Raamatussa on kokonaisuutena paljon teologisia ristiriitoja, mikä vähentää kirjan uskottavuutta ja luotettavuutta kristillisen uskon ja opin lähteenä. Vanhan Testamentin Jumala näyttää olevan hyvin julma ja vihainen, käy sotia ja tappaa vihollisia. Ei ole oikein mitään merkkiä Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja Älä tapa käskyä ei noudateta. Uuden Testamentin kirjoituksissa on myös ristiriitoja. Kun tarkastellaan koko varhaiskristillistä kirjallisuutta, erilaiset ristiriidat lisääntyvät merkittävästi. Erilaiset tulkinnat ovatkin kuuluneet kirkkoon alusta asti. Eksegetiikan tehtävä on paljastaa oikea Jumala ja oikea historiallinen Jeesus kaikkien näiden ristiriitojen ja tulkintojen takaa.
Yksi esimerkki vakavasta teologisesta ristiriidasta evankeliumeissa on, että Paavali opetti ihmisen pelastuvan yksin uskosta ilman lain tekoja. Varhaisin kristillinen perimätieto kuitenkin opetti Matteuksen tavoin: Kuka pääsee Taivasten valtakuntaan? Jeesus vastasi Matteuksen mukaan, että ei jokainen, joka hokee Herra, Herra (tai huuttaa Halleluja, Halleluja) pääse Jumalan valtakuntaan kuoleman jälkeen vaan hän, joka noudattaa Taivaallisen Isän opetuksia. Paavali opetti passiivista olemista Armon varassa ja historiallinen Jeesus opetti aivan jotakin muuta: usko oli aktiivista tekemistä ja toimintaa, Jumalan tahdon toteuttamista ja hyvän tekemistä. Se oli nimenomaan opetusten noudattamista ja tekoja. Täydellinen ristiriita! Jeesus vastaan Paavali? Kumpi voittaa? Jeesus tietenkin.
Toinen ristiriitainen esimerkki liittyy Jumala-käsitykseen. Jeesus rukoili Jumalaa ja oli kuuliainen hänelle. Jeesus ja Jumala olivat tässä perimätiedossa eri henkilöitä. Ei tietoakaan Kolminaisuudesta. Kirjoittajat jatkavat, että vain Jumala tietää lopun aikojen ajankohdat, ei Jeesus ja tunnustavat, että ilman Isää Poika ei voi mitään. Tällainen Poika ei voi olla Kaikkivaltias eikä samaa olemusta kuin Isä, koska on ominaisuuksilttan aivan erilainen kuin Isä ja paljon alempana kuin Jumala kyvyissä ja tiedossa. Näiden tekstien äärellä on selvää, että kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin ja sovitti kristillisen sanoman tulkinnan tähän oppiin.
Sitten tulee vielä Johannes, joka alkaa miettiä Isää ja Poikaa ja näkee heissä jotain samaa. Mennään vielä pidemmälle ja väitetään, että joka uskoo Poikaa, se elää , vaikka olisi kuollut. Jeesus on jo Jumala, koska vain Jumalaan pitää uskoa ja häntä palvoa ja koska vain Jumala voi antaa kuolemattomuuden ihmiselle. Kun mennään jakeisiin, Raamatun teologinen epäyhtenäisyys paljastuu.
Minulle riittää, että Uuden Testamentin suurissa teologisissa asioissa on eroja. Se kertoo kaiken. Vanhan Testamentin mukaan muuten ihminen ei voi olla Jumala. Senkin opin oikealta juutalaiselta. Näin Toora oikeasti opettaa – eikä Jeesus pudottanut pois yhtään kohtaa Toorasta. Jeesus noudatti juutalaista lakia tarkalleen. Vasta Paavali hylkäsi kaiken. Siinäkin on jo iso teologinen ristiriita.
