Simsonin historian löydämme Pyhästä Raamatustan Tuom. kirj. 13-16 luvuissa, ja oli hän myös Kristuksen esikuva. Mutta tulisi ylen pitkäksi luetella kaikkia hänen tekojansa, joissa hän kuvasi Kristusta. Katsomme nyt vaan hänen kuolemansa tapausta.
Simson kuvasi Kristusta kärsimisessään ja kuolemassaan. Simson pääsi monta kertaa vihollistensa käsistä, siihen asti kun hetki tuli, joka oli hänen kärsimiselleen määrätty. Samoin meni Vapahtajamme Jeesus Kristuskin tiehensä vihollistensa keskeltä, jotka tahtoivat hänet tappaa, niinkuin kirjoitettu on Luukkaan ev. 4:30 ja Joh. 8:s luku sekä useammassa paikassa, siksi kunnes hetki tuli, jonka Jumala oli hänen kärsimiselleen määrännyt. Simsonin hänen maamiehensä juutalaiset viimein ylenantoivat ja jättivät filistealaisten käsiin. Ja samalla tavalla Vapahtajamme Jeesus Kristuskin omilta maamiehiltänsä annettiin roomalaisten käsiin. Erittäin Delila, se uskoton ihminen, antoi hopearahoilla ostaa itsensä pettämään ja jättämään Simsonin vihollisille, joka kuvasi sitä uskotonta pettäjää, JUUDASTA, joka oli Kristuksen opetuslasten joukossa, jolle hän uskoi itsensä ja joka söi hänen leipäänsä. (Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan. Ps. 41:10. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ’Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan’. Joh. 13:18) Simson antoi mielellänsä sitoa itsensä, vaikka hän alussa katkaisi nuorat. Samalla tapaa Vapahtajammekin kernaasti antoi sitoa itsensä, vaikka hän sitä ennen näytti jumalallisen voimansa ja yhdellä sanalla, MINÄ OLEN, kaksi kertaa löi vihollisensa maahan. (Kun hän siis sanoi heille: ”Minä se olen”, peräytyivät he ja kaatuivat maahan. Joh. 18:6) – Simsonia hänen vihollisensa pahasti rääkkäsivät, hänen hiuksensa ajettiin, hänen silmänsä puhkaistiin, hänen täytyi jauhaa käsimyllyä, joka muuten oli orjain työtä, ja hänen täytyi vihdoin sokeana soittaa filistealaisille ja koperoida ja niin antaa heille tilaa ilakoida. Kaikki tämä kuvasi Jeesuksen Kristuksen pilkkaa, jota hänelle vihollisensa tekivät, kun häntä pitivät pilkkanaan ja kohtelivat häntä niinkuin halvinta orjaa. Kun filistealaiset parhaillaan hänelle irvistelivät, lähetti hän Jumalalle sydämellisen rukouksen, antoi vapaaehtoisesti henkensä kuolemaan ja tempasi nurin ne kaksi pilaria, joitten päälle huone oli vahvistettu ja niin hautasi itsensä sen alle. Tällä siis kuvattiin kuinka Vapahtajamme Jeesus Kristuskin oli rukouksessa ja vihollistensa häntä pilkatessa vapaaehtoisesti antava henkensä. (Sinun käteesi minä annan henkeni. Ps. 31:6. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Luuk. 23:46).
Mutta niinkuin Simson tässä kuolemassaan teki filistealaisille enemmän vahinkoa kuin eläissänsä ja niin tappoi ja hautasi vihollisensa itsensä kanssa. Niin tuli myös Jeesuksen Kristuksen kuolema kuolemaksi ja myrkyksi perkeleen valtakunnalle. Hän on kuolemalla ottanut kuolemalta vallan, voittanut saatanan ja rikkipolkenut hänen päänsä sillä verisellä kantapäällään, johon häntä pistettiin. (Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. 1. Moos. 3:15) Siispä saamme veisata: ”Nyt taisteltu on ainainen elämän kuolon sota, elämä pääsi voitolle, kuololta taittui ota. Niinkuin lausuu raamattu: Kuolemalla voitettu jo kuolo on. Halleluja, halleluja!”
