Tässä näkymä kotipihamme yhdeltä suunnalta
Tässä kotikirjastoni Raamattuja tai julkaisujen osia
Ylärivi hepreaksi ja arameaksi vasemmalla Vanhan testamentin kriittinen laitos, keskellä Vanha testamentti hepreaksi yhdessä käännöksen englanniksi NIV version kanssa ja oikealla koko Raamattu hepreaksi.
Alarivissä vasemmalla osa Vulgataa, käännöstä latinaksi, katolisten normatiivinen Raamattu, keskellä osa Septuagintaa vanhalla kreikan kielellä, vanhin tunnettu Vanhan testamentin käännös ja useimpien Raamattumme Apokryfisten kirjojen alkukieli, ja oikealla osa Targumia eli käännöstä arameaksi, juutalaisten käyttämän synagogissa tehtyjen käännösten anti yhteen koottuna.
Sardes oli vanhan Lyydian valtakunnan pääkaupunki. Kroisos, Κροῖσος, oli sen kuningas noin vuosina 560-546 eKr. Aluksi hän menestyi pyrkimyksissään. Valtasi kreikkalaisten asuinalueet nykyisen Turkin puolelta. Hän oli valtavan rikas. Mutta hän menetti valtakuntansa taistelussa Persian kuningasta Kyyrosta, vuoden 1933 käännöksen Kooresta, vastaan.
Nyt Johannes kirjeessään seitsemälle seurakunnalle kehottaa Sardeksen seurakuntaa valvomaan niin, ettei kaupungin historia toistuisi sikäläisen kirkon elämässä.
Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas,
yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Tämä valvominen toteutuu siinä, että seurakunta tekee parannusta ennen kuin on liian myöhäistä. Alkuaan kaupunki on kuullut Jumalan sanan saarnaa. Seurakunta on syntynyt. Kirkko saapunut paikkakunnalle. Paikkakunnan kirkollinen elämä oli vakiintunut. Mutta sitten elämä oli alkanut kuihtua. Niinpä sitä kehotettiin uuteen valveutumiseen, uudelleen elävöittää uskon toteutuminen paikkakunnalla.
Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan,
tarkkaa sitä ja tee parannus.
Parannuksen teko on paluu kasteen armoon. Kasteessa me olemme saaneet lahjaksi Jumalan vanhurskauden. Ilmestyskirja puhuu useamman kerran kastepuvusta koko kasteen ilmauksena. Valkoinen kastepuku on vanhurskauden vaate. Vaatteiden pesu tarkoittaa sitä, että kasteessa meidät on yhdistetty Kristuksen ristin kuolemaan koko maailman sovituksena ja ylösnousemuksen antamaan uuteen elämään.
Niinpä niistä jotka seurakunnassa ovat säilyttäneet rohkean toivonsa Kristukseen, sanotaan rohkeaan tulevaisuuteen viittaavasti:
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa,
jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan.
He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa;
Kasteen yhteydessä meille annettiin Jumalan lapsen asema ja sitten nimemme kirjoitettiin kirkon kirjoihin. Ilmestyskirja puhuu myös elämän kirjasta. Ne joiden nimet ovat elämän kirjassa saavat Kristuksen takaisin tullessa käydä voittajien joukkoon, pelastettujen riemuun, iloiten ja riemuiten ylistää Jumalaa taivaan kirkkaudessa.
Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet,
enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta,
vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Sunnuntai 24.8.2025
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Toinen lukukappale eli epistola: Ilm. 3:1–6
Johanneksen ilmestyksestä, luvusta 3
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän,
jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi.
Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut.
Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä,
sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan.
Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta.
Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan,
tarkkaa sitä ja tee parannus.
Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas,
yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa,
jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan.
He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa;
he ovat sen arvoisia.
Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet,
enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta,
vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon,
mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Netissä heprealainen teksti, aramean kielisine osineen, löytyy monestakin osoitteesta. Panen tähän Bible is -sivuston, missä voi samaan aikaan sekä lukea että kuunnella saman tekstin, jopa voi vaihtaa lukunopeutta sen mukaan kuin omaan tahtiin parhaiten sopii: ההתגלות 3 | Bible.is
Latinankielisen Vulgatan tekstin voi samaten löytää monestakin osoitteesta. Panen tähän kaksi osoitetta: ensimmäinen Bible is -sivustolta Apocalypsis Ioannis 3 | Bible.is
ja toisen missä teksti on sekä latinaksi että englanniksi Latin Vulgate New Testament Bible – Revelation 3
Vanhan testamentin käännös Septuaginta kreikaksi ja Uuden testamentin alkuteksti kreikaksi löytyy myös monelta sivustolta, panen tähän Bible is -sivustolle ΑΠΟΚΑΛΥΨΙΣ ΙΩΑΝΝΟΥ 3 | Bible.is
ja sivustolle, missä teksti juoksee sekä kreikaksi että englanniksi Ch 3 – Revelation of St. John – The New Testament
Netissä Targumille löytyy monia käännöksiä englanniksi, mutta arameaksi on vaikeampaa löytää. Käytännöllisistä syistä panen tähän viitteen juutalaisten lukuohjelmaan, missä tapana on lukea kunkin viikon teksti kahdesti hepreaksi ja kerran targumin käännös arameaksi: Shnayim Mikra Online
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-24-8-2025/
Ilmestyskirjan luvun kolme voi lukea esimerkiksi täältä. Panen viitteen suomennoksiin 2020 ja 1992, ruotsinnokseen 2000 sekä käännöksiin vienankarjalaksi 2011 ja pohjoissaameksi 2019
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/REV.3
Muinaisessa Lyydiassa puhuttiin omaa lyydian kieltänsä. Se oli sukua itäisen naapurinsa heetin kielelle. Myöhemmin kreikan kieli syrjäytti sen.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lyydian_kieli
Raamatussa näyttäisi olevan monissa eri kirjoissa sellainen korostus, että seurakunnan johtaja (enkeli) olisi vastuussa seurakuntalaistensa hengellisestä elämästä. Kenenkään ei pitäisi pyrkiä opettajaksi kevyin perustein. Vanhan Testamentin puolella puhutaan myös ”muurin vartijoista”, joiden piti valvoa, ettei vihollinen yllätä kansaa. Myös kansan johtaja, Paimen kantoi vastuuta lampaistaan eli kansasta. Apostoli neuvoo myös nuorta oppilastaan Timoteusta olemaan ”uskovaisten esikuva”. Jos Jumalan asettama johtaja ei hoitanut tehtäväänsä, hänelle annettiin/annetaan häätö tehtävästään, missä uskollisuus asettajalle on keskeistä. Jeremia ja Hesekiel kertovat huonoista paimenista, jotka kyllä ahkeroivat työssä, mihin Herra ei heitä ole kutsunut. ”He tosin juoksevat, mutta en minä ole heitä lähettänyt”. Oman voiton tavoittelu ja korostettu oma näkemys työstä ei kelpaa Herralle. Hän ei ole asettanut työhön kuolleita, vaan eläviä, jotka suomalaisen uskon mukaan ovat ”elävässä uskossa”. Sardeen seurakunnan johtaja (kirkkoherra/piispa) luuli olevansa elävä, mutta Jumalan silmissä oli kuollut. (Ukko-Paavo puhui ”kuolleesta uskosta” tai ”aivouskosta”. Hän vaati ”sydämen uskoa” kuten alkuperäinen pietismi). Pietistit taisivat olla rippikoulun perustajia, koska silloiset vanhemmat eivät osanneet opettaa lapsilleen kristinuskon alkeitakaan.
Etsikonajan merkitystä korostetaan monessa keskeisessä raamatunkohdassa, esim. ”Etsikää Herra silloin, kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi, kun Hän on läsnä jne.” ”Muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat jne.” Sinä päivänä kun kuulette kutsun, älkää paaduttako sydämiänne…” Jeesuksen puheet kaupunkien etsikonajoista, jotka menivät ohi. Herkin niistä on: ”Minä olen tahtonut koota kansaani niin kuin kana kokoaa poikasiansa siipiensä alle, mutta te ette ole tahtoneet.” (”Ei Jumala kutsu iankaikkisesti, koska me olemme ruoho…”)
– Mielenkiintoista on, että Sardeen seurakunnan johtajaa kaikesta huolimatta kehotetaan vahvistamaan jäljellejääneitä uskovaisia. Mutta siihen vaaditaan heräämistä kuolleista ja valvomaan. Olisipa Jumalan kutsu vielä voimassa Suomen kirkon ja seurakuntien elämässä. ”Ah, vuodata Herra jo henkesi ja herätä nuoriso Suomen, niin että se johdata armossa tiellesi, suo maahamme kaivattu huomen.”
Valma
Kiitos kommentistasi
Rukoilkaamme tervettä herätystä armaalle kotomaallemme
Lisäisin vielä, että Raamatun aikana lukutaito on ollut lähes olematon kansoilla. Silloin johtajilla lienee ollut vielä suurempi vastuu kuin nykyisin, jolloin tavallinen kansalainen voi kysellä ja arvioida itsekin miten häntä ja kansaa johdetaan. Alistuminen entisaikoina perustui lukutaidottomuuteen. Mm. kerrotaan, että Afrikan maat menivät omistajilta sen vuoksi, että suulliset lupaukset ja todellisuus eivät kohdanneet toisiaan. (Pienillä ja suuremmillakin työpaikoilla tapahtuu edelleen alistamista, jos tieto puuttuu)
Valma
Kiitos kommentistasi
Kiitos ajatuksen jatkosta
Valma,
Evankeliumi levisi kahdessa vuodessa silloiseen Vähä-Aasiaan ja olennaista tässä oli kirjoitus- ja lukutaito, vt. Areiopagi, berealaiset, jotka kotiin mentyään tutkivat kirjoituksista, oliko asia niinkuin mm. Paavali saarnasi.
