Pyhä Henki – Herran henki, Jumalan yhteyskanava uskovaan.
Kun Jeesuksen tehtävä ajassa päättyi ja hän nousi ylös taivaaseen, niin sitä ennen Jeesus ilmoitti Uuden Liiton jatkumosta, joka toteutui Jeesuksen opetuslapsien kautta. Opetuslapsia, kr. Christianos, varten Jeesus lähetti puolustusasianajajan, kr. parakletos, joka on Jumalan kanava omilleen. Pyhä Henki on selvillä kaikesta Isän ja Pojan ”aikeista” , ja ne Hänelle ilmoitetaan.
Sakramentalisuus on hyvinkin ”tohkeissaan” ikäänkuin Pyhän Hengen ”arvaamattomuudesta” joka ominaisuus tulkitaan tulevaksi Joh. 3:8. Siis Pyhä Henki ei ole tuuliajolla, vaan puhaltaa siellä missä se tahtoo.
Välineellistetty uskoontulo perustuu oletukseen, ettei Pyhä Henkikään tietäisi minne puhaltaa. Kuitenkin läpi Raamatun on ilmoitettu Jumalan hyvät aikeet ihmiskuntaa kohtaan, jotka aikeet Hän toteuttaa Henkensä kautta, ja on ilmoittanut Sanassaan missä, miten ja minne Hänen Henkensä puhaltaa. Tärkein aikomus-suunnitelma, se Yksi ja Ainoa, on pelastaa koko ihmiskunta. Tämä suunnitelma toteutui, kun Jumala lähetti oman Poikansa alas maailmaan, tehden Hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi eli ihmiseksi, vt. Hebr. 2:7 ja 9.
Jumala ei ole luvannut tai uhannut ketään viedä taivaaseen, ellei hän tahdo. Myöskään, ikäänkuin, vahingossa ei taivasta peritä. Siksi jokainen ihminen tietää onko hän taivaaseen matkalla vai ei. Pelastustie on Jeesus, jolla Tiellä kulkeminen on mahdollista Jumalan lahjoittamassa uskossa, jos ja kun, se on vastaanotettu. Eli uskoontulo on Jumalan työ niissä ihmisissä, jotka sitä haluavat. Jumala kohtaa halukkaat Henkensä kautta.
Uskoontulossa Jumala Henkensä kautta muuttaa asumaan ihmiseen sisällisesti ja hänestä tulee elävä kivi, pelto ja vehnä, joka kasvaa tässä maailman pellossa, valhevehnän keskellä.
MIkä on kanava Jumalan ja ihmisen välillä? Kuinka ihminen saa viestinsä Jumalan kuultavaksi. Kuinka hän voi hiljentyä kuuntelemaan Jumalan viestejä? Rukoushan se on. ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään (Matt. 6:5-8).”
Martti,
Jumala lähetti Pyhän Hengen eli taas osan itseään, keskuuteemme Jeesuksen noustua taivaaseen. Henkensä kautta, välityksellä Jeesus jatkoi yhteyttään tänne maan päälle. Tätä yhteyttä, kanavaa ”pitkin” kulkee kaikki mitä me elämään ja Jumalisuuteen tarvitsemme. Sama määritelmä on Raamatustakin ja Raamattu edustaa lihaksi tullutta Sanaa, vt. Joh.1:1-4.
Varmaan toivot, että tämä Matteuksen kohta kirkastuisi Pyhän Hengen korvaajaksi, mitä käyttämääni kanava-vertaukseen tulee. Rukous Pyhässä Hengessä on ainoa substanssi ja selittää kerralla Pyhän Hengen ja rukouksen.
”Raamattu edustaa lihaksi tullutta Sanaa.” Raamattu ilmoittaa hänet. Kristillinen kirkko edustaa häntä toimiessaan hänen nimessään.
Rukous on kokonaan Pyhän Hengen työtä meissä ja meidän kauttamme. Rukouksen keskipiste ei ole itse rukous vaan Jumala. Hän henkensä kautta kutsuu meitä rukoukseen ja kaipaa saada yhteyden meihin. Hänellä on siihen paljon suurepi halu kuin meillä kellään. Hän myös haluaa antaa meille rukousaiheita. Rukous on kahden toisiaan rakastavan henkilön yhdessä oloa.
Pekka,
Room. 8:
26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Henki auttaa rukoilemaan niinkuin rukoilla tulisi, koska Hän asuu uskovassa.
