Pyhä Henki – Herran henki, Jumalan yhteyskanava uskovaan.
Kun Jeesuksen tehtävä ajassa päättyi ja hän nousi ylös taivaaseen, niin sitä ennen Jeesus ilmoitti Uuden Liiton jatkumosta, joka toteutui Jeesuksen opetuslapsien kautta. Opetuslapsia, kr. Christianos, varten Jeesus lähetti puolustusasianajajan, kr. parakletos, joka on Jumalan kanava omilleen. Pyhä Henki on selvillä kaikesta Isän ja Pojan ”aikeista” , ja ne Hänelle ilmoitetaan.
Sakramentalisuus on hyvinkin ”tohkeissaan” ikäänkuin Pyhän Hengen ”arvaamattomuudesta” joka ominaisuus tulkitaan tulevaksi Joh. 3:8. Siis Pyhä Henki ei ole tuuliajolla, vaan puhaltaa siellä missä se tahtoo.
Välineellistetty uskoontulo perustuu oletukseen, ettei Pyhä Henkikään tietäisi minne puhaltaa. Kuitenkin läpi Raamatun on ilmoitettu Jumalan hyvät aikeet ihmiskuntaa kohtaan, jotka aikeet Hän toteuttaa Henkensä kautta, ja on ilmoittanut Sanassaan missä, miten ja minne Hänen Henkensä puhaltaa. Tärkein aikomus-suunnitelma, se Yksi ja Ainoa, on pelastaa koko ihmiskunta. Tämä suunnitelma toteutui, kun Jumala lähetti oman Poikansa alas maailmaan, tehden Hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi eli ihmiseksi, vt. Hebr. 2:7 ja 9.
Jumala ei ole luvannut tai uhannut ketään viedä taivaaseen, ellei hän tahdo. Myöskään, ikäänkuin, vahingossa ei taivasta peritä. Siksi jokainen ihminen tietää onko hän taivaaseen matkalla vai ei. Pelastustie on Jeesus, jolla Tiellä kulkeminen on mahdollista Jumalan lahjoittamassa uskossa, jos ja kun, se on vastaanotettu. Eli uskoontulo on Jumalan työ niissä ihmisissä, jotka sitä haluavat. Jumala kohtaa halukkaat Henkensä kautta.
Uskoontulossa Jumala Henkensä kautta muuttaa asumaan ihmiseen sisällisesti ja hänestä tulee elävä kivi, pelto ja vehnä, joka kasvaa tässä maailman pellossa, valhevehnän keskellä.
Kiitos Reijo. Hyvä aihe. Pyhä Henki on jokaisessa kristityssä. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja Isää. Pyhä Henki avaa Jumalan sanaa, jotta me sen ymmärtäisimme. Ilman Pyhää Henkeä emme pystyisi arviomaan opetusta seurakunnassa. Jumalan kolmas persoona on elintärkeä meille kristityille kuten Isä ja Poika.
Ai kun olisi kiva lukea Kotimaan bogeja, kun tämänkaltaisia tekstejä olisi enemmän.Nyt keskustelut on menneet ihan sivuraiteille ja tärkein eli evankeliumin uskossa vastaaottaminen on miltei hävinnyt. Homo – asiat ja muut eripuraa aiheuttavat tekstit ovat ikään kuin peittävät alleen tärkeimmän. Evankeliumi on niin ihmeellinen asia, että siinä riittää tutkimista ja keskusteltavaa.
Miika Ruokanen kirjoitti kirjan: ”Miten uskoa, kun ei voi uskoa?” Siinä Miika tuo esiin kirkossa vähän esillä olevan asian. Nimittäin sen, että Pyhän Hengen työ Lutherin opetuksessa on vuosisatojen aikana kadotettu. Ilman Pyhän Hengen työtä kukaan ei voi uskoa. Sillä usko on Pyhän Hengen lahja, jonka syntinen saa armosta silloin kun hän omistaa evankeliumin sanoman sydämeensä. Eli tulee uskoon. Uskoa ei kukaan voi omasta sydämestään puristaa esiin.
Pekka,
Kaikki raamatullinen on Pyhästä Hengestä. Henkiä haistelematta voidaan todeta se, mikä on Jumalasta jo pelkästään lukea se mikä on luettavissa ja lukea sellaista mikä ei ole luettavissa, vaikka tulkittavissa.