Vasta viimeisillä kahdella vuosisadalla kaikkialla maailmassa on lukutaito levinnyt. Silti kirjoitettu Sana on levinnyt kuten em. kaksi esimerkkiä todistavat ynnä hoviherra, joka Gazan tiellä tuli uskoon ja pyysi kastamaan itsensä, koska hänelle selitettiin Kirjoituksia, joita hän luki, muttei tiennyt Evankeliumista, joka Jesajankirjassa oli kirjoitettuna.
Reijo
Kiitos kommentistasi
1) Areiopagi oli kreikassa vastaava laitos, kuin Jerusalemin temppeli juutalaisille. Toki vain kooltaa puolta pienempi kuin Jerusalemin temppeli. Molemmat olivat jumalanpalveluspaikkoja. Jerusalemin temppeli meidän Jumalallemme, Areiopagi kreikkalaisille jumaluuksille, erityisesti Arekselle.
Kumpikin oli paitsi jumalanpalveluspaikkoja myös oman kulttuurinsa korkein oppilaitos.
Niinpä Jeesuskin oli aikansa oppinein juutalainen. Elämänsä viimeisinä vuosina hän opetti Jerusalemin temppelissä. Häntä seurasi suuri joukko kuulijoita.
Kun Paavalia pyydettiin Areiopagille esitelmöimään omasta uskostaan, niin tästä käy ilmi, että apostoli oli todella taitava kreikkalaisessa kulttuurissa. (Vrt nykyajan yliopistojen vierailevat luennoitsijat nykyaikana vastaavassa tilanteessa!)
2) Tuohon aikaan yleisin oppimisen muoto oli ulkoa opettelu. Niinpä opettajan tehtävä oli opettaa oppilaansa sana sanalta keskeisimmät opettamansa aineksen ydinkohdat.
Nimenomaan juutalaisten keskuudessa kirjoitustaito oli yleisempää, kuin nykyisin usein kuvitellaan, mutta vähäisempää kuin joistakin yksittäisistä tapauksista voisi päätellä.
Sen sijaan kirjoittaminen oli erittäin aikaa vievää tuohon aikaan. Niinpä jokainen teksti eli kirja (meidän aikamme irtolehtinen tai muutaman sivun tuote) kesti pitkään kirjoittaa ja usein siihen kului myös paljon rahaa, sekä kirjoitustarvikkeisiin että itse tarvittavaan työhön aikaa.
Ulkoa opettelun ja lukemisen suhteesta kuvaavaa on muuan tapaus:
Yksi rabbi meni yhteen seurakuntaan. Siellä kävi ilmi että heiltä puuttui vietettävän juhlan juhlakäärö. Tuo rabbi pyysi kirjoitusvälineitä. Hän sai ne. Ulkomuististaan hän sitten kirjoitti kyseisen juhlakäärön, juhlassa laulettavan Raamatun kirjan, ja sitten käytti juhlan aikana tuota kääröä synagogan liturgiaa laulaessaan.
(Siihen aikaan luettiin aina ääneen ja jokaiselle pyhälle tekstille oli tärkeää sen lukemisessa käytettävä oikea melodia. Tämä vain muutaman sallitun melodian perinne jatkuu edelleen Orientissa: Esim Koraania ei saa laulaa kuin muutamalla sävelmällä.
Niinpä eräskin oppinut kerran valitteli, ettei pystynyt lukemaan, kun ääni oli kipeä!)
Reijo
3) Juutalaisten kolme suurinta juhlaa kokosi juutalaisia eri puolilta maailmaa. Parhaimmillaan Jerusalemissa saattoi esimerkiksi helluntaina olla jopa yli miljoona ihmistä paikalla yhteistä juhlaa viettämässä. Niinpä myös jokaisen liturgian viettoon pääsi saarnaamaan vain koko kansan kaikkein oppineimmat ja muutoinkin parhaat puhujat. Pietari oli yksi näistä helluntaisaarnaansa pitäessään aamupäivän noin klo 9 liturgiassa.
