”Iso hässäkkä Helsingin yliopistolla: Yli 20 ulos salista. Yliopistolla vietettiin maanantaina lukuvuoden avajaisia. Mielenosoittajat keskeyttivät avajaisissa rehtorin puheen noin kymmenen kertaa.” Näin kertoo Iltalehti 1.9. illansuussa julkaisemassaan uutisessa.
Iltalehden jutun mukaan mielenosoittajien heitä poistettaessa ääneen lukemat tekstit koskivat Palestiinan ja Gazan tilannetta, ja ainakin yhdellä videoiduista puheista mielenosoittaja arvostelee Helsingin yliopistoa siitä, että se osallistuu ”palestiinalaisten massamurhaan pysyttelemällä hiljaa ja olemalla edelleen yhteydessä israelilaisiin yliopistoihin.”
On sitten eri kysymys, pyyhkiytyvätkö Hamasin ääribrutaalit toimintatavat tuon demonstraation perusteella monenkin opiskelijan mielistä ja lisääntyykö akateemisen väen poliittinen paine Israelia vastaan täällä Suomessa.
Miten tämän päivän Eurooppa suhtautuisi
monimiljoonaiseen juutalaisvähemmistöön?
Varsinainen kysymys, johon mieltään osoittaneiden täytyisi vastata kaikinpuolisen uskottavuuden nimissä, on heidän lopullinen tavoitteensa: pitäisikö esimerkiksi juutalaisen väestön – sen lisäksi kaksi miljoonaa arabiakin asuu Israelissa – lopettaa valtiollinen olemassaolonsa vapaaehtoisesti tai viimeistään länsimaiden paineen avulla ja hajautua jälleen muuhun maailmaan, kuten Hamasin ”Joelta merelle” tavoite edellyttää nyt ja yhtä varmasti myös sen markkinoiman itsenäisen Palestiinan valtion jälkeen?
Millaisen prosessin jälkeen Israelin valtio synnytettiinkään: ei, ei tarvitse nyt puhua holokaustista, siis Saksan hallinnon toimista vuosina 1933-1945, vaan vainoista, joita juutalaiset olivat kokeneet, toki vaihtelevasti mutta yhtä kaikki kaikkialla, minne tuon kansan jäänteet ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopulta alkaen olivat siirtyneet. Kyse on ollut rankasta rasismista monissa kehittyneimmissä Euroopan valtioissa ja itäisessä Euroopassa, Ukrainassa ja muualla entisellä Venäjällä aina toiseen maailmansotana asti. Keskiajalla juutalaiset ovat kokeneet lukuisia fyysisen vainon aikojakin.
Olisivatko uudet juutalaiskorttelit Euroopan kaupungeissa nykyaikana ihan ok ja takaisivatko ne parhaimmat mahdolliset tulevaisuuden eväät juutalaisille uskonnollisena ryhmäkuntana muiden merkittävien vähemmistöjen rinnalla? No se jäisi nähtäväksi, jos Jumala sallisi Hamasin saada tahtonsa läpi.
Mielenosoitukset eivät vaikuta
yliopiston kannanottoihin
Tähän aiheeseen liittyen silmiini osui vuosi sitten Uppsalan yliopiston rehtori Anders Hagfeldtin rehtorinblogiteksti (25.7.2024) otsikolla ”Ett universitet är en hemvist för kritiker” – ”Yliopisto on kriitikoiden koti”.
Mielestäni erinomaisella tavalla parhaita akateemisia perinteitä heijastelevassa tekstissään rehtori Hagfeldt kertoo saaneensa kevätkaudella 2024 paljon kirjeitä, joissa halutaan yliopiston ottavan etäisyyttä Israeliin sen Gazaan suuntautuvan toiminnan vuoksi. Mielenkiintoisesti muuten rehtori mainitsee kirjeiden olevan sisällöltään melko samanlaisia…
Blogin varsinainen sisältö ilmenee kuitenkin vasta jatkossa. Rehtorin varsinainen motiivi kirjoittamiselleen lienee ollut kuitenkin niissä kirjeissä, joissa useat henkilökunnan ja opiskelijoiden edustajat ovat kertoneet tuntevansa surua sekä kokevansa olonsa epämukavaksi ja pelokkaiksi yliopiston ilmapiirissä. Lainaan nyt suoraan rehtorin blogin loppuosaa omana ja automaattikäännöksenä.
”Haluan korostaa, että meillä yliopistossamme ei voi olla niin. Kaikkien pitäisi voida jäädä, työskennellä ja etsiä tietoa täällä. Toistemme mielipiteiden kunnioittaminen on itsestäänselvyys. Yliopiston johdossa emme ole muuttaneet mielipidettämme tai kantaamme asiakysymyksissä mielenosoitusten takia.”
”Mielipidekysymyksissä yliopistossa
ei äänestetä eikä tavoitella konsensusta”
Rehtori Hagfeldt alleviivaa tekstinsä otsikossakin, että yliopisto on kriitikoiden ja kriittisen ajattelun koti.
”Jos korkeakoulun johto ottaa yliopiston nimissä kantaa yhteiskunnalliseen kysymykseen, akateemisen maailman perusta vaarantuu rajoittamalla kokonaisuuden muodostavien yksilöiden vapautta.
Mielipidekysymyksissä akatemiassa ei äänestetä tai metsästetä konsensusta. (I åsiktsfrågor pågår ingen votering eller jakt efter konsensus inom en akademi.) Päinvastoin meidän on aina suojeltava ymmärrystä siitä, että yliopiston enemmistön mielipidettä ei pitäisi koskaan tyrkyttää kaikille sen työntekijöille tai opiskelijoille. Yliopisto ei siis ota poliittista kantaa. Välttelemme sitä demokratian nimissä, vaikka se olisi hankalaa ja vaikeaa.
Olemme yliopisto, ja meidän on oltava vapaita paineista ja suojeltava aina vapautta ja demokratiaa. Tietenkin haluamme, että sota loppuu, tappaminen loppuu ja humanitaarinen apu saapuu perille. Toivomme, että historiallisesti pitkä konflikti, joka on kärjistynyt pelottavasti 7. lokakuuta lähtien, löytää rauhanomaisen ratkaisun, kuten olemme aiemmin todenneet. Siihen asti kaikkien yliopistossamme työskentelevien on voitava tuntea olonsa tervetulleeksi ja turvalliseksi. Se on yhteinen vastuu.”
