Kotimaa-konsernissa pitkään työskennelleen Olli Seppälän helvettipohdinnat Kotimaa-lehdestä kolmen vuoden takaa nostettiin uudelleen Kotimaan nettisivustolle 25.11. ja se sai minut ottamaan esille vuonna 2004 tallentamani Kotimaan numeron 41/2004. Kyseisen lehden etusivun kuvassa edesmennyt professori emer. Heikki Räisänen katsoo vieressä kävelevää pastori Martti Muukkosta kuin kysyen häneltä lehden pääotsikon mukaan: ”Jos helvettiin uskotaan, miksi siitä ei saarnata?”
Itse uutisjutussa siteerataan Räisäsen Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksessa papistolle pitämää ”Raamattu ja kirkon usko tänään” -synodaalikirjan kriittistä arviointia. Kuopion pappeja, piispa Wille Riekkisestä alaspäin, professori ravisteli: ”Helvetin tuskista vaikeneminen tuntuu jonkinasteiselta kritiikiltä Jeesustakin kohtaan” korostaen, että Jeesus käytti helvettiä käsiaseena kaiken aikaa.
”Matteuksen evankeliumin vertaus kymmenestä häävieraasta vihjaa, että puolet seurakunnan aktiiveista saattaa jäädä hääjuhlan ulkopuolelle.”
Aikamoista puhetta hiippakunnan papistolle ja maallikoille, joista lähes kaikki olivat suorittaneet opintonsa Räisäsen aikana historialliskriittisen tutkimusotteen läpäisseen Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Räisänen tuntuu silti aidosti havahtuneen Kati Niemelän tutkimuksen tuloksesta, jonka mukaan vuosituhannen alussa myös ”erittäin sitoutuneeksi” kirkon uskoon luokitelluista moni epäilee ikuista helvettiä. Kuitenkin: ”Jos kaksi kolmasosaa papeista uskoo helvettiin, luulisi, että asia tulisi paljon useammin esille saarnoissa!”
Räisänen alleviivaa, että puhe helvetistä on uusitestamentillista ja edustaa kirkon historiallista uskoa. Valistuksen myötä moderni kriittinen ajattelu on alkanut muuttaa käsitystä helvetistä. Jostain syystä kirkossa on professorin mielestä luovuttu helpommin perinteisestä ”kirkon uskosta” eettisissä kysymyksissä kuin dogmatiikassa, johon helvettikin kuuluu.
XXX
Muutama vuosi myöhemmin, 18.1.2010 Kirkko ja kaupunki -lehden verkkosivustolla Räisänen jatkaa samasta teemasta: ”Samat 300-luvun teologit ovat muotoilleet sekä uskon että etiikan. Seksuaali- ja avioliittoetiikassa he olivat aikamoisia askeetteja. Jos emme usko heitä enää seksuaalietiikassa, miksi uskoisimme heidän erehtymättömyyttään uskon totuuksissa sen enempää?”
Mielestäni Räisäsen kysymys on looginen ja kuuluu samaan sarjaan, jossa osa johtavista teologeista Suomessakin on jo sadan vuoden ajan pohtinut esimerkiksi sitä, mitkä osat Uudesta testamentista ovat oleellisia, siis totta tämänkin ajan näkökulmasta ja mikä on aikaan sidottua, siis hylättävissä sellaisenaan. Miksi ottaisimme todesta jouluevankeliumin, uskontunnustusten lausumat? Mielestäni yhtä hyvin voi kysyä, miksi uskoisimme edes väitteeseen, että Jumala olisi absoluuttinen rakkaus, jos emme halua hyväksyä Uuden testamentin eettisiä ohjeita, jotka Räisäsen mielestä ovat selviä.
Räisänen kyseenalaistaa edelleen suorasukaisesti suositun teorian, jonka mukaan kristinuskoon kuuluisi muuttumaton uskon alue ja muuttuva etiikan alue. Muun muassa kysymys homoseksuaalisuudesta ja esimerkiksi virkakysymys kuuluisivat muuttuvan etiikan alaan ja siksi kirkko voi mukauttaa opetusta ajan henkeen sopiviksi.
”Minun silmiini hyppäsi ratkaisevan eron tekeminen muuttumattoman uskon ja muuttuvan etiikan välillä niin, että olisi olemassa muuttumaton usko, johon ei voi kajota. Kirkon usko on ollut yhtä lailla muuttuvaa kuin kirkon etiikkakin alusta alkaen”, väittää Räisänen.
XXX
Samaa sukupuolta edustavien vihkimysten mahduttamista nimenomaan kirkon oppiin on vaadittu äänekkäästi tällä vuosituhannella. Räisänen on kuitenkin tiukka. Hänen mukaansa on välttämätöntä tunnustaa, että Raamattu suhtautuu selkeän kielteisesti homoseksuaalisuuteen.
Räisänen alleviivaa edelleen, että Paavali tuskin olisi suhtautunut ymmärtäväisemmin homoseksuaalisuuteen, vaikka hänelle olisi esitetty nykyaikainen malli vastuullisesta homoseksuaalisesta rakkaussuhteesta. Tässä asiassa nykymaailma on vain ajanut Raamatun ohi. Raamatun kielteinen käsitys tulee ohittaa inhimillisyyden tähden, sanoo Räisänen.
Vaikka päätökset samaa sukupuolta olevien vihkimisestä olisi professorin mielestä pitänyt tehdä jo kauan sitten, hän jatkaa viidentoista vuoden takaisessa jutussa yhtä selväsanaisesti, että millään ryhmällä ei ole oikeutta toisen sulkemiseen kirkon ulkopuolelle.
”Me tarvitsemme tajua siitä, että seinät olivat avarat ja katto korkealla jo varhaisessa kristikunnassa. Alkukirkon historiankin valossa seurakunnan pitäisi olla paikka, jossa tärkeissäkin asioissa saa olla eri mieltä. Niin on ollut ennenkin!”
Uskon vilpittömästi, että itseään kulttuurikristittynä pitänyt Heikki Räisänen tarkoitti myös konservatiivisia järjestöjä sanoessaan: ”Kirkon tulisi olla yhteisö, jossa erilaisia näkemyksiä edustavat jäsenet voisivat rauhassa ja ymmärtävässä ilmapiirissä keskustella – ja miksei riidelläkin, kunhan eivät unohda toinen toisensa kunnioittamista, jossa apostolikin kehotti meitä kilpailemaan.”
XXX
Viimeisessä, postuumisti Kirkko ja kaupungissa 12.1.2016 julkaistussa haastattelussaan Räisänen toteaa, että olisi aika helppohintaista ruveta nyt kaipaamaan kuolemanjälkeistä elämää.
”Minusta todennäköistä on, että kuolemaa ei seuraa mitään, mutta olisin positiivisesti yllättynyt, jos niin olisi.” Oman tunnustuksensa jälkeen hän kuitenkin jatkaa: “Tietenkään en vaadi tai vielä vähemmän ‘opeta’, että ylösnousemususkosta tulee luopua. Mutta mielestäni tästäkin asiasta tulisi voida avoimesti keskustella.”