Uskovasta on tullut Jumalan työtoveri ja Jeesus on uskovan vanhempi veli ja ystävä. Tässä yhteydessä opitaan rukoilemaan ja Henki auttaa meitä. Uskomattoman jopa uskonnollisen rukous on kauhistus Jumalalle.
Rukousaiheet voivat olla vain Jumalan mielenmukaisia, vaikka meitä on kehoitettu huutamaan Häntä avuksi kun hätä, ahdistus ja tuska on läsnä.
Itse koen rukoilevani lähes koko ajan. Joskus jonkin asian puolesta ja joskus se on sanatonta rukousta, taistelua henkivaltoja vastaan, jotka taistelut koen voittavani, kun teen sen Pyhässä Hengessä, ei omassa voimassa.
On totta, että uskovalla ei ole Hengetöntä rukousta, vaikka se alussa tuntuisi siltä, koska Jumala Henkensä kautta ohjaa meidät oikeaan.
Muotomenot ja muodollinen rukous esimerkiksi rukouskirjasta on siitä ryhmästä, missä motiivi on rukoilijan yhdentekeväisyys ja ”huulten” puhe.
Mark. 14:
38 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”
Esimerkiksi rukous suuressa hädässä on uskovan ja Jumalan yhteistyötä. Ps. 50:15”Huuda avusksesi minua hädän päivänä”
Rukoukset eli yhteydenotot tapahtuvat aina Jumalan kanavaa pitkin. Tämä kanava ei yllä jumalattomaan.
”Henki auttaa rukoilemaan niinkuin rukoilla tulisi, koska Hän asuu uskovassa.” Henki on annettu seurakunnalle. Hän ei asu kenessäkään yhdessä uskovassa vaan kaikissa uskovissa, uskon yhteisössä.
Martti,
Nämä kaksi aamutuimaan laittamaasi kommenttia, huteja kaikki tyyni! Laitan näin kattavasti, koska ”paras” harha ja valhe sisältää paljon totuutta.
Martti,
jatkoa edelliseen:
Olet nimekkäässä seurassa alkaen Lutherin oxymoroonista ”Sidottu ratkaisuvalta” ja toinen lapsikasteen ”vastustajan” Urho Muroman ensin uljaalta ja raamatulliselta kalskahtavasta julistuksesta, että ”lapsikaste on suurin helvettiin johdattaja”. Sitten Muroma jatkaa toisaalla: ”Luther ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan sanonut, että (lapsi)kaste pelastaa, vaan kasteen lahjat on otettava vastaan”. Tästä hän jatkaa, että niihin kuuluu lahjavanhurskautus/pelastus.
Jumalan Seurakunnan ensimmäinen oppi ja kaiken alku on pelastusoppi.
Perustelen ’hutini’ yksinkertaisesti lukemalla huolella lauseen: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” ’Te’ on monikossa ja tarkoittaa siis seurakuntaa, jolle Paavali kirjoittaa. ’Ruumis’ ja ’temppeli’ ovat yksikössä. Apostoli ei siis viittaa kuhunkin yksilöön, vaan seurakuntaan Kristuksen ruumiina, jonka jäseniä uskovat ovat. Kysymys ei kuulu: ”…, että teidän ruumiinne ovat Hengen temppeleitä?”
Ajatus jonka mukaan Henki ei toimi yksittäisessä ihmisessä rajoittaa Jumalan toimintamahdollisuuksia. Pyhä Henki kun on itse Jumala. Kukaan ei voi tulla edes seurakunnan todelliseksi jäseneksi, jolle Pyhä Henki häntä ensin siihen kutsu.
Aposteleista tuli rohkeita Jumalan sanan julistajia, juuri henkilökohtaisen Pyhän Hengen kosketuksen kautta. Pyhä Henki toimii yhä aivan saoin. Miten uskova muuten voisi kulkea johdatuksessa ja rohkeasti pitää uskoaan esillä muuten kuin Pyhän Hengen voiman avulla?
Pyhä Henki voi hyvinkin toimia yksittäisessä ihmisessä ja hänen kauttaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Hän asuisi kenessäkään yhdessä uskovassa. Henkeä ei voi omistaa.
Onko joku tässä ilmaisuut että hänellä olisi yksinoikeus?
”Onko joku tässä ilmaisuut että hänellä olisi yksinoikeus?” Ei ole. Kenties voisi kuitenkin puhua etuoikeudesta. Joillakin näyttää olevan se käsitys itsestään.
Pentti ja Pekka,
Joh. 18:20 ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.”