Heikki Räisänen määritteli itsensä ns. kulttuurikristityksi, ei uskovaiseksi.
https://dialogi.diak.fi/2022/10/18/elamani-kasitteet-kulttuurikristitty/
Kristillisen uskon pitäisi perustua historiallisen Jeesus Nasaretilaisen sanomaan. Paavali keksi omasta päästään oman teologisen tulkintansa Jeesuksesta. Lunastus ja sovitus olivat hänen keskimiään asioita. Kirkko lisäsi myöhemmin nämä asiat kristilliseen perimätietoon.
Jumala voi antaa synnit anteeksi ilman verenvuodatusta. Jumala ei ole murhaaja, joka vaatii itsensä tappamista ristillä. On aika käyttää tervettä järkeä ja luopua näistä hullutuksista. Jumala antaa anteeksi synnit kaikessa armossaan ja on yksi. Kolminaisuusoppi oli kirkon historiallinen tulkinta ja suuri teologinen virhe vastoin Jeesuksen opetuksia.
Oikea Jumala antaa myös uskoville ikuisen elämän. Uskoon kuuluu noudattaa Jumalan tahtoa ja pyrkiä elämässä hyvään ja rakkauteen. Hyvän tekeminen ei ole syntiä! Ihmisiä pitää kannustaa elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Ei ole olemassa mitään pehmeää tai kovaa teologiaa. On vain yksinkertainen opetus: Usko Yhteen Jumalaan ja tee hyää elämässäsi. Niin eli Jeesusksin. Tee perässä samoin!
Maailma itsessään on moninainen. Ainetta väitetään hiukkasjoukoksi ja ainetta väiteätää aaltoliikkeeksi. Kunpikin on tieteellisesti todettu todelliseksi, vaikka ne mielletään helposti toisensa poissulkevaksi. Eikä nykyisen tieteen käsitys maailman olemuksesta muutenkaan oikein sovi ”normaaliin arkiajatteluun”. Toisaalta väitetään supuuolikäsityksestä sellaista, mikä rikkoo ns. tavallisen ymmärryksen, ja se silti tuntuu kelpaavan niin tieteellisille ihmisille että poliittisille aktivisteille, eikä sitä monet ns. älyköt ihmettele.
Ehkäpä Raamatun vahvuus onkin juuri siinä, ettei siitä voida tehdä minkään ideologian alaista elämän lakikirjaa; ei myöskään kaikkea moninaisuutta syleilevää poliittista ohjelmakäsikirjaa. Yrityksiä toki on tehty.
Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh. 20:27
Nuo viisi haavaa ovat viisi elämän lähdettä, jotka virkistävät sinua, viisi kieltä, jotka sinun puolestasi puhuvat taivaalliselle Isälle, viisi laastaria, jotka parantavat omantuntosi haavat, viisi majataloa, joissa löydät rauhan, viisi lunastusrahaa, joilla velkasi on maksettu, viisi sileätä kiveä, joilla voit ajaa tiehensä helvetin Goljatin, viisi kallionkoloa ja vuoren halkeamaa, joihin voit paeta ja kätkeytyä syvyyden rosvolintujen tieltä, kun ne vainoavat sinua kuten takaa-ajettua kyyhkystä.
G. Cobern, Armoa Armosta, s. 339, SLEY, 1966.
Pasi Toivonen jatkaa tarinointia. Raamatussa on ristiriitoja, kolminaisuus oppi on kirkon keksintöä. Juutalaisuus on ok. Paavali hylkäsi kaiken.
Miten voi olla mies näin tietämätön kristinuskosta, kirkon historiasta, Raamatun tulkinnasta, katumuksesta ja uskon elävöittävästä voimasta joka vaikuttaa kirkossa.
Taas puuttuu löhdeviitteet, on vain nuotiotarinoita. Ei jatkoon.
Ken edellyttää, että Raamattu olisi ehjä, looginen ja sanomaltaan ristiriidaton kokonaisuus, kokee sen teologiset ristiriidat haittaavina. Mutta Raamattu ei ole ristiriidaton, koska sen teksteistä löytyy monia toisensa poissulkevia ajatuksia. Miksi näin?
En lähde seikkaperäisesti selittämään Raamatun syntyprosessia. Totean kuitenkin, että Raamattu on kokoonpantu pitkän ajan kuluessa hyvin erilaisissa tilanteissa. Olosuhteet ja edellytykset ovat vaihdelleet, samoin kysymykset, joihin se pyrkii vastaamaan.