Etiopian rahaministeri oli matkalla juutalaisesta suurjuhlasta omaan maahansa. Hän oli juutalainen. Hyvän virkansa ansiosta hänellä oli varaa omistaa oma Jesajan käärönsä tai ainakin osa siitä. Etiopiaan päästyään hän vaikutti erittäin merkittävästi ympäristönsä kristinuskoon johdattamiseen.
Sitten kirkko pääsi hyvään vauhtiin. Matteus tuli sinne ja oli ensimmäinen piispa. Kirkko pääsi järjestäytymään. Alkuaikaan sisältyi toki paljon vastustustakin. Muun muassa Matteus kärsi marttyyrikuoleman. Mutta kirkko pääsi kuitenkin liikkeelle ja edelleen maa on kristitty.
Reijo
4) Kristinuskon leviämiseen valmisti se, että merkittävin osa juutalaisesta väestöstä asui eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Rooman valtakunnan alueella Pyhällä maalla asui noin 1,5 miljoonaa pääasiassa arameaa puhuvaa juutalaista, mutta diasporassa asui noin 7 – 9 miljoonaa juutalaista.
Kun Paavali meni ympäriinsä lähetysmatkoillaan niin jokaisella paikkakunnalla hän aloitti juutalaisesta synagogasta evankeliumin julistuksensa.
Reijo
5) Jeesuksen ja hänen opetuslastensa sekä apostoli Paavalin ja vielä apostolisten isienkin aikana ainoa Raamattu oli meidän Vanha testamenttimme. Siinäkin oli eroa Pyhän maan ja diasporassa olevien juutalaisten välillä.
– Vanhan testamentin vanhin osa Toora eli Laki eli Viisi Mooseksen kirjaa oli vanhin osa. Se oli ainoa mm saddukeuksille ja niin tuohon aikaan kuin yhä edelleenkin se on ainoa Raamattu samarialaisille juutalaisille.
– Vanhan testamentin toiseksi vanhin osa oli Nevi’im eli Profeetat. Siihen kuului osa meidän aikamme jaottelun mukaisia historiallisia kirjoja, esim. Joosua ja Samuelin kirjat, ja meidän aikamme profeettoja, esim Jesaja ja pienet profeetat. Jeesuksen aikana Nevi’im oli myös yleisesti hyväksytty Raamatun osa suurimmalle osalle juutalaisia. Esimerkkinä evankeliumeissa ilmaus ”laki ja profeetat”
– Vanhan testamentin kolmas oli Ketuvim eli Kirjoitukset. Siihen kuului juhlakirjoja, esim Ruutin kirja, juutalaisten pyhiä lauluja eli Psalmien kirja, juutalaista viisauskirjallisuutta, esim. Sananlaskut, juutalaista eskatologista kirjallisuutta, esim. Daniel.
Kirjoitusten kokoelmasta Jeesuksen aikana oli suuria eroja siitä, mitkä hyväksyttiin Pyhien kirjojen kokoelmaan. Vallitsi myös suuri ero Pyhän maan juutalaisten ja diasporassa asuvien välillä.
Pyhän maan juutalaiset tekivät päätöksen Kirjoituksiin eli Ketuvimiin kuulumisesta Jamniassa noin vuosien 100 – 130 jKr. aikana juutalaisten paavin Hillel I :n johdolla alkaneen uuden hallinnon toimesta ylipapin menetettyä arvovaltansa Jerusalemin hävityksessä vuonna 70 jKr.
Diasporan käyttämässä Septuagintassa eli vanhimmassa yleisessä käytössä olleessa Vanhan testamentin käännöksessä noin vuodesta 300 eKr. alkaen sekä jo alkuaankin kreikaksi kirjoitettujen pyhien tekstien kokoelmassa oli paljon tekstejä joita ei Jamnian päättäjillä ollut käytössään. Näin heidän Raamatustaan jäivät ulkopuolelle ne tekstit, joita me nykyisin nimitämme Vanhan testamentin Apokryfeiksi, toiset kirkot Deuterokanonisiksi kirjoiksi ja jotkut kirkot vain toisten Vanhan testamentin tekstien kanssa täysin yhdenvertaisiksi teksteiksi.
Bereassa uskoon tulleista sanotaan, että he keskinäisissä liturgisissa hetkihartauksissaan pyhäkköönsä kokoontuessaan lukivat eli siis liturgisesti resitoivat eli lauloivat näitä Vanhan testamentin kreikankielisiä KIRJOITUKSIA. Tarkemmin emme tiedä mitä kaikkea he noissa kokoontumisissaan käyttivät. Meillä on tietoa Pyhän maan käytännöstä, missä Toora mentiin läpi kerran vuodessa ja Nevi’im mentiin viikottaisten lukukappaleitten mukaan, mikä tapa jatkuu nykyisissä kirkoissamme, tosin jonkin verran muuttuneessa muodossa, kun meillä on kullekin sunnuntaille omat tekstimme.