Hyvin ilahduttavaa on kuitenkin lukea professorin summausta opin ja kirkkohistorian päällimmäisistä opeista hänelle itselleen.
”Jos raamatuntutkimus yleensä voi opettaa mitään, niin ainakin juuri sen, että tulkinnat ovat poikenneet toisistaan alusta alkaen – eivätkä vain sivuasioissa. Kuka rohkenee lopultakaan väittää tietävänsä kovin paljon siitä, mikä todella on totuus. Tällöin meillä luulisi olevan suunnattomasti varaa armahtaa toisiamme, arvostaa toisiamme – tai edes sietää.”
XXX
Haluaisin uskoa, että Uuden testamentin eksegetiikan professoriksi 1975 noussut, entinen seurakuntanuori Räisänen säilytti varovaisen etsivän ja kyselevän asenteen suhteessa Raamattuun arkkiliberaalin naamionsa takana, joka herätti valtavasti huomiota ja jonka takia hän sai niin paljon seuraajia 1980-luvulta alkaen. Ja mikä ilahduttavinta Jeesuksen mukaan aidosti etsivä löytää. Vaikka viimeisillä hetkilläkin silmämme voivat avautua.
Tuon vielä arkana esille omakohtaisen kokemuksen joulunpyhiltä tasan kolme vuotta sitten. Alle kaksi viikkoa ennen ajasta iäisyyteen siirtymistään (5.1.2023) yli 90-vuotias äitini keskeytti meidän omaisten hiljaisen puhelun vuoteen äärellä nostamalla käden ylös tavalla, jota en ollut nähnyt ja lausumalla kuuluvalla äänellä: ”Anteeksi.”
Hän ei sanonut sitä minulle, vaimolleni tai sisarelleni vaan hän teki niin kuin hän oli joskus muistellut lapsuuden kotikylänsä seuroissa tehdyn. Toisin kuin silloin, nyt hän oli valmis kuulemaan ne vapauttavat sanat meiltä läsnä olevilta, jotka hän oli kuullut lausutun kätensä nostaneille monet kerrat: ”Kaikki on anteeksi! Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa iloon, vapauteen ja rauhaan asti. Ole hyvässä turvassa.”
Heikki Räisänen oli tosiaankin kulttuurikristitty eikä uskovainen. Hän sai paljon pahaa ja tuhoa aikaan teologisessa. Jouko, ihmettelen, kun täällä kehut häntä, joka oli saatanan käytössä.
https://dialogi.diak.fi/2022/10/18/elamani-kasitteet-kulttuurikristitty/
Tai toisaalta emme tiedä, miten hän koki uskontotuudet ennen kuolemaansa. Jos hän kuitenkin turvasi Jeesukseen lähtöhetkellään.
Räisänen on toisaalta siinä rehellinen, että vaikka ei uskonut Raamattuun totuutena, hän kuitenkin on yhtä sun toista ymmärtänyt siitä, mitä Raamattuun on kirjana oikeasti kirjoitettu, ja mitä se kirjana itsessään sanoo siitä, miten sen mukaan on erinäisiin asioihin olisi suhtauduttava.
Kristinusko perustuu nykyään Paavalin seuraamiseen, ei historialliseen Jeesukseen. Paavali kehitti oman teologiansa ja rakensi sen antiikin ihmisuhriajattelulle, sovitukselle ja lunastukselle ja liitti nämä ideat Jeesukseen ja osaksi kristillistä perimätietoa. Näin sai alkunsa kristinusko.
Kävi kuitenkin köpelösti. Paavalin teologia ei perustu historialliseen Jeesukseen eikä oikealla Jeesuksella ollut mitään tekemistä Paavalin teologian kanssa. Kristinuskon sijasta pitäisi puhua Paavalismista tai Paavalin uskonnosta.
Historiallisen Jeesuksen sanoma oli yksinkertainen ja helppo: Usko yhteen Jumalaan ja noudata Taivaallisen Isän opetuksia. Tämä oli Matteuksen vastaus kysymykseen, kuka pääsee Taivasten valtakuntaan. Paavali ei tavannut koskaan Jeesusta eikä elänyt yhtä aikaa Jeesuksen kanssa. Paavali loi oman teologiansa ja kauppasi sen kirkolle ja kirkko osti sen.
Kirkot voivat opettaa mitä haluavat ja tehdä omia teologisia tulkintojaan. Näin ne ovatkin tehneet. Kirkkoja on tuhansia maailmalla. Evankeliumin kauppamiehiä ja uskonnollisia puljuja riittää joka lähtöön. Kaikilla tuntuu olevan oma totuutensa. Tähän on tultu. Tsemppiä kaikille ja uskomisen ihanuutta myös.
Historiallinen totuus on paljon yksinkertaisempi ja uskon asiat ovat paljon yksinkertaisempia todellisuudessa. Kirkko todellakin teki Jeesuksesta Jumalan, vaikka se ei enää suuria kirkkoja kuten katolisia, ortodokseja tai protestantteja kiinnostakaan. Paluu historialliseen Jeesukseen on näille isoille kirkoille mahdotonta, koska nämä joutuisivat myöntämään turmelleensa kristiillisen perimätiedon ja oikean Jeesuksen. Parasta on säilyttää saavutetut edut ja valta-asemat ja unohtaa historiallinen totuus, vaikka kukaan ei sitä pääse karkuun.
Totuus ja Rakkaus voittaa lopulta ja me kohtaamme kaikki sen lopulta kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla: Jumala näyttää, että hän oli Yksi ja hänen suurin käskynsä oli kehotus rakastaa yhtä ainutta oikeaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin itseä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen Jumalan avulla. Syntien anteeksiantaminen ja ikuinen elämä ja rakkaus olivat tarjolla jokaiselle uskovalle ihmiselle kautta aikojen. Lapsikin ymmärtää tämän kaiken helposti. Jumala on ihmisen puolella ja ihmistä varten. Meidän ei tarvitse tehdä elämässä mitään erikoista, noudattaa vain Jumalan tahtoa ja hänen opetuksiaan.
Tärkeintä ei ole olla oikeassa. vaan elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jaakobin mukaan ihminen tullaan tuomitsemaan tekojen mukaan. Usko ilman rakkautta on väärin ja puutteellista sekä tyhjää. Usko ja rakkaus, luottamus ja hyvät teot kuuluvat yhteen ja kuuluvat elämään kumpikin. Kaikki on armoa. Kaikki on Jumalan lahjaa uskovalle ihmiselle ja uskova ihminen haluaa aina toimia Jumalan tahdon ja opetusten mukaan. Hyvän tekeminen ei ole syntiä.
Jukka Mikkola, niin minäkin ajattelen.