Jos Raamatun sisällön lyhyesti pelkistän, kyse on siitä, miten tietyssä Lähi-idän kolkassa ihmiset kokivat Jumalan, miten Jumala heitä puhutteli ja miten se heihin vaikutti.
Raamatun synnyn taustalla on monenlaisia historiallisia ja yksilöllisiä tilanteita. Raamattu ei ole alkuunkaan mikään monoliitti, vaan siinä on myös toisensa poissulkevia näkemyksiä, totuuksien erilaista havainnointia ja eri suuntiin meneviä selityksiä, jotka eivät käy yksi yhteen.
Ennen kaikkea Raamattu on pitkä tapahtumasarja siitä, miten ihmiset ovat eri aikoina ja tilanteissa kohdanneet Jumalan, miten he ovat Häneen uskoneet ja miten he ovat kokemuksiaan tulkinneet. Tämä on nähdäkseni kiistatonta. Sen sijaan teologienkaan keskuudessa ei ole yksimielisyyttä siitä, onko Raamattu myös yliluonnollisen ilmoituksen dokumentti. Itse ajattelen, että Raamatun ilmoitus on kehkeytynyt inhimillisissä prosesseissa.
Miten me modernin ajan ihmiset osaisimme ymmärtää ja tulkita Raamattua sen omien tarkoitusperien mukaan? On todettava, että Raamattu itsessään on jo tulkintaa. Karl Barth, joka oli reformoitu teologi, piti Raamattua ontologisella tavalla Jumalan sanana. Eli Raamattu ei itsessään ole Jumalan sanaa, vaan se todistaa Jumalan sanasta.
Luterilaisuudessa korostamme, että Raamattu on ylin ja lopullinen auktoriteetti ja normi, kun tulkitsemme uskoa.
Ennen kuin Raamattu sai lukkoon lyödyn kirjallisen asun, se oli elänyt monen suuntaisissa prosesseissa, kunnes kirkko antoi normin ”oikeasta tulkintatavasta” ja Raamatun kokoonpanosta. Laitan ”oikean tulkinnan” lainausmerkkeihin, koska kirkkojen ja yksittäisten kristittyjen elämässä tulkinnat vaihtelevat. Tärkeää mielestäni on, että kun luemme Raamattua, yrittäisimme eläytyä kunkin kirjoittajan omaan näkökulmaan.
Entä Raamatun ristiriidat? Viittaan tekstien erilaisiin historiallisiin lähtökohtiin ja siihen, että ne ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa. Ne ovat myös kokoonpantu suullisen ja kirjallisen perimätiedon pohjalta. Monet tekstit ovat kirjoittajiensa teologisia luomuksia, eräänlaisia maalauksia tai runoja, joiden historiallinen osumatarkkuus vaihtelee, mutta jotka yhtäpitävästi pyrkivät valaisemaan perimmäisintä totuutta.
Kun maassamme taannoin käytiin poleemista keskustelua siitä, onko Raamattu sensuroitu, niin kummastelen, miten ja missä niin olisi tehty. Jos Raamattu olisi nykyaikaisessa merkityksessä sensuroitu, emme löytäisi siitä yhtäkään ristiriitaa tai historiallisesti paikkansapitämätöntä tietoa, vaan kaikki virheet, epätarkkuudet ja epäjohdonmukaisuudet olisi poistettu ja saatettu loogisesti korrektiin asuun. Mutta juuri Raamatun sisäiset epäjohdonmukaisuudet ja ristiriidat puhuvat paradoksaalisesti sen luettavuuden puolesta.
Moni sellainen, joka edellyttää Raamatun ristiriidattomuutta, ei ehkä tule ajatelleeksi, että näin tehdessään hän on tosiasiassa raamattufundamentalisti. Fundamentalistithan väittävät, että Raamattu on Pyhän Hengen mekaanisesta inspiraatiosta syntynyt kirja. Ihmisen luovalle osuudelle ei jää mitään sijaa.