Reijo
Tuo ilmaisu parista vuodesta on liian epämääräinen. Se ei liity mihinkään kirkon alkuhistorian tapaukseen, mistä mihin on kulunut pari vuotta.
Esim.
Jo vuonna 49 keisari Claudius ajoi juutalaiset pois Rooman kaupungista, koska näiden keskuudessa kiisteltiin Jeesuksesta.
Mutta vuonna 54 keisari Nero antoi heille luvan palata Roomaan. Tästä seurasi hankauksia Rooman seurakunnalle, kun juutalaisten ja ei-juutalaisten välille tuli hankauksia. Nämä hankaukset voitettiin kahden tekijän yhteisellä vaikutuksella. Toisaalta Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen, missä puhutaan voimakkaasti sen puolesta että molempien pitää hyväksyä toinen toisensa ja yhdessä ylistää yhteistä Vapahtajaamme. Toisaalta Syyrian Antiokian piispana eli nykyisten patriarkkojen virkojen ensimmäisenä viranhaltijana toiminut apostoli Pietari kutsuttiin Rooman piispaksi eli ensimmäiseksi Rooman paaviksi.
Kyproksen kansankirkko laskee syntynsä Paavalin ja Barnabaan käynnistä Kyproksella noin vuoden 50 jKr. tienoilla. Silloin käskynhaltija kääntyi kristinuskoon.
Apostoli Tuomas meni nykyiseen Intiaan Keralan alueelle vuonna 58 jKr. Nykyinen Intian tuomaskirkko on kahden osavaltion uskonto, ja heillä on edustajansa Kirkkojen maailmanneuvostossa.
Egyptiin kristinusko meni hyvin nopeasti. Ensimmäisenä Aleksandrian piispana eli paavina toimi Markus, joka sai marttyyrikuoleman 25.4.68 jKr.
Tässä vain muutama vuosiluku ja maa mainittu, osoittamassa, miten kristinusko meni eteenpäin vaiheittain, vaikka näin kauempaa historiasta katsoen sittenkin hämmästyttävän nopeasti.
Valma,
Vastasin tähän kommenttiisi, koskien UT:n alkuaikaa ja Evankeliumin leviämistä. Lukutaito tulee esille mainitsemissani kohdissa. Lutherin ja hänen suomalaisten yhteyksiensä osuus Suomen evankelioinnissa pysyi mukana lukutaidosta ja -taitamottumuudesa huolimatta. Eli työ on Herran ja Hän käyttää Kirjoituksia.
Jos et voi tai tahdo tähän kohdistaa, niin se sopii minulle.
Matias,
Vältät vyörytyksen, jos pysyt Raamatussa. Kaikki kertomasi löytyy Raamatun ulkopuolisesta kirjoittelusta, eikä tue evankeliointia, jonka Voima ei asetu omiin eikä yleensä ihmisten ansioihin.
Reijo
1)
Viittaat muutamaan Raamatun kohtaan. Noissa puhutaan lukemisesta. Sen sijaan koen että teet väärän yleistyksen noista kohdista yleisempään lukutaitoon.
Nuo Raamatunkohdat sopivat täysin yhteen aikansa olosuhteisiin niin kirjoitustaidon kuin käytössä olleen kirjoitusmateriaalin suhteen,
mutta
sen sijaan sinun oma tekstisi tulkinta on kuin muovikassi kukka-asetelman kukanlehtenä. Valitettavasti lähes pari vuosituhatta myöhäisemmältä ajalta. Koska luet tekstiin sellaista, mikä ei tuolloin vielä ollut todellisuutta, niin myös johtopäätöksesi tapahtumien kulusta menevät tuon ajan arkisen todellisuuden kannalta kokoaan ohi.
Tuon virheen oikaisemiseen me Valman kanssa yritimme sinulle osoittaa erilaisin esimerkein.
2) Kerroin tuon ajan reaalisesta historiasta useampia esimerkkejä, jotta näkisit minkälaisessa ajassa silloin liikuttiin, kun nuo Raamatun tekstit kirjoitettiin ja niistä kerrottiin.
Eivät nuo Uuden testamentin tapahtumat liikkuneet missään pilvilinnoissa, vaan aivan arkisen reaalisen elämän keskellä, josta meillä on valtavasti olemassa sekä arkeologista että kirjallista materiaalia, joista on mahdollista hahmottaa aivan keskellä historiaa eletyn elämän reaalisten tapahtumien kuvaukset.
Esimerkiksi kuinka voisit käsittää minkälaisissa tiloissa Jeesus silloin liikkui, kun kerrotaan hänen oleskelleen Salomon pylväskäytävässä, jonka kuningas Herodes Suuri rakennutti.
