Jumala ja hänen Sanansa on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Jumala oli jo Paratiisissa ilmoittanut tahtonsa, jonka noudattamisesta ja noudattamatta jättämisestä Hän ilmoitti seuraamukset. Viesti on tänäänkin sama, älä kuuntele ohjeita syvyydestä, eli, ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani”.
”Ongelmaksi” muodostui Jumalan reiluus, mitä Jumala osoitti enkeleitäänkin kohtaan, vapaan tahdon muodossa. Toinen korkeimmalle rankatuista enkeleistä oli Lucifer, joka hurmaantui omasta asemastaan ja halusi haastaa Luojansa, kaikkeuden hallitsijana. Luciferista tuli Saatana ja hänen kelkkaansa lähteneistä enkeleistä tuli demoneja, pahan juoksupoikia. Saatanalla ja demoneilla on tartuntapintana kaikki katoava, josta asemastaan hän muistutti Jeesustakin. Eli ihmisellä on Saatanan kumppanuudessa mahdollista omistaa ja hallita maailmaa, ennenkuin se alkuaineita myöten palaa ja haihtuu pois.
Vapaa tahto on Jumalallinen ominaisuus, mikä on ikuisuusolennoilla, enkeleillä ja ihmisillä. Uskoontulo, mikä on koko Raamatun keskeisin asia ja tarpeellisuudessaan Se Ainoa. Tästä seppä Högman mainitsi Paavo Ruotsalaisellekin, ”sinulta puuttuu Jeesuksen sisällinen tunteminen.
Jumala toimii maailmassa ja on jo Jeesuksen sovitustyön ansiosta, kautta, voittanut maailman sen käsinkosketeltavan ja näkymättömän katoavan maailman. Eikä näin anna hänen luokseen tuleville niinkuin tämä maailma ja sen valtias, antaa.
Kaikki, mikä on Jumalasta on luodulle osallemme näkymätöntä, johon kuitenkin kehoitetaan kiinnittämään katseemme, koska se on iankaikkista.
Ihmiseen puhallettu Jumalan Henki tekee ihmisestä ikuisuusolennon ja tätä Jumala kateuteen asti halajaa ikuiseen yhteyteensä ja siksi vetää jokaista ihmistä, tavalla jos toisella, Jeesuksen hankkimaan lahjavanhurskautukseen, eli pelastukseen ikuiselta tuholta.
Jumala viesti suoraan ihmisen kanssa Paratiisista lähtien ja sitten karkoituksenkin jälkeen, Hän kertoi hyvän ja pahan seuraamukset ja kehotti hyvään, oikeaan, kuten Kainille annettu kehotus, 1.Moos.4:6,7.
Jumalan pelastussanoma, evankeliumi on ilmoitettu sitten Paratiisista karkotuksen. Jumala ei ole mitenkään ”varmistanut” enemmistöä taivaaseen, vaan on aina painottanut ihmisen omaa tahtoa, mutta kehottanut valita Elämä.
Jumala on kaiken säätänyt vapaaehtoisuuden pohjalla. Siksi toistuva kysymys läpi Raamatun on ”tahdotko?”, kun Hän apuaan tarjoaa. Taivaassa ei ole yhtään väkisin tai edes vahingossa sinne joutunutta. Lapset ovat syntyessään taivaan kansalaisia, joten lapsikaste ei tee kesää eikä talvea. Siksi esimerkiksi helluntalais-evankelisissa uskovien seurakunnissa, katolis-luterilaisissa maissa, ihmiset on ennen uskootuloaan lapsena kastettu.
”Tästä seppä Högman mainitsi Paavo Ruotsalaisellekin: ’sinulta puuttuu Jeesuksen sisällinen tunteminen’.” Lainaus on epätarkka. Näin tuo lause kuului: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.” Siitä keskustellaan, mikä tuo ’yksi’ on, jonka mukana puuttuu ’kaikki’. Seppä Högman lainasi luultavasti Jeesuksen sanoja rikkaalle nuorukaiselle: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua (Mark. 10:21).”
200 vuotta sitten se kirjoitettiin ”Sinulta puuttuu Kristuksen sisäinen tunto”. On kysymys siitä mitä ja kuka meissä sisällisesti vaikuttaa. Tarkka alkuperäinen muoto ei asiaa, sanomaa, muuta.
Sensijaan sakramentalinen opetus, mikä on evl kirkon opetusta opettaa, että usko on meidän ulkopuolinen tapahtuma. Tällä tuetaan, että ihminen voisu suotua, alistua, ratkaista jne tarjotun uskon vastaanottamisen, eli Jeesuksen sisällisen tuntemisen, sisällisesti asumisen uskossa. Jumala ei muuta kehenkään, ellei Häntä haluta.
Raatimies C. A. Malmberg kuitenkin Paavon opin ydintä esitellen totesi:
”Missä ei Kristuksen sisällistä tuntemista löytynyt, siellä puuttui hänen mielestä kaikki, ja hän sanoi sen olevan päämääränä meillä, että me aina Kristuksessa olisimme. Tämä ydin kohta Paavon opissa on usealle tuntematon.”
