Olemme seuranneet yli kolme vuotta raakaa sotaa rakkaassa Euroopassamme. Olemme
seuranneet, surreet, kauhistelleet, toivoneet rauhaa – ja myös kyllästyneet ja turtuneet! Sota ei
tunnu loppuvan, se vain jatkuu ja jatkuu. Ja miten paljon kärsimystä ja tuhoa se onkaan saanut
aikaan!
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump lupasi vaalikampanjansa aikana lopettaa sodan
vuorokaudessa. Nyt tämä kaikkien alojen paras asiantuntija ja universumin nerokkain diilien tekijä
(!?) on tunnustanut, että tuo puhe olikin vain sarkasmia. Silti Trump on yrittänyt lunastaa
lupaustaan ja pyrkinyt saamaan aikaan tulitauon ja rauhan Ukrainaan. Se on todellakin helpommin
sanottu kuin tehty!
Sota tuntuu aivan järjettömältä, mutta samalla tunnistamme, että se on ollut läsnä ihmiskunnassa
kautta koko historian. Se on lähtenyt pienten ryhmien, heimojen ja kylien keskinäisistä taisteluista
ja sitten laajentunut kansojen välisiksi yhteenotoiksi. Sodan taustalla on pelkoa, epäluuloa, halua
toisten alistamiseen, resurssien haalimista, vallan osoittamista ja puolustussodissa myös oman
alueen ja elämäntavan puolustamista. Teologian piirissä onkin määritelty, että ainoa oikeutettu
sota on puolustussota. Mikään sota ei ole hyvä asia!
Ukrainan sodan tekee vaikeaksi se, että sodan syiden kohdalla törmäämme täysin meille
käsittämättömiin selityksiin. Törmäämme erilaiseen maailmankuvaan. Meille useimmille
Euroopassa on selvää, että Venäjä on hyökkääjä ja sen tarkoitus on saada Ukraina joko vallattua ja
hävitettyä tai ainakin omaan hallintaansa poliittisesti ja taloudellisesti. Taustalla on Venäjän
imperialistinen ideologia ja toisaalta katkeruus Neuvostoliiton romahtamisesta.
Venäjän selitys sodan syistä taas on aivan toinen. Heille sota on Venäjään kohdistuvan uhan
torjumista. Se on lännen toimintaa Venäjän ennalta asettamia ehtoja vastaan. Venäjän mukaan
Nato levittäytyi heidän etupiiriensä alueille ja liian lähelle heitä ja niin se muodosti uhan. Me tosin
ajattelemme, että nato on puolustusliitto eikä se ole lähtenyt hyökkäyssotaan muita valtioita
vastaan. Toinen selitys, joka tuntuu enemmän tekaistulta, on Ukrainan denatsifikaatio eli
puhdistaminen natsismista.
Kun rauhan saamisen tiellä on se, että osapuolilla lähes täysin erilaiset näkemykset sodan syistä ja
asetelmasta, on eteneminen vaikeaa. Kun osapuolilla on erilaiset maailmankuvat, ei rauhaan ole
helppo päästä. Samalla raadollinen realismi kuiskuttaa korvaan, että ainakin sillä toisella
osapuolella voi olla tietoinen taktiikka luoda tällainen asetelma ja ongelma. Toisaalta heidänkin
näkemystä pitää kuunnella.
Huhtikuun lopulla veteraanipäivänä tulee kuluneeksi 80 vuotta sotavuosien päättymisestä meillä
Suomessa. Olemme eläneet siis näin pitkään rauhan aikaa, vaikka lähellä oleva sota nyt
heijastuukin meille. Vielä vähän aikaa sitten ajattelimme, että sodat ovat Euroopassa takanapäin.