Erään juutalaisen historioitsijan laajasta kirjasta pari kohtaa:
– Tuo Herodes oli omana aikanaan keisari Augustuksen jälkeen Rooman valtakunnan rikkain mies.
– Salomonin pylväskäytävästä.
Colosseum oli kooltaan vain noin puolet Jerusalemin temppelissä olleen Salomonin pylväskäytävän suuruudesta.
Jos katsoit TV:stä edellisen paavin hautauksen, niin muistat kulkueen ajaneen Rooman Colosseumin ohi.
Matias,
Valma
On paljon ilmeisiä tosiasioita joita Raamattu ei luetteloi, koska ne ovat katoavia vaikka voivat parhaimmillaan tukea mitä ja niinkuin on kirjoitettu Kirjoituksissa. Eli on ikuinen ja ajallinen.
Vaikkei Matias raivaa Valmalle sanansijaa, niin silti kehoittaisin Valmaa, vaikka sairaalassa, virittämään lamppunsa loistamaan Jumalan valoa. Valon kirkkaus pienenee oletettuihin tietokilpailukysymyksiin vastauksilla. ” Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan.. ”
Matias, anna Valman kommentoida tähän jos hän niin haluaa. Sinä voi pistää ”lamppusi” vakan alle.
Reijo
Olen iloinen Valman toiminnasta. Hän on kirkkomme ensimmäinen Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskuudessa kasvanut naispappi. Toinen on Turun piispamme Mari Leppänen. Molemmat ovat erinomaisia sekä tiedoissaan että julistuksessaan.
Ottaisitpa oppia Valman teksteistä. Ne ovat täynnään asiaa.
Reijo
Turhaan yrität vaientaa minua. Olen saanut Jumalan kutsun sanan ja sakramenttien virkaan, joten jatkan niin kauan kuin Jumala elinaikaa ja voimia suo puhtaan evankeliumin julistusta.
1) Jeesus nimenomaisesti tuo esille, ETTEI valoa panna vakan alle piiloon, vaan päinvastoin lampun jalkaan, vaan KAIKKIA valaisemaan.
Matteuksen evankeliumi:
5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Reijo
2)
Kirkko on JUMALAN KANSA. Koska Jumala on ikuinen niin myös hänen rakkautensa omaa kansaansa eli kirkkoa kohtaan on ikuista. Niinpä kirkkokin on ikuinen. Kristuksen tullessa Jumalan kansan elämä vaihhtuu ikuiseen elämään Jumalan kirkkaudessa, kun maailmanlaajuinen kirkko kaikista kansoista ja kaikista kielistä YHDESSÄ ylistää Pyhää Kolminaisuutta. Ilm. 7 luku.
Augsburgin tunnustus 25.6.1530 sanaa pyhästä kirkosta seuraavaa:
VII Kirkko
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: ”Yksi usko, (Ef. 4:5-6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.”
Koska olen virkaan vihitty pappi, niin palvelen siis elävää Jumalaa sanan ja sakramenttien välityksellä.
Reijo
3) Jatkoa Pyhän kirjan hyväksymisen historiaan
Puhut Etiopian rahaministeri lukemisesta kirjoituksina.
Jesajan kirja ei kuitenkaan kuulu Ketuvimiin eli Kirjoituksiin, vaan Nevi’imiin eli Profeettoihin.
Muista tuon ajan kolmijako: Laki, Profeetat ja Kirjoitukset.
Muista ettei meidän Uutta testamenttia vielä ollut tuohon aikaan olemassakaan.
Ja Vanhan testamentinkin viralliset päätökset tehtiin vasta myöhemmin.
Jamnian kokousta seuraavien juutalaisten keskuudessa vasta noin 100 – 130 jKr.
ja
meidän kristillisten kirkkojen keskuudessa paljon myöhemmin.
Jonkinlaisia luetteloita esiintyi jo noin pari vuosisataa Jeesuksen syntymän jälkeen ja myös paikallisia päätöksiä tetiin siellä täällä, mutta ensimmäinen koko länsimaista läntistä kirkkoa varten yhteisesti tarkoittava päätös tehtiin, de jure, vasta Trenton konsiilissa, 13.12.1545 – 4.12.1563 välisenä aikana, kun länsimainen kirkkokin jo käytännössä de facto, oli hajaantunut useammaksi ryhmäksi.
Niinpä jokainen tunnustuskunta on ottanut omat määritelmänsä, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat.
Mm. aikoinaan mainostamaasi KJ eli King James -käännökseen kuuluu myös Esran Ilmestys eli Neljäs Esran kirja, KJ käännöksessä 2. Esdras. Toki se on uudemmista painoksista pois jätetty, kun 1822 Brittiläinen ja Ulkomainen Raamattuseura päätti jättää sen pois julkaisuistaan.