Mutta mitä mieltä olemmekin, itse liityn niihin, joiden mukaan Raamattu on ihmissanaan puettua uskon todistusta. Sen vastaanottajia olemme me, ihmiset.
Matti Wirilanderin maltilliseen puheenvuoroon on hyvä jatkaa, muutama ajatus.
”Raamatussa on ristiriitoja” tämä on yksi teologian klassisimmista kysymyksistä. Kyllä, tekstissä on inhimillisiä epätarkkuuksia ja jännitteitä, mutta ne eivät kumoa Raamatun hengellistä totuutta. Kirkko on nähnyt Raamatun samankaltaisena kuin Kristuksen: siinä on kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. Totuus ei ole sama kuin faktatarkkuus. Monesti
länsimaisessa ajattelussa olemme tottuneet siihen, että ”totuus” tarkoittaa tieteellistä tai juridista faktatarkkuutta. Kirkko on lähestynyt asiaa toisesta näkökulmasta. Raamatun tarkoitus ei ole olla historiankirja tai luonnontieteen oppikirja. Sen tarkoitus on johdattaa ihminen pelastukseen. Se, onko joku tapahtuma kuvattu kahdessa evankeliumissa eri tavalla (esim. oliko sokeita miehiä yksi vai kaksi), on toissijaista sen rinnalla, mitä tapahtuma opettaa Kristuksesta. Sinfonia, ei monologi: Evankeliumit ovat neljä eri todistusta samasta asiasta. Kuten oikeudessa, jos neljä todistajaa kertoisi tarinan tismalleen samoin sanoin, se vaikuttaisi sovitulta valheelta. Pienet eroavaisuudet todistavat aitoudesta ja siitä, että jokainen kirjoittaja on tallentanut asian omasta näkökulmastaan.
Kirkko ei ole ”Kirjan uskonto” samassa mielessä kuin esimerkiksi islam tai jotkut protestanttiset suunnat. Se on Tradition uskonto, jossa Raamattu on keskeisin osa. Näin kirkossa on aina ajateltu alusta asti. Kirkko ei pelkää ristiriitoja, koska Raamattua luetaan Kirkon kokemuksen (Tradition) valossa.
Esim kirkkoisät usein ohittivat kirjaimelliset ristiriidat ja etsivät tekstin syvempää, allegorista tai hengellistä merkitystä. Jos Vanha testamentti kuvaa Jumalan vihaisena ja Uusi testamentti rakastavana, kirkko ei näe tässä virhettä, vaan Jumalan ilmoituksen asteittaisen kehittymisen (pedagogian).
Kristitylle Raamatun ”virheettömyys” ei tarkoita sitä, että jokainen historiallinen yksityiskohta tai luku on oikein. Se tarkoittaa, että Raamattu on erehtymätön siinä tarkoituksessa, johon se on annettu: ohjaamaan meidät Kristuksen luo ja pelastukseen.
Kirkkoisä Augustinuksen sanoin:
”Jos löydän Raamatusta jotain, mikä näyttää olevan ristiriidassa totuuden kanssa, totean, että joko käsikirjoitus on viallinen, käännös on virheellinen tai minä itse en ymmärrä lukemaani.”
JK. Sana fundamenttalisti alkuperäisyys kaiketi tarkoitti, (lat. fundamentum, perustus, pohja) Pohjois-Amerikassa 1900-luvun alussa syntynyttä kristillistä protestanttista liikettä. Nämä tekstit määrittelivät keskeiset pelastushistorialliset opinkappaleet, joihin kristityn tuli ehdottomasti uskoa. Tältä osin voimme yhtyä niihin.
Myöhemmin fundamentalismin käsite on laajentunut ja saanut usein negatiivisia, jopa leimaavia merkityksiä, viitaten jyrkkään, ehdottomaan uskonnollisten tai muiden oppien noudattamiseen ja usein vastustukseen modernia yhteiskuntaa kohtaan. Joten sana alkuperäinen merkitys ja idea on muuttunut. Vastaavia sanan sisältö muutoksia on yhteiskunnassa ollut aina.
