Viikonlopun kansainväliset uutispoiminnat 26.7.2025
Timo Keskitalo toimittaa kansainväliset uutispoiminnat, jotka kuullaan Radio Patmoksessa lauantaina ja sunnuntaina klo 8-18:00 välillä tasatunnein.
Ruotsalainen pappi mediamyrskyssä, koska kieltäytyy käyttämästä sateenkaariasua
Lähde: The European Conservative 21.07.2025
Useat tiedotusvälineet hyökkäsivät ruotsalaista Markarydin kirkkoherraa Håkan Perssonia vastaan sen jälkeen, kun hän oli hiljattain julkaissut sosiaalisessa mediassa postauksen, jossa hän kritisoi uusia sateenkaarenvärisiä, LGBT-ystävällisiä kirkollisia vaatteita, jotka on suunniteltu Ruotsin kirkon edistyksellisyyden symboliksi.
Facebook-kirjoituksessaan Persson totesi, että Västeråsin hiippakunnan aloitteesta suunnitellut sateenkaarenväriset messukasukka ja stola ”eivät tule Markarydin kirkkoon niin kauan kuin olen kirkkoherra”.
Vaikka tiedotusvälineet syyttävät häntä seurakuntansa LGBT-yhteisön syrjimisestä, pappi vakuuttaa noudattavansa vain kirkon liturgisia sääntöjä, ja hänen ovensa pysyvät avoimina kaikille, mutta eivät hetkellisille poliittisille suuntauksille ja seksuaaliselle mainonnalle.
”Ruotsin kirkossa meillä on liturgiset vaatteet, jotka noudattavat kirkkovuotta. Meillä on itse asiassa säännöt sitä varten”, Persson selittää.
Kirkon verkkosivujen mukaan pukujen suunnitteluun ja valmistukseen kului puolitoista vuotta, ja niissä oli otettu tarkkaan huomioon kaikki muodosta mittasuhteisiin ja väreihin – paitsi ilmeisesti se, sopivatko ne liturgisiin sääntöihin.
Ruotsin kirkkoa on pitkään pidetty yhtenä Euroopan liberaaleimmista kirkoista. Se on toimittanut samaa sukupuolta olevien vihkimisiä vuodesta 2009 lähtien.
Koko maailman sovitus ja lunastus koskee heitäkin, jotka elävät himoissansa Jumalaa tuntematta. Sovintohan Jumalan puolelta tietysti on sitä, että hän on sydämessään armahtanut koko maailmaa ja leppynyt vihastaan. Nyt Jumala rakastaa valtavasti koko maailmaa Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt pyydetään esim. Paavalin tavoin: Suostukaa tekin nyt vastaavasti sovintoon omalta puoleltanne Jumalan kanssa ja vastaanottamaan armon. Jeesus on verellään maksanut koko maailman syntivelan.
Herra Jumala, taivaallinen Isä, me rukoilemme sinua nöyrästi, ettäs Pyhän Hengen kautta meitä niin hallitsisit ettemme meidän syntejämme unhottaisi, emmekä suruttomiksi tulisi: vaan tekisimme oikian katumuksen, parantaen joka päivä meidän elämäämme, ja sen kanssa ainoastansa itseämme lohduttaisimme, että sinä tahdot Poikas Jesuksen Kristuksen tähden olla meillen armollinen, antaa meidän syntimme anteeksi ja meitä hänen kauttansa ijankaikkiseen autuuteen saattaa. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 573, Raumalla 1963.
Ja tämä usko tuo heti mukanaan rakkauden, rauhan, ilon ja toivon. Sillä Jumala antaa sille, joka häneen uskoo, heti Pyhän Henkensä, niin kuin pyhä Paavali sanoo Galatalaisille, Gal. 3, 2: ”Te ette ole saaneet Henkeä lain teoista vaan uskossa kuulemisesta.”
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. 292, Arkki-kirja ja Aurinko Kustannus, 2016. WA 6, 206.
Tosin nämä rakkaus, rauha, ilo ja toivo ovat paljon syvemmällä ja pysyvämpiä kuin vain tunteiden tasolla. Tunteet vaihtelevat usein laidasta laitaan, ja totta on myös sana: Tuuli vie tunteet, mutta sitten vasta se kalliopohja paljastuu.
Laveata tietä kadotukseen kulkee julkijumalattomien suuri joukko, kun he kieltävät Luojan ja Lunastajan sekä pilkkaavat Raamatun sanaa. Epäuskon hedelmät ovat heissä selvät ja julkiset. Surkeasti voittaa maailmassa alaa tämä kielteinen henki ja ajaa joukoittain väkeä helvettiin. Jumalan käskyjen rikkomista he useinkin pitävät aatteisiinsa kuuluvana hyveenä. Mutta vanhurskaan Jumalan koston päivä koittaa kerran, jolloin sovintoveren polkijat ja käskyjen häpäisijät saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Jumalan pitkämielisyyden tähden sellaista menoa kestää vähän aikaa, mutta pian siitä tulee äkkinäinen loppu.
H. J. Pätiälä ja P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 92, Concordia ry, 2021.
Omalla järjelläni minä en voi käsittää enkä varmasti päättää, että minut otetaan armoon Kristuksen tähden, vaan evankeliumissa minä kuulen sen ilmoitettavan, ja uskossa minä sen omistan.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 288, SLEY, 1957.
Vaelluksella on hyvä säilyttää rauha ja iloinen mieli, sillä jokainen tarvitsee välillä toisen apua. Kun matka on pitkä, voi sen päämääräkin joskus hämärtyä. Jumalan sana toimii kompassina, kun käymme kohti Herraa ja odotamme hänen näkemistään.
RUKOUS
Herra, johdata tänäänkin ja auta näkemään kanssakulkijan tarpeet. Aamen.
Marja-Kaarina Marttila, Seinäkalenteri, Syyskuu 2024, Perussanoma.
Rakas Herramme ja Jumalamme auttakoon meitä Pyhällä Hengellänsä, että me käyttäytyisimme toinen toistamme kohtaan niin kuin kristittyjen tulee, ja että kukin olisi ahkera virassaan ja asemassaan. Amen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 548, SLEY, 1945.
1.Kuningasten kirja:
18:27 Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä (Baalin profeettoja) ja sanoi: ”Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää”.
Mutta nyt toteamme, että useat ihmiset elävät todellisissa, suurissa ja julkisissa synneissä, joista mainittakoon ahneus, aviorikokset, varkaudet, koronkiskominen, viha, kateus, juoppous, Jumalan pilkkaaminen ynnä muut. Eikä niitä kuitenkaan vähääkään murehdita, jatketaan entistä elämää edelleen niitä kaunistellen. Ei suinkaan puutu syntejä, vaan puuttuu synnin tuntoa ja halua luopua niistä. Sellaisille ei voi antaa syntiä anteeksi, vaan heistä kuuluu käsky sitoa heidät synteihinsä, niin kuin Kristus tässä sanoo: ”Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt”. (Joh. 20:23)
Martti Luther, Huonepostilla, s. 367, SLEY, 1945. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Mutta mitä muuta evankeliumi lupaa kuin sen, että Kristus on meille annettu, että hän sälyttää päällensä syntimme ja on meidän ylipappimme, välimiehemme ja puoltajamme Isän edessä, että siis ainoastaan Kristuksen ja Kristuksen teon kautta synti on anteeksiannettu, Jumala lepytetty, omatunto tulee vapaaksi ja saa lohdutuksen?
Martti Luther, Kirkkopostilla l, s. 181, Sley, 1941.