Kirkko on ominut ylösnousemususkon ja katsoo, ettei kuolleiden ylösnousemusta voi olla olemassa ilman Jeesusta. Tämä ei tietenkään ole totta eikä loogista. Ylösnousemus tai kuoleman voittaminen on mahdollista riippumatta Ristin tapahtumista tai Jeesuksesta. Myös juutalaisuus ja islam tuntevat ylösnousemuksen. Oikea Jumala voi herättää kuolleista kenet haluaa ja milloin haluaa.
Lopun ajat tai viimeinen tuomiopäivä oli kirkon uskon tulkintaa. Sellaista ei tule koskaan oikeasti tapahtumaan. Elämä pääytyy kuolemaan ja sen jälkeen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle oikean Jumalan eteen. Siitä hetkestä alkaa joko ikuinen elämä Taivaassa ja tai Kadotuksessa. Kadotus voi myös merkitä vain olemassa olon päättymistä, jolloin ei-uslovat eivät tule edes tuntemaan lopullista Totuutta.
Juutalaiset eivät tee lähetystyötä, koska heidän mukaansa Jumala voidaan löytää myös muissa uskonnoissa. Juutalaisuudessa on luotu aivan oma tie ei-juutalaisille päästä tuonpuoleisuuteen eli tulevaan elämään Taivaassa.
Keitä ovat nämä vanhurskaat ei-juutalaiset?
Noachides
(tai Nooan jälkeläiset, hepreaksi Bnei Noach) viittaa ei-juutalaisiin henkilöihin, jotka noudattavat juutalaisen perinteen mukaisia seitsemää Nooan lakia. Juutalaisuudessa katsotaan, että nämä lait ovat Jumalan antama yleismaailmallinen moraalikoodi, joka koskee koko ihmiskuntaa Nooan liiton kautta.
Seitsemän Nooan lakia ovat:
Kielto palvoa epäjumalia: Tulee tunnustaa yksi Jumala eikä harjoittaa epäjumalanpalvelusta.
Kielto kiroilla Jumalaa: Jumalan nimeä tai olemusta ei saa häväistä.
Kielto murhata: Ihmiselämän kunnioittaminen ja suojelu.
Kielto syyllistyä seksuaaliseen moraalittomuuteen: Koskee aviorikosta, insestiä ja muita kiellettyjä suhteita.
Kielto varastaa: Toisen omaisuutta on kunnioitettava, eikä saa ryöstää tai huijata.
Kielto syödä elävän eläimen lihaa: Osoittaa kunnioitusta eläinten elämää kohtaan ja kieltää julmuuden niitä kohtaan.
Velvollisuus perustaa oikeusjärjestelmä: Yhteiskunnan tulee luoda oikeudenmukaiset lait ja tuomioistuimet näiden käskyjen noudattamisen valvomiseksi.
Juutalaisen lain mukaan ei-juutalaisen, joka noudattaa näitä lakeja (ja tunnustaa niiden tulevan Jumalalta), katsotaan olevan ”vanhurskas ei-juutalainen” (engl. righteous Gentile), ja hän ansaitsee paikan tulevassa maailmassa. Noachides-liike on nykyään pieni, mutta kasvava uskonnollinen liike, jolla on kannattajia maailmanlaajuisesti.
Lähde: Google AI
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Ristin tapahtumiin ja pääsiäiskertomuksiin liittyyy monia kiistanalaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Juutalaiset eivät voineet tuomita ketään kuolemaan ja jumalanpilkka ei riittänyt kuolemantuomioon roomalaisessa oikeudessa. Millä perusteella Jeesus tuomittiin ristille naulittavaksi? Voiko Jumala tai kirjaimellinen Jumalan Poika kuolla ristillä? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden ihmisen kuolema voi sovittaa muiden ihmisten syntejä. Jokainen on vastuussa omista synneistään. Paavalin teologia on Paavalin yksityisajattelua, ei mitään Jumalan ilmoitusta. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja otti hänet suoraan Taivaaseen. Ristin tapahtumat (ristiinnaulitseminen ja tyhjä hauta) ovat tarpeettomia, mikäli Jeesusta pidetään Jumalan lähettiläänä.
On hyvä huomata, että kukaan Jeesuksen aikana elänyt ei kerro mitään Ristin tapahtumista. Jos Jeesuksen elämän viimeiset vaiheet olisivat olleet oman aikansa mediatapauksia, niistä olisi kirjoitettu sekä juutalaisissa että roomalaisissa asiakirjoissa. Kukaan ei tiedä tarkkaa Jeesuksen kuolinpäivämäärää eikä tyhjän haudan paikkaa. Voisi kuvvitella, että jos kannattajat olisivat pitäneet Jeesusta oikeana Jumalana, hänen hautansa olisi ollut merkittävä pyhiinvaelluspaikka alusta alkaen. Ensimmäiset tarinat on kirjoitettu vasta vuosikymmenten päästä Jeesuksen elämästä. Siksi on mahdollista, että kirkko lisäsi Ristin tapahtumat teologisena tulkintana kristilliseen perimätietoon. Paavali lainasi ajatuksen Jeesuksen uhrikuolemasta ja ylösnousemuksesta antiikin uskonnoista.
”Antiikin uskonnoissa ihmiset nousevat kuolleista ja palaavat elävien kirjoihin. Ajatus ihmisten nousemisesta kuolleista (ylösnousemus) esiintyi useissa muinaisissa uskonnoissa ja mytologioissa, vaikkakin eri muodoissa ja merkityksissä kuin nykyaikaisissa uskonnoissa.
Tässä on joitakin esimerkkejä:
Muinaisen Egyptin uskonto: Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on jumala Osiris. Hänet murhattiin, mutta hänen puolisonsa Isis herätti hänet henkiin tuonpuoleisen hallitsijaksi. Faaraoiden ja muiden egyptiläisten uskottiin voivan saavuttaa kuolemattomuuden ja eräänlaisen ylösnousemuksen tuonpuoleisessa maailmassa, jos hautausrituaalit suoritettiin oikein.
Kreikkalainen mytologia: Kreikkalaisessa mytologiassa ei ollut yleistä uskoa kaikkien ihmisten fyysisestä ylösnousemuksesta, mutta oli kertomuksia yksittäisistä hahmoista, jotka heräsivät kuolleista tai välttyivät pysyvältä kuolemalta. Esimerkiksi jumala Asklepios (lääkintätaidon jumala) pystyi herättämään ihmisiä henkiin, kunnes Zeus surmasi hänet salamalla. Myös Herakles nousi Olympos-vuorelle kuolemansa jälkeen ja saavutti kuolemattomuuden.
Eleusiin mysteerit: Nämä muinaiset kreikkalaiset mysteerikultit keskittyivät Demeterin ja Persefonen myyttiin, jossa Persefone palaa maan pinnalle kuolleista valtakunnasta osan vuotta. Kultin jäsenille luvattiin onnellisempi elämä tuonpuoleisessa, mikä liittyi symbolisesti kuoleman voittamiseen.
Zarathustralaisuus: Muinaisessa Persiassa kehittyneessä zarathustralaisuudessa on selkeä oppi lopullisesta ylösnousemuksesta (frashokereti), jossa kaikkien kuolleiden ruumiit herätetään henkiin viimeisellä tuomiolla. Tällä uskolla oli merkittävä vaikutus myöhempiin uskontokuntiin.
