Raamatussa on kokonaisuutena paljon teologisia ristiriitoja, mikä vähentää kirjan uskottavuutta ja luotettavuutta kristillisen uskon ja opin lähteenä. Vanhan Testamentin Jumala näyttää olevan hyvin julma ja vihainen, käy sotia ja tappaa vihollisia. Ei ole oikein mitään merkkiä Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja Älä tapa käskyä ei noudateta. Uuden Testamentin kirjoituksissa on myös ristiriitoja. Kun tarkastellaan koko varhaiskristillistä kirjallisuutta, erilaiset ristiriidat lisääntyvät merkittävästi. Erilaiset tulkinnat ovatkin kuuluneet kirkkoon alusta asti. Eksegetiikan tehtävä on paljastaa oikea Jumala ja oikea historiallinen Jeesus kaikkien näiden ristiriitojen ja tulkintojen takaa.
Yksi esimerkki vakavasta teologisesta ristiriidasta evankeliumeissa on, että Paavali opetti ihmisen pelastuvan yksin uskosta ilman lain tekoja. Varhaisin kristillinen perimätieto kuitenkin opetti Matteuksen tavoin: Kuka pääsee Taivasten valtakuntaan? Jeesus vastasi Matteuksen mukaan, että ei jokainen, joka hokee Herra, Herra (tai huuttaa Halleluja, Halleluja) pääse Jumalan valtakuntaan kuoleman jälkeen vaan hän, joka noudattaa Taivaallisen Isän opetuksia. Paavali opetti passiivista olemista Armon varassa ja historiallinen Jeesus opetti aivan jotakin muuta: usko oli aktiivista tekemistä ja toimintaa, Jumalan tahdon toteuttamista ja hyvän tekemistä. Se oli nimenomaan opetusten noudattamista ja tekoja. Täydellinen ristiriita! Jeesus vastaan Paavali? Kumpi voittaa? Jeesus tietenkin.
Toinen ristiriitainen esimerkki liittyy Jumala-käsitykseen. Jeesus rukoili Jumalaa ja oli kuuliainen hänelle. Jeesus ja Jumala olivat tässä perimätiedossa eri henkilöitä. Ei tietoakaan Kolminaisuudesta. Kirjoittajat jatkavat, että vain Jumala tietää lopun aikojen ajankohdat, ei Jeesus ja tunnustavat, että ilman Isää Poika ei voi mitään. Tällainen Poika ei voi olla Kaikkivaltias eikä samaa olemusta kuin Isä, koska on ominaisuuksilttan aivan erilainen kuin Isä ja paljon alempana kuin Jumala kyvyissä ja tiedossa. Näiden tekstien äärellä on selvää, että kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin ja sovitti kristillisen sanoman tulkinnan tähän oppiin.
Sitten tulee vielä Johannes, joka alkaa miettiä Isää ja Poikaa ja näkee heissä jotain samaa. Mennään vielä pidemmälle ja väitetään, että joka uskoo Poikaa, se elää , vaikka olisi kuollut. Jeesus on jo Jumala, koska vain Jumalaan pitää uskoa ja häntä palvoa ja koska vain Jumala voi antaa kuolemattomuuden ihmiselle. Kun mennään jakeisiin, Raamatun teologinen epäyhtenäisyys paljastuu.
Minulle riittää, että Uuden Testamentin suurissa teologisissa asioissa on eroja. Se kertoo kaiken. Vanhan Testamentin mukaan muuten ihminen ei voi olla Jumala. Senkin opin oikealta juutalaiselta. Näin Toora oikeasti opettaa – eikä Jeesus pudottanut pois yhtään kohtaa Toorasta. Jeesus noudatti juutalaista lakia tarkalleen. Vasta Paavali hylkäsi kaiken. Siinäkin on jo iso teologinen ristiriita.
