
Timo Gummerus kun luet seuraavan jakeen niin siinä on todellinen ehto kuinka ihminen voi tehdä parannuksen, siis ainoastaan KUN JUMALA kutsuu, siis vaikka ihminen itse ajattelisi ns ”tehdä parannuksen” ja ottaisi sen jälkeen kasteen niin se ei auta jos Jumala ei kutsu.
Siis voiko olla ns ”automaattia” että kaikki vauvat olisivat Jumalan kutsuttuja kun heidät kastetaan, sitä vaan miettii kuinka ulkopuolelle jää paljon vauvoja ja kuinka heidän tulee ITSE tehdä parannus ja ottaa kaste kun Jumala kutsuu, siis onko nyt olemassa joku ryhmä jonka vauvoja Jumala kutsuisi erikseen??
Pentti Martti 19.05.2025 19:58
Yliopiston opetus määritellään näin sen omilla sivuilla: ”Dogmatiikka tutkii kirkkojen oppisisältöjä ja niitä koskevaa teologista ajattelua. Kristillisessä teologiassa dogmatiikka selvittää kristillisen opin kehkeytymistä, sitä miten yksittäiset opinkappaleet eli dogmit ovat syntyneet, eri kirkkokuntien oppeja sekä yksittäisten teologien tai teologisten koulukuntien näkemyksiä. Dogmatiikka voi tutkia minkä tahansa uskonnon oppia. Tieteenä dogmatiikka ei ota kantaa tutkimiensa oppien puolesta tai niitä vastaan.” Varsinkin tuo viimeinen lause kannattaa ottaa vakavasti.
Martti,
Jo sana ”dogmatiikka” ikäänkuin vahvistaa, että Raamattu eli Jeesus on näissä sessioissa nurkassa ja sanoo tai sanotutaan jotain, jos se meneillään olevaan kaiken kyseenalaistamisen pirtaan sopii.
Teologinen tiedekunta on kyseenalaistettava, koska se ei edistä sitä yhtä ja ainoaa tehtävää, mikä ek-klesialle, eli Jumalan seurakunnale on annettu. Eli evankeliointi ja vielä suomalaisemmin sanoitettuna, julistaa parannussaarnaa.
Tässä asiassa Martti Pentti on täysin oikeassa. Kirkon ja muiden hengellisten yhteisöjen kriisi ei johdu siitä että yliopistossa opiskellaan teologiaa vaan siitä, että eri syistä on menetetty omakohtainen usko Kristukseen ja Raamattuun. Tai sitä ei ole ollutkaan. Voidaan toki pohtia sitä, missä määrin on tapahtunut, että tieteellisen raamatuntutkimuksen kysymyksenasettelut ja historiallis-kriittinen tutkimus, joka on ”poistanut” yliluonnollisen Raamatusta ja maailmankuvasta, on ollut syynä tähän. Takavuosina oli iskulause: ”Aloitti Pyhässä Hengessä ja lopetti Helsingin hengessä” (siis teologian opinnot). Siinä oli kyllä oivallettu jotain. Mutta tosiasiassa maailmalla on paljon tieteellistä raamatun- ja kristinuskonnon tutkimusta, joka on rakentavaa ja hyvää.
”Jo sana ’dogmatiikka’ ikäänkuin vahvistaa, että Raamattu eli Jeesus on näissä sessioissa nurkassa.” Raamatun tutkimukselle onkin oma tieteenalansa, eksegetiikka. Se määritellään yliopiston sivuilla näin: ”Eksegetiikassa tutkitaan Raamattuun sisältyviä kirjoituksia ja kulttuureja, joissa kirjoitukset ovat syntyneet, sekä annetaan tähän tutkimukseen perustuvaa opetusta. Raamatun tekstien ja kulttuurien tutkimus ymmärretään laajasti. Raamatun kirjoitusten lisäksi tutkimus kohdistuu myös muihin Raamatun maailmaa valaiseviin teksteihin ja muuhun materiaaliseen jäämistöön. Huomion kohteena ovat muun muassa Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset ja valtauomien torjumat uskonnollisuuden muodot. Osastolla annetaan tutkimukseen perustuvaa opetusta kahdella oppialalla: Vanhan testamentin eksegetiikassa ja Uuden testamentin eksegetiikassa. Perinteisten kieli- ja historiatieteiden menetelmien lisäksi eksegetiikassa hyödynnetään esimerkiksi arkeologian, sosiaalitieteiden, kirjallisuustieteiden ja psykologian menetelmiä. Myös Raamatun vaikutus- ja tulkintahistoria ovat eksegeettien kiinnostuksen kohteita.”