Nämä esimerkit osoittavat, että toivo kuoleman jälkeisestä elämästä tai paluusta elävien kirjoihin oli yleinen teema monissa muinaisissa kulttuureissa.” Lähde: Google AI
Ristin tapahtumat jäävät lopulta kiistanalaisiksi. Kirkko saattoi lisätä Ristin tapahtmat kristilliseen perimätietoon uskon tulkintana. Näin Ristin tapahtumista tuli osa Jeesuksen tarinaa. Koraanin mukaan Jumala pelasti Jeesuksen ristiltä ja otti ylös Taivaaseen.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Olivatko Ristin tapahtumat totta vai tarua? Nämä ovat kiistanalaisia asioita ja raamatuntutkijoiden näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.
Juutalaisten Talmudissa kerrotaan Jeesuksen joutuneen teloitetuksi noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. Wikipedia kertoo lisäksi, että tämä Jeesus oli juutalaisen naisen ja Pantera nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.
”Juutalaisen historioitsijan Josefuksen (Flavius Josephus) käsitys Jeesuksesta on ollut laajan historiallisen ja tieteellisen keskustelun kohteena. Josefuksen omissa aidoissa kirjoituksissa ei todennäköisesti ollut myönteistä, kristillisten oppien mukaista kuvausta Jeesuksesta, vaan hän mainitsi Jeesuksen todennäköisesti maallisempana, viisaana opettajana ja ihmeidentekijänä, joka sai suuren seuraajajoukon.
Kaksi pääkohtaa Josefuksen teoksissa. Jeesus mainitaan Josefuksen pääteoksessa, Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), kahdessa kohdassa:
Testimonium Flavianum (Kirja 18, luku 3, jae 3): Tämä on tunnetuin ja kiistanalaisin kohta. Nykyisissä säilyneissä käsikirjoituksissa kohta kuvaa Jeesusta ”viisaana miehenä, jos häntä saa edes mieheksi kutsua”, ”ihmeellisten tekojen tekijänä”, ”Messiaana” (Kristuksena) ja mainitsee hänen ylösnousemuksensa kolmantena päivänä.
Tutkijoiden konsensus: Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen katkelma on aito, mutta kristityt kopioijat ovat myöhemmin lisänneet tai muokanneet siihen kristinuskon kannalta merkittäviä kohtia (ns. interpolointi), kuten väitteen Jeesuksen messiaanisuudesta ja ylösnousemuksesta. Josephus pysyi juutalaisena koko elämänsä ajan, joten on epätodennäköistä, että hän olisi itse uskonut Jeesuksen olleen Messias.
Alkuperäinen sisältö (tutkijoiden arvio): Alkuperäisessä, neutraalimmassa versiossa Josephus todennäköisesti kuvaili Jeesusta viisaana miehenä ja opettajana, jolla oli laaja seuraajakunta ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen käskystä juutalaisten johtomiesten syytöksestä.
Jaakobia koskeva maininta (Kirja 20, luku 9, jae 1): Tämä lyhyempi maininta on yleisesti hyväksytty aidoksi. Siinä Josephus viittaa ”Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, jota kutsuttiin Kristukseksi” (tai Messiaaksi). Tämä vahvistaa, että Josephus piti Jeesusta historiallisena henkilönä, joka tunnettiin nimellä ”Kristus” (messias), mutta ei välttämättä, että Josephus itse uskoi häneen Messiaana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Josephus tunnusti Jeesuksen historiallisen olemassaolon ja merkityksen aikansa juutalaisessa yhteisössä, mutta hänen oma käsityksensä oli luultavasti neutraali tai varautunut, ei uskonnollisesti tunnustuksellinen. ” Lähde: Google AI
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.
Maan ja Taivaan väliltä, [29.11.2025 10.04]
Kannustan jokaista pitämään kiinni siitä, minkä oikeaksi näkee. Se on minusta myös Jumalan tahto elämässä. Totuuden puolesta ei kenenkään pidä sotia tai vainota muita. Oikea Jumala kyllä huolehtii, että Totuus ja Rakkaus voittavat lopulta ja kaikki saavat tietää, mikä se Totuus oli. Minulle Jeesus on tie, totuus ja elämä. Toisille muut asiat. Matemaattinen totuus on helppo laskea tässä ajassa mutta uskonnolliset totuudet paljastuvat vasta kuoleman jälkeen. Minä olen varautunut erilaisiin vaihtoehtoihin.
Elämässä ei ole tärkeintä olla oikeassa ja suhtautua muiden uskonnolliseen vakaumukseen vähätellen ja ylimielisesti. Oikea Jumala haluaa, että välitämme jokaisesta täällä maapallolla ja arvostamme kaikkia vakaumuksia. Oikea Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen ja saamme silloin kuulla, kuka Jeesus oikein oli. Oikea Jumala on hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, rakastava ja suvaitsevainen. Meidän ihmisten ei tarvitse sotia , vainota ja pilkata ketään Totuuden nimessä. Oikea Jumala huolehtii kyllä siitä, että Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta Taivaassa. Jokainen uskokoon miten haliuaa. Oikea Jumala huolehtii kyllä omistaan ja paljastaa aikanaan kaiken, mitä haluaa.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Olivatko Ristin tapahtumat totta vai tarua? Nämä ovat kiistanalaisia asioita ja raamatuntutkijoiden näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.
Juutalaisten Talmudissa kerrotaan Jeesuksen joutuneen teloitetuksi noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. Wikipedia kertoo lisäksi, että tämä Jeesus oli juutalaisen naisen ja Pantera nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.
”Juutalaisen historioitsijan Josefuksen (Flavius Josephus) käsitys Jeesuksesta on ollut laajan historiallisen ja tieteellisen keskustelun kohteena. Josefuksen omissa aidoissa kirjoituksissa ei todennäköisesti ollut myönteistä, kristillisten oppien mukaista kuvausta Jeesuksesta, vaan hän mainitsi Jeesuksen todennäköisesti maallisempana, viisaana opettajana ja ihmeidentekijänä, joka sai suuren seuraajajoukon.
Kaksi pääkohtaa Josefuksen teoksissa. Jeesus mainitaan Josefuksen pääteoksessa, Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), kahdessa kohdassa:
Testimonium Flavianum (Kirja 18, luku 3, jae 3): Tämä on tunnetuin ja kiistanalaisin kohta. Nykyisissä säilyneissä käsikirjoituksissa kohta kuvaa Jeesusta ”viisaana miehenä, jos häntä saa edes mieheksi kutsua”, ”ihmeellisten tekojen tekijänä”, ”Messiaana” (Kristuksena) ja mainitsee hänen ylösnousemuksensa kolmantena päivänä.