Pasi Toivonen kirjoitti aikaisemmin että kristikunnassa otetaan oman mielen mukaan sopivia Raamatunkohtia omaan oppiinsa sopivia , siis jotenkin näin . Ilman Raamatun omaa todistustakin, voi kysyä kuka ottaa sopivia kohtia ja jopa kieltää Raamatun totuuksia . Mutta siitä vaan kirkkoa perustamaan mutta ohikulkija voisi miettiä miksi sen katolla on risti
”Pasi Toivonen kirjoitti aikaisemmin että kristikunnassa otetaan oman mielen mukaan sopivia Raamatunkohtia omaan oppiinsa sopivia , siis jotenkin näin”
En ole tarkalleen kirjoittanut näin., mutta kyllä siihen suuntaan. Jos panee minun suuhuni sanoja, kannattaa sitten lainata minua oikein. Tarkennetaan viestiä. Olen paljon kirjoittanut, että kirkossa syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Näkemyksiä riittää joka lähtöön. Jokainen voi poimia kristillisestä perimätiedosta omaa uskoaan ja näkemyksiään tukevia kohtia perimätiedosta ja Raamatusta. Varhaiskirkossa oltiin kaikesta erimielisiä. Tämän kaiken kirkko pyrki myöhemmin salaamaan polttamalla toisinuskovien kirjat, mikä oli äärimmäisen raukkamaista ja epärehellistä toimintaa. Jälkipolvien olisi pitänyt itse saada arvioida lähteitä.
Sama meno jatkuu tänään kirkossa. Jokainen suuntaus poimii Raamatusta omaa liikettään ja teologiaa tukevia kohtia ja riitely jatkuu lähinnä konservatiivien ja liberaalien välillä. Sellaista se on muuten aina ollut kirkossa, alusta asti. Kristillisiä suuntauksia, uskon liikkeitä tai kirkkoja on kymmeniä tuhansia maailmalla. Jokainen tuntuu väittävän olevansa ainoa oikea.
Minä en omista totuutta enkä tiedä sitä 100%. Olen kiinnostunut historiallisesta Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Minulla on oma käsitykseni asiasta ja mielelläni seuraan Jeesus-tutkimusta ja eksegetiikkaa tältä kantilta. Jokainen voi uskoa miten haluaa. Erilaiset tulkinnat eivät ole oikein tai väärin. Totuus selviää aikanaan kaikille kuoleman jälkeen, mutta sen löytämistä voi helpottaa eksegetiikka, terve järki ja laajemmin tiede yleensä.
Toivanen, Väärin kirkossa ei jatku sama meno; ” Jokainen suuntaus poimii Raamatusta omaa liikettään ja teologiaa tukevia kohtia ja riitely jatkuu lähinnä konservatiivien ja liberaalien välillä.” 🙂
Ensinnäkään et määrittele kirkkoa. Ihan perusasioita, lyöt kaikki samaan. Kirkko itse ei määrittele asioita näin. 🙂
Tukeudut kirkkosanan määrittelyssä protestanttiseen määrittelyyn. Ja tämä on perusharha joka vinouttaa koko tekstisi.
Akateeminen eksegeettinen tutkimus on aivan eri asia, kuin kirkon dogmaattinen konsensus. Eksegeettisessä tutkimuksessa on laaja hajonta. 🙂
Toivosen ongelma on myös tämä. Jos asia on kerrottu vain yhdellä tavalla, sen täytyy olla totta. Mutta jos asiat on kerrottu useammalla tavalla ja eri näkökulmista, se ei voi olla totta.
Kirkko on kaikkien Jumalan ja Jeesukseen uskovien yhteisö. Ei se sen kummempaa ole. Samat jännitteet kirkossa vaikuttavat kuin 2000 vuotta sitten. Konservatiitivt ja liberaalit ottavat yhteen. Jokainen pulju määrittelee omat linjauksensa, kerää varoja ja kuuluttaa omaa erinomaisuuttaan. Kirkon pitäisi perustaa toimintansa historialliseen Jeesukseen.