Reijo
Puhut Jumalan voimasta.
Jumala Pyhä Henki käyttää kirkkoa työvälineenään evankeliumin eteenpäin menossa.
Evankeliumihan menee eteenpäin Jumalan sanan saarnan ja Jumalan Jumalan Pojan Jeesuksen asettamien pyhien sakramenttien välityksellä.
Emme häpeä evankeliumia, koska se on JUMALAN VOIMA jokaiselle uskovalle, laulamme Kamerunissa jokaisessa jumalanpalvaluksessamme liturgiaan vastausmusiikiksi tekstien väliin käsikirjaan pannussa Room 1:16-17 sanomassa.
Terveiset tornisairaalasta. – Tuosta lukutaidosta pitää ajatella realistisesti. Meidän pitää mennä Martti Lutherin aikaan. Silloin , roomalaiskirjeen professorin toimesta alettiin lukea Raamattua KANSANkielellä. Lutherin oppilaat, kuten Micael Agricola, Olaus ja Petrus Petrii toivat Raamatun suomeksi ja ruotsiksi. Ennen Lutheria vain papisto luki Raamattua latinankielellä täällä meilläkin. Köyhä kansa alkoi opetella lukemista 1700-luvun alussa. Olen tehnyt pastoraalityön lastenkirjallisuudesta Suomessa (1441 kirjaa). Niitä lukivat lapsilleen lähinnä opettajat (miehet).- Lukeminen on pitkään pysynyt rikkaitten ja säätyläisten yksinoikeutena. Vielä 1950-luvulla, jolloin itse opiskelin, oli vielä harvinaista, että (köyhän kansan lapset, johon minäkin kuuluin karjalaisena) pääsivät lukioihin ja yliopistoihin. Tytöillä oli vielä vaikeampaa asenteitten vuoksi päästä opiskelemaan. (Muuten: Uno Cycnaeus kävi ulkomailla tutustumassa kouluopetukseen ja sieltä tultuaan alkoi opettaa kansaa YMMÄRTÄMÄÄN luettua. Siihen asti oli turvauduttu ulkolukuun.) Realismi ja pragmatismi on otettava käyttöön historian opiskelussa.
Valma
Kiitos kommentistasi
Koska otat useamman sellaisen asian esille joita haluan kommentoida, niin menen niitä läpi yksi kerrallaan.
Valma
1)
Kuten kaikessa muussakin mitä, olet tehnyt, niin pastoraalitutkinnossasikin olet ollut todella ahkera. Peräti 1441 kirjaa otettu mukaan aineistossasi.
Tästä tulee mieleeni se aika, kun toimin Kumlingen kirkkoherrana. Lapsillani oli katseltavana kaksi lasten ohjelmaa Suomen TV:stä ja heti sen perään kaksi lasten ohjelmaa Ruotsin TV:stä. He olivat myös kiinnostuneita kuulemaan, kun luin heille lasten kirjoja. He halusivat vain lisää ja lisää. Ennätys lienee yhden kerran, kun molemmat kielet suomi ja ruotsi lasketaan yhteen, niin luin 18 lasten kirjaa yhteen menoon.
Kamerunissa menin kerran Ranskalaiselle klubille lukemaan vanhemmalle tytöllemme yhtä lasten kirjaa ranskaksi. Pikku prinsessamme juoksi pöydän ympäri koko lukemisemme ajan. Luulin jo että lukeminen oli mennyt hukkaan, mutta jatkoin kuitenkin kirjan kokonaan läpi. Vähää myöhemmin menimme vaimoni prinsessa Coletten kanssa evankeliointimatkalle ja pikku neiti istui takapenkillä. Matkan aikana tuo pienokainen kertoi koko kirjan sisällön alusta loppuun meidän korvillemme. Tajusin että tuo tenava oli omaksunut koko lukemani kirjan kertomuksen alusta loppuun asti.
Eläköön lasten kirjallisuus valoisana, iloisena ja lapsia elämässä eteenpäin rohkaisevana!
Valma
2)
Kun suomenruotsalainen Mikael Agricola, Pernajan Torsbyn maatilan nro 1 poika, huomasi, että suomeksi ei vielä ollut saatavissa Raamattua, niin hän käänsi Uuden testamentin ja osan Vanhaa testamenttia suomeksi. Kirjaa painettiin 300 kappaletta. Vasta kun kirja oli jo myyty, niin se sidottiin.
Noista kirjoista viimeinen myytiin vasta 1700 -luvulla. Siis tämä tekee koko myyntiajalle laskettuna keskimäärin vajaa kaksi kirjaa vuodessa.