”Etsi se ahdas portti, joka on autuuden tien alussa”, Paavon sanoin C. A. Malmbergille. 1892 Vartija 5, 129–144 ja 174–184.
Kosti,
vahvistaako tämä copypastaus uskoontulemisen, uudestisyntymisen, mikä on ihmisen sisäinen ja näkymätön tapahtuma?
Reijo,
jos puuttuu vakuutus osallisuudesta vanhurskauttamisen armoon, niin puuttuu kaikki.
Kosti,
”kiertää kuartaa … ”. Ei pahalla, mutta täsmällisempää suositellen.
”Vanhurskauttamisen armo” kattaa kuvituksellisesti enemmän kuin vanhurskauttaminen. Toisaalta kaikki on Armoa, mikä Jumalan puolelta tulee, annetaan ehdotetaan, kielletään jne.
Tulkitset ja koluat kaiken mahdollisen ilmaisullisesti, millä sakramentalisuus eli välineellistetty pelastusoppi ei osoittautuisi epäraamatulliseksi ilmaisuksi.
Voi sanoa Malmbergin sanoi, että ”etsi se ahdas portti..”, mikä kuitenkaan ei ole kaukana yhdelekään, jopa silmät ummess, eli hapuilemalla se löytyy, koska on kysymys vain lahjavanhurskautuksen, pelastuksen vastaanottamisesta jota tarjotaan.
Oleellisinta lienee vaeltaa elävässä uskossa ja armon varassa; jos ei ole uskossa, olisi syytä tulla uskoon – tai antaa uskon tulla sydämeensä, jos niin halutaan asia ilmaista.
Jukka,
Oleellisinta on ensimmäinen oleellisuus, eli:
Tulla uskoon. Uskoontulleista, uskovista ”Christianos” puhuu Uusi Testamentti keskeisesti. Jos ei ole tullut uskoon, niin sitä ei voi hypätä yli ikäänkuin vähemmän tärkeänä tapahtumana.
Roomalaiskirje:
1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Hebr. 4:12.
Minusta ei ole tärkeää se, miten on tullut uskoon, vaan se, että todella uskoo Jeesukseen. Jumala on voinut kuljettaa ihmisiä uskontielle eri tavoin. Puhuisin myös mieluummin Jeesuksen vastaanottamisesta kuin ratkaisun tekemisestä.
Mika,
On vain Yksi Tärkeä asia, Jumalan Pojan Usko, jonka Hän lahjoittaa niille, jotka hänen tykönsä tulevat.
Tämän jälkeenalkaa Jeesus – tiellä vaellus, joka toteutuu uskoontulleille.
Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Viimeisimpien aivotutkimusten mukaan ihmisen aivot tekevät päätöksen ennen kuin ihminen huomaa sitä. Kaikki käynnistyi alkuräjähdyksessä, sen jälkeen kaikki on tapahtunut fysiikan lakien mukaan. Vapaa tahto on illuusio.
Charlotta,
Raamatussa on kaikki mitä elämään ja Jumal’suhteeseen tarvitaan. Tämä suhde on kahden sopimus, Jumalan ja ihmisen, josta vain ihminen voi irtisanoutua. Oletko kokenut uskoontulemisen?
Tuon olen myös lukenut että ihminen ihan tieteellisesti todistettavasti reagoi aivojen kautta päätöksiä ja tekoja ilman järjellistä prosessointia . Tuota alkujysäystä ei tiede ole pystynyt todistamaan totuudeksi ja se on lopulta uskonasia .
Charlotta,
Niinkuin alustukseni otsikossa määrittelen, että kysymys on Raamatun sanomasta, eli Kirjoituksista, jotka sisältävä kaiken, mitä tarvitaan. Eli on kysymys Jumalan Pojan Uskosta, mikä ”sulattaa” luetun uskovan ravinnoksi ja tiedoksi ja kokemiseksi.
Oman ”suusi” tunnustuksen perusteella, mitä tälle sivustolle ole kirjoittanut olet vakuuttanut, ettet piittaa uskoontulosta, eli Jeesuksen sinun sisällisyyteesi, eli sisällesi muuttamisesta. Tämäkään ei ole moite, koska vaellat tietä, olla 90% ymmärtävään tilaan, ikään tulleista vaeltaa.
Raamattu vahvistaa, ettei usko ole joka miehen/naisen, vaan niiden jotka ovat suostuneet Isän vetoon Jeesuksen pelastettaviksi. (Tämän olen useinkin maininnut, mutta toistan, koska sitä ei kukaan ole vahvistanut lukeneensa).
Timo,
Pääsääntöisesti kaikki kirjoitukset, ilman uskoa esittelevät tutkimuksia ja löytöjä, jotka ”todistavat” Raamatun ilmoitusta vastaan.
Seuraan jonkinverran uskovien tutkijoiden ja tiedemiesten kirjoituksia ja puheita, kuten John Lennox. Uskovat tiedemiehet jakautuvat kahteen ryhmään, eli niihin, joiden keskeinen sanoma on Jeesus ja hänen seuraaminen ja niihin, jotka ”ymmärtävät” Lutheria, Augustinusta ja heidän jumaluuksistaoppejaan.
On turhauttavaa pitäytyä vain siihen mikä on kirjoitettu, koska teologiset oppiarvot saavutetaan nk. kehällisten asioiden ”vatkauksella”. En tiedä Pasi T:n rankkia teologisesti, mutta erilaiset jumaluuksista-katsantokannat muodostavat hänen ”hohtonsa”.
Totta on, että ”asia” voidaan sanoittaa monella tavalla, ja niillä voi olla jokin ominainen korostuksensa. Sentähden vieroksun hieman ”yhden ainoan tavan” mukaisen ilmaisun kaikkivoipaisuutta.
Tärkeää on tiertenkin tarjota kehoittaen valinnan mahdollisuutta kohti oikeaa päämäärä kuitenkaan unohtamatta ”reunaehtoja”: kyse ei ole vain menestyksen tien valinnasta.
Ihminen voi olla ”synnin orja” ja siitä orjuudesta hän ei vain oman valintansa voimin ja ahkerasti yrittämällä pääse irti – ihmisen oma tahto on kovin heikko ja usein suuntautuu vääriin asioihin. Ja jos ei ole kuultu vapauttavaa Sanaa tai sanomaa, ei tiedossa edes ole valinitamahdollistuutta valita vapauden ja pelastuksen tietä. Ja vaikka olisi julistettu pelastuksen tietä, ei se kaikkia kiinnosta tai ”houkuttele”. Ja vaikka olisi tahtoakin valita, ei ehkä ole voimia toteuttaa pelastuksen valinta(a) ihan todellisuudessa ja elämässä.
Ilman Jumalan Pyhän Hengen työtä oma valinta voi jäädä jollain tapaa näennäiseksi. Valinta on mielen asennetta Jumalan tahdossa pysymiseen. Sillonkin – tai ehkä juuri silloin – kun olemme Jumalan tahdosta erkaantuneet tai erkaantumassa. Armo ja oma valinta kuuluvat yhteen. Ilman tuota yhteyttä armo jää teoreettiseksi ja ilman armoa oma valinta(yritysten tie) vie epätoivoon.
Jukka,
”yhtä ainotata tapaa” vierastetaan, vastustetaan jos ei ole tullut uskoon tai on ollut herätyksessä, jota tilaa rauhoitellaan, että ”kyllä se siitä…” ja muistutellaan lapsikasteessta, jota kukaan ei muista eikä väliksikään, koska se suoritetaan jo ”senkaltaiselle”, joka on jo Taivaan Valtakunnan kansalainen..
Ilmeisesti sinä olet tullut uskoon ja tiedät milloin aloitit henkilökohtaisen, tietoisen suhteen Jeesuksen kanssa, sinusta tuli Jumalan työtoveri.
Reijo,
Tiedän kyllä, milloin ns. tulin uskoon. Toki tiedän myös, että kyseessä oli todellisuudessa prosessi, ja että ns. uskoontulo on tietyssä merkityksessä uuden alku elämässäni – vaikka mitään erityisen ”dramaattista” siihen ei liity, eikä elämäni päällisin puolin siinä suuresti muuttunut. Usko ei syntynyt vain yhdessä hetkessä vasta ns. uskoon tulossa. Rippikoulunkin olin aiemmin käynyt mutta ei se minulle mitenkään erityisen merkityksellinen kokemus ollut ajatellen kristillistä uskoa. Kovinkaan paljon en siellä muista ”synti-vanhurskaus-tuomio” -kolminaisuudesta oppineeni. Päinvästaisiakin ihmisten kokemuksia olen toki kuullut aikojen kuluessa.
Ihmisillä on erilaisia ”polkuja” ja vaiheita elämässään. Tunnen niitä, jotka eivät muista sellaista aikaa, että eivät olisi uskossa olleet ja sellaisia. joille uskoontulo on ollut ”kertarysäys”. Molemmissa ryhmissä kuitenkin on yhteistä se, että aluksi usko on ollut pinnallisempaa ja vasta myöhemmin vähitellen heille on alkanut hahmottua, mistä uskossa elämisessä on ”todella” kysymys. Toki tunnen niitäkin, jotka ovat loituntuneet uskostaan. Ja on vastaan tullut niitäkin, jotka ovat suorastaan menettäneet uskonsa. Tunnen sekä luterilaisia että helluntailaisia, ja pitempään uskon tiellä vaeltaneet ovat kertoneet paljoltikin samankaltaisia tuntemuksia.
Jukka ; Aika vieras aisapari armo ja oma valinta ? Kirjoitit että armo jää teoreettiseksi jos siitä puuttuu oma valinta ? Ansioton rakkaus minun osakseni jota armo on ei tarvitse omaa valintaa mutta jos siihen yrität laittaa omaa niin se ei ole armoa . Onko se teoreettista jos Jumala armahtaa ? Armosta olette pelastettuja ette omien tekojensa kautta sanoo sana . Tai ette minua valinneet vaan minä valitsin teidät armon osallisuuteen .
Armo on täydellistä armoa mutta kristittynä eläessämme meidän omilla valinnoillammekin on väliä. Kyse ei ole siitä, että oma valinta jotenkin ”vesittäisi” armoa. En toki ajattele, että omien valintojemme voimin voisimme pelastuksemme ansaita. Mutta valitsematta jättämisillämmekin on oma vaikutuksensa. ”Filosofinen” armo on teoreettista käsitteellistä ”armoa”. Se voi jäädä teoreettiseksi käsitteeksi, jos sen valinnasta tai siihen tyytymisestä kieltäydytään. Armo on (tai olisi) tarjolla kaikille, niillekin, jotka siitä kieltäytyvät. Ja meistä itse kukin saattaa toisinaan senkaltaiseenkin ajatteluun ainakin tilapäisesti lipsahtaa, jos ”uskovina hyvinä kristittyinä” jossain onnistumme. ”Todellinen” armo on jollain tapaa myös henkilökohtaista armoa. Onhan meillä myös usein ilmaistu pari ”laki” ja ”evankeliumi”, eovätkä ne ”syö” toisiaan.
En millään muotoa väitä tai ajattele, että omilla valinnoilamme ”ansaitsisimme” armon tai pelastuksen. Enemmänkin kyse on ”normaalista kilvoituksesta”, johon meitä kehoitetaan siitä huolimatta (ja jopa siksikin) että armo meille on olemassa. Voimme valitä, pidämmekö armon kalliina ja arvokkaana vai ”halpuutammeko” armoa tekemällä siitä ns. ”halpaa armoa”.
Jaakobin kirje on sekin Jumalan sanaa, joka ei kumoa pelastusta yksin armosta.
Jukka,
Ei ole ”tapoja” tulla uskoon, on vain uskoontulo eli uudestisyntyminen Ylhäältä/Pyhästä Hengestä eli Jumalasta. Tämä uskoontulokertomuksesi ontuu omilla selitys-tulkinnoillasi:
” Toki tiedän myös, että kyseessä oli todellisuudessa prosessi”
– Tämä on miellyttävin epäraamatullinen ilmaisu, mitä uudestisyntymästä mm. evlut kirkon opetuksessa esiintyy.
”ns. uskoontulo on tietyssä merkityksessä uuden alku elämässäni”
– Uskoon tulo ei ole mikään ns-uskoontulo, vaikka sama asia voidaan toisilla sanoilla ilmaista, mutta aina se on syntymä, kuolleista herääminen, pimeydestä valkeuteen siirtyminen.
”vaikka mitään erityisen ”dramaattista” siihen ei liity, eikä elämäni päällisin puolin siinä suuresti muuttunut.”
– Draama eli teatraalinen ei riitä kuvaamaan todellista ihmettä. Tätä olen todistanut koko elämäni, ajan eri puolilla maailmaa.
”Usko ei syntynyt vain yhdessä hetkessä vasta ns. uskoon tulossa.”
– Usko on lahja uudestisyntyneelle eli uskoontulleelle uudestisyntymässä. Syntymässä saatu usko kasvaa, muttei ihmisen ponnistelusta, vaan Jumalan vaikutuksesta vaikka sitä olisi vain sinapinsiemenen verran
Sitten suhtaudut ”armollisesti” raamatulliseen uskoontuloonkin, mikä ei ole vielä aiheuttanut evlut kirkosta erottamisia, vaikka väheksymisiä kylläkin.
Miksi suotta luettelet monta uskoontulosi turhennusta, vaikka yhdyt epäilyksiini, että olet tullut uskoon. Tällaiset määritelmä-lausunnot olet varmaan kuullut mm. sellaisilta hengellisiltä evlut johtohahmoilta kuin Urho Muroma, Kalevi Lehtinen, Pekka Simojoki, Petri Välimäki sekä helluntalaistaustaiset Haavisto ja Mäkipelto. Viittaan aikaisempaan blogiini ”Uskoontulo kirkon tuho!”
Olen todennut em. henkilöitten ”irtaantumisilmoituksen” hetkestä, jolloin he tulivat uskoon. Uskoontulo on Uuden Testamentin kattavimpia määritelmiä. Vaikka en halua epäillä ”miehen” sanaa, kun hän sanoo tulleensa uskoon, mutta samassa yhteydessä pitää sitä ei niin tärkeänä. Kuitenkin paljon niitä, jotka ovat siirtyneet syntymälajansa saadusta taivaskelpoisuudestaan henkilökohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen, niinkuin minä ja kummatkin lapseni ja paljon uskovaisia ystäviäni ympäri maailmaa. Heidän kanssaan olen käynyt läpi hetkeä milloin henkilökohtainen Jumalan työtoveruus alkoi. Joskus on hetkikin kirkastunut viikon parin aikakaarella.
Koen, että viimeisessä kommentissasi ikääänkuin sotkeudut omaan ”näppäryyteesi” lausmallasi : ””Filosofinen” armo on teoreettista käsitteellistä ”armoa”. Se voi jäädä teoreettiseksi käsitteeksi, jos sen valinnasta tai siihen tyytymisestä kieltäydytään.”
Olisi hyvä pysyä jossain kannassa, mutta ei näennäisesti. Ilmaiset niin valinta-tyytymisen synonyyminä ratkaisuun koskien lahjavanhurskautusta, joka on Jumalan lahja niille, ketkä sitä haluavat. Haluaminen ei ole tyytymistä. Tämä minua häiritsee, koska kaikki on pelastusvälineitten päällä, jotka välineet tekevät tässä sinun peitellyssä ”johdonmukaisuudessa” vaikuttavat uudestisyntymisen, mikä on yhtäkuin lapsikasteen armo, johon palataan päivittäin. Tämä on evlut perusoppi ja senkin voi sanoa selkeästi suoraan.
”En millään muotoa väitä tai ajattele, että omilla valinnoilamme ”ansaitsisimme” armon tai pelastuksen.” Näin kuitenkin väität ja ilmeisesti ajatteletkin ja sitten leikittelet valinta-sanalla, mikä saattaisi edustaa ”taitoa” vaikka uskoontulossa ja -olossa on kyse Voimasta.
Voi olla, että esitykseni vaikuttaa sekavalta, mutta se yrittää seurailla sinun ”johdonmukaisuuttasi”. Mitä viittaukseesi Jaakobin kirjeeseen tulee niin vaikka Jeesuksen veljen nimeä näin käytät, niin siinä ei ole päätä eikä häntää.
HUOM!
Jotta välttyisimme tarpeettomalta vatkaukselta pidetään tässä blokissani keskenämme tauko, koska kaikki kaikella tavalla on tuotu jo esille.
Mitä Suomen kirkkohistoriaan ja pietismiin tulee, seuraavassa esimerkki helluntai-ihmeestä luterilaisessa kontekstissa (Niskanen 1837, 3–4; Akiander 1857–1863 III, 267).
” / Vuonna 1796 tapahtui erinomainen Jumalan rakkauden ja laupiuden osoitus ihmisten herätykseksi Savon maassa, Kuopion maaherran läänissä, Iisalmen pitäjässä ja Savojärven kylässä. Tämä sai alkunsa siten, että kahden talon väki oli työssä heinäniityllä, kun Pyhä Henki lankesi heidän päällensä yhtenä päivänä niin voimallisesti, että he kaatuivat maahan kuin kuolleet.
He näkivät taivaallisia ja erinomaisia näkyjä ja puhuivat erikielillä, joita Henki heille opetti apostolien aikojen tapaan. Samana vuonna herätys levisi vähitellen muihinkin kyläkuntiin, ja joulukuussa heidän lukunsa oli jo varsin suuri. Silloin he saivat viettää erinomaista iloista juhlaa, aivan kuten ne 3000 sielua, jotka heräsivät Pietarin saarnan kautta. / ”
Itsenäinen lähde, jossa Telppäs‑niityn ihme kuvataan, on liikkeen johtajaksi kohonneen Paavo Ruotsalaisen aisaparin Lauri Juho Niskasen (1796–1853) vuodelle 1837 päivätty käsikirjoitus – Muisto-Kirja Hengellisten asiain päälle. Niskanen toteaa seuraavasti: ”Minä kaikki visusti tutkistelin niiltä, jotka itse eläneet ja sen nähneet ovat.” Teksti on osa herännäisyyden alkuperää selittävää syntykertomusta.
Edellä mainittu ei ole ainoa helluntai‑ihme, vaan lähteistä löytyy useita muitakin. Yksi niistä liittyy noituutta harjoittaneen Nurmeksen Alakeyrityn kylän talollisen Paavo Kuosmasen kääntymykseen. Paikallinen tietäjä ja noita tuli herätykseen, ja Kuosmanen alkoi järjestää kotikylässään hartauskokouksia.
”Alakeyrityn kyläyhteisössä keyrittyläisten uudenlainen hurskaus herätti herätyksiin liittymättömissä aikalaisissa kummastusta. Tähän liittyen heränneistä käytetyt nimitykset muuntuivat ’keyrittyläisistä’ ensin ’kerettiläisiksi’ ja viimein ’körttiläisiksi’.” (Viitaniemi, Olli 2023. Tietäjä Paavo Kuosmasen kääntymys ja kerettiläisyyden synty.)
Niin, Pyhä Henki on ja on ollut ja tulee olemaankin ihan oikea ”toiminnankin” Henki.
Eikä sen toimintaan aina liene suhtauduttu vain ”myötäkarvaan silittäen”. Hengen synnyttämiin herätyksiin usein liittyy myös perin inhilimmisiä ilmiöitä ja piirteitä, eikä kaikki välttämättä suju vallitsevissa organisaatioissa ”kuin Strömsö:ssä”. Helposti itse ilmiöistä voi myös muodostua itsessään jopa ”överiksi” meneviä piirteitä. Ns. helluntai-ilmiö lienee sikäli erityinen, että se levisi ”globaaliksi” liikehdinnäksi varsin nopeasti (ihmisten ja tiedon kulku oli nopeata ja helppoa). Toki jo aiemminkin herätykset ovat levinneet mantereelta toiselle. Ja jo ensimmäisinä vuosisatoina kristinusko levisi myös kauas itään, ei vain Roomaan.
Niinpä. Ei Pyhälle Hengelle ihminen voi asettaa rajoja. Jumalan Henki toimii, kuten parhaaksi näkee. Tuo Paavo Kuosmasen tapaus on kiinnostava sikälikin, että se sivuaa sellaista rajaa, joka on varsin outo.
Joka tapauksessa Paavo Kuosmanen, tunnettu ”unennäkijä ja huomattavaa taikuutta harjoittanut velho,” tuli toisiin aatoksiin. Tästä kertoo myös Henrik Renqvist (1789–1866) pappina Liperissä 1817: ”Nurmeksen pitäjässä entinen tietäjä (trollkarl) oli tullut herätykseen ja voitti nyt sieluja Jeesukselle, Luciferin sijasta.
”Kuosmanen oli lähtenyt kalaan helatorstaina ja veisti Matalajärvellä kuuttiinsa uuden melan. Koska hän muisti puhutun, että pyhänä veistellyt lastut Jumala polttaa veistäjän kämmenellä, hän viskasi lastut varmuuden vuoksi järveen.
Taustalla oli kaiketi yleinen sananparsi, mutta tuohon aikaan – ”Kirkkolaki määräsi rauhoitettavaksi työnteolta, kaupankäynniltä sekä maallisilta riennoilta paitsi sunnuntait myös erityiset kirkkovuoden juhlapyhät kuten helluntain ja helatorstain (KL 1686 Kircko-Laki ja Ordningi XIV § I, 20)
Seuraavan vuoden helatorstain aattona Kuosmanen oli jälleen kalassa, ja kun saalis oli hyvä, päätti hän vielä varsinaisena pyhänäkin lähteä kalaan.” Vietettyään yön järven rannalla hän torkkui, kunnes aamuvarhaisella havahtui huomaamaan jonkun hahmon lähestyvän nuotiota järven rantasoilta.
Hahmo oli kuitenkin vain ”punainen koira,” – (varoittava enne tai jopa muistumana ”manalan hurtasta;” – mm. Anna-Leena Siikala 1992, 256–263; Martti Haavio 1950), – joka äänettömästi juoksi ohi ja katosi metsään. Paavo vaipui mietteisiinsä, kunnes havahtui mustiin vaatteisiin puetun miehen läsnäoloon.
Mies nuhteli Kuosmasta pyhänä kalastamisesta ja laittoi Kuosmasen kämmenelle edellisenä vuotena veistetyt vettyneet lastut, jotka syttyivät heti palamaan. Lastut eivät kuitenkaan polttaneet Kuosmasen käsiä, mutta turkin hihansuu paloi. Outo hahmo nuhteli häntä pyhäkalastuksesta, käski palata kotiin, esitellä palanutta hihaa kyläläisille ja kehottaa muitakin parannuksen tekoon. (Olli Koistinen 1912.“Paavo Kuosmasen näky.”)
Kuosmanen joutui tuonpuoleisen tiedon noutajan paikalta rajan takaa saapuneen henkiolennon nuhtelemaksi ja lopulta hylkäämään entisen loitsutietonsa, kun tuonpuoleisen rajan ohentumisen tapahtumamiljöö aiheutti kääntymyksen. Onhan se sikälikin huomattavaa, että tämän tapahtuman jälkeen Kuosmanen alkoi järjestää kotikylällään
hartauskokouksia julistaen pelastusta Jeesuksessa kaikille.
Kosti ja Jukka,
Ensimmäisenä ”Helluntai-ihmeenä” puhutaan koko Vanhan testamentin punaisen langan saavutettua Armotalousaikakauden alkuhetkenv. 30 Jerusalemissa, helluntaipäivän Pyhän Hengen kasteen lailla vuodatuksen uskoontulleitten päälle. Silloin kielet oli ulkopuolisille ja kaikille todistus, että Jumalan profetiat sitä ennen n. 2000 vuoden ajan, toteutuivat ja saavuttivat hetken, jolloin jokaiselle tarjottiin lahjavanhurskautus, uskoontulo, pelastus iankaikkisesta tuhosta, erosta Jumalasta.
Miten Reijo selität Room9 kohdan vapaalla tahdolla ?
Jaakobia minä rakastin,
mutta Eesauta minä vihasin”.
14Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! 15Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”. 16Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Saman luvun lopulla kerrotaan aihetta koskien syy Israelin hylkäämiseen kun he perustautuvat tekoihin ei uskoon .
Timo Gummerus, Jumala ei ole hylännyt omaisuuskansaansa Israelia. Jumala on Jumala, joka pitää lupauksensa ja liittonsa! Olet todennäköisesti lukenut artikkeleita Concordia-lehdestä 3/20125. Niissä yritetään tietyillä valituilla jakeilla perustella juutalaisten kirouksen alaisuus ja hylkääminen kuin esim. amerikkalainen antisemitisti Tucker Carlson tekee. Harvoin olen nähnyt noin kovasydämisiä artikkeleita.
”Herra sanoi Abramille: ’Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12:1-3, KR -92).
Myös Uusi liitto on tehty Israelin kansan kanssa. ”’Tulee aika’, sanoo Herra, ’jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. ’Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” Jer. 31:31-33
”- Herra on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet radoilleen valaisemaan yötä. Hän panee meren kuohumaan, aallot pauhaamaan – Herra Sebaot on hänen nimensä, ja hän sanoo näin: – Yhtä varmasti kuin minä pidän voimassa tämän järjestyksen, yhtä varmasti pidän huolen siitä, että Israelin jälkeläiset ovat aina minun kansani. Näin sanoo Herra: – Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset , yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” Jer. 31:35-37
Paavali ei kirjoita Room. 9 eikä hän missään muussakaan kohtaa kirjoita, että Jumala on hylännyt kansansa Israelin. Vaan hän kirjoittaa päin vastoin. Ensinnäkin Paavali rukoilee ja toivoo sydämestään, että juutalaiset pelastuisivat (Room. 10:1)
Entä mitä on kristillinen kirkko tehnyt vuosisatojen ajan. Se kaappasi heti ensimmäisinä vuosisatoina perinnön itselleen (Jeesus tästä puhuu). Kirkko on hyvin uutterasti tukenut saatanan ikiaikaista projektia eli sitä että juutalainen kansa saataisiin hävitettyä maankamaralta ja sen mukaan se on toiminutkin.
”Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut….” (Room. 11:1,2)
”Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä.” Room. 11:11
Onko kirkko toiminut niin että juutalaiset kadehtisivat kristittyjä? No ei todellakaan! Kuka nyt kadehtii sitä, joka tappaa ja vainoaa?
”Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!” Room. 11:12. ”Siksi Paavali odottaa Israelin uudistusta. Kansan tuleva kääntynyt tulee olemaan pakanakansoille vileä suurempi siunaus. Silloin nimittäin kaikki uskovat juutalaiset antavat muille todistuksen Herrasta Jeesuksesta. Tätä toivoen Paavali tekee omaankin lähetystyötään: hän toivoo, että joku juutalainen tulee ”kateelliseksi” ja haluaa Messiaan omaksi. Se olisi hänelle elämää kuolleista – kuten se on teitysti pakanoillekin….Lankeemus tarkoittaa yksiselitteisesti Kristuksen hylkäämistä. Täyteys merkitsee tämän vastakohtana Kristuksen löytämistä, armon saamista.” (Timo Eskola, Evankeliumi Paavalin mukaan). Täysimääräinen voitto tarkoittaa Eskolan mukaan täyteyttä, niistä rikkauksista, jotka Israelin Messias antaa.
”Jos juutalaisten hylkäääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa hediän yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!” Room. 11:15
”Näistä jakeista alkaa suoranainen Israelin apologia, valitun kansan puolustus. Kun Paavali on ensin selittänyt pitkään, miksi kääntymättömän Israelin asema Jumalan edessä on huono, hän alkaa nyt kehua Israelia. Jumala ei vihaa kansaansa, vaan haluaa sen hyvää. Israelilla on Paavalin opetuksessa kaikesta huolimatta etusija. Hän ptiää kansan asemaa ainutlaatuisena, vaikka hän itse on pakanoiden apostoli..Jos juutalaisten hylkääminen on tuottanut sovinnon ajan toisaalle, paljon suurempi on heidän armahtamisensa.” (Timo Eskola, Evankeliumi Paavalin mukaan).
Room. 11:17. ”Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä,”
Ja nyt HUOMI! ”Pakanat liitetään oikeaan Israeliin. On vain yksi Jumalan kansa ja yksi aito oliivipuu. Kaikki Kristukseen uskovat ovat sen oksia. Paaali käyttää tässä lisäksi itselleen hyvin tyypillistä sanaa ”osallisuudesta”. Hän kuvaa usein yhteyttä pelastukseen osallisuutena evankeliumista (1. Kor. 9:23) tai armosta (Fil. 1:7)Nyt hän soveltaa samaa teologista sanaa oksaan, joka pääsee osalliseksi juurinesteestä. Kun pakana oksastetaan oikeaan Israeliin, hän atulee osalliseksi Abrahamin siunauksesta ja uskonvanhurskaudesta, siitä todellisesti juurinesteestä, joka antaa elämän.” (Timo Eskola, Evabkeliumi Paavalin mukaan).
Room. 11:18 ”älä ylävstele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettei sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.”