Eksegetiikassa on vahvoja, yleisesti tunnustettuja tuloksia akateemisessa yhteisössä. Euroopassa ei edes tunneta, että juutalaiset ja islamilaiset eksegeetit tutkivat myös Raamattua ja ovat tutkineet tuhansia vuosia pian. Kuvitellaan, että länsimaiset ja kristilliset teologiset tiedekunnat osaavat vain tutkia asioita.
Yksinkertaisin selitysmalli, joka selittäää koko Uuden Testamentin sisäällön, synnyn ja kehityksen on paras ja uskottavin. Minulla ei ole aikaa esitellä kaikkien tutkijoiden tuloksia. Kerron omia mielipiteitäni yleisten tutkimustulosten valossa. Wille Riekkinen on nyt suosikkitutkijani entisenä opettajanani.
Toivonen kirkko-oppisi on protestanttinen näkemys. Kirkossa ei vaikuta jotkut epämääräiset jännitteet. Historiallista Jeesusta et löydä Riekkiseltä, vaan protestanttisen tutkijan näkemyksiä.
Ihminen voi pelastuu armosta uskon kautta ja voi olla yksin monien omien ajatusten kautta . Se ei ole se apostolisen uskon näkymä vaan olla Kristuksen ruumiinjäsen . Ja myös vaikka viisain teologi tutkii ikänsä ja tietää Raamatun läpi , mutta jos on irrallaan Kristuksen ruumiista . seurakuntayhteydestä hän ei tiedä ulkoapäin mitä on apostolisen uskon elämä , se täytyy kokea ja tuntea sisältäpäin . Ulkoa ei tiedä mitä sisällä on ja enemmän itse on ”kodin asukki” sen enemmän ihminen tuntee sen kodin merkityksen .
Minä en puutu eri näkökulmiin, vaan selviin teologisiin erimielisyyksiin ja kohtiin, jotka todistavat, että perimätietoa on pakosti muokattu kirkossa. Olen esittänyt helpon luettelon ristiriidoista, jotka ovat syntyneet tietoisesta perimätiedon muokkaamisesta tai ”väärinmuistamisesta”. Asioita, jotka oikeat silmimnäkijät olisivat muistaneet kyllä oikein.
On hyvä muistaa, että Jeesuksen ja evanekliumien välillä on monta vuosikymmentä. Tässä ajassa asiat muuttuvat pakosti suullisessa perimätiedossa. Kun kristinusko levisi hellenistiseen maailmaan ja aramean tilalle tuli kreikka, kirkon jäsenet yhdistivät hellenistisen kulttuurin ideoita ja ajatusmalleja Jeesuksen opetuksiin.
Toivanen, missä näistä mielestäsi ” teologisista” erimielisyyksiä on? Kuka niistä riitelee, ja missä kirkossa? Kerroppa meille!
Mitä perimätietoa kirkko on muokannut ja mikä kirkko? Kirkkohan teki kaanonin ja hyväksyi sen. Luuletko, että näistä asioista ei tiedetty?
Mitä ideoita kirkko omaksui hellenilaisestä kultuurista. Alkukirkossa suurin osa jäsenistä oli juutalaisia, jotka näkivät Jeesuksessa vanhan testamentin kirjoituksien täyttyvän.