”Pyhä Henki ei ole tuuliajolla, vaan puhaltaa siellä missä se tahtoo.” Näin juuri. Henki ei puhalla siellä, missä me tahdomme. Me emme voi lietsoa Hengen tuulta.
Martti,
!lietsominen voidaan käsittää Hengen vaikutuksena ihmisessä tai tarpeettomana inhimillisenä hihhulointina. Hedelmät kertovat.
Nyt en kyllä yhtään käsittänyt mihin Reijo tekstissäni viittasit.
Mielestäni mikään mitä Reijo vastasi minulle ei liity siihen mitä kirjoitin. Reijon on täytynyt tulkita jotain aivan toisin ja vastata siihen.
Pekka ,
Enhän minä sinun tekstiisi kommentoinnutkaan, vaan Martin.
tarkoitin tätä: Mänttäri Reijo 29.06.2025 12:34 Klo 12:34
Pekka,
Kaikki raamatullinen on Pyhästä Hengestä. Henkiä haistelematta voidaan todeta se, mikä on Jumalasta jo pelkästään lukea se mikä on luettavissa ja lukea sellaista mikä ei ole luettavissa, vaikka tulkittavissa.
Evankeliumi toimii vain tietyin edellytyksin ja me kykenemme estämään sen toimintamahdollisuudet.
Pyhä Henki toimii omien lakiensa mukaisesti ja jos emme anna Hänen toimia meissä, niin Hän ei sitä tee.
Siksi meidän tehtävämme on avata sydän Jeesukselle, jotta Pyhä Henki saa toimia meissä ja meidän kauttamme.
Meidän tehtävämme on kehottaa ihmisiä uskomaan Kristukseen ja Pyhä Henki vaikuttaa uskon kuulijoissa ja avaa heidän ymmärryksensä vastaanottamaan Jumalan armon. Pyhän Hengen työ on aivan keskeistä ja jos annamme Hänen olla keskeisenä toimijana, niin kyllä Hän työnsä meissä ja kirkossakin tekee. Kirkossamme Pyhä Henki ja Hänen työnsä on jäänyt sivuun ja sen seurauksena kirkosta katoaa ilo ja riemu. Ilon tulee olla keskeinen voimavara kristittyjen elämässä, Ilo jonka Pyhä Henki vaikuttaa. Ilon , joka on lähtöisin Jumalan rakkaudesta ja sen omistamisesta. Siitä että saa omistaa syntisenä ihmisenä Jumalan armon ja anteeksiantamuksen täydellisenä.
Ihminen joka tietää ja tuntee olevansa Jumalan rakkauden kohteena on iloinen.
Uskova, Jeesuksen opetuslapsi tietää kaiken, mikä hänen armoitukseensa kuuluu, vt. 1.Kor.2:15.
Siksi Seurakunnassa, Kristuksen ruumiissa on jokainen jäsen tärkeä, kunnes rajoittuneisuus lakkaa ja täydellisyys alkaa. Jokaisen ”armoitus” on, että hän tietää kaiken kaikesta.
Jeesuksen opetuslapsella on koko Totuus, eli Raamattu. Sama Raamattu oli Lutherilla ja Miika Ruokasellakin niinkuin on minulla ja kaikilla uskovilla. Siellä on vain se minkä voi lukea, mutta sen sulautuminen takkuaa, vaikka olisi tullut uskoonkin, on kirkko-oppi. Tämä sama alkuseurakunnassakin esiintynyt vaiva todellistui Augustinuksen, Lutherin ja Ruokasen tulkinnoissa. Tänään on alkuperäiset Kirjoitukset niinkuin ensimmäisillä Jeesuksen opetuslapsilla, noin viidelläsadalla, jotka muodostivat ensimmäisen paikallisseurakunnan ja jotka saivat Pyhän Hengen kasteen.
Olen myös sitä mieltä, että Pyhä Henki ja sen toiminta on jäänyt Suomen kristillisyydessä monin tavoin ”lapsipuolen” asemaan. Ja ehkä seurauksena on ollut sitäkin, että jankinlaisena ”vastavoimana” on syntynyt toisaalta jonkinlaisia ”teini-ikäisyyden” ylitoimintoja, ns. hihhulointeja ja uskottelua omiin itseihinin ikäänkuin ne ajatukset ja toiminnat olisivat aidosti Pyhän Hengen toimintaa. Onpa voinut luulot itsestäänkin saada ylisuuren aseman ”Hengen” nimissä olosta väittäen. Vanha helluntaipiireissä ennen (!) laulettu laulu ”tulkoonpa hiljaa tai myrskyn lailla….” on joskus karismaattisissa piireissä jäänyt tuon ”hiljaa” -osuuden osalta paitsioon.
Pyhä Henki toimii kirkoissa kuin järjestöissäkin mutta sille ei useinkaan anneta valtuuksia toimia – tai sitten ne valtuuden ikäänkuin ”omitaan”. Kirkosta/kirkoista/kirkkokunnista puhuminen on vaikeaa (tälläkin palstalla), en siihen nyt ota kantaa, Pyhä Henki kun toimi (aina) vajavaisten ja syntisten ihmisten piireissä.
Selvää lienee, että ihminen ei itse voi ”alkaa uskovaikseksi” vaan se on Pyhän Hengen töymaata. Mutta eihän Pyhä Henki suinkaan väkivaltaiseksi heittäydy, ei se ketään väkipakolla Jumalan sylissä (tai kämmenellä?) pidä. Ihminen voi olla välittämättä, hylkäämällä tarjouksen, josta voi kieltäytyä. Ihmisen tahto lienee rajoittunuyt siinä merkityksessä, että hän ei voi itsenäisesti päättää uskoa vaan usko tulee tai ainakin pyrkii meihin. Torjunta on mahdollista.
Miksi sitten kaikki eivät usko? Osittain syynä lienee vanhan laulun sanoja muistellen meidän kristittyjen vajavuuksissa: ”Vie maailman äärihin asti, viesti Golgatan rakkauden. Se kerro niin armahtavasti, ekkä kaikki voi uskoa sen…” Sen taidon kun oppisimme nykyistä paremmin. Tuo sanoma rakkaudesta ei kuitenkaan ole se sanoma, mitä ns. pääkirkkomme (ja myös sen sekä muidenkin kirkkojen ulkopuolella) suurella suulla monesti rakkuden nimellä tai nimissä toitotetaan.
On hyvä muistaa myös Pyhän Hengen vahvistama vanha viisaus: ylpeys käy lankeemuyksen edellä.
Jukka,
”Ihmisen tahto lienee rajoittunuyt siinä merkityksessä, että hän ei voi itsenäisesti päättää uskoa vaan usko tulee tai ainakin pyrkii meihin.”
Ihmisen tahto eli halu, ei ole rajoittunut. En näe mitään perusteita uittaa ristiriitaista ilmaisua ”Rajoitettu ratkaisuvalta” raamatulliseen pohjaan. Ihmisen halua eli ratkaisuvaltaa ei Jumala rajoita.
Pyhä Henki on Jumalan henki, jonka kanssa ei keskustella. Jumala sitten kyllä vastaa tänne ”alas” Henkensä kautta, mutta vain uskoville tai Jumala vetää ihmistä ratkaisuun, vrt. ”Isän veto” Joh.6:44, kr. helkuo.
Usko ei tule tai pyri kehenkään. Jumala kyllä tarjoaa, ehdottaa kaikkea hyvää, muttei ”yllätä” sakramenteissa, vaan Jumalan lahjat, alkaen parannuksenteosta, otetaan vastaan tai hyljätään.
Onhan rajoitettu ratkaisuvalta ihan raamatullinen ajatus: ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa (Fil. 2:13).”
Kyllä ihmisessä on sellainekin piirre, että monesti tahdomme sellaista, mitä emme oikeasttan haluaisi tahtoa, ja joskus haluaisimme emme haluaisi tahtoa sellaista, miutä todellisuudessa tahdomme. Jos olemme synnin orjia, niin synti sitoo ja rajoittaa tahtoammekin.
Uskoontulo taas on oma lukunsa, tokihan meillä on vapauys valita, myönnymmekö Jumalan armolliseen ja joskus ”pelottavaankin” totuuteen.
