Raamatussa on kokonaisuutena paljon teologisia ristiriitoja, mikä vähentää kirjan uskottavuutta ja luotettavuutta kristillisen uskon ja opin lähteenä. Vanhan Testamentin Jumala näyttää olevan hyvin julma ja vihainen, käy sotia ja tappaa vihollisia. Ei ole oikein mitään merkkiä Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja Älä tapa käskyä ei noudateta. Uuden Testamentin kirjoituksissa on myös ristiriitoja. Kun tarkastellaan koko varhaiskristillistä kirjallisuutta, erilaiset ristiriidat lisääntyvät merkittävästi. Erilaiset tulkinnat ovatkin kuuluneet kirkkoon alusta asti. Eksegetiikan tehtävä on paljastaa oikea Jumala ja oikea historiallinen Jeesus kaikkien näiden ristiriitojen ja tulkintojen takaa.
Yksi esimerkki vakavasta teologisesta ristiriidasta evankeliumeissa on, että Paavali opetti ihmisen pelastuvan yksin uskosta ilman lain tekoja. Varhaisin kristillinen perimätieto kuitenkin opetti Matteuksen tavoin: Kuka pääsee Taivasten valtakuntaan? Jeesus vastasi Matteuksen mukaan, että ei jokainen, joka hokee Herra, Herra (tai huuttaa Halleluja, Halleluja) pääse Jumalan valtakuntaan kuoleman jälkeen vaan hän, joka noudattaa Taivaallisen Isän opetuksia. Paavali opetti passiivista olemista Armon varassa ja historiallinen Jeesus opetti aivan jotakin muuta: usko oli aktiivista tekemistä ja toimintaa, Jumalan tahdon toteuttamista ja hyvän tekemistä. Se oli nimenomaan opetusten noudattamista ja tekoja. Täydellinen ristiriita! Jeesus vastaan Paavali? Kumpi voittaa? Jeesus tietenkin.
Toinen ristiriitainen esimerkki liittyy Jumala-käsitykseen. Jeesus rukoili Jumalaa ja oli kuuliainen hänelle. Jeesus ja Jumala olivat tässä perimätiedossa eri henkilöitä. Ei tietoakaan Kolminaisuudesta. Kirjoittajat jatkavat, että vain Jumala tietää lopun aikojen ajankohdat, ei Jeesus ja tunnustavat, että ilman Isää Poika ei voi mitään. Tällainen Poika ei voi olla Kaikkivaltias eikä samaa olemusta kuin Isä, koska on ominaisuuksilttan aivan erilainen kuin Isä ja paljon alempana kuin Jumala kyvyissä ja tiedossa. Näiden tekstien äärellä on selvää, että kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin ja sovitti kristillisen sanoman tulkinnan tähän oppiin.
Sitten tulee vielä Johannes, joka alkaa miettiä Isää ja Poikaa ja näkee heissä jotain samaa. Mennään vielä pidemmälle ja väitetään, että joka uskoo Poikaa, se elää , vaikka olisi kuollut. Jeesus on jo Jumala, koska vain Jumalaan pitää uskoa ja häntä palvoa ja koska vain Jumala voi antaa kuolemattomuuden ihmiselle. Kun mennään jakeisiin, Raamatun teologinen epäyhtenäisyys paljastuu.
Minulle riittää, että Uuden Testamentin suurissa teologisissa asioissa on eroja. Se kertoo kaiken. Vanhan Testamentin mukaan muuten ihminen ei voi olla Jumala. Senkin opin oikealta juutalaiselta. Näin Toora oikeasti opettaa – eikä Jeesus pudottanut pois yhtään kohtaa Toorasta. Jeesus noudatti juutalaista lakia tarkalleen. Vasta Paavali hylkäsi kaiken. Siinäkin on jo iso teologinen ristiriita.


Ihminen voi pelastuu armosta uskon kautta ja voi olla yksin monien omien ajatusten kautta . Se ei ole se apostolisen uskon näkymä vaan olla Kristuksen ruumiinjäsen . Ja myös vaikka viisain teologi tutkii ikänsä ja tietää Raamatun läpi , mutta jos on irrallaan Kristuksen ruumiista . seurakuntayhteydestä hän ei tiedä ulkoapäin mitä on apostolisen uskon elämä , se täytyy kokea ja tuntea sisältäpäin . Ulkoa ei tiedä mitä sisällä on ja enemmän itse on ”kodin asukki” sen enemmän ihminen tuntee sen kodin merkityksen .