Kirkossa on aina ollut erilaisia tulkintoja ja erimielisyyttä. Kolminaisuudelle oli paljon erilaisia vaihtoehtoja Nikeassa. Olen niistä myös kirjoittanut täällä. Kirkko muokkasi nimenomaan kristillistä perimätietoa Jeesuksesta. Sanomaa välitettiin ensin suullisesti ja vasta vuosikymmeniä myöhemmin perimätietoa kirjoitettiin ylös. Lukemalla Raamattua ja löytämällä sen teologiset ja historialliset ristiriidat, huomaat, että perimätietoa on muokattu ja että Jeesuksen sanoja muokattiin vapaasti. Tämä on eksegetiikan perustulos, josta Heikki Räisänen kirjoitti oman kirjankin aikanaan perin usopintoihin teologisessa tiedekunnassa. Hellenistisen kulttuurin lainat kristinuskolle esittelen jossakin viestissä rautatalangasta vääntäen. Eksegetiikan opsikelijana sinun tulisi tuntea nämä kyllä opintojesi perusteella.. Eivät nämä mitään salaisia kansioita ole. Kaikki on avointa dataa tänä päivänä ja löytyy myös varmaan Googlellakin. Minä muistelen opettajieni luentoja. Ovat kyllä jääneet mieleen pysyvästi ja onhan minulla muistiipanoni.
Pasi Toivonen kirjoittaa; ”Kirkossa on aina ollut erilaisia tulkintoja ja erimielisyyttä. Kolminaisuudelle oli paljon erilaisia vaihtoehtoja Nikeassa.”
Mitä sitten, eihän tuo todista mitään. Ihan normaalia. Millä tavalla kirkko muokkasi, et osoita mitään dokumentaatiota.
Minä olen kiinnostunut ainoastaan historiallisesta Jeesuksesta ja silloin kiinnostaa kirkon tila ja toiminta vuoteen 500 asti. Siihen mennessä on sanottu kaikki oleellinen Jeesuksesta ja kirkko on keksinyt tärkeimmät ideansa ja oppinsa. Juutalaiset katosivat aika pian kirkosta. Moni joutui huomaamaan, että Jeesus ei ollut juutalaisten Messias, koska ei täyttänyt yhtäkään juutalaisuuden vaatimusta Messiaalle. Toki moni vaihtoi varmaan myös uskoa ja kaikkihan pakotettiin kristinuskoon Rooman keisarin vaatimuksesta myöhemmin.
Sen ilmoituksen johdosta minkä kaikkivaltias ja kaikkitietävä luoja Jumala meille ihmisille tahtoi ilmoittaa niin sitä ilmoitusta kristikunta on käyttänyt elämäksi . Kaikki on kirjoitettu etukäteen , myös juutalaisten suhde Jeesukseen messiaana . Uskon kautta Jumalan ilmoitus aukeaa ei historian tutkimisella ,historia vakuuttaa sanaa muttei tuo uskoa , koska sana on jonka kautta elämä ja tieto tulee , jonka sisältö on itse Kristus . Väitteesi sisältää ajatuksen vahvasti että kristikunta on taapertanut pimeässä yössä ja 2020 luvulla kirjat aukeaa oikein . Ehkä lähempänä apostolista aikaa ihmiset tiesivät enemmän tai kirkolliskokoukset joissa uskontunnustuksia laadittiin juuri puhtaan opin vuoksi ettei villit väärät ja harhaopit pääse vaikuttamaan .
Toivonen, taas väärin. Tutustu ensin kirkon historiaan, niin ei tarvitse joka kirjoitustasi oikoa.😀
Pasi T. Ei oikein aika riitä oikomaan väitteitäsi. Ei Nikeassa ollut tarjolla keskenään tasa-arvoisten näkemyksien kirjoa, joista olisi valtapoliittisen juonittelun keinoin valittu yksi ja loput härskisti tuomittu. Kolminaisuusopin hahmotteli käsitteellisesti jo Tertullianus ja sen piirteet hahmottuvat myös apostolisista isistä, Uudesta testamentista puhumattakaan. Kuten olen jo jossain todennut: keskittyminen kaikenlaisiin eroihin johtaa helposti siihen, että ei nähdä metsää puilta.