Nyt ainoa tiemme on turvata maatamme ja yhteistä Eurooppaamme sekä toivoa rauhan koittavan
mahdollisimman pian myös Ukrainaan. Jospa tulitauko alkaisi pääsiäisenä, juhlana, joka kertoo
omalla tavallaan rauhan ja sovinnon tekemisestä! Rauhan aikaan on sitkeästi pyrittävä oikeudesta
ja turvallisuudesta huolehtien! (Itä-Savon kolumni 12.4.2025)
Toivo Loikkanen
Toivo L.,
Hieno blogi. Ukrainan sodan syy sama kuin monesti ennenkin. Ahne ja raaka imperiumi eli Venäjä halua valtaansa lisää orjia, maata ja luonnonvaroja. Näitä se aikoo käyttää seuraavan hyökkäyksensä valmisteluun.
Venäjä on olennaisesti mongolien perillinen, sen hallinnossa ei lailla ole koskaan ollut mitään todellista merkitystä ja valtion tasolla kristinusko on aina ollut pelkkä väkivallan pintakuorrutus. Pietari I (sadistinen murhaaja ja kiduttaja) teki lopun ortodoksisen kirkon itsenäisyydestä ja alisti sen valtion virastoksi. Venäjän valtio on siis olemukseltaan antikristillinen, mutta onneksi yhä siellä on myös todellista ortodoksista kristillisyyttä, maan alla ja hereettisten hierarkkien vainoamana.
Kiitos, Jari! En voinut olla kirjoittamatta aiheesta. Toki pitäisi kirjoittaa myös siitä hulluudesta, missä USAn nykyjohto näyttää menevän mukaan Venäjän ”tarinaan”.
Toivo L. Ilmeisesti D Trump ei ole mennyt varsinaisesti mukaan Venäjän tarinaan. Tosiasioilla ei vain ole mitään väliä, kunhan oma maa ja omat kannattajat hyötyvät…
Marko: Nyt näyttää siltä, että edes omat kannattajat eivät hyötyneet: https://www.msnbc.com/opinion/msnbc-opinion/tariffs-trump-china-republican-regret-ackman-rcna200205 .
Toivo ja Jari. Lukekaapa uusin talvisotaamme venäläisestä ja sen propagandan näkökulmasta käsittelevä kirja: Timofei Malikov (pseudonyymi): Suomen vapauttaminen talvisodassa.
Venäläiset nationalistit ovat muuten olleet ”huolestuneita” venäläisväestön asemasta raja-alueillaan yli 140 vuoden ajan. Koska sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin, Venäjän ”sotilaallista erikoisoperaatiotakaan” ei kannata ylenmäärin ihmetellä eikä moralisoida. Vaikka kristittyinä ja länsieurooppalaisina emme tietenkään voi olla ottamatta kantaa moraaliin.
Marko: Hyvä, kun nostit tämän kirjan esille. Hienosti suomennettu ja tärkeä kirja juuri tähän maailman aikaan.
Tuo blogin teksti on tietysti nähtynä asiana totta . Mietin kuitenkin , että katsomme kristittynä usein kuin ikkuna ulos pahaa maailmaa .Voisi ajatella Jumalan näkökulmasta tai yrittää ajatella , että nämä tapahtumat on sallimuksessa vaikkakin täysin synnin seurausta . Historia kristillisessä mielessä kertoo vanhan testamentin puolelta myös Jumalan rangaistusnäkökulman , sallimuksessa , seurauksena ja perimmäinen ajatus on kääntää ihmisten sydämet Jumalan puoleen . Nöyryydellä täytyy tietysti ajatella koska emme nää emmekä tiedä kaikkea , eikä julistaa tuomiota koska se ei meille kuulu. Kuitenkin kansakunnat ovat saaneet monelaista koulua varmasti myös Jumalan sallimuksessa . Emme voi kauhistella liikaa pahuutta ulkona olevaa ja sulkea oma syntisyys pois .
Tällä en tarkoita blogin tekstiä se oli ihan hyvässä hengessä kirjoitettu ja näkökulma oikea
Timo, Ymmärrän jotenkin tuon sallimus-pointtisi, mutta toisaalta en voi nähdä esim. Venäjän julmassa toiminnassa mitenkään Jumalan sallimusta tai rangaistusta Ukrainaa kohtaan. Kyse on pahuudesta, jota toki meissä jokaisessa on. Nyt kuitenkin pahuus on tehty järjestelmällisesti ja johdetusti, kuin aikoinaan natsi-Saksan tai muiden hirmuhallintojen toimesta. Kyllä noissa Ukrainan tapahtumissa jää vahvasti kysymys ”miksi Jumala sallii pahuuden”.