Ajatus, että me vapaasti voisimme päättää ruveta uskomaan ei vastaa ainakaan omaa kokemustani. Kyllä Kristuksen herruuteen uskominen ja uskomisen syntyminen on Pyhän Hengen työtä. Miten sitten siihen suhtaudun, on toinen juttu.
En tässä oikeastaan ole kiinnostunut, sen paremmin heluuntai- kuin luterilaisestakaan teologiasta. Enkä itse osaa väittää hra. Lutheriusta tarkemmin.
Se tietenkin on totta, että uskoontulosta puhumisen pelko ei vastaa Raamatullista kristillisyyttä: Itse kunkin tulisi tulla uskoon ja uskon tulla itse kuhunkin.
Pentti Martti 30.06.2025 08:13
Onhan rajoitettu ratkaisuvalta ihan raamatullinen ajatus: ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa (Fil. 2:13).”
Martti,
Kaikki Paavalin kirjeet on kirjoitettu uskoville, Jeesuksen seuraajille. Jumala ei asu eikä vaikuta ulkopuolisissa. Uskoontulo on Jumalan työ, mutta vain jos ihminen siihen suostuu, tahtoo, haluaa. Ihmisen ratkaisuvalta on rajoittamaton, vaikka Jumala on asettanut turvaksemme opilliset rajat, vt. Apt. 16:
31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”.
Nämä perustelusi, niinkuin koko sakramentalinen pelastusoppi ”elää” ikäänkuin juustohöylän lastuilla, sen sijaan, että söisi täyttä, koko Ruokaa, vaikka ensimmäiset ateriat olisivatkin maitoa.
Kaikki ihmiset kaikkialla on kutsuttu tekemään parannus, metanoia, mikä on jokaisen etsivän löydettävissä, jopa hapuilemalla. Ihminen hapuilee usein jotain, mitä hän ei osaa selittää. Minulle on moni määritellyt oudon olonsa tyhjyytenä. Tämän tyhjyyden laitoskirkot alkavat poistamaan, että se on normaalia ja sen korjaa ihmisen suorittama kaste, eli lapsikaste, johon pitää turvata. Pidän kirkkoherra Rainerman vastusta yhtenä järkyttävimpinä, kun lapsikasteen merkitystä häneltä TV:ssä kysyttiin. Rainerma vastasi tähän tapaan, ”mikään elämässäni ei ole ollut suurempi turva kuin lapsikaste. Kun mikään elämän myrskyissä ei ole auttanut, toiminut, niin olen voinut turvautua lapsikasteeseeni, jonka vaikutus ei ole järkkynyt.”
Jukka M.,
”.. sellainenKIN piirre.”
Ei ..kin, vaan ON vain sellainen piirre. On kysymys ihmisestä, luodusta, lihasta, mikä ei Taivasta peri. Se on Saatanan ”tartuntapinta” eikä Jumalan. Ja se, liha ei lopeta halujaan ennen kuolemaamme. Siksi Lutherin kehoitus ”Ihmistäkin pitää hoitaa” on vastoin koko Raamatun ilmoitusta.
Uskoontulo ei ole oma lukunsa, vaan Se Yksi ja Ainoa. Uskoontulo on laitoskirkon loppu. Tämän yritti Tiililä uskoontulonsa seurauksena ratkaista ehdotuksella, että Suomen evlut kirkossa olisi kirkko ja uskovien Seurakunta. Mm. Martti Simojoki oli yksi ehdotuksen myötäilijöistä, mutta joutui luopumaan siitä tultuaan piispaksi. Kaikki, koko Raamatun pelastuoppi on Jumalasta, vt. Matt.7:14 ”.. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Uskominen on ihmisen ”työ”, muttei riitä taivaaseen asti, koska siihen tarvitaan Jumalan Pojan usko, eli lahjavanhurskautus. Ennen sitä kyllä täytyy uskoa, että Jumala on ja, että Hän…
”.. ei vastaa ainakaan omaa kokemustani.” Sinun kokemuksesi ei voi poiketa Raamatullisesta kokemuksesta, eikä voi olla ”.. toinen juttu”.
Perisynti on meissä se, joka ei tahdo tulla Valoon, ettei vääryytemme paljastuisi.
Jumala on Lähettänyt Poikansa tänne maailmaan, Hän YKSIN on se, joka voi murtaa ihmisen vastustuksen Evankeliuminsa kautta, jos on murtaakseen. Näin on Jumala alkanut ihmisessä Pyhän työnsä. Tämä ei ole mitään ”väkisin” uskoontuloa, vaan Jumalan Armotyötä. Ihminen ei ratkaise omaa asemaansa, vaan Jumala, joka on Lähettänyt Poikansa Evankeliumin.
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.” 1.Joh.5:1
Syntyminen ei ole ihmisestä, vaan Jumalasta, ei kukaan voi synnyttää itseänsä. Syntyminen ei ole ihmisen päätös tai ratkaisu. Jumala tekee ja synnyttää itse lapsia Evankeliumin Sanan kautta, missä ja milloin tahtoo.
”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.”
Room.9:16
Ismo,
Ei ole mitään ”perisyntiä”. On vain langennut liha, jos ei ole tullut uskoon. Uskoontulleessakin lihallisuus matkustaa kuolemaamme asti. Siksi se pitää kuolettaa, masentaa, vähetä jne. Ei Liha kätkeydy, vaan yrittää olla päältäpäsmärinä. Taistelumme lihaa vastaan, vaikka on päivittäinen, on kuitenkin voitokas.
Ihminen todellakin ratkaisee oman asemansa kun Isä vetää häntä Jeesuksen pelastettavaksi. Jokainen joka uskoo, on uskoa sen jälkeen kun ollaan tultu uskoon. Jumala lahjoittaa jokaiselle uskon, kun hän nöyrtyy, alistuu, suostuu jne., Jumalan Hengen eläväksi tekoon, siis herättää kuollut Jumalan ihmiseen puhaltama Henki, vt. 1.Moos.2:7.
Nappaat lastun sieltä toisen täältä. Sana on kokonansa Totuus ja sen kokonaan kokoajan lukeminen selventää kaiken.
”Ei ole mitään perisyntiä. On vain langennut liha.” Nimitys on eri, mutta asia on sama. Näin on myös kirkon ja ekklesian kanssa. Miksi kinastella sanoista, kun usko on yhteinen?
Martti,
Jumala loi ihmisen ensin ”eläimen kaltaiseksi” , 1.Moos.1:26 ja sitten 1.Moos.2:7, hän puhalsi ihmiseen oman Henkensä, jolloin ihmiseen tuli ”kyky” periä ikuisuus taivaassa. Hän menetti tämän ominaisuuden antaessaan lihallisen, ihmisen mielen hallita. Jumala piti yhteyttä ihmiseen ja halusi ohjata ihmisen oikeaan, vt. 1.Moos. 4:7. Ihmisen langennut liha kuitenkin kapinoi Jumalan neuvoa vastaan, jonka seurauksena karkotettiin pois vainiolta ja Herran kasvojen edestä 1.Moos. 4:16.
Perisynti on se asia, jota vastaan sakramentalisuus ”suojautuu” lapsikasteessa ja korjaa Jumal’suhdettaan sunnuntaisin eucaristialla eli ehtoollisella. Kuitenkin synti on tila ja vain ja aina tahallinen ja on sydämen ero Jumalasta. Ihmisen kapina Jumalaa vastaan alkaa otollisen tilan muuttuessa vähitellen vastuulliseksi Jumalan kutsun vastustukseksi.
Jos tämän jälkeen vielä olet sinä tai joku muu sitä mieltä, että syntiinlankeemus ja perisynti on sama asia niin jatketaan, jos pysytään asiassa.
Juuri uskoontulo on se kompastuskivi, joka tässä hiertää. Sidottuun ratkaisuvaltaan vedoten väitetään ettei kukaan voi ratkaista itse haluaako tulla uskoon. Ratkaisuhan nimenomaan kuulijoilta pyydetään herätyskokouksessa. Entäpä jos Pyhä Henki on vaikuttanut kuulijan sydämessä uskon ja hän siihen uskoon tarttuu ottamalla sen vastaan.
On ihan toinen asia se että joku päättäisi ryhtyä uskovaiseksi. Sellainen päätös ei johda uskoon tulemiseen. Sitä mielestäni on tarkoitettu alunpitäen sillä ettei ratkaisuvaltaa ole. Uskoontulo kun on sidottu siihen, että saa uskoa Jeesuksen sovitustyöhön ja uskoa syntinsä antteeksi annetuiksi. Uskoon ei tulla päättämällä, että ryhyy uskovaiseksi.
”Ratkaisuhan nimenomaan kuulijoilta pyydetään herätyskokouksessa.” Niin, ja sitten lasketaan kohotetut kädet tai lavan luo saapuneet. Myöhemmin kerrotaan, kuinka monta sielua voitettiin missäkin tilaisuudessa. Kukaan ei laske niitä, jotka kiertävät kokouksesta toiseen yhä uudestaan käsiä nostamassa.
Ehkäpä jonkun pitäisi opastaa niitä ”kiertelijöitäkin” tulemaan ja aitoon ja todelliseen uskoon, siinä pysyen. Toisaalta voi olla niinkin, että keirrellään ja kaarrellaan, ettei vai aidosti tultaisi sellaiseen uskoon, joka muuttaa elämän ja jossa syntejä kadutaan ja armon varassa eletään.
On tietysti niinkin, että joillakuilla on kiusaus kehuskella ns. uskoontulleiden – vaan ei uskosta pian luopuneiden tai uskon syvyyksistä ymmäerämättömiksi jääneiden – määrällä. Uskoontulohan on vasta uskonelämän alku, ei pelkällä alulla vielä taivaanporteista sisälle pötkitä. – Tai ainakin harvoja ovat ne, joille tuo alku on myös maallisen elämän loppu ja todellisen taivaallisen elämän alku. Ehkä sellaisia löytyy pääsääntöiseasti Pohjois-Koreasta, Iranista ja muista islamistisista maista, sekä nykyisin myös Intiastakin.
Ja joskus saatetaan kritisoida uskoontuloja ja nisitä puhumista senvuoksi, ettei itse tarvitsisi kohdata oman sielunsa todellista tilaa.
Monia on ilmiöitä uskoontulonkin tiimellyksissä.
”Kukaan ei laske niitä, jotka kiertävät kokouksesta toiseen yhä uudestaan käsiä nostamassa.” Kirkon tutkimuskeskus teki tosin Harri Heinon johdolla tutkimuksen Missio Helsingin yleisöstä. Tulokset olivat mielenkiintoisia.
Pekka,
Uskoontulo on siis tullut kompastuskiveksi, vaikka se Raamatun ja Jeesusken opetuksen mukaan on kaiken alku (ei siis, vain alku).
Minun kohdistuksenkin on jo kymmeniä kertoja olut tämän Lutherin kirjan nimi, ”Sidottu Ratkaisuvalta”. Olen halunnut tuoda esille nimen ristiriitaisuuden, niin hengellisesti/raamatullisesti perustellen, kuin hengettömästi, eli, ei ole ole missään eikä miltään kantilta tarkastellen ratkaisuvaltaa, joka olisi sidottu. Puhun nyt Jumalasta ja Jumalan luomasta ihmisestä, kun autuutustamme käsittelemme.
Taivaaseen pääsyn ehto on halu suostua tai hyljätä Isän veto. Kun Jumala pelastaa ihmisen Hän pelastaa Omaa Itseään, eli sen Hengen, jonka Hän ihmisen sieraimiin puhalsi. Siksi sanotaan, Jaak. 4:
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Pelastusoppi on kuin raiteet joilla lahjavanhurskautus-juna kulkee. Raiteilla tuhoutuu, ellei astu junaan. Jumala ”kateuteen asti” halajaa ihmisiä NOUSEMAAN junaan. Myös vesi, määrästä riippumatta, hukuttaa ihmisen. Arkkiin on mentävä, kun sinne kutsutaan.
Martti,
Olet toki oikeassa siinä, että noita ”kädennostajia” on ja osa heistä tuntuu olevan yhä uudestaan käsiään nostamassa.
Ongelma ei ole uskoontulo vaan se, ettei ymmärretä eikä aina selitetäkään, mitä uskossa eläminen on ja mihin se syvimmiltään perustuu.
Tuo ilmiö oikeastaan vain koroataa uskoon tul emisen tärkeyttä ja suorastaan välttämättömyyttä. Ovatko aikamme herätyskokoukset tai muu julistus sitten ”ajan tasalla” – tai hivin hoidettuja, sitä tietenkin sopii pohtia.
Uskoontulo on kompastuskivi, kun siihen on liitety voimakkaan tunnekokemuksen leima. Niinpä toiset hakevat yhä uudestaan kerran kokemaansa elämysta. Toiset taas väheksyvät saamaansa uskoa, kun eivät ole kokeneet mitään järisyttävää. Näen, että kummassakin tapauksessa pysähdytään uskoontuloon eikä jatketa siitä eteenpäin. Alkuun ei saa jäädä vaan siitä on lähdettävä taivaltamaan.
Kuka tuntee Jumalan tahdon yksittäisen ihmisen kohdalla?
Jos Kristuksesta osaton avaa radion tai tv:n tietämättä, että sieltä on tulossa hengellinen ohjelma, jossa pappi julistaa Evankeliumia… Kun ihminen tulee vaikutetuksi papin saarnasta ja hänen syntinsä paljastuu papin puheesta ja hänen syntinsä saa sovituksen tuon saarnan vaikutuksesta… Niin?
Kumpi teki valinnan, ihminen joka avasi radion? Vai Jumala, joka on lähettänyt Evankeliuminsa maailmaan?
Reijo hyvä,
en todellakaan ota kantaa teokseen ”Sidottu ratkaisuvalta”. Ihmisellä mahdollisuus valita taivaan tie tai ”se toinen tie” – kunhan hänelle nuo tiet ”esitellään”. Tahtooko ihminen sitä, mihon hän kenties uskoo, ja uskooko hän siihen, mitä tahtoo on (ainakin minulla) hankala kysymys. Useinkin uskoontulo on pitemmän prosessin tulosta, mutta toki ihmisellä on valta valita.
Mitä taa ”kirkkolaitoksiin” tulee, ne ovat organisaatioita, jotka voivat edistää tai jopa vaikeuttaa uskoontuloa (tai Kristuksen pelastavan armon ymmärtämistä sen oikeassa merkityskokonaisuudessa). Samoinhan toki me ihmisetkin 8ja ihmisryhminä) voimme olla esteenä uskoon tulemiselle: emmehän useinkaan toimi tai ole Kristuksen ”kirjeitä”.
Ainakin omaa uskoontuloani ajatellen on uskon syntyminen minussa muutakin kuin vain oma valintani, mutta valinta ”kutsuun lähteä seuraamaan” (ontuenkin) on tietenkin minun oma valintani.
Tunnustan tässä sen, että en kaikkea ymmärrä.
Meitä ihmisiä sitoo mm. ihmispelko, halu tehdä sellaista syntiä, jota emme haluaisi synniksi tunnustaa, tai vain valita itse oma ”tiemme” kaikkine arvoineen: halu olla alistumatta Jumalan totuudelliseen ja samalla armolliseen herruuteen. Jo vanha kansa tiesi: ihminen etsii, etsii – vaan ei soisi löytävänsä. Nähdäkseni (ainakin) tähän asiaan Pyhällä Hengellä on ”sormensa pelissä”.
Se. että ihminen toistuvasti nostaa kätensä uskoontulon merkkinä, voi kertoa siitäkin, että hänellä on syvä kaipaus Jumalan puoleen, mutta hänelle on jäänyt epäselväksi moni kristillisen uskon perustava asia. Ei kuitenkaan voi tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei hän olisi tullut uskoon. Mutta toki voi olla kyse vain tunteenomaisesta hetken ”hairahduksesta”.
Evankelioinnin ja herätyskokousten lisäksi tarvitaan syventävää opetusta kristillisestä uskosta. Uskoontulo (tavalla tai toisella) on vasta alku. Kristuksen merkitys useinkin kirkastuu vasta ajan ja elämän kulussa. Toki luopumuskin tai ”väljähtyminen” on mahdollista. Paluumahdollisuus on kuitenkin aina olemassa takaisin uskon tielle. Pyhä Henki johdattaa, jos ei pane liiaksi hanttiin.