Tulokulma oppiasioihin on mielestäni käytännön tasolla väärä , että ihminen voisi hahmottaa oppia ilman elämää Kristuksen ruumiin osallisuutta myös näkyvästi . Olen täysin vakuuttunut siitä että oppia ei voi sisäistää ilman elämää , irrallaan seurakunnasta . Jos ajattelemme kuinka paljon apostolien opetukset kätkeytyvät nimenomaan seurakuntaan niin se itsessään on asian ydintä . Kun on totuttu kristillisyyteen että ei ole alttariyhteyden ympärille muodostunut perheyhteyttä , ykseydessä ja yksimielisyydessä . , niin Jumalan sanasta nostetaan yksittäisiä jakeita omaan elämään yksinomaan ja konteksti on usei pois kokonaan . Uskossa on asioita joita ei voi edes kuvata koska ne seuraavat yhteydestä . Joku kysynyt joskus mitä tarkoittaa ehtollisyhteydessä yhteys myös muihin seurakuntalaisiin , veljiin ja siskoihin? Miten sitä selität jos tunnet ja koet sen . Ja sitten kehuminen ja kerskuminen ei auta vaan asiat täytyy kokea . En kirjoita ettei sinulla olisi Srk yhteyttä tai kellekään muille vaan yleisellä tasolla kirjoitan kokemuksiani . Ei ole tärkeintä että ihmiset ajattelevat samalla tavalla kun seurakuntaa tulevat vaan se Jumalan sana luo lopulta yhteyden ja antaa ymmärryksen . Seurakunta ei ole ensisijaisesti teologisten oppikysymysten keskustelua vaan vapautta elää evankeliumin ilosta ja kohdata ihmisiä ja kaikkivaltias Jumala Kristuksessa . Toivoisin kaikilta ihmisiltä uteliaisuutta ja tutustua eri seurakuntiin ja kirkkoihin ja antaa rukouksien kautta Jumalan johdattaa , parempi olla seurakunnan yhteydessä kuin yksin .
Teologisessa tiedekunnassa aikoinaan tentin erään kirjan Vanhan Testamentin silloiselle professori Timo Veijolalle. Vastauksessani tein kysymyksen, että luulevatko Vanhan Testamentin eksegetiikan tutkijat ymmärtävänsä Vanhaa Testamenttia paremmin kuin Jeesus ja apostolit? Timo Veijola kutsui minut vastaanotolleen ja raivosi minulle sanoen, että kysymykseni oli törkeintä, mitä hän on koskaan saanut. Kyllä hän sitten rauhoittuikin, ja pääsin tentistä läpi.
Juutalaisuus ei tunne ihmisuhreja syntien sovittamiseksi toisin kuin antiikin kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri. Ajatus Jeesuksesta sovitusuhrina ei tule juutalaisuudesta, vaan on kirkon keksimä oma idea pakanauskontojen pohjalta. Paavali kehitti ajatuksen Jeesuksen suorittamasta sovituksesta ja lunastuksesta Ristin tapahtumissa. Historiallinen Jeesus opetti, että Jumala antaa synnit anteeksi suoraan ihmiselle ilman verenvuodatusta.
”Juutalaisuudessa syntien sovitus on prosessi, joka keskittyy ensisijaisesti katumukseen (tšuva, hepr. teshuvah), rukoukseen, paastoon ja hyväntekeväisyyteen. Vaikka muinaisessa Israelissa Jerusalemin temppelissä suoritettiin uhritoimituksia syntien sovittamiseksi, nykyjuutalaisuudessa, temppelin tuhon jälkeen, painopiste on siirtynyt näihin hengellisiin käytäntöihin.
Avainelementit:
– Jom Kippur (Suuri sovituspäivä): Tämä on juutalaisen kalenterin pyhin päivä ja sovituksen huipentuma. Sitä edeltää kymmenen katumuksen päivän jakso, joka alkaa roš hašanasta (juutalainen uusivuosi). Jom Kippurin aikana juutalaiset paastoavat ja rukoilevat intensiivisesti, pyytäen Jumalalta anteeksiantoa synneilleen.