Todellakin, vain Jeesuksen seuraajilla on ”yksinoikeus” Hänen läsnäoloonsa. Ulkopuolisetkin voivat ikäänkuin aistia uskovien ykseyden, vaikkei Pyhässä Hengessä. Kirkollinen messu ei ole Jumalan ”reitti” ihmiseen, vaikka messussa luettu Sana voi vaikuttaa, mutta minkä vaikutus samassa yhteydessä ”huputetaan” sakramenteilla ja muilla tulkinnoilla.
Ihmisen käsitys, kuten esimerkiksi isien perinteet, vailla Sanan pohjaa ovat kartettavia, jonka opetuksen Jeesus toisti usein.
Jokainen messu on kokoontuminen kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Kaste ja ehtoollinen toimitetaan Jumalan nimeen. On pahansuopa ilkeilyä väittää, ettei Jeesus olisi niissä läsnä.
Martti,
Messulla yritetään tarkoittaa asioita, mutta mitä? Selitys harhailee, mitä messu on ja tarkoittaa. Johtoajatus kuitenkn on, että messu aina sisältää ainakin toisen synnistä puhdistavan sakramentin niille, jotka ovat ensimmäisen ihmisen toimittaman sakramentin autuuttamia. – Huputus tässä yhteydessä viittaa ihmisen tekoon, joiden voimavaikutus on taivaallinen. Sellaista ei Raamattu opeta enkä näe ilkeilyä siinä, että tuon sen esille. Näin ovat kokeneet kaikki evankeliset, joita olen kuvannut Helluntaipäivän Kastajaliikkeeksi ja meitä on ”koko litra”. Eli ensin usko ja sitten kaste ja sitten kastetut kokoontuvat ehtoollisen viettoon.
”Huputus tässä yhteydessä viittaa ihmisen tekoon, joiden voimavaikutus on taivaallinen.” Kaste ja ehtoollinen ovat seurakunnan Jumalan nimessä suorittamia tekoja. On totta, että seurakunta koostuu ihmisistä, mutta se ei muuta sitä, että seurakunta on Jeesuksen ruumis. ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen (1. Kor. 12:27).”
”Ensin usko ja sitten kaste ja sitten kastetut kokoontuvat ehtoollisen viettoon.” Minun korviini tämä kuulostaa nimenomaan ihmisen teoilta. Uskoon tullaan itse tehdyllä kääntymyksellä ja kasteelle mennään omalla päätöksellä. Ehtoollinenkin on seurakunnan ateria ilman sen kummempaa jumalallisuutta. Pyhä Henki on näin ajatellen jotain, minkä ihminen itselleen hankkii.
Martti Pentti 10.07.2025 16:16
”Huputus tässä yhteydessä viittaa ihmisen tekoon, joiden voimavaikutus on taivaallinen.” Kaste ja ehtoollinen ovat seurakunnan Jumalan nimessä suorittamia tekoja. On totta, että seurakunta koostuu ihmisistä, mutta se ei muuta sitä, että seurakunta on Jeesuksen ruumis. ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen (1. Kor. 12:27).”
————————
Saman luvun jae 13, kertoo kasteen Kristukseen, joka on Pyhän Hengen työ. ”13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi,”. Kr.: en heis pneuma baptizō hēmeis pas baptizō eis heis sōma
Tämän lainauksesi on KK92:sta, josta kehoitan pysyä erossa. Se ei ole pelkästään huono käännös, vaan harhaoppeja tukeva, johon, ikävä kyllä, kuuluu pelastavat sakramentit. Sakramentit on evlut kirkon pelastusoppi ja ovat ”oikein” katolis-luterilaisessa pelastusopissa. Eli kun ja jos mainitaan, että ”kirkomme opettaa”, niin asia on selvä. Nyt kuitenkin keskustelemme ja viittaamme Raamattuun. Siksi puutun asiaan. Raamattuun ei viitata tulkinnan kautta, vaan, luetaan se mikä on luettavissa.
KK92,1 Kor.12: 13 Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
*******************************

Martti Pentti 10.07.2025 17:24
”Ensin usko ja sitten kaste ja sitten kastetut kokoontuvat ehtoollisen viettoon.” Minun korviini tämä kuulostaa nimenomaan ihmisen teoilta. Uskoon tullaan itse tehdyllä kääntymyksellä ja kasteelle mennään omalla päätöksellä. Ehtoollinenkin on seurakunnan ateria ilman sen kummempaa jumalallisuutta. Pyhä Henki on näin ajatellen jotain, minkä ihminen itselleen hankkii.