Tutkijoiden konsensus: Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen katkelma on aito, mutta kristityt kopioijat ovat myöhemmin lisänneet tai muokanneet siihen kristinuskon kannalta merkittäviä kohtia (ns. interpolointi), kuten väitteen Jeesuksen messiaanisuudesta ja ylösnousemuksesta. Josephus pysyi juutalaisena koko elämänsä ajan, joten on epätodennäköistä, että hän olisi itse uskonut Jeesuksen olleen Messias.
Alkuperäinen sisältö (tutkijoiden arvio): Alkuperäisessä, neutraalimmassa versiossa Josephus todennäköisesti kuvaili Jeesusta viisaana miehenä ja opettajana, jolla oli laaja seuraajakunta ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen käskystä juutalaisten johtomiesten syytöksestä.
Jaakobia koskeva maininta (Kirja 20, luku 9, jae 1): Tämä lyhyempi maininta on yleisesti hyväksytty aidoksi. Siinä Josephus viittaa ”Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, jota kutsuttiin Kristukseksi” (tai Messiaaksi). Tämä vahvistaa, että Josephus piti Jeesusta historiallisena henkilönä, joka tunnettiin nimellä ”Kristus” (messias), mutta ei välttämättä, että Josephus itse uskoi häneen Messiaana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Josephus tunnusti Jeesuksen historiallisen olemassaolon ja merkityksen aikansa juutalaisessa yhteisössä, mutta hänen oma käsityksensä oli luultavasti neutraali tai varautunut, ei uskonnollisesti tunnustuksellinen. ” Lähde: Google AI
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.
Maan ja Taivaan väliltä, [6.9.2025 22.30]
Jumala ei ollut täydellinen suunnittelija. Moni asia on pahasti pielessä maailmassa. Näemme liikaa sairauksia, vihaa, sortoa, terroria, pommeja, sotia, onnettomuksia ja murhenäytelmiä ympäri maailman. Luojan suunnitelma ei ole kovin kaunis nykyään. Ateisti sanoisi, että Jumala tai Allah on kuollut. Mutta parempaa on luvassa. Tiede kehittyy ja kulttuurit muuttuvat. Paljon menee aikaa asioiden korjaamiseen, mutta uskon, että loppu on onnellinen. Ihminen oppii virheistään. Totuus tuli luoksemme, mutta harva sitä näki ja tajusi. Asiat kirkastuvat pitkän ajan kuluessa ja kehitys etenee. Tulee päivä, jolloin ihmisen ja ihmiskunnan silmät avautuvat ja kohtaamme kaikki kukin vuorollaan totuuden. Se voi olla monille yllätys tai järkytys. Uskon parempaan huomiseen, uskon uuteen tulevaisuuteen ja uuteen elämään. Kaikki on mahdollista, mutta se voi tehdä vähän kipeää, kun ihminen joutuu kohtaamaan tosiasiat ja sen kuuluisan Totuuden viimeistään kuoleman jälkeen.
Maan ja Taivaan väliltä, [29.11.2025 10.04]
Kannustan jokaista pitämään kiinni siitä, minkä oikeaksi näkee. Se on minusta myös Jumalan tahto elämässä. Totuuden puolesta ei kenenkään pidä sotia tai vainota muita. Oikea Jumala kyllä huolehtii, että Totuus ja Rakkaus voittavat lopulta ja kaikki saavat tietää, mikä se Totuus oli. Minulle Jeesus on tie, totuus ja elämä. Toisille muut asiat. Matemaattinen totuus on helppo laskea tässä ajassa mutta uskonnolliset totuudet paljastuvat vasta kuoleman jälkeen. Minä olen varautunut erilaisiin vaihtoehtoihin.
Elämässä ei ole tärkeintä olla oikeassa ja suhtautua muiden uskonnolliseen vakaumukseen vähätellen ja ylimielisesti. Oikea Jumala haluaa, että välitämme jokaisesta täällä maapallolla ja arvostamme kaikkia vakaumuksia. Oikea Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen ja saamme silloin kuulla, kuka Jeesus oikein oli. Oikea Jumala on hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, rakastava ja suvaitsevainen. Meidän ihmisten ei tarvitse sotia , vainota ja pilkata ketään Totuuden nimessä. Oikea Jumala huolehtii kyllä siitä, että Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta Taivaassa. Jokainen uskokoon miten haliuaa. Oikea Jumala huolehtii kyllä omistaan ja paljastaa aikanaan kaiken, mitä haluaa.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Olivatko Ristin tapahtumat totta vai tarua? Nämä ovat kiistanalaisia asioita ja raamatuntutkijoiden näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.
Juutalaisten Talmudissa kerrotaan Jeesuksen joutuneen teloitetuksi noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. Wikipedia kertoo lisäksi, että tämä Jeesus oli juutalaisen naisen ja Pantera nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.
”Juutalaisen historioitsijan Josefuksen (Flavius Josephus) käsitys Jeesuksesta on ollut laajan historiallisen ja tieteellisen keskustelun kohteena. Josefuksen omissa aidoissa kirjoituksissa ei todennäköisesti ollut myönteistä, kristillisten oppien mukaista kuvausta Jeesuksesta, vaan hän mainitsi Jeesuksen todennäköisesti maallisempana, viisaana opettajana ja ihmeidentekijänä, joka sai suuren seuraajajoukon.
Kaksi pääkohtaa Josefuksen teoksissa. Jeesus mainitaan Josefuksen pääteoksessa, Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), kahdessa kohdassa:
Testimonium Flavianum (Kirja 18, luku 3, jae 3): Tämä on tunnetuin ja kiistanalaisin kohta. Nykyisissä säilyneissä käsikirjoituksissa kohta kuvaa Jeesusta ”viisaana miehenä, jos häntä saa edes mieheksi kutsua”, ”ihmeellisten tekojen tekijänä”, ”Messiaana” (Kristuksena) ja mainitsee hänen ylösnousemuksensa kolmantena päivänä.
Tutkijoiden konsensus: Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen katkelma on aito, mutta kristityt kopioijat ovat myöhemmin lisänneet tai muokanneet siihen kristinuskon kannalta merkittäviä kohtia (ns. interpolointi), kuten väitteen Jeesuksen messiaanisuudesta ja ylösnousemuksesta. Josephus pysyi juutalaisena koko elämänsä ajan, joten on epätodennäköistä, että hän olisi itse uskonut Jeesuksen olleen Messias.
Alkuperäinen sisältö (tutkijoiden arvio): Alkuperäisessä, neutraalimmassa versiossa Josephus todennäköisesti kuvaili Jeesusta viisaana miehenä ja opettajana, jolla oli laaja seuraajakunta ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen käskystä juutalaisten johtomiesten syytöksestä.
Jaakobia koskeva maininta (Kirja 20, luku 9, jae 1): Tämä lyhyempi maininta on yleisesti hyväksytty aidoksi. Siinä Josephus viittaa ”Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, jota kutsuttiin Kristukseksi” (tai Messiaaksi). Tämä vahvistaa, että Josephus piti Jeesusta historiallisena henkilönä, joka tunnettiin nimellä ”Kristus” (messias), mutta ei välttämättä, että Josephus itse uskoi häneen Messiaana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Josephus tunnusti Jeesuksen historiallisen olemassaolon ja merkityksen aikansa juutalaisessa yhteisössä, mutta hänen oma käsityksensä oli luultavasti neutraali tai varautunut, ei uskonnollisesti tunnustuksellinen. ” Lähde: Google AI
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.