Ari kirjoitit … kaikki vauvat olisivat Jumalan kutsuttuja kun heidät kastetaan…
Kyllä kaikki ovat kutsuttuja pelastukseen .
Parannus sana Suomen kielessä niputtaa kaksi asiaa yhteen , sydämen parannus ja elämän parannus . Siitä kristityn elämästä Paavali varoittaa että emme tarvitsisi parannusta kuin kerran ja olisimme yhtäkuin fariseuksia . Tämä kritillisyys on vihollisen työtä että ihminen ei tarvitse enää syntienanteeksisaamista uskoontultua ja olemme valehtelijoita . Samalla se karkoittaa pois niitä ihmisiä jotka taistelevat syntiensä kanssa elävät jatkuvissa lankeemuksissa ja pelkäävät että Jumalan armo ei kuulu heille ja pelkäävät Jumalaa ja kadotustuomiota, mutta anteeksiantamus on aina täällä armon ajassa kun ihminen katuu ja tulee ja uskoo syntinsä anteeksi ja ei tahdo enää syntiä tehdä . Näin itse Jeesus opettaa meitä rukoilemaan lakkaamatta ja Isä meidän rukous on tarkoitettu jokapäiväiseksi rukoukseksi . Se on parannuksen tekemistä kun me pyydämme että anna meille meidän syntimme anteeksi . Seurakunnassa kaikki ovat syntisiä eikä kukaan pysty sanomaan että olis vähemmän syntinen . Jumala jakaa armoa ylenpalttisesti ja tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Jos olet marjassa käynyt niin tiedät että suurin osa jää mätänemään kun niitä ei kerätä , voi olla huono esimerkki , mutta kertokoon se Jumalan suuresta anteliaisuudesta .
Timo Gummerus olen ymmärtänyt että (korjaa jos olen väärässä) luterilaisten evankeliumissa on tärkeimpänä syntien anteeksi saaminen, siis jatkuva.
Minulle evankeliumissa on Jumalan voima, siis ennen uskoontuloa en kuullut Jeesuksen ääntä eli en ymmärtänyt Jumalan tahtoa elin siis täydellisesti lihallisesti paatuneella sydämellä seuraten, niin mitä seurasin, sitä mitä vanhemmat minulle opettivat yhteiskunnan ohella. Mitä oli ”hengellisyys”, elin omaa hengellsyyttä seuraten omia himoja ja omaa ”viisautta ja ymmärrystä”.
Kun Jumala kutsui ja lopulta sain Pyhän Hengen niin se avasi korvani kulemaan Jeesuksen äänen ja ymmärtämään Jumalan tahdon JA SAIN PYHÄN HENGEN kautta voiman ja rakkauden elää Jumalan tahdossa vapaana synnin orjuudesta. Minulle elämä ei ole parannuksen tekoa vaan pyhitystä eli elämän muuttamista Jeesuksen sanan mukaiseksi Jumalan voimalla.
Mieti kuka kuulee Jeesuksen äänen eli kun otat jonkun ihmisen ”tulkintoja” evankeliumista niin eikö silloin tule myös katsoa mitä hedelmää hän on tuottanut, mieti yksinkertaisesti Lutheria mitä hän on opettanut, onko siinä huonoa hedelmää, jos on niin eikö Jeesus selkeästi käske olla ottamatta sellaiselta kirjaintakaan????
”Luterilaisten evankeliumissa on tärkeimpänä syntien anteeksi saaminen, siis jatkuva.” Tämä on tavallaan totta, mutta pelkään, että Ari Pasanen on ymmärtänyt asian olennaiselta osaltaan väärin. Syntien anteeksisaamiseen liittyy myös synnin jatkuva katuminen ja jatkuva kilvoittelu sitä vastaan.
Martti Pentti kenen voimassa mainitsemasi ”kilvoittelu” tehdään?
Mitä on synti joka on kuolemaksi?
1. Joh. 5:16
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
”Kenen voimassa mainitsemasi kilvoittelu tehdään?” Saamme siihen voimaa Jumalalta, mutta se ei tarkoita sitä, että voisimme jättäytyä elämän ongelmista sivuun luottaen, että Jumala hoitaa kaiken puolestamme.