Olen valitettavasti kuullut saarnan, jossa puhuja esitti Ukrainan sodan mahdolliseksi syyksi Ukrainan korkeat aborttitilastot.
Samalla kristikunta on kyllä perinteisesti tunnistanut sodat ja muut onnettomuudet Jumalan kutsuna parannuksen tekoon. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma kokonaisuuteen. Meidän pitäisi kyllä välttää varmojen johtopäätösten tekemistä tiettyjen syntien ja rangaistusten syy-seuraus -suhteista. Vaikka juuri sitä saattaa tapahtua edelleenkin kristillisissä piireissä. Juuri pahoina, syntiinlankeemuksen turmelemina, olemme myös vastuullisia Jumalan edessä. Ei Ukrainaa ole kohdannut kasvoton pahuus vaan lihaa ja verta olevien ihmisten vallanhimo ja väkivalta. Joka salatulla tavalla on kuitenkin Jumalan sallimaa – ja kerran rankaisemaa.
Marko, juuri noin. Jo rippikoulussa opetamme pahuuden tai kärsimyksen syistä näin: 1)ihminen aiheuttaa sitä toisille ihmiselle, 2)ihminen suostuu kärsimään lähimmäisen puolesta, 3)erilaiset luonnonmullistukset ja 4) on kärsimystä jota emme osaa selittää (sen syitä).
Kuten Marko S. toteaa, lienee salatulla tavalla sallittu.
”Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes45:7) tai ”…tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut”? (Aam.3:6) Kuten myös (Val.3:38) Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?”
Ilmestyskirja ei anna mitään mairittelevaa kuvaa ihmisistä, jotka eivät kuolleet vitsauksiin. (Ilm. 9:20-21). Itse Karitsa avaa sinetit ja sitten vitsaukset lähtevät liikkeelle. (Ilm. 6)
Merkittävää on huomata räjähdysmäinen antisemitismin nousu. Hamasin terroristit kuristivat omin käsin hengiltä kidnappaamiensa Bibasin perheen äidin, vauvan ja lapsen. Sitten he kivittivät heidät niin, että heissä ei ollut enää yhtään ehjää luuta jäljellä. Näin he yrittivät väittää että uhrit kuolivat pommituksissa. Ruumiinavaukset kuitenkin todistavat nämä suunnattomat julmuudet. On myös mahdollista että äiti joutui katsomaan kun hänen lapsensa kuristettiin hengiltä. Yhtenään palaan tähän kauhistuttavaan asiaan sieluni silmillä. Mediamme ei kertonut edes uhrien nimiä, saatikka totuutta tästä(kään) asiasta.
Mitä kristityt odottavat tapahtuvan ennen kuin Jeesus tulee, eikö juuri sotia, siis vapautuksemme on lähellä. Siis näin Raamatun mukaan tulee tapahtumaan, ei rauha ole se tavoite jota kristityt odottavat vaan Jeesuksen tuleminen.
Tuo on vääristynyt ajatus kristityn toivosta, myös tätä elämää ajatellen. Kristityn tehtävä on olla tässä maailmassa rauhan ja rakkauden rakentaja samalla kun odotamme Kristuksen tulemista. Jeesus sanoo, että Jumalan valtakunta on ”teidän keskellänne”. Luther opetti, että Isä meidän rukouksessa pyydämme Jumalan valtakunnan tulemista myös meidän luoksemme.
Sodat, kapinat, kansojen pauhu, maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset yms. maanpiiriä koettelevat onnettomuudet edeltävät Kristuksen toista tulemusta. Mitä lähempänä Kristuksen tulemus on, niin sitä tiheämmin vaikeuksia esiintyy.
”13:8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.”Mitä lähempänä on synnytys, sitä tiheämmin synnytyspoltot esiintyvät. Viimeinen aika alkoi Kristuksesta +- 2020 vuotta sitten.
