Matias Roto sait minut hymyilemään kommentillasi kun olet oivaltanut minun siivilöivän hyttysiä ja nielisin muka kamelin, siis olis kyllä kiva tietää kuinka tuon olet mietiskellyt?

Selitäppä nyt tuo?

Ari

Kiitos että haluat tietää missä sinulla olisi korjattavaa.

1) Yksilökeskeisyys tarkastelee hyvää tekoa vain tekijänsä omasta näkökulmasta.

1A) Tämän ongelman syv eli sen juuret ovat omavanurskauden perkeleen vittelyksissä. Kuvitellaan että oma pelastuminen olisi jotenkin riippuvainen näistä omista teoista. Mutta sellainenhan ei ole USKON VANHURSKAUDEN MUKAISTA, koska tämä saadaan ILMAN TEKOJA vain Kristuksen ARMOON TURVAUTUEN.

1B) Tämän ongelmana on myös hyvät teot eivät välttämättä ole HYVIÄ TEKOJA, koska ne etupäässä tyydyttävät vain ”hyviä tekoja” tekevän omaa näkökulmaa. Kun taas aito lähimmäisen rakkaus ottaa tekojen ratkaisevaksi näkökulmaksi vain TEKOJEN VASTAANOTTAJAN TODELLISET TARPEET.
Tämän väärän tähtäyspisteen takia monet niin sanotut ”hyvät teot” jäävät epäonnistuneiksi yrityksiksi, joiden ainoa lopputulos on vain voimavarojen tuhlaaminen tyhjän saamiseksi.

1C) Yksilökeskeisyys myös unohtaa koko evankeliumin olemuksen. Meidän uskomme on MEIDÄN YHTEISTÄ USKOA YHTEISESSÄ KIRKOSSA MEIDÄN YHTEISEEN VAPAHTAJAAMME.

Tämän osallisuuden yhteiseen uskoomme on meille Jumala itse lahjoittanut meille PYHÄN KANSTEEN VÄLITYKSELLÄ. Yhteisessä kasteessamme meidät on liitetty YHTEISEN JUMALAMME, kun meidät otetiin Jumalan omiksi eli siis Jumalan lapsiksi.

Lahkolaisuuden eli siis eriseuroihin meneminen on USKON JAKAMISTA, jonka teoreettiset johtopäätökset loppuun asti vitynä vievät siihen, että eri porukoilla on ERI jumala. Tämän näkökulman konkreettisena käytännön toiminnan seuraus on että
K I R K O N
U L K O P U O L E L L A
E I
O L E
P E L A S T U S T A .

JOTEN ARI

Tässä nyt aluksi ihan konkreettisen parannuksen tekemistä
niin että pääset kunnolla ymmärtämisen raiteille selkeämpään Raamatun uskon ymmärrykseen.

Matias Roto toteat:””1) Yksilökeskeisyys tarkastelee hyvää tekoa vain tekijänsä omasta näkökulmasta.””

Siis nyt en ihan oivalla kuinka olet tuohon päätynyt, mitä sinulle rakkauden kautta vaikuttavat teot on, onko ne vapaaehtoisesti sydämen halusta tehtäviä tekoja joita lähimmäinen haluaa/toivoo? En ymmärrä kuinka tuohon saat ”tekijän oman näkökulman”?

Eikö rakkautta ole tehdä lähimmäiselle niinkuin haluaisi itselle tehtävän?

Voiko opettaa rakastamaan?

”Mitä sinulle rakkauden kautta vaikuttavat teot ovat? Ovatkoo ne vapaaehtoisesti sydämen halusta tehtäviä tekoja, joita lähimmäinen haluaa tai toivoo?” Rakkaus saattaa velvoittaa tekoihin, jotka ovat raskaita ja vastenmielisiäkin. Nyt ajattelen vaikkapa raihnaisista puolisoistaan omaishoitajina huolehtivia.

Martti Pentti kun ajattelee sitä rakkautta jolla Jumala rakasti kun antoi ainokaisen Poikansa meidän edestä ja kuinka Jeesus osoitti sitä rakkautta niin mikä asia voisi olla ”raskas ja vastenmielinen” tehdä lähimmäiselle?

Toisaalata kun ajattelee että kuinka itseä haluaisi vastaavassa tilanteessa kohdeltavan ja rakastettavan niin kyllä se avaa ymmärryksen siitä kuinka rakastaa!

”Kun ajattelee sitä rakkautta, jolla Jumala rakasti, kun antoi ainokaisen Poikansa meidän edestämme, ja kuinka Jeesus osoitti sitä rakkautta, mikä asia voisi olla ’raskas ja vastenmielinen’ tehdä lähimmäiselle?’ Jeesuksen ristinkuolema oli toki äärimmäisen ’raskas ja vastenmielinen’. MIksi verrata omia vaivoja ja hankaluuksia sihen? Ehkä se on kuitenkin meille esikuvana, jotta toimisimme oikein silloinkin, kun emme voi tehdä niin ’vapaaehtoisesti sydämen halusta’.