Samin Augustinus sitaatti on hyvä. Jos en ymmärrä jotakin Raamatusta, vikaa on haettava minusta itsestäni, ei Raamatusta. Emme voi olla Jumalaa viisaampia, jonka puhetta meille Raamattua on.
Itse liityn niihin, kuten apostoli Pietari kirjeessään 2:1 toteaa: ”Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.”
Kuten myös Luther asian ilmaisee Genesis-luennoissaan. Sen mukaan Jumalan luomisessa puhumat sanat eivät ole lainkaan ”kieliopillisia sanoja” (grammatica vocabula), vaan ”tosia ja itse olevia asioita” (veras et subsistentes res). Se mikä kuuluu meille sanana, on Jumalalle itse res.
Jumalan kielioppi on toisenlainen ja hänen sanansa ovat itse asioita, eivätkä pelkkiä sanoja. Kielioppi kaikissa muodoissaan on tosin pätevä, mutta kun asia (res) on suurempi kuin mitä kieliopillisilla ja filosofisilla säännöillä on käsitettävissä, kielioppi on hylättävä. On vain tyydyttävä Pyhän Hengen määräämiin formuloihin ja muistettava samalla, että itse asia (res) on sanomaton ja käsittämätön.
Langenneessa tilassa ihmisen kieli ei enää signifioi asioita (res) suoraan ja välittömästi kuten alkutilassa. Mitä sitten tulee Lutherin käsitykseen Jumalan sanasta, niin hänen realisminsa tulee ilmi siinä, että ilmoituksen kieli on hänelle nova lingua, koska Jumalan sana ja sen edustama todellisuus ovat yhtä. Uudet sanat eivät vain viittaa jumalallisiin asioihin, vaan ne tuovat ne mukanaan.
Eräs ystäväni: Luin Toivosen eilen postaaman kommentin Gummeruksen blogiin. Toivonen kirjoittaa: ”Jos Jeesus olisi ollut oman aikansa superjulkkis, kyllä aiheesta olisi lähteitä ja kirjoittajia.” Oma kommentti: Mutta hän ei ollut. Jeesus vaikutti Roomasta katsottuna periferiassa. Sitten kun kristinusko alkoi levitä, levisi tieto Jeesuksesta.
Eräs ystäväni: Toivonen suhtautuu UT:n todistukseen lähtökohtaisesti negatiivisesti. Hänen teoriansa, jonka mukaan ”Helpoin ratkaisu on todeta, että kirkko lisäsi Ristin tapahtumat myöhemmin perimätietoon” on rienaava ja täysin todistelematon. Ikään kuin koko kristillinen usko olisi syntynyt eräänlaisen joukkopetoksen tuloksena.
Minä olen kristitty siinä minssä muutkin. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta en kirkon keksimiin satuihin. Kirkon pitäisi perustua historiallisen Jeesuksen opetuksiin. Kirkko ohittaa monessa asiassa juutalaisuuden, vaikka Jeesus oli puhtaasti juutalainen ja noudatta juutalaista lakia. Kun selitetään Raamattua tai varhaiskristillistä kirjallisuutta, on yksinkertaisin selitys aina todennäköisin ja paras. Havainnot paljastavata totuuden ja jäljet näkyvät. Kulttuuriympäristö auttaa ymmärtämään parhaiten kristillisen sanoman, minkä tulen osoittamaan täälläkin aikanaan.
Mitä tarkittaa ”yksinkertaisin selitys”?, on joskus sekin hiukan tulkinnallinen.
Eksegeetit ovat monia Raamatussa olevia ristiriitaiselta tai vaikeasti tulkittavia/ymmärrettäviä asioita pohtineet, eikä tässä liene mahdollista niitä siteerata ja argumentoiden niistä kiistellä.
Osa ns. ristiriitaisuuksista johtunee siitä, että osa tekstistä on ”ultrakirjaimellista”, osa vertauksuvainnollisempaa, viitteellisempää tai ”runollisempaa” kieltä.