Simsonin vihdoin hänen ystävänsä ja veljensä hautasivat, ottivat hänet pois filistealaisten maalta ja panivat hänet isänsä hautaan. Samalla tapaa Vapahtajamme Jeesus Kristuskin otettiin takaisin roomalaisten käsistä ja juutalaiset, Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen, hänen kunniallisesti hautasivat, että raamattu täytettäisiin: Hän on pahan tekijäin sekaan luettu, mutta rikkaan tykö hän tuli kuollessaan. (Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. Jes. 53:12. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Jes. 53:9).
Otto Tolja, Autuus on armosta uskon kautta, s. 87-89, Suomen evankelisluterilainen todistajain seura (Todistajaseura), Vaasassa 1964. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Minä rukoilen sinua, Herra Jumala, rakas taivaallinen Isä! ettäs tahtoisit lainata minulle sinun Pyhän Henkes, että minä taitaisin oikein ymmärtää, vastaan ottaa, pitää, ja sydämmeeni panna ja kätkeä sinun pyhän sanas, sinulle, Herra Jumala, ylistykseksi, kiitokseksi ja kunniaksi, ja minulle parannukseksi; niin myös minun lohdutuksekseni ja uskoni vahvistukseksi, että minä sinun pyhän armos kautta niin olisin hyvä pelto, johon sinun jumalallinen siemenes lankee, juurtuu, kasvaa, ja kantaa hedelmän kärsivällisyydessä ijankaikkiseen elämään. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 782, Raumalla 1963.
Lain ja evankeliumin ero pysyy silti selvänä. Evankeliumi ilmoittaa, että Jumala on tehnyt oman Poikansa meidän puolestamme lain kiroukseksi, sälyttänyt meidän syntimme hänen päällensä ja kohdistanut kaiken syntiemme ansaitseman vihansa ja kirouksensa häneen, jotta meillä olisi rauha (Jes. 53:7-8) ja että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21). Laki kohdistuu kuitenkin meihin itseemme eikä syytä synneistämme ketään muuta kuin meitä itseämme. Jumalan vihaa ja tuomiota syntiemme tähden ei julisteta ketään toista kuin meitä itseämme vastaan, ellemme omista sovitusta Kristuksessa.
Martin Chemnitz, Enchiridion – Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 67, Concordia ry, 2023.
Siunattua Ystävänpäivää! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme! Rakastakaamme lähimmäistämme niin kuin itseämme eli pyrkikäämme siihen armon voimalla ja avulla!
Mm. Heikki Räisänen väittää Paavalin teologian tässä kohden olevan ristiriitainen. Timo Laato selittää ja opettaa, ettei tämä pidä paikkaansa:
Täten Room. 5:12-21 ja 7:7-13 eivät loppujen lopuksi ajaudu ristiriitaan keskenään. Jälkimmäinen luku analysoi Genesiksen kertomusta Aadamin ja Eevan lankeemuksesta, kun taas edellinen luku eksplikoi heidän lankeemuksensa universaaleja seurauksia. Paavalin argumentaatio osoittautuu näin lähemmin tarkasteltaessa sittenkin johdonmukaiseksi. Hänen käsityksensä synnin ja lain suhteesta on harmonisoitavissa seuraavaan tapaan:
Aluksi paratiisissa synti ei kuulunut ensimmäisen ihmisparin eksistenssiin. Vasta myöhemmin käärme onnistui ”lain” kautta pettämään Aadamin ja Eevan. He rikkoivat Jumalaa vastaan syömällä kielletyn puun hedelmää (Room. 7). Tästä saakka synti on kuulunut koko ihmiskunnan eksistenssiin. Laki ei pysty korjaamaan aiheutuneita vahinkoja. Päinvastoin se vain kiihottaa (kuten jo paratiisissa!) ihmistä yhä enemmän rikkomaan Jumalaa vastaan. Näin synnin valta enenee enenemistään, jotta lopulta armon ylenpalttisuus kävisi kaikille ilmeiseksi (Room. 5).
Timo Laato, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1991, s. 127, SLEY, 1991.
Roomalaiskirje:
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.
1. Varmana laulaa Herrasta saan, / joka on suuri rakkaudessaan. / Hän minut osti kuolemallaan, / periä taivaan kerran mä saan. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:
2. Lahjan sain kalliin, täydellisen, / syytä on olla onnellinen. / Enkelten laulu soi yli maan, / Herraani kiitän rakkaudestaan. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:
3. Lepään ja nautin, katsella saan / Vapahtajaani, rakkauttaan. / Matkani jatkuu taivasta päin, / saaliiksi Herran hyvyyden jäin. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:
SK 356
”Mikä sinun mieltäsi painaa, kuningatar Ester? Mitä sinä minulta toivot? Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen.” Est. 5:3
Mitä sinä pyytäisit Jumalalta? Jos pyydät murheettomuutta, silloin pyydät myös suruttomuutta. Eläisitkö ilman elämänristiäsi lähellä Jumalaa? Olisitko lähimmäisillesi kylmempi? Pyydä Jumalan tahdon toteutumista, niin saat kaiken muunkin.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Kavahda siis näitä tekopyhyyden saarnaajia, jotka tosin tulevat luoksesi valkeuden enkeleinä. Opi tuntemaan ja erottamaan heidät siitä, että he opettavat näin: ”Jos sitä ja sitä teet, pelastut.” He eivät ikinä osaa ohjata sinua vapaaseen ja lapsenomaiseen Jeesuksen Kristuksen uskoon, mistä sinun sydämesi todella virvoittuisi, mielesi uudistuisi ja saisit myös vaatimatta halun kaikkeen hyvään. Vaikka he puhuisivat näön vuoksi Kristuksesta kuinka paljon hyvänsä, he eivät kuitenkaan päästä sinua hänen tykönsä uskomaan armoon ja syntien anteeksisaamista hänessä ilman ehtoja. Päinvastoin he neuvovat tekemään orjan töitä pelastuksen ansaitsemiseksi.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 64-65, SLEY-Kirjat Oy, 1986.
Therefore, beware of these preachers of righteousness by works, who indeed come to you in the likeness of angels of light. Learn to recognize and spot them by their teaching: ’If you do this and that, you will be saved.’ They are never able to direct you to believe, as a free child of grace, in Jesus Christ, which would truly refresh your heart and renew your mind as well as give you a sincere desire to do what is good. Although for the sake of appearance they may speak a good deal about Christ, they will not let you approach Him to believe without condition in the grace and forgiveness of sins in Christ. Rather, they counsel you to do works as a slave to earn salvation.
F. G. Hedberg, The Doctrine Of Faith Unto Salvation, pages 62-63, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, On Canada.
Uuden liiton välimies ja ylimmäinen pappi Jeesus Kristus on suurena sovituspäivänä kerta kaikkiaan antanut alttiiksi pyhän ruumiinsa ja vuodattanut kirouksen puussa kalliin verensä ikuisesti kelpaavaksi koko maailman syntien sovitukseksi. Siksi pyhä Johannes sanookin: HÄN ON MEIDÄN SYNTIEMME SOVITUS; EIKÄ AINOASTAAN MEIDÄN, VAAN MYÖS KOKO MAAILMAN SYNTIEN (1. Joh. 2:2). Nähdessään Jeesuksen tulevan luokseen Johannes Kastaja sanoi: KATSO, JUMALAN KARITSA, JOKA OTTAA POIS MAAILMAN SYNNIN! (Joh. 1.29). Tämä ainoa hänen ruumiinsa ja verensä uhri on iankaikkisiksi ajoiksi sovittanut ja pyhittänyt hänen liittonsa kansan, että itsekukin häneen uskova saisi syntinsä hänen nimessään anteeksi ja hänessä voiman tulla Jumalan lapseksi ja perilliseksi.
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 110, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Apt. teot 20:28
Hinta, jonka hän on seurakunnastaan maksanut, riittää takaamaan sen, että sen hyvinvointi on aina hänen sydäntään lähellä. Me olemme hänelle kalliita sen veren tähden, jonka hän on meidän edestämme vuodattanut.
George Bowen, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Kristus tekee meille paljon hyvää.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 177, SLEY, 1925.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, tämän päivän teksti:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1737738714218457&set=a.770809430911395