Maan ja Taivaan väliltä, [6.9.2025 22.30]
Jumala ei ollut täydellinen suunnittelija. Moni asia on pahasti pielessä maailmassa. Näemme liikaa sairauksia, vihaa, sortoa, terroria, pommeja, sotia, onnettomuksia ja murhenäytelmiä ympäri maailman. Luojan suunnitelma ei ole kovin kaunis nykyään. Ateisti sanoisi, että Jumala tai Allah on kuollut. Mutta parempaa on luvassa. Tiede kehittyy ja kulttuurit muuttuvat. Paljon menee aikaa asioiden korjaamiseen, mutta uskon, että loppu on onnellinen. Ihminen oppii virheistään. Totuus tuli luoksemme, mutta harva sitä näki ja tajusi. Asiat kirkastuvat pitkän ajan kuluessa ja kehitys etenee. Tulee päivä, jolloin ihmisen ja ihmiskunnan silmät avautuvat ja kohtaamme kaikki kukin vuorollaan totuuden. Se voi olla monille yllätys tai järkytys. Uskon parempaan huomiseen, uskon uuteen tulevaisuuteen ja uuteen elämään. Kaikki on mahdollista, mutta se voi tehdä vähän kipeää, kun ihminen joutuu kohtaamaan tosiasiat ja sen kuuluisan Totuuden viimeistään kuoleman jälkeen.
Maan ja Taivaan väliltä, [15.10.2025 12.55]
Eksegeetti Wille Riekkisen mukaan kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Jeesus oli alunperin tavallinen ihminen, yksi meistä ja hän toimi Jumalan asialla maailmassa. Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan lähettiläs. Dynamistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hänen sanomansa oli yksinkertainen: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä kuoleman jälkeen ja kehotus rakkauteen maailmassa kaikkia kohtaan.
Jumala on yksi ja hän paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Kirkon pitäisi perua Nikean kirkolliskokouksen päätökset, koska Kolminaisuus on terveen järjen vastainen ja loogisesti mahdoton. Jumala ei voi olla yksi ja kolme yhtä aikaa.
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Ristin tapahtumiin ja pääsiäiskertomuksiin liittyyy monia kiistanalaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Juutalaiset eivät voineet tuomita ketään kuolemaan ja jumalanpilkka ei riittänyt kuolemantuomioon roomalaisessa oikeudessa. Millä perusteella Jeesus tuomittiin ristille naulittavaksi? Voiko Jumala tai kirjaimellinen Jumalan Poika kuolla ristillä? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden ihmisen kuolema voi sovittaa muiden ihmisten syntejä. Jokainen on vastuussa omista synneistään. Paavalin teologia on Paavalin yksityisajattelua, ei mitään Jumalan ilmoitusta. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja otti hänet suoraan Taivaaseen. Ristin tapahtumat (ristiinnaulitseminen ja tyhjä hauta) ovat tarpeettomia, mikäli Jeesusta pidetään Jumalan lähettiläänä.
Maan ja Taivaan väliltä, [29.11.2025 10.04]
Kannustan jokaista pitämään kiinni siitä, minkä oikeaksi näkee. Se on minusta myös Jumalan tahto elämässä. Totuuden puolesta ei kenenkään pidä sotia tai vainota muita. Oikea Jumala kyllä huolehtii, että Totuus ja Rakkaus voittavat lopulta ja kaikki saavat tietää, mikä se Totuus oli. Minulle Jeesus on tie, totuus ja elämä. Toisille muut asiat. Matemaattinen totuus on helppo laskea tässä ajassa mutta uskonnolliset totuudet paljastuvat vasta kuoleman jälkeen. Minä olen varautunut erilaisiin vaihtoehtoihin.
Elämässä ei ole tärkeintä olla oikeassa ja suhtautua muiden uskonnolliseen vakaumukseen vähätellen ja ylimielisesti. Oikea Jumala haluaa, että välitämme jokaisesta täällä maapallolla ja arvostamme kaikkia vakaumuksia. Oikea Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen ja saamme silloin kuulla, kuka Jeesus oikein oli. Oikea Jumala on hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, rakastava ja suvaitsevainen. Meidän ihmisten ei tarvitse sotia , vainota ja pilkata ketään Totuuden nimessä. Oikea Jumala huolehtii kyllä siitä, että Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta Taivaassa. Jokainen uskokoon miten haliuaa. Oikea Jumala huolehtii kyllä omistaan ja paljastaa aikanaan kaiken, mitä haluaa.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Olivatko Ristin tapahtumat totta vai tarua? Nämä ovat kiistanalaisia asioita ja raamatuntutkijoiden näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.
Juutalaisten Talmudissa kerrotaan Jeesuksen joutuneen teloitetuksi noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. Wikipedia kertoo lisäksi, että tämä Jeesus oli juutalaisen naisen ja Pantera nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.
”Juutalaisen historioitsijan Josefuksen (Flavius Josephus) käsitys Jeesuksesta on ollut laajan historiallisen ja tieteellisen keskustelun kohteena. Josefuksen omissa aidoissa kirjoituksissa ei todennäköisesti ollut myönteistä, kristillisten oppien mukaista kuvausta Jeesuksesta, vaan hän mainitsi Jeesuksen todennäköisesti maallisempana, viisaana opettajana ja ihmeidentekijänä, joka sai suuren seuraajajoukon.
Kaksi pääkohtaa Josefuksen teoksissa. Jeesus mainitaan Josefuksen pääteoksessa, Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), kahdessa kohdassa:
Testimonium Flavianum (Kirja 18, luku 3, jae 3): Tämä on tunnetuin ja kiistanalaisin kohta. Nykyisissä säilyneissä käsikirjoituksissa kohta kuvaa Jeesusta ”viisaana miehenä, jos häntä saa edes mieheksi kutsua”, ”ihmeellisten tekojen tekijänä”, ”Messiaana” (Kristuksena) ja mainitsee hänen ylösnousemuksensa kolmantena päivänä.
Tutkijoiden konsensus: Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen katkelma on aito, mutta kristityt kopioijat ovat myöhemmin lisänneet tai muokanneet siihen kristinuskon kannalta merkittäviä kohtia (ns. interpolointi), kuten väitteen Jeesuksen messiaanisuudesta ja ylösnousemuksesta. Josephus pysyi juutalaisena koko elämänsä ajan, joten on epätodennäköistä, että hän olisi itse uskonut Jeesuksen olleen Messias.
Alkuperäinen sisältö (tutkijoiden arvio): Alkuperäisessä, neutraalimmassa versiossa Josephus todennäköisesti kuvaili Jeesusta viisaana miehenä ja opettajana, jolla oli laaja seuraajakunta ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen käskystä juutalaisten johtomiesten syytöksestä.