– Tšuva (Katumus): Tämä on keskeinen käsite. Se ei tarkoita vain pahoittelua, vaan aktiivista pyrkimystä muuttaa käytöstään, korjata vääryydet, pyytää anteeksi niiltä, joita on loukannut, ja tehdä päätös toimia oikein tulevaisuudessa.
– Uhrit (historiallisesti): Mooseksen lain aikoina syntejä sovitettiin Jerusalemin temppelissä suoritettujen uhrien, kuten syntiuhrien (hattat), avulla. Ylimmäinen pappi suoritti erityisiä rituaaleja Jom Kippurina koko kansan syntien puolesta.
– Armeliaisuus ja hyväntekeväisyys (Tsedaka): Nykyjuutalaisuudessa hyvät teot ja lähimmäisenrakkaus nähdään tärkeinä osina sovitusprosessia, kuten profeetta Jesaja korostaa (Jes. 58:6,7).
Juutalaisuuden syntikäsitys tunnustaa, että jokainen ihminen tekee virheitä, eikä kukaan ole täydellinen. Sovitusproessi on jatkuva elinikäinen pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaisesti ja ylläpitää oikeita suhteita sekä Jumalaan että muihin ihmisiin.”
Lähde: Google AI
Pelkän tekoälyn ilmoittaminen lähteeksi ei ole riittävän tarkka lähde.
Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Ihminen ei voi olla Jumala juualaisuudessa. Ajatus Jumalasta ihmisenä ei tule juutalaisuudesta, vaan on kirkon keksimä idea pakanauskontojen pohjalta. Antiikin Kreikan ja Rooman mytologioissa ja uskonnoissa Jumalat ilmestyivät ihmisinä maan päälle. Kristinuskon levitessä hellenistiseen maailmaan, kirkon jäsenet lainasivat antiikin mytologioista ajatuksen inkarnaatiosta ja Jumalan ihmiseksi tulemisesta ja liittivät sen kristilliseen perimätietoon. Näin siitä tuli uskon tulkintaa ja osa Jeesuksen tarinaa.
Historiallinen Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla. Hän oli Jumalan lähettiläs ja opettaja Jumalan armosta. Näin hän saattoi toimia jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla.
”Antiikin Kreikan ja Rooman mytologioissa jumalat esiintyivät hyvin usein ja tyypillisesti
ihmisen hahmossa. Tätä ilmiötä kutsutaan usein antropomorfismiksi.
Tässä on joitakin keskeisiä piirteitä jumalten ihmishahmoisuudesta:
Ulkomuoto: Jumalat kuvattiin fyysisesti täydellisinä ihmisinä, joskin usein yliluonnollisen kauniina tai voimakkaina. Heillä oli ihmisten piirteitä, tunteita ja jopa heikkouksia.
Vuorovaikutus ihmisten kanssa: Myyteissä jumalat laskeutuivat usein Olympokselta (tai muista asuinpaikoistaan) maan päälle ja olivat suoraan vuorovaikutuksessa kuolevaisten kanssa. He saattoivat esiintyä tavallisina ihmisinä, vierailijoina tai jopa eläiminä, usein peitelläkseen todellisen identiteettinsä.
Inhimilliset tunteet ja motiivit: Jumalilla oli inhimillisiä luonteenpiirteitä, kuten mustasukkaisuus (esim. Hera), viha, rakkaus ja kostonhimo. Nämä inhimilliset motiivit ajoivat usein myyttien juonia eteenpäin.
Suhteet ja perheet: Jumalat muodostivat perheitä (esim. Zeus ja Hera olivat aviopari), saivat lapsia sekä keskenään että ihmisten kanssa, mikä korosti heidän ihmismäisyyttään.
Antiikin ihmisille jumalat eivät olleet pelkkiä abstrakteja voimia, vaan henkilöityneitä olentoja, joiden kanssa saattoi olla eräänlaisessa vuorovaikutussuhteessa esimerkiksi uhrausten ja rituaalien kautta.”
Lähde: Google AI
Toivonen taas toivotonta probagandaa. 🤩