Ari

Kysyt kuinka olen päätynyt näkemään sinun yksilökeskeisen omiin tekoihisi keskittyvän näkökulman rakkauteen.

Mielestäni se paistaa kaikkien tekstiesi läpi.

Tarkastelet vain sitä, kuinka meidän yksittäisten ihmisten pitäisi itse tehdä saadaksemme pelastuaksemme. Tästä unohtuu kokonaan se että Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi koko maailman edestä kärsiessään koko maailman syntien sovitukseksi.

Edelleen tarkastelet pelastumista vain yhden ihmisen pelastumisen kannalta näkemättä kokonaisten kansojen kääntymistä kuten lähetyskäsky puhuu.

Edelleen näissä keskusteluissa häiritsee todella räikeä harhakuvitelmasi, etteivät sinun keskustelukaverisi muka olisi vielä Jumalan yhteyteen päässeitä. Tähän vääristymääsi vastauksena on sanottava suora tilanteen arvio: Aivan keskustelussa tulleitten puheenvuorojen tason perusteella voin todeta, että järjestään kaikkien näiden sinun kanssasi keskusteluissamme mukana olleitten hengellinen ymmärrys on paljon kypsempää kuin sinun.

Mutta toivon ettet masennu vaan korjaat virheesi.

Siksi pitänee sanoa sinulle, että älä vertaa toisiin, koska se voi tuntua kuin maratonin juoksussa olisi jäänyt kärkiryhmästä jälkeen näköpiirin ulkopuolelle.
Sen sijaan tee tilanteen arvio, korjaa suuntasi yhteistä maalia kohti niin, ettet enää juokse yhteisen kristikunnan päämäärään nähden väärään suuntaan.
Kun sen teet niin huomaat että olemme yhteisessä ajoneuvossa matkalla samaa määränpäätä kohti. mihin saakka olemmekaan muutoin matkallamme päässeet. Ja tuon ajoneuvon omistaja on Rakas Vapahtajamme itse, joka maksaa saman palkan niin koko päivän työskennelleille kuin viime hetkessä mukaan päässeille.

Martti

Kiitos kypsän persoonallisuutesi hedelmänä kirjoittamistasi viisaista elämän ohjeistasi.

Matias Roto tuot:””Edelleen tarkastelet pelastumista vain yhden ihmisen pelastumisen kannalta näkemättä kokonaisten kansojen kääntymistä kuten lähetyskäsky puhuu.””

Siis kuinka konainen kansa kääntyy, oliko esim Rooman valtakunnan kääntyminen aikoinaan evankeliumin mukaista siis kun keisari määräsi kaikkien on kuuluttava kristin uskoon eli kirkkoon?

Samoin oliko tuosta kirkosta sen jäsenten pakko kääntyminen luterilaisuuteen evankeliumin mukaista?

Ari

Kysyt onko se oikein, että hallitsijat määräävät uskonnon.

Vastaus on että koko kirkon varhaisemman historian aikana kansojen uskonnollisen kuulumisen ovat määränneet kansojen hallitsijat. Yksittäisille ryhmille annettu oikeus omaan uskontoonsa omien jäsentensä kesken on ollut erivapauden takana.

Ensimmäinen huomattava muutos tapahtui vasta Westfalenin rauhassa vuonna 1648. Silloin aikaisemmin keisari Ferdinand III menetti sen vallan, jonka hän oli ottanut itselleen aikaisemman vuonna 1555 tehdyn Augsburgin sopimuksen vastaisesti. Westfalenin rauhassa uskonnon määräysvalta siirtyi ruhtinaille. Heille annettiin lupa määrätä oman ruhtinaskuntansa uskonto.

”Westfalenin rauhansopimuksen pääkohdat olivat seuraavat:

Kaikki osapuolet tunnistivat päteväksi vuonna 1555 tehdyn Augsburgin sopimuksen, jonka mukaan kullakin ruhtinaalla oli oikeus määrätä, mikä uskonto hänen hallitsemillaan alueilla oli valtionuskontona; vaihtoehdot olivat katolisuus, luterilaisuus ja nyt myös kalvinismi (periaatteena oli siis cuius regio, eius religio, ”Kenen maa, sen uskonto”)”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Westfalenin_rauha

Matias Roto sinulla on varmaan iso liiteri täynnä kirvesvarsia, siis et taaskaan vastannut kysymykseen, siis onko nuo hallitsijoiden oikeudet määrätä kansan usko EVANKELIUMIN mukaisia, siis löydätkö Raamatusta niille perusteet?

Matias Roto siis miksi Jumala laskee ihmisen luokseen taivaaseen? Selitä mikä ihmisessä on se miksi?

Etkö ole huomannut että Jeesus puhuu kadotuksesta ja sinne joutuvista, miksi sinne joudutaan?

Ari

Kadotukseen joutuminen on SYNNIN PALKKA

Pelastuminen on JUMALAN ARMOSTA SYNTIEN ANTEEKSI SAAMISESSA, YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA JA YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN.