Isien elämäkerroissa luetaan eräästä miehestä, joka piti itseään suurena pyhimyksenä. Kun hän tahtoi tietää, kuinka korkealla sijalla hän oli istuva taivaassa, osoitettiin hänelle muuan soittoniekka, jonka kaltaiseksi hänen piti pyrkiä. Mies heti tämän luo kysymään: Veikkonen, mitähän hyvää sinä teet? Soittoniekka vastasi: En mitään muuta kuin soittelen maalaisten tansseissa; kerran satuin näkemään, miten kumppanini aikoivat raiskata erään neidon, sen minä estin ja pelastin hänet.
Toisen kerran hän taas kysyi, kenen kaltainen hänen pitäisi olla. Silloin vastattiin hänelle: Kahden aviovaimon. Näiltä hän taas kysymään samoin kuin soittajaltakin: Mitkä ovat teidän hyvät tekonne? He vastasivat: Emme tiedä mistään erikoisen pyhästä elämästä; meillä on kotimme ja lapsemme, joita me hoidamme parhaamme mukaan, – me olemme koettaneet elää niin, ettemme koskaan keskenämme riitaannu ja toisiamme soimaa.
Silloin pyhä isä sanoi lähtiessänsä: Nyt tiedän, ettei saa halveksia mitään säätyä, vaikka se kuinka alhaiselta tuntuisi. Kaikissa oloissa voi Jumalaa palvella ja elää hurskaasti, ja hänelle on jokainen otollinen, joka vain häntä pelkää ja tekee oikein, olkoon missä säädyssä tahansa…
Kristityksi tuleminen ja Jumalalle kelpaaminen ei riipu ulkonaisista olosuhteista, vaan sydämen muutoksesta: tiedät Jeesuksen oikeaksi Vapahtajaksi ja luotat häneen, Jumalaa kiittäen ja ylistäen hänen armostansa. Silloin Jumalalle kelpaa ulkonainen elämä ja säätykin.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 89-90, SLEY, 1945.
Luther kertoo erakosta, joka eli vuosikausia yksinäisyydessä, kaukana pahasta maailmasta. Hän omistautui yksinomaan hengellisille harjoituksille. Kun hän sitten tahtoi tietää, kuinka pitkälle hän oli päässyt pyhityksessään, hän näki eräänä yönä näyn. Näyssä Jumala näytti hänelle läheisen kylän palvelustytön, johon hänen tuli verrata itseään. Hän kiiruhti matkaan ja kysyi palvelustytöltä, millaisia pyhiä tekoja tämä oli tehnyt. Mutta hän ei tiennyt mitään hyvistä teoista. Hän teki vain sen, mitä emäntä käski tekemään. Ja sitten hän kertoi, että kun hän kantoi halkoja, hän ajatteli Vapahtajaa, joka kantoi ristin hänen tähtensä ja joka kantoi myös hänen syntinsä ruumiissaan ristille. (1 Piet. 2:24)
Tämä lainaus Lutherilta löytyy ainakin ruotsalaisen herätyssaarnaajan C. O. Roseniuksen (1816─1868) hartauskirjasta ”Leipäset”, s. 13, jonka PerusSanoma Oy julkaisi vuonna 1990.
Jumala siis valaisee sydämen, mutta sanan kautta (Ps. 19:8-9). Hän avaa Lyydian sydämen, mutta Paavalilta kuullun sanan kautta (Ap. t. 16:14). Hän käännyttää, mutta sanan kautta (Ap. t. 26:17-18). Hän toimii ja antaa katumuksen, mutta kuullun sanan kautta (Ap. t. 2:37-38). Hän herättää uskon, mutta saarnatun sanan kautta (Room. 10:14, 17). Hän on kaiken lohdutuksen Jumala, mutta kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta (Room. 15:4). Hän vaikuttaa kuuliaisuuden, mutta apostolisen paimenviran kautta (Room. 1:5, 15:18). Ihmisiä on siksi alati muistutettava siitä, että he lukisivat, kuulisivat ja mietiskelisivät kirjoitettua ja julistettua sanaa tarkkaavaisesti, jos he tahtovat, että Jumala toimisi heissä näillä suurenmoisilla ja autuaaksitekevillä lahjoillaan ja lisäisi, vahvistaisi ja säilyttäisi ne heissä.
Martin Chemnitz, Enchiridion – Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 52, Concordia ry, 2023.
Martin Chemnitz painottaa kuullun sanan merkitystä. Siihen liittyy yhteys toiseen ihmiseen, toisiin ihmisiin. Ilman seurakuntayhteyttä voi Raamatun tutkistelu viedä harhateille.
Kyllä. Messussa kuulemme julistettua sanaa. Myös ehtoollisen, joka on anteeksiantamuksen ateria, viettäminen on tärkeää messussa. Muutenkin messuun sisältyy paljon Raamatun mukaista laulua ja rukousta ym. Seurakuntayhteyteen kuuluu tietysti paljon muitakin tapahtumia ja tilaisuuksia.
Tarvitsemme kaikki elävää seurakuntayhteyttä. Susi ei ryöstä laumasta, mutta yksinäisen se pian raatelee, ja yksinäinen kekäle ei kauaa hehku. Näinkin voidaan todeta.
Mika,
puhut ”seurakuntayhteydestä”, mikä estäisi harhan vaarat.
Raamatun lukeminen hyödyttää Isän vedossa/herätyksen tilassa olevaa. Tuskin olet huomioinnut lukuisia mainintoja, siitä kuinka monta pelkästään, yksin Raamattua lukenutta on tullut elävään uskoon. Katolisen ja yleensä kirkkojen, sekä mm. lestadiolaisuuden, johto-oeita oli, että Raamattua ei pidä lukea yksin, jos ei ollenkaan. Kirkkojen julistuksen ja kirkossa luetun Raamatun tekstin kuuntelu riittää. Muotojumalisuus, siis uskonnollisuus ilman uskoontuloa, ei kannusta eikä sitä kiinnosta Raamatun lukeminen, etenkään säännöllisesti. Tälläkin foorumilla esitellään ja eletään sakrmentalismista, eli välineellistetystä …. niin mistä?
Olen mielummin ollut sitä mieltä, että olet Jeesuksen seuraaja, jolle kelpaa uskoon ja Uskon tulo, kun Isän vedossa ollaan tultu Jeesuksen pelastettaviksi. Nyt kuitenkin vältät uskoontuloa em prosessin tuloksena? Varoitat, lähes, lukea Raamattua yksin, niinkuin tekee RKK:kin, jopa sen jälkeen kun se lievensi kieltoa lukea ollenkaan Raamattua. Näin oli ehdoton ohje Vatikaani II:en asti.
Tämä sinun toiveesi, koskien ohjauksen alaista Raamatun lukua, on tuottanut uskonnollisen, kirkollisen uskonnollisen ryhmän, joka ei ole koskaa lukenut Raamattua läpi ja jatkanut sen lukua päivittäin. Tähän joukkoon kuuluvat ihmiset ovat olleet, etenkin Suomeen palattuani, ryhmä ihmisiä, joita tapaan kokoajan, satunnaisesti ja säännöllisesti. Heillä kaikilla on peitelty tai peittelemätön hätä ikuisuusosastaan.
En varoita itsenäisestä Raamatun luvusta. Raamattu sanoo: ”Autuas, se joka lukee”. (Ilm. 1:3). Raamattua tulee lukea pyytämällä Pyhää Henkeä avaamaan sitä. Mutta uskoon voi tulla myös kuullessa julistettua Raamatun sanaa. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Eikö luotettavilta julistajilta saatu opetus, kehotus ja sanan selitys ole hyödyksi? Kyllä on.
”Tälläkin foorumilla esitellään ja eletään sakramentalismista, eli välineellistetystä…” Onhan Raamattukin väline. Sana – Raamattu ja kristillinen julistus – sekä sakramentit – kaste je ehtoollinen – ovat armonvälineitä. On totta, että välineiden ohi on saatava yhteys Häneen, jonka välineitä ne ovat. Tämä koskee niin sanaa kuin sakramenttejakin. Kolmiyhteinen Jumala on uskomme kohde, eivät hänen käytössään olevat välikappaleet.
Psalmit:
106:12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Johanneksen evankeliumi:
2:22 Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.
4:41 Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden.
RUKOUS RAUHAN PUOLESTA
Sinä kuningasten Kuningas ja kaikkien herrain Herra (Ilm. 17:14), joka tahdot, että kaikki ihmiset eläisivät sovussa keskenään.
Anna tahtosi tulla tunnetuksi ja seuratuksi kaikkien kansojen keskuudessa ja johdata heidän askeleensa rauhan tielle. (Jesaja 2:4, Miika 4:3) Muista armossasi meitä ja koko ihmiskuntaa.
Vapauta meidät synnistä, joka johtaa sotaan ja riitaan. Vahvista sydämissämme tahtoa rakentaa vanhurskautta ja oikeutta maan päällä. (Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niin kuin ehtymätön puro. Aamos 5:24) Anna kaikille, jotka sinua rukoilevat, vakaa tahto elää rauhassa ja rakkauden yhteydessä kaikkien ihmisten kanssa. (Room. 12:18) Suuntaa mielemme ja sydämemme palvelemaan sinun iäisiä tarkoituksiasi ihmislasten parhaaksi.
Kuule meitä, laupias Herra Jumala! Aamen.
Rukous Päivän Tunnussanan lopussa. Raamattuviitteet on allekirjoittanut lisännyt.
”Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi (auran teriksi) ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jesaja 2:4, Miika 4:3)
Jumala ei armahtanut ainokaista Poikaansakaan, vaan heitti kaikkien mustat synnit hänen kannettavakseen Golgatan kauhujen puulle. Siellä ilmestyi se sovintoarmo, joka on koko maailman syntien sovitus. Nyt on avautunut se armollisen Isän avara armotaivas, joka ulottuu niin leveälle kuin itä on lännestä. Nyt meillä on jokahetkinen anteeksiantamus.
Kalle Jokinen, Lohduttakaa, lohduttakaa!, s. 6, Concordia ry, 1999.
Hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää!” Ilm. 1:17
Eräs sotamarsalkka Wellingtonin upseereista komennettiin vaaralliseen tehtävään. Hän epäröi hetken kuin peläten ja sanoi sitten:
”Antakaa minun puristaa teidän voittoisaa kättänne ennen kuin lähden; silloin suoriudun tehtävästä.”
Etsi Kristuksen kädenpudistusta ennen jokaista tehtävääsi, jokaista vaikeaa suoritusta, jokaista taistelua, jokaista hyvää tekoa. Paina pääsi aamun raikkaassa sumussa ennen kuin lähdet kohtaamaan päivän velvollisuuksia ja vaaroja, ja odota Kristuksen siunausta, kun hän panee oikean kätensä sinun päällesi. Hänen kätensä siunaavat. Niiden kosketus herättää rohkeutesi ja voimasi ja kaiken kauniin ja jalon elämässäsi.
J. R. Miller, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Tekoälyn minusta tekemä munkin kuva. Jos rupeankin munkiksi.
https://www.facebook.com/photo?fbid=3148824131946269&set=a.451493585012684
Siunattua Ystävänpäivää! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme! Rakastakaamme lähimmäistämme niin kuin itseämme eli pyrkikäämme siihen armon voimalla ja avulla!
Mm. Heikki Räisänen väittää Paavalin teologian tässä kohden olevan ristiriitainen. Timo Laato selittää ja opettaa, ettei tämä pidä paikkaansa:
Täten Room. 5:12-21 ja 7:7-13 eivät loppujen lopuksi ajaudu ristiriitaan keskenään. Jälkimmäinen luku analysoi Genesiksen kertomusta Aadamin ja Eevan lankeemuksesta, kun taas edellinen luku eksplikoi heidän lankeemuksensa universaaleja seurauksia. Paavalin argumentaatio osoittautuu näin lähemmin tarkasteltaessa sittenkin johdonmukaiseksi. Hänen käsityksensä synnin ja lain suhteesta on harmonisoitavissa seuraavaan tapaan:
Aluksi paratiisissa synti ei kuulunut ensimmäisen ihmisparin eksistenssiin. Vasta myöhemmin käärme onnistui ”lain” kautta pettämään Aadamin ja Eevan. He rikkoivat Jumalaa vastaan syömällä kielletyn puun hedelmää (Room. 7). Tästä saakka synti on kuulunut koko ihmiskunnan eksistenssiin. Laki ei pysty korjaamaan aiheutuneita vahinkoja. Päinvastoin se vain kiihottaa (kuten jo paratiisissa!) ihmistä yhä enemmän rikkomaan Jumalaa vastaan. Näin synnin valta enenee enenemistään, jotta lopulta armon ylenpalttisuus kävisi kaikille ilmeiseksi (Room. 5).
Timo Laato, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1991, s. 127, SLEY, 1991.
Roomalaiskirje:
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.
1. Varmana laulaa Herrasta saan, / joka on suuri rakkaudessaan. / Hän minut osti kuolemallaan, / periä taivaan kerran mä saan. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:
2. Lahjan sain kalliin, täydellisen, / syytä on olla onnellinen. / Enkelten laulu soi yli maan, / Herraani kiitän rakkaudestaan. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:
3. Lepään ja nautin, katsella saan / Vapahtajaani, rakkauttaan. / Matkani jatkuu taivasta päin, / saaliiksi Herran hyvyyden jäin. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:
SK 356
”Mikä sinun mieltäsi painaa, kuningatar Ester? Mitä sinä minulta toivot? Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen.” Est. 5:3
Mitä sinä pyytäisit Jumalalta? Jos pyydät murheettomuutta, silloin pyydät myös suruttomuutta. Eläisitkö ilman elämänristiäsi lähellä Jumalaa? Olisitko lähimmäisillesi kylmempi? Pyydä Jumalan tahdon toteutumista, niin saat kaiken muunkin.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Kavahda siis näitä tekopyhyyden saarnaajia, jotka tosin tulevat luoksesi valkeuden enkeleinä. Opi tuntemaan ja erottamaan heidät siitä, että he opettavat näin: ”Jos sitä ja sitä teet, pelastut.” He eivät ikinä osaa ohjata sinua vapaaseen ja lapsenomaiseen Jeesuksen Kristuksen uskoon, mistä sinun sydämesi todella virvoittuisi, mielesi uudistuisi ja saisit myös vaatimatta halun kaikkeen hyvään. Vaikka he puhuisivat näön vuoksi Kristuksesta kuinka paljon hyvänsä, he eivät kuitenkaan päästä sinua hänen tykönsä uskomaan armoon ja syntien anteeksisaamista hänessä ilman ehtoja. Päinvastoin he neuvovat tekemään orjan töitä pelastuksen ansaitsemiseksi.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 64-65, SLEY-Kirjat Oy, 1986.
Therefore, beware of these preachers of righteousness by works, who indeed come to you in the likeness of angels of light. Learn to recognize and spot them by their teaching: ’If you do this and that, you will be saved.’ They are never able to direct you to believe, as a free child of grace, in Jesus Christ, which would truly refresh your heart and renew your mind as well as give you a sincere desire to do what is good. Although for the sake of appearance they may speak a good deal about Christ, they will not let you approach Him to believe without condition in the grace and forgiveness of sins in Christ. Rather, they counsel you to do works as a slave to earn salvation.
F. G. Hedberg, The Doctrine Of Faith Unto Salvation, pages 62-63, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, On Canada.