Ruotsinkielisellä puolella Vöyriläinen Jöns Budde oli jo ennen Lutherin aikaa tehnyt ruotsinnoksia useampaankin Raamatun kirjaan.
Mainitsin hänet kerran eräässä luentosarjassani ”Gudsbilden och det religiösa i den finlands-svenska litteraturen”, missä menin läpi suomenruotsalaisen kirjallisuuden historian kansanrunoudesta siirtyessäni kirjallisiin teoksiin keskiajalta nykykirjailijoihin aina Kent Danielssonin runoihin ja Ulla-Lena Lundbergin teokseen Is asti, suomeksi Jää. Jonkin aikaa myöhemmin Ulla-Lena teos sai Finlandia -palkinnon tuolla teoksellaan.
Valma
3)
Jo ennen Lutheriakin ainakin joitakin Raamatun osia oli käännetty saksaksi. Jopa 70 eri käännöstä on löytynyt eri arkistoista. Tämän lisäksi on mahdollisesti ollut useitakin, mutta niistä eivät lähteeni ole kertoneet, niinpä se mikä on tosiasiallinen määrä ei ole tiedossani.
Lutherin aikana kuitenkin oli se etu, että kirjapainotaito oli keksitty jonkun aikaa aikaisemmin. Niinpä samaa työtä voitiin levittää tehokkaammin kuin aikaisemmin lukemattomien kirjurien kopioidessa Raamatun tekstejä aikaisemmista kopioista.
Edelleenkin kirjojen hinta pysyi niin korkeana, että vain rikkaimmat saattoivat sellaisen ostaa.
Tässä kohtaa menen nukkumaan. Jos Herra suo, niin jatkan huomenna.
Hyvää yötä !
Jeesus myötä !
Äläkä unohda lähetystyötä !
Valma
4)
Mielenkiintoinen on tuo luonnehdintasi Lutherin eksegeettisestä työskentelystä luennoitsijana. Roomalaiskirje oli todellakin monella tavoin merkittävä hänen hengelliselle kehitykselleen sekä suuntaa antava monelle hänen myöhemmillekin kannanotoilleen.
Itse luin Lutherin lyhyemmän Roomalaiskirjeen selityksen lukioaikanani vuoden 1953 painoksesta Lutherin valitut teokset I osasta. Sen ovat suomentaneet Pentti Aalto luvut 1-5 ja Mauri E. Lehtonen luvut 6-15.
Aikoinaan pidin Sipoon Söderkullassa ruotsinkielisen luentosarjan Roomalaiskirjeestä. Mukanani oli latinankielinen kopio Lutherin laajemmasta Roomalaiskirjeen luvusta. Sen huomattuaan neljä kuulijaani halusi itselleen kopion tuosta tekstistä. Kuvaa kuulijoiden lukeneisuutta!
Nyt elokuun viimeisenä sunnuntaina 31.8.2025 pidän, jos Herra suo, juhlasaarnan Huittisten kirkossa tekstinäni päivän epistola Room. 3:21–28 (29–31). Olen sitä tutkistellut jo useamman kuukauden aikana.
Siellä vietetään Keskustan Satakunnan ja Varsinais-Suomen piirien kirkkopyhää. Teemme vierailun sinne ensin messuun Huittisten kirkossa, missä myös rakas vaimoni prinsessa Colette laulaa doualaksi ja Juha Aavikko Nousiaisista suomeksi ja sen jälkeen nautimme ohjelmalliset kirkkokahvit seurakuntakeskuksen Toivonsalissa, ohjelmassa mm kirkkohallituksen täysistunnon maallikkojäsenemme Kimmo Koiviston selonteko ajankohtaisista aiheista.
Lutherin tuotantoa minulla on saksaksi koko teossarja 23 osaa 25 eri niteenä.
D. Martin Luthers sowol in Deutscher als Lateinischer Sprache verfertigte
und aus der letztern in die erstere übersetzte Sämtliche Schriften.
Herausgegeben von Johann Georg Walch.
Kattavin teossarja Lutherin tuotantoa on
D. Martin Luthers Werke,
Weimarer Ausgabe – WA
Siinä kukin teos on pantu esiin alkuperäisellä kielellä latinaksi tai saksaksi.
Lutherin tuotantoa on nähtävissä netissä tässä osoitteessa:
http://www.lutherdansk.dk/WA/D.%20Martin%20Luthers%20Werke,%20Weimarer%20Ausgabe%20-%20WA.htm
Tässä muutaman päivän sisällä luin Lutherin lyhyemmän selityksen suomennoksen luvun kolme Lutherin valitut teokset I -julkaisusta sivut 65 – 121.
Valmistelin täten sekä lehtikirjoitusta Somero lehteen että Huittisten kirkossa pidettävää juhlasaarnaa 31.8.2025 varten.