Tappamisen kieltokäsky käsittääkseni on pikemminkin murhaamisenkieltokäsky; käskyjähän eivät ihmiset ole aina (vieläkään) edes noudattaneet, ja jotkut Raamatun kuvaukset lienee tarkoittu ymmärrettäväksi pikemminkin varoituksina kuin kehoituksina ”tee samoin”.
Juutalaisuus ei liene ollut vain yhdenlaista (”kaksi juutalaista – ainakin kolme mielipidettä…”), ja jo profeetat kritisoivat niin kansaa kuin johtajiaankin. Ei kovinknaan hyvin seurauksin; eikä Jeesuksellekaan maallinen hallinto ja oikeustoimi totuudellista oikeutta antanut. Mitä oli se ”oikea juutalaisuus” Jeesuksen aikan?
Kysymyksesi ja pohdintasi, Pasi hyvä, ovat sellaisa, joissa et varmaankaan ole yksin. Moneen ristiriitaan on annettu useampiakin selityksiä (tai selitysyrityksiä) kommentaariteoksissa, ”tiiliskivisellaisissakin”, joten vastausket epäilemättä paisuisivat liian laajaksi tässä käsiteltäviksi; enkä itse ole siihen edes kykenevä.
Moni ristiriita selittynee jo silläkin, että esim. evankeliumikertomukset ovat ihmisten kertomuksista muodostettua, joita ei ole tarkoituksellakaan liiaksi pyritty ”väkisin ja teennäisesti” harmoinisoimaan – olisihan se todistustapauksessa suoranaista todistuskertomusten vääristelyä. Ehkä kaikista asioista ei ole olemassakaan absoluuttisen kronologista tai yksityiskohtaista tietoa vaan ainoastaan eri ihmisiltä saatuja heidän kertomisiaan. Näinhän on usein oikeusprosesseissakin, ei ole ollut ketään ulkoista tarkkailijaa (tai ”kärpästä katossa”). Ja kiistellään aika usein myös tunnettujen tapahtumien tai henkilöiden elämänkertojen ”totuuksista”, vaikka niiden tiedot olisivat arkistoista ja haastatteluista peräisin. Tietokirjat tai Raamattu eivät ole ”taivaasta” meille pudonneet.
Se, että eri kristityillä(kin) ”piireillä” on erilaisia käsityksiä, kuulunee ihmisluonteeseen: näemme asioita eri tavoin ja lisäksi meillä on jonkinlainen oikeassaolemisen (ja sen ilmaisemisen) tarve – tai jopa himo.
Aikoinani ollessani itse dokumentaation tekemisen kanssa tekemisissä, oli vallalla myös sanonta: jos dokumentissa ei ole mitään ”outoa”, joka herättäisi pohdintaa, tai jos dokumentti selittäisi ja kuvaisi kaiken ehdottoman täydellisesti, kyseessä ei olisi aito ja uskottava dokumentti vaan muokattu tai peräti vääristelty sellainen; tai ainakaan kunkaan ei sitä dokumenttia viitsisi, jaksaisi tai ehtisi lukea; ja aina löytyisi joku, joka keksisi, mitä siitä puuttuisi.
Pasi Toivonen, ei ole mitään itse keksimää kristinuskoa. Ei ole olemassa Pasi Toivosen kristinuskoa. Kirkolla ei ole mitään satuja. Kirkkossa on kauttaaltaan juutalaiset juuret, mutta ei mitään juutalaislahkojen hömpötyksiä.
Pasi Toivonen kirjoitti aikaisemmin että kristikunnassa otetaan oman mielen mukaan sopivia Raamatunkohtia omaan oppiinsa sopivia , siis jotenkin näin . Ilman Raamatun omaa todistustakin, voi kysyä kuka ottaa sopivia kohtia ja jopa kieltää Raamatun totuuksia . Mutta siitä vaan kirkkoa perustamaan mutta ohikulkija voisi miettiä miksi sen katolla on risti
Toivosen ongelma on myös tämä. Jos asia on kerrottu vain yhdellä tavalla, sen täytyy olla totta. Mutta jos asiat on kerrottu useammalla tavalla ja eri näkökulmista, se ei voi olla totta.