———————————
Apt. toisessa luvussa on joka kantilta käyty läpi tuo järjestys. Eli usko syntyy kuulemalla, mikä teonsana, tässä tapauksessa kreikaksi, ilmaisee kuulla, käsittää ja toimia/noudattaa. Ensin on ihmisen suostumus Isän vetoon, mikä mahdollistaa Jumalan työn, mikä saa aikaan (ei suostujan teko, työ) Jumalan Pojan uskon syntymisen ihmisessä. Olen tämänkin järjestys-ketjun toistanut useasti eikä siihen ole kukaan oppinut tai oppimaton mitään virkannut. Paitsi viimeisten kuukausien aikana on jostain vuotanut ”ymmärrystä”, jonka mukaan kukaan ei voi alkaa uskomaan, eli tehdä itse uskoa itseensä ja sitten uskoa omaan uskoonsa.
Kukaan ”Helluntaipäivän Kastajaliikkeeseen” kuuluva ei missään eikä koskaan ole tällaista sanonut saatikka kokenut. Ehdotan, että tällainen jankutus olemattomasta lopetettaisiin, jos Raamatun ilmoittamasta Jumalan Pojan hankkimasta lahjavanhurskautuksesta puhutaan, joka riittää kaikille sitä haluaville. Oma vanhurskaus on ihmisen ainoa turva kun kuollaan. Omavanhurskaus on sitä mistä Jeesus silloisen kirkon edustajia, fariseuksia, syytti.
Uskon, että pystyt pitämään ihmisen työn/ kaste vedellä ja Jumalan Henkensä kautta suorittaman KASTE KRISTUKSEEN erillään.
”Oma vanhurskaus on ihmisen ainoa turva kun kuollaan.” Olisipa asiamme heikosti, jos tämä pitäisi paikkansa! Kristityn ainoa turva on Kristuksen vanhurskaus, joka peittää alleen ihmisen vajavaisuudet.
”Ensin on ihmisen suostumus Isän vetoon, mikä mahdollistaa Jumalan työn.” Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Hän ei tarvitse ihmisen suostumusta toimiakseen.
”Uskon, että pystyt pitämään ihmisen työn ja Jumalan Henkensä kautta suorittaman erillään.” Minä taas uskon, että olet sokea sille, että Jumala toimi maailmassa seurakuntansa – siis ihmisten – kautta.
”Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” Tämäkin jae painottaa Hengen kuuluvan seurakunnalle eikä yksittäiselle kristitylle: * Meidät kaikki – me olemme ssaneet – samaa Henkeä.”
Martti,
Vt. kommenttiisi 07:24
”Tarkkuudestasi” huolimatta, et huomannut oman vanhurskauden ja omavanhurskauden eroa. Siksi selitän: vanhurskas on Jumalan itselleen täydelliseksi tekemät, siis uskovat. Omavanhursakaus on farisealaisuutta, jotka esimerkiksi itse mainostavat omaa tasoaan, vaikka koko Raamatun kanta tiivistyy Sanal. 27:
2 Kehukoon / kr. halal/ sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi. KR33
Oma vanhurskaus on yhtäkuin lahjavanhurskautus, joka on Jumalan työ uskoviksi tultuamme, vt. Ef. 1:
13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, KR38.
Tämä Efesolaiskirjeen kohta on kokolailla sekoitettu KR92:ssa. Eli uskoontulo hirvittää, vaikka uskossa on oltava ja ilman uskoa ei kukaan ole näkevä herraa. Siis harhautus ja lievennys on aina ”taitolaji”, sensijaan, että se olisi ”Voimalaji”.
Martti, kommenttiisi 8:37.
Tätä kommenttiasi pidän turhauttavana, vaikka sakramentalista oppia tukevana. Tahtovapaa usko- ontulo on sidotun ratkaisuvallan ”hedelmä” ja se on sakramentalisessa opinmuodossa kaiken alku! Raamatussa ei tätä opetusta ole.
Jumala on ilmoittanut tahtonsa Sanassaan ja vahvistanut tahtonsa Poikansa ihmiseksitulossa. Kaikki tämä on Raamatussa ja Jeesuksen ihmiseksi tulo on ristiin ja rastiin käsitelty Hebrealaisille- kirjeessä, etenkin sen toisessa luvussa.
Jumala ei perusta uusia perusteita ja kaikki Apostolien ja Profeettain pohjalle laskettu on kirjattu eikä ole siitä piiruakaan muuttunut. Jumalan kyvyistä keskustelu on turha, koska Jumala on ilmoittanut Itsensä Sanassaan.
Martti, kommenttisi 10:17
Viittauksessasi seurakunta muuttuu kirkoksi ja lisäksi Augustinus ja Luther ovat lisänneet sen eteen tarkennuksen ”sekalainen”, kun kirkosta puhuvat.