Kristitty tuntee aikojen merkit. Merkeistä huolimatta rukoukset ja toimet tulee kohdistaa rauhan puolesta, elämän puolesta loppuun asti.
Tässä kohden on Raamatussa mielenkiintoinen jännite. Yhtäältä todetaan, että ”ei mitään uutta auringon alla”. Toisaalta Jeesus kuvaa erilaisia onnettomuuksia, jotka ovat kohdanneet meitä maailman sivu. Ilmestyskirja kuvaa onnettomuussyklejä, jotka toistuvat ja pahenevat.
Luther toteaa Kirkkopostillansa II adventtisunnuntain evankeliumisaarnassa tärkeän näköalan. Jeesuksen paluu tapahtuu äkkiarvaamatta. Toisella puolella maailmaa eletään aivan rauhassa ja järjestetään häitä kun toisella puolen riehuvat sodat ja onnettomuudet.
Itse asiassa maailma on kokonaisuudessaan muuttunut parempaan ja vähemmän sotaiseen suuntaan, mutta tiedonvälityksen vuoksi kauheudet tulevat eteemme reaaliajassa. Ei kannata huolehtia siitä, mikä on yksin Jumalan aikataulutuksessa. Valvominen uskossa ja jokapäiväisessä parannuksessa – mukaan luettuna lähimmäisen rakastaminen – vaeltaminen riittää.
Toivo Loikkanen väitätkö että Jeesus olisi väärässä??
Kristityt (oikeat) elävät täydellisesti ilman väkivaltaa rakastaen kaikkia, mutta eivät herroina hallitse toisia eli eivät määrää kuinka toisten on elettävä.
Elävä Herra Jeesus Kristus! Siunaa kaikki pääsiäisen ajan sanan julistus kaikkialla, kaikissa pyhissä yhteisissä seurakunnissa Pyhän Hengen voimalla yhteistä uskoa vahvistamaan iankaikkiseen elämään asti!
Anna rauha Israelille, Ukrainalle ja kaikkeen maailmaan!
”Luther toteaa Kirkkopostillansa II adventtisunnuntain evankeliumisaarnassa tärkeän näköalan. Jeesuksen paluu tapahtuu äkkiarvaamatta.” (Sjöblom)
Paljon tiedämme ja ymmärrämme kirjoituksista, mutta tämä näkökulma on todella hyvä pitää mielessä oman ymmärryksen yläpuolella.
Yhdyn Markon näkemyksiin ja Siilon tornin kaatumisesta saa näkökulmaa tähän . Kansakunnille on luvattu siunaus kun on tottelevainen Jumalan sanalle ja synnillä on aina seuraus , jos se on katumatonta . Nooan päivinä Jumala oli pitkämielinen siihen asti ( yli 100v) että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa pahoja .
Aina on kristikunnassa ollut merkkien ja tapahtumien tulkitsijoita ja ”profetioista” ihmisestä lähtöisin , se pitkälle vietynä vie katseet kokonaan pois tärkeimmästä eli oman sydämen tilasta .
Olen lukemassa Heikki Ylikankaan varsin elävästi kirjoitettua kirjaa Nuijasodasta. Onhan noita ”erikoisoperaatioita” ollut Ruotsi-Suomen / Suomen ja Venäjän välillä kohtalaisen paljon. Paitsi se, että Marski Klaus Flemingillä ja herttua Kaarlella oli erikoisoperaatioita toisiaan vastaan niin Fleming myös retkeili joukkoineen aina Novgorodin porteille saakka. Tämä retki merkitsi pelkästään siviiliväestön raiskaamista. Venäläisten kosto tuli pian ja talot paloivat tuhkaksi aina Liminkaa myöten. Venäläisten kostoiskun jälkeen sodan vaakakupit olivat jälleen tasoissa. Eihän tätä kestänytkään kuin 25 vuotta, 1570-1595. Joten on se perkele muinoin asunut myös ruotsi- suomalaisten sydämissä. Josko nyt hieman sivistynyt ja hellittänyt otettaan tässä ajassa?