Ari , varmaan erilainen ajatus ja kokemus johtuu pitkälti siitä uskonopista minkä olemme saaneet . Luterilainen usko , opetus ja elämä on turvautumista Kristuksen täytettyyn työhön ja tarvitsevuutta jatkuvasti syntienanteeksisaamisessa. Tunnemme itsemme luterilaisina syntisempinä ja koemme sen jatkuvasti myös elämässämme . Me tunnustamme että olemme uskottomia ja kilvoittelumme on heikkoa . Kilvoittelu , jota voisi kuvastaa Jeesuksen sanoihin että jos pysymme hänessä niin hän pysyy meissä tarkoittaa ainakin minulle sitä että olemme siellä missä saan olla lähellä Kristusta ja se on sanan ja ehtoollisen yhteydessä . Uskomme että itse Kristus on pyhityksemme ja hän vaikuttaa meissä sen katekismuksen ajatuksen tavoin eli pyhitys on enenevää synnin ja armon tuntoa . Sitä voisi kuvata että kun menemme lähemmäksi kirkasta valoa niin meidän likaisuutemme näkyy enemmän . Tämä ei tietysti tarkoita että me syntiä tahallaan tekisimme että armo suureksi tulisi . Luterilaiset juuret ja uskonpuhdistus nojaa vahvasti Paavalilaiseen teologiaan , josta myös tulee meille perisynti – käsitys ja se on vaikuttava asia koko teologiaan , julistukseen , uskonelämäämme , Kristuksen sovitustyön merkitykseen , armon ja anteeksiantamuksen julistukseen evankeliumin kautta ja kasteen ja ehtoollisen tärkeyteen . Sana , kaste ja ehtoolinen on luterilaiselle Kristus omistettavaksi annettu Kristuksen asettamien armonvälineiden kautta . Luterilaiselle armonvälineiden halveksiminen tarkoittaa Kristuksen työn halveksimista ja kadotukseen joutumista , koska ne tarkoittaa Kristuksen sovitustyön halveksimista . Siksi mm. ehtoollisesta on kovat sanat että emme nauttisi ehtoollista vanhingoksi . Ja raamatullisen , luterilaisen käsityksen mukaan ehtoollista ei tulisi antaa ihmiselle joka ei tunnusta luterilaista ehtoolliskäsitystä eikä tunnustusta ja tule nauttimaan sitä syntiensä anteeksisaamiseksi . Aikaisemmin oli esim. helluntaiseurakunnissa käytäntö että ehtoollista ei jaeta seurakunnan ulkopuolisille esim luterilaisille , mutta tänä päivänä asia on toisin ja jaetaan kuuleman mukaan . Teologia perusteita en tiedä mikä heillä on ollut , ilmeisesti erilainen käsitys ehtoollisen merkityksestä . Anteeksi blogin pitäjälle kun aihe menee blogin ohi !
Timo,
Kaikkeen edelliseen kirjoittamaasi uskollisena tuot esille, sanot, toistat asian sieltä ja täältä.
Esimerki näistä”sieltä-täältä” poiminnoista, mitkä ovat harhauttavia ja vääriä ja välissä joskus vähän oikeaa laastia. Täsmä viestisi on tarkoituksellinen tai tietämättömyyttä:
”Aikaisemmin oli esim. helluntaiseurakunnissa käytäntö että ehtoollista ei jaeta seurakunnan ulkopuolisille esim luterilaisille , mutta tänä päivänä asia on toisin ja jaetaan kuuleman mukaan .”
Vääännät kieroon sanomalla ”.. esim luterilaisille ..”. Pyytäisin ettet tällaista soopaa kirjoittaisi. Soopaa on ”luterilaisille”. Kristuksessa ei ole eroa luterilaiseen kirkkoon kuuluvalla tai kuulumattomalla. Helluntalaisuuteen ei olla kuuluttu, kuin viime vuosina Helluntaikirkkoon. Uskova kuuluu tai ei kuulu ”Kristuksen Ruumiiseen”, ja se on ainoa ehto, mikä erottaa ”riivaajien pöydästä.”
En pidä oikeana, että tulkitset ja esittelet helluntalaisia tapoja. Kuten jo sinulle sanoin, voit vain kysyä kuinka asiat on.
”Uskova kuuluu tai ei kuulu Kristuksen Ruumiiseen, ja se on ainoa ehto, joka erottaa ’riivaajien pöydästä’.” Tarkoittaako tämä käytännössä, että kaikki ovat tervetulleita ehtoollispöytään? Vai tarkoittaako, että jollekin ihmiselle on annettu valta määritellä kunkin kuuluminen tuohon tai tähän ryhmään?