”Paavali halusi suorastaan varoittaa pakanakristittyjä korottamasta itseään juutalaista syntymperää olevien yläpuolelle. Hän tarkoittaa nimenomaan kääntymättömiä juutalaisia, niitä oksia, jotka katkaistiin (ks. seuraava jae). Varoituksia on peräkkäin kaksi. …Juutalaisuuden juuri, Vanha testamentti ja Jumalan lupaukset, kannattelevat myös pakanuudesta kääntyneitä….Paavali oli loppuun asti juutalainen. Usko Kristukseen merkitsi sydämen juutalaisuutta, kuulumista oikeaan Israeliin. Jeesus Kristus on Daavidin Poika, juutalaisten Messias.”
Paavali varoittaa ylimielisyydestä ja kehottaa pelkäämään, ettei sinuakin katkaistaisi pois. Kenenkään ei tule ylpeillä, sillä kaikki ovat syntisiä. Kaikki joutuvat kerran Kristuksen tuomioistuimen eteen. Kaikki niin juutalaiset kuin pakanat pelastuvat yksistään Jumalan armosta, kun uskovat juutalaisten Messiaaseen.
Riitta ; otin tuon kohdan raamatusta ja se tietysti pitää lukea oikeassa kontekstissa ja aikaan sidottuna mitä apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 9 luvussa . Kopion nyt 1938 kirkkoraamatun jakeiden sisällön alle ja koko luvun ja kontekstin jokainen voi lukea itse . En ole lukenut concordiaa 😅. Ymmärrän kyllä että väärinkäsityksiä voi tulla kun irroittaa asiayhteydestä tekstejä . Otin sen takia 9. luvun lopusta myös koska kysymykseni koski vapaata tahtoa ja siinä luvussa myös kerrotaan juuri tuolla lopussa mikä on pelastuksemme ehto eli ei Jumala mielistynyt juutalaisten tekoihin vaan usko on pelastuksemme yksin armosta . Vapaan tahdon ajattelussa on aina ihmisen osuus pelastuksessa mukana ja siksi se ei ole armoa kokonaan .
Apostoli sanoo syvästi surevansa Israelia 1-5. Jumalan lupaukset sille eivät kuitenkaan ole tyhjiin rauenneet, mutta luonnollinen polveutuminen Aabrahamista ei tuota lapseutta 6-13. Jumala ei tee väärin, sillä hän on armahtamisessaan ja hylkäämisessään täysin vapaa 14-21 ja on kutsunut pakanatkin armon osallisuuteen, niinkuin hän jo profeettainsa kautta on sanonut 22-29; syy Israelin hylkäämiseen on se, että he perustautuivat tekoihin eikä uskoon 30-33.
Timo, kiinnitin huomioni Reijon tekstissä myös vapaan tahdon tematiikkaan. Aikomukseni olikin ensin kirjoittaa kommentti siitä.
Reijo kirjoittaa: ”Jumala on kaiken säätänyt vapaaehtoisuuden pohjalla. Siksi toistuva kysymys läpi Raamatun on ”tahdotko?”, kun Hän apuaan tarjoaa.”
Se että Raamatussa kehotetaan meitä (sekä VT että UT) tahtomaan, ei tarkoita sitä että synnin sitoma ihminen kykenisi tahtomaan. Jumala vetoaa tahtoomme siksi että kääntyisimme ja tahtomme muuttuisi tahtomaan sitä mitä Jumala tahtoo. Ja että me siitä kun käännymme ja sitten luulemme tahtovamme omin voimin ja ryhdistäydymme, huomaisimme että me emme tahdokaan niin kuin tahtoa tulisi, vaan synti sitoo meitä ja tahtomme on itsekäs ja kaikkea muuta kuin Jumalan tahdon mukainen. Paavalikin oli täynnä pyhää tahtomistaan, täynnä ”pyhää” vihaa matkalla vangitsemaan Messiaaseen uskovia kansansa jäseniä kunnes tuli yllättävä käänne: ylösnousseen Messiaan kohtaaminen.
Room. 7:18-23. ”Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei”. Vain Pyhä Henki antaa voimaa hyvän toteuttamiseen ja hiljakseen tahtokin muuttuu. Mutta se tulee vasta sen kautta, kun tulee tajuamaan, ettei voi tahtoa luonnollisesta voimastaan sitä mitä Jumala tahtoo.
Mutta niin kuin Paavali kirjoittaa: se ei ole sen vallassa, joka tahtoo tai tekee. Näin ihminen ymmärtää että Jumala on Kaikkivaltias. Vapaan tahdon kuvitelmassa Jumala ei ole kaikkivaltias eikä armo pysy armona.
Ihmisellä ei ole suhteessa Jumalaan vapaata tahtoa, koska ihminen rikkoi paratiisissa Jumalan käskyn. Sen jälkeen ihminen on synnin vanki eli orja ja ”istuu pimeydessä” ja kulkee kohti kuolemaa ja helvettiä. Jumala kutsuu ihmistä. Aloite on aina Jumalan. Jos ihmisellä olisi vapaa tahto Jumalaan nähden, hän voisi valita Jumalan. Mutta aina kun ihminen hengellisesti valitsee jotakin, hän valitsee pakosti epäjumalan, koska ihminen on hengellisesti sokea. Siksi Jumalan on lähestyttävä hänestä erossa olevaa, synnin vankilassa istuvaa ihmistä.