Minun lapsuudessani ja nuoruudessani Neuvostoliitto tuki ja rahoitti avokätisesti eurooppalaista radikaalivasemmistoa. Sen pahin vastustaja oli eurooppalainen liberaalioikeisto. Nykyinen Venäjä syytää avokätisesti rahaa ja muita resursseja eurooppalaiselle radikaalioikeistolle ja sen pahin vastustaja on liberaalivasemmisto. Aika toisenlaisessa maailmassa elämme.
Mutta täytyy toki muistaa – ja pitää mielessä – historiassa on muitakin merkillisiä käänteitä, kuten esim. Molotov – Ribbentrop -sopimus, jossa Eurooppa jaettiin etupiireihin. Ja se, että toisen maailmansodan lopussa USA ja Neuvostoliitto olivat aseveljiä. Ei siis ihan uusi kuvio, tämä Trumpin ja Putinin rakkaus.
Euroopan Unionin hajottaminen on Venäjän prioriteetti. Unkari, Slovenia, Kreikka ja Italia näyttävät olevan siirtymässä Venäjän leiriin. Saa nähdä, miten Eurooppa kestää siihen sekä ulko- että sisäpuolelta tulevat hyökkäykset.
Mutta omalta pieneltä osaltamme voimme vaikka huomenna vapaissa, demokraattisissa vaaleissa vaikuttaa siihen, mihin suuntaan oma yhteiskuntamme kehittyy. Maailmanpolitiikkaa se ei toki juurikaan hetkauta.
Äänestetään kuitenkin kaikki, sen varassa demokratia lepää.
Seija ; Nykyinen Venäjä syytää avokätisesti rahaa ja muita resursseja eurooppalaiselle radikaalioikeistolle ja sen pahin vastustaja on liberaalivasemmisto.
Tämä on mielenkiintoinen asia mikä on oikeisto ?
Toisaalta äärioikeistoa on nimitetty natseiksi , mutta nehän on kansallis- sosialisteja jo tunnus kertoo juuret. Sitten miten demokratia käsitys sijoittuu vasemmisto – oikeistoakselille ?
Ylipäätään nämä käsitteet on epäselviä kaikille jos emme ota arvopohjaa mistä ne kumpuavat , muuten niihin voi liittää mielenmukaan kumman katsoo haluavansa. Kaikella on filosofinen ajattelu ja sillä arvopohja mistä nousee ilmentämään arvoja .
Mielestäni on hyvin epäselvää myös liberaalit arvot tai arvoliberaali tai myös arvokonservatiivi . Eurooppalaiset arvot , mitä ne on kellekin ? Onko Eurooppalaiset arvot sekoitus sitä arvopohjaa jolle yhteiskunnat ovat rakentuneet eli juutalais- kristilliselle arvopohjalle ja siihen lisätty tai paremminkin ”löyhenetty” tai muutettu ajan hengen mukaan ?
Raamatun arvomaailman pohjalle ei voi erilaisia perustoja rakentaa puhtaasti . Se tietysti tarkoittaa ihmisarvoa Jumalan luomistyönä ja lähimmäisistä huolehtinen , oikeuslaitoksen riippumattomuutta , mutta sotkeutumatta politiikkaan eikä ihmisen itsemääräämisoikeuksiin puuttumista . Kristillinen arvopohja ei erottele ihmisiä eriarvoiseen asemaan .
Timo: En nyt viitsi ruveta googlettamaan puolestasi. Kaikkiin kysymyksiisi löydät kyllä vastauksen itsekin. Älykkäänä miehenä saat varmaan selville, mitä tarkoitetaan oikeistolla ja vasemmistolla.
Eurooppalaiset arvot ovat hyvinkin tarkasti määritellyt: https://european-union.europa.eu/principles-countries-history/principles-and-values/aims-and-values_fi . Ne eivät siis ole ”mitä kenellekin”. Näistä arvoista luopuminen – kuten Unkarin kohdalla oikeusvaltioperiaatteesta luopuminen – johtaa sanktioihin.
Sille, joka osaa saksaa. Katolinen kardinaali Müller sanoo, että EU-eliitti on antikristillinen.