Jaakobia koskeva maininta (Kirja 20, luku 9, jae 1): Tämä lyhyempi maininta on yleisesti hyväksytty aidoksi. Siinä Josephus viittaa ”Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, jota kutsuttiin Kristukseksi” (tai Messiaaksi). Tämä vahvistaa, että Josephus piti Jeesusta historiallisena henkilönä, joka tunnettiin nimellä ”Kristus” (messias), mutta ei välttämättä, että Josephus itse uskoi häneen Messiaana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Josephus tunnusti Jeesuksen historiallisen olemassaolon ja merkityksen aikansa juutalaisessa yhteisössä, mutta hänen oma käsityksensä oli luultavasti neutraali tai varautunut, ei uskonnollisesti tunnustuksellinen. ” Lähde: Google AI
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Maan ja Taivaan väliltä, [30.11.2025 19.05]
Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.
Uuden Liiton sanoma on Jeesus, syntien sovitus, joka on Jumalan työ ihmisen hyväksi. Ihmisen ”työ” on hyväksyä, haluta vastaanottaa se.
On kysymys parannussaarnasta, minkä saarnaamisesta Jeesus antoi esimerkin, Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.
Myös Johannes Kastajan sanoma ja tehtävä oli sama.
On kysymys pelastautumisesta ikuisesta kadotuksesta. Tämän pelastuksen sisällä ovat vastasyntyneet, lapset, niin kauan kuin he käsittävät, tulevat tietämään, miksi helvettiin joudutaan.
Tiedostin kyllä, että kirjoitukseni voidaan tulkita monella tavalla, ”kehumiseksi” tai moderniksi toisaalta-toisaalta -höttöilyksi.
Mun pääpointtini oli nostaa esille Heikki Räisäsen ”radikaalidemokraattiselta” (a la Chantal Mouffe ym.) vahvasti vaikuttava ajattelu, johon olen viime vuosina tustunut. Mitään muuta tapaa suhtautua yhteiskuntaan tai poliittistuneeseen kirkkoonkaan ei minusta ole. Pakotettu yksimielisyys ei ole yksimielisyyttä: jäljelle jää vain mielipiteiden – ja uskonnäkemysten – moninaisuus ja erimielisyyden hyväksyminen kaikissa organisaatioissa, joissa demokraattista päätöksentekoa ja poliittisuutta korostetaan, joho joukkoon useimmat uuden ajan protestanttiset, etenkin luterilaiset kirkot näyttävät liittyneen.
Jutussani halusin nostaa siis esiin vähän pimennossa olleen puolen Räisäsestä: hän tuntui olevan varsinkin viimeisinä aikoinaan liberaali joka suuntaan, joka ei tietysti miellytä kaikkia kirkon aktiivisia uudistajia. Hän toi viittaamissani haastatteluissa ja vuoden 2004 synodaalikokouksessa tutkijanauktoriteetillään esiin sen, että esim. puhe helvetistä sellaisena kuin Raamattuun on siitä kirjoitettu ja kuten siitä mm. herätysliikkeissä taivaan vastakkaisena paikkana on varoitettu, on todellakin Uuden testamentin kirjaimen ja hengen mukaista.
Samoin Räisänen korostaa viittaamissani teksteissä Uuden testamentin yksiselitteisen kielteistä kantaa homoseksuaalisiin valintoihin: valintoja erilaisten taipumusten mukaan suuntautuminen kuitenkin viime kädessä ovat, eikä Raamattu lupaa kenellekään kiusauksista ja rististä vapaata elämää maan päällä.
Vuosituhannen alusta mm. näitä keskusteluja seuranneena olen useampaankin kertaan kuulllut ja lukenut homoaktivistien puhuvan tyyliin, että Raamatun kirjoittajat eivät tunnistaneet modernia näkemystä ”vastuullisista homoseksuaalisista rakkaussuhteista”. Tästä syystä ne pitäisi heidän mielestään hyväksyä, näin Räisänenkin toisaalta sanoo. Hän halusi kuitenkin torjua näkemyksen Uuden testamentin tältä osin kriittisen kohtien joustavuudesta tai tulkittavuudesta aktivistien toivomalla tavalla selvin sanoin. Räisänen hyväksyisi modernit suhteet inhimillistä syistä, teksteistä ne eivät saa tukea.
Raamatun sanaa ei siis Räisästä lukien tulkita niin että vanhat kuvat mm. helvetin vaivoista ja homoseksuaalisten valintojen torjunnasta voitaisiin ohittaa kehittyneen teologisen ja muun tutkimuksen valossa. Samalla hän torjuu opetuksen muuttumattomasta uskosta ja muutettavissa olevasta etiikasta. Ne ovat samalla viivalla. Hänen todistuksensa meneekin tässä kohtaa yltiöradikaaliksi: myös uskomme aivan kaikista perusprinsiipeistä, jotka luetaan joka sunnuntaisin uskontunnustuksissa, pitää voida keskustella.
Kirkkopoliittisesti toivoa antavasti, jos häntä vain vielä kuullaan, Räisänen ihan viime töikseen korostaa, että kirkossa tulee olla tilaa keskustella ja olla eri mieltä. Tämän päivän kirkkokansa saa olla erimielinen kaikista asioista, kuten alkukirkkokin. Tällä perusteella rohkenen ajatella, että pohjimmiltaan tutkija Räisänen oli valmis antamaan kirkossa tilan myös konservatiiveille (liian värittynyt termi kirkkoon tuotuna) siinä kuin ääriliberaaleillekin, paljon enemmän tilaa kun moni muu tutkija, julkkispapit – ja kirkollisen median vallankäyttäjät.
Heikki Räisänen pakottaa populäärien lähteiden valossa meidät, joidenkin mielestä varmaan ärsyttävän suorasukaisesti, tekemän tahdon ja uskon valintoja. Emme voi ottaa suojaksemme erilaisia Raamatun ”tulkintakaapuja.” Haluammeko pitää kiinni siitä mitä on kirjoitettu vai haluammeko seurata ajan virtauksia ”inhimillisyyden nimissä”. Valinta jää meille. Raamattu on Heikki Räisäsen mukaan ehdoton. Tämä oli mielestäni katsaukseni pointti.
Jouko, pitääkö sinun mielestäsi uskontunnustukset kyseenalaistaa? Lutherin mukaan, se mitä Jumala ensin sanoo, sen me uskomme ja sanomme perässä. Räisänen ei katsonut voivansa uskoa ainakaan kaikkia uskonkohtia niissä. Teemu Kakkuri joskus vitsaili sellaisista teologeista, jotka uskovat Apostolisesta uskontunnustuksesta ainoastaan kohdan ”kuoli ja haudattiin”. Räisänen kyllä teologisessa kuului niihin, jotka veivät pois monelta teologian opiskelijalta yksinkertaisen lapsenuskon.
Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista. Siitä, kuinka iso kirjo erilaisia uskomuksia alkukirkkoon mahtui ja kuinka sitovaa Raamatun opetus meidän osaltamme on, voidaan toki olla eri mieltä. Kuten siitäkin, onko Uuteen testamenttiin pitäytyminen vastoin oman aikamme ajatuksia ”inhimillisyyden” vastakohta. Tokikaan Raamattua ei koskaan saa käyttää lyömäaseena tai vallan väärinkäytön välineenä.
Mikan pohdinta koskee erittäin tärkeitä asioita. Itse sain väsyksiin asti kuulla väitteen, että yliopistollinen tutkimus ei voi sanella kirkolle, mitä johtopäätöksiä sen tulisi tehdä tai uskoa. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että väite ei kyllä käytännössä pidä paikkaansa. Eihän papisto tyhmää ole: jos opiskelijoille opetetaan, että Raamattu on ”kiviraunio”, varhaisen kirkon eksegetiikka ”fundamentalistista” ja uskontunnustuksen uskonkohdat eivät pidä paikkaansa niin kyllä se välitetään eteenpäin myös seurakuntalaisille.
Marko S.,
”että yliopistollinen tutkimus ei voi sanella kirkolle. ..Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että väite ei kyllä käytännössä pidä paikkaansa”.
Olen kanssasi samaa mieltä, mitä yliopistolliseen saneluun tulee.
Mutta Tiililä ehdotti kirkon uskoontulleitten jäsenten Seurakuntaa, johon Jumala liittää, jotka saavat pelastuksen, Apt. 2:47:
kyrios prostithēmi ho ekklēsia kata hēmera sōzō
Vaikka sitten Apostolien tekojen toisen luvun, on hyvät ja tarkat ohjeet annettu uskovien Seurakunnalle/ek-kleisa, niin paikallisseurakunnakin jäseyys kulkee sydämeltä sydämelle ja erottuvat sekalaisessa seurakunnassakin aina yksi kerrallaan ja sitten heidän yhteytensä kerrallaan.
Koskaan ei ole ollut olemassa seurakuntaa, jossa kaikki olisivat uskovaisia. Jokaisessa seurakunnassa on teeskentelijöitä, lain orjia ja lain hylkääjiä ym. epäuskoisia. ”Sillä ei ole niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” (1. Sam. 16:7).
Mika,
Uskovien paikallisseurakunta on perustettu apostolien ja profeettojen laskemalle perustukselle.
”.. jossa kaikki olisivat uskovaisia”. Paikalliseen ek-klesian:kin puitteissa Jumala Jumala liittää niitä, jotka ovat tulleet uskoon, kuten edellä viittasin Apt. 2:
47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
Eli olivat tulleet uskoon.
On totta, että jo Alkuseurakunnassa, jo sen ensimmäisillä ”metreillä” oli niitä, jotka eivät olleet tulleet uskoon. Tästä esimerkkinä Ananias ja Safiira, jotka olivat liittyneet seurakunnalliseen yhteyteen. Apt. 5:
1 Mutta ERÄS MIES nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,..
Raamatun tekstissä ei kutsuttu uskoviksi tai opetuslapsiksi ennenkuin Jumala oli uudestisynnyttänyt Henkensä kautta ihmisen, esimerkkinä mm. Simon, Apt. 8:9, Cornelius Apt. 10:1. Niin tässäkin muoto on ”eräs mies”.
Ananiaksen ja Safiiran tapaus tuli yleiseen tietoon ja suuri pelko valtasi ne, jotka tämän kuulivat, 13 ”Eikä muista kukaan uskaltanut heihin LIITTYÄ mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.
Tämä sama ”sääntö” on ollut aina voimassa Seurakunnassa, vt. Ps. 1:5 ”Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.”
Kaikki eivät kaadu kuolleina maahan, mutta eivät kestä tässä yhteydessä.
Vaikuttaa niinkuin olisit sekoittanut seurakunnat, joihin kuuluu vain siihen liitettyjä ja ne Seurakunnat, joihin Jumala liittää vanhurskautetut, joiden liha ei voi vanhurskautua.
Kirkkoon liitytään, mutta Jumalan Seurakuntaan Jumala synnyttää, sen ihmeen vastaanottaneet.
Tätäkin tapahtuu jokaisessa seurakunnassa:
1.Timoteuksen kirje:
4:1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat (alkukielen mukaan jotkut) luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.
2.Timoteuksen kirje:
4:10 Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.
Mika,
Copypastauksesi Raamatusta kertoo, että uskoon tullaan ja uskossa ollaan ja uskosta luovutaan vapaaehtoisesti. Muuten en näe näiden kohtien niveltyvän Raamatulliseen käsitykseen Seurakunnasta. Jumalan Seurakunta, joka on ja joka edustaa ulkopuolisille pyhien yhteisöä, siis maailman pellossa kasvavia, muttei silti maailmasta kasvavaa Oikeata Vehnää.
Niin Jeesus seitsemälle seurakunnalle, kuin Paavali mm. Korinton seurakunnalle muistuttaa ja painottaa pyhityksestä, eli erottautumisesta tästä maailmasta, eli tekemään parannus lankeamisista. Siis jo ensimmäisessä paikallisessa uskovien Seurakunnassa oli kaksi ihmistä, Ananias ja Safiira, jotka valehtelivat Jumalalle ja uskovien yhteisölle.
Kyllä on paljon maailmanlaajuisesti Seurakuntia, joiden oppi on Raamattu eikä sakramentillista, jumalattomana pelastautumista opeteta. Toteutuksissa ollaan puutteellisia jo Alkuseurakunnasta lähtien, mutta sen opinmuoto oli täydellinen, johon uskoontulleet johdatetaan.
Alkuseurakunnassa oli tällaistakin riitelyä:
Apostolien teot:
6:1 Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.
Paavali ja Barnabaskin riitelivät:
Apostolien teot:
15:36 Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: ”Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on”.
15:37 Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.
15:38 Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.
15:39 Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon
Mika,
Kommenttini kahteen riitelyiden paljastuksiin seurakunnissa, joihin vain Jumala liitti niitä jotka tulivat uskoon, on tarkoituksellisesti sarkastisesti kyseenalaistava:
Hellenistien nurina kerrotaan osoituksena, että ihmiset tuntevat vastuuta ensikädessä omaisistaan, mikä pyhien yhteydessä ei ole perusta kenelle annetaan. Syrjintä ei ole tyypillistä uskovien yhteydessä. Oma väki on ensimmäiseksi mielessä. Asian esilleotto korjaa asiaa.
Mka,
Tässä kohdassa Markuksen aikaisempi haluttomuus yhteistyöhön oli Paavalin vastustuksen syy. Myös Markuksen sukulaisuus Barnabbaalle oli syy, eli silloin niinkuin tänäänkin pomon pojan vimma itse asiaan voi olla hieman pienempää. Sitten myöhemmin Markuksen suhde Paavaliin ja hyödyllisyys muuttui merkitykselliseksi. Tästä mainintoja ainakin