Jumala on ensin jokaisessa uskovassa ja sitten näiden uskovien keskellä, kun he kokoontuvat Jeesuksen nimessä. Mielenkiinnon vuoksi mainitsen Emmauksen tiellä kahden keskellä.
Olen ollut perustamassa paikallisesta uskovien yhteydestä Seurakuntaa, jonka ensimmäisiä jäseniä oli viisi. Viiden vuoden kuluttua meitä oli 40.
Kerron tämän osoittaakseni että meistä kahdesta minä en ole sokea, enkä ulkopuolella Ek-klesiasta.
Jumala on halunnut toimia ihmisen kautta sitten Paratiisin. Tulokset ovat olleet heikkoja, koska ihmisellä on yksinoikeus päättää alistuuko hän Jumalalle vai ei. Tämä vapaa ratkaisuvalta johti ensin tilanteeseen, että vain kahdeksan pelastui, eli vastaanottivat pelastuksen. Sitten Jumala oli erittäin aktiivinen estämään ihmisä hoippumasta surmapaikalle, mutta tuli siihen tulokseen, että kaikille ihmisille tarjotaan mahdollisuus, tavalla tai toisella, pääsy taivaaseen.
Sitten vuoden 30 olemme eläneet tämän pelastautumisen mahdollisuuden äärellä. Silti vain harva on löytänyt sen.
”Olen ollut perustamassa paikallisesta uskovien yhteydestä Seurakuntaa, jonka ensimmäisiä jäseniä oli viisi.” Nyt minua kiinnostaa tietää, miten ’paikallinen uskovien yhteys’ eroaa ’seurakunnasta’. En näet huomaa niissä mitään tosiasiallista eroa. Korkeintaan voidaan seurakuntaa pitää jonkinasteisiin sääntöihin perustuvan yhteisön nimityksenä erotuksena uskovien välittömästä ja vapaamuotoisesta joukosta. Olen saanut kuitenkin saanut sinusta, Reijo Mänttäri, sen käsityksen, että et juurikaan arvosta organisaatioita.
Martti,
”Olen saanut kuitenkin saanut sinusta, Reijo Mänttäri, sen käsityksen, että et juurikaan arvosta organisaatioita.”
Seurakunta on käännös sanasta ”ekklesia”. On kysymys käsitteestä ”Helluntaipäivän Kastajaliike”, joka vuonna 30 perustautui seurakunnaksi ja heidän, uskovien yhteyteen = ekklesia kreik., vt. Apt. 2:47, Herra lisäsi heidän yhteyteensä = ekklesia, niitä jotka olivat tulleet uskoon.
Asioilla, hengellisillä on taipumus/ominaisuus järjestäytyä, ja siitä on ensimmäinen esimerkki tämä Apt.2:47.
Tuossa ilmaisit, että ’uskovien yhteys’ ja ’seurakunta’ tarkoittavat samaa. Aiemmin käytit kuitenkin sanontaa: ”Olen ollut perustamassa paikallisesta uskovien yhteydestä Seurakuntaa”. Siinä näyttäisi ensin olevan yhteys, jonka pohjalta sitten perustettiin seurakunta. Tätä eroa kysyin.
Martti,
No further questions nor answers, pls.!
Pyhän Hengen tehtävä?
Isä ja minä olemme yksi ja siksi Jeesus sanoo, Joh.16:
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Kun ihminen tulee uskoon, häneen puhallettu Jumalan Henki herää eloon. Jeesuksen sovintustyön tähden meillä on pääsy kaikkein pyhimpään, Isän sydämelle, eli esiriipun taa. Tämä pääsy on sisällisesti uskoontulleessa ja kanava tänne on Pyhä Henki. Hän, Pyhä Henki, ottaan Jeesuksen omasta, eli Isän omasta ja vie sen sinne, missä on vastaanottoa, eli uskovaan. Neuvottelut käydään Jeesuksen/Jumalan kanssa. Eli kun huudetaan avuksi tai kiitetään Jumalaa, kohde ei ole Pyhä Henki.
Pyhän Hengen toiminta, missä ja miten, on ilmoitettu Sanassa. Se on ihme ja yllätys inhimilliselle ymmärrykselle ja siksi vain uskova sen tietää ja tuntee.
Sakramentalisuus, etenkin läntinen katolisuus, puhuu paljon Pyhästä Hengestä, koska hänen arvaamattomuuteen voidaan viitata ja jopa selittää se teologian, mutta ei Raamatun, kautta.