«Die EU-Eliten sind anti-christlich»: Kardinal Müller über Europa, Merz und Kirchen gegen die AfD
https://www.youtube.com/watch?v=lr9NNqO-yhs
Riitta: Minua kiinnostaa tuo termi ”EU-eliitti”. Kardinaalin puheessa se jää vähän epäselväksi. Miten sinä sen määrittelisit?
Riitta: Vielä lisäkysymys: Onko sinusta noissa EU:n arvoissa, jotka Timolle linkitin, jotakin antikristillistä?
Toivo Loikkanen: ”Tuo on vääristynyt ajatus kristityn toivosta, myös tätä elämää ajatellen.”
Kristityn toivo ei koske tätä maailman aikaa ja elämää, sillä tämä aika ja elämä loppuvat kerran, kun kaikki hajoaa. Kristityn toivo on iankaikkisuustoivoa. Sitä että kerran koittaa oikeudenmukaisuus ja pahuus saa palkkansa ja Kristuksessa vanhurskaat saavat luvatun perinnön. Kristityt odottavat ruumiinsa lunastusta ja kirkastumista ja pelastumista iankaikkiseen elämään Jumalan valtakuntaan. Dan. 7.
”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.” Room. 8:18-25
Johannes varoittaa maailman rakastamisesta
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” 1 Joh. 2:15,
”Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.
Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.” 2 Piet. 3:10-18.
Kristityn toivo koskee sekä tätä aikaa ja maailmaa että tulevaa. Se on selkeästi myös Jeesuksen opetus. Niin myös Luther opettaa.
Kuitenkin se näyttää täysin siltä, että iankaikkisuusnäköala on kirkossa lähes kokonaan hukattu. Kaikki toivo kohdistetaan tähän maailman aikaan.
Kristitty ei kuitenkaan toivo että ihmisvoimin tänne pystytetään jonkinlainen paratiisi niin kuin ideologioissa. Sellaista ei tule.
Riitta: Totta, että ihmisvoimin pystytettyä paratiiseja on erilaisten poliittisestinkin virtausten saattelemina yritetty pystyttää sinne tänne. Naapurimme Neuvostoliitto oli varmaan yksi pahimmista senkaltaisista kokeiluista. Ja näyttää siltä, että nykyinen Venäjä pyrkii toistamaan samaa.
En tiedä, mistä kirkosta kommentistasi puhut, kun et sitä kommentissasi mainitse.
Omassa, Suomen ev.lut. kirkossa pidetään kyllä ihan kaikissa jumalanpalveluksissa, hartaustilaisuuksissa ja kirkollisissa toimituksissa iankaikkisuusnäköala esillä. Oman rakkaan sukulaiseni hautajaisissa esimerkiksi jokunen viikko sitten meille kaikille sureville antoi naispapin puhe ja meidän kaikkien yhteinen uskomme iankaikkiseen elämään voimaa kestää eron suru.
Jeesus julisti kuitenkin rauhantekijät autuaikai vuorisaarnassaan. Rauhan rakentaminen ei siis voi olla väärin, vaikka tämä maa onkin aika levoton paikka aina maailman tappiin saakka.
Toivo
Kiitos blogistasi
Sinulla on aina hyvin terveellinen tapa nähdä asioita
Pieni yksityiskohta nykytapahtumia seuratessamme. Itämeri on tuon tuosta tullut uutisiin. Ennenkin on. 12.huhtikuun johdosta menneitä muistaen: 12.4.1963 neuvostoliittolainen ydinsukellusvene K-33 törmäsi suomalaiseen Enso Gutzeitin omistamaan rahtialukseen M/S Finnclipperiin Kattegatissa Tanskan salmissa.
Koska tapaus salattiin vuosikymmeniksi, niin tässä viite wikipediaan
https://fi.wikipedia.org/wiki/K-33
(Viitattu 13.4.2025, jolloin viimeinen päivitys 18. maaliskuuta 2024 kello 08.05.)
Riitta on pitkälti oikeassa siinä, mitä iankaikkisuusnäköalan katoamiseen tulee. Mutta nyt kai keskustellaan nimenomaan siitä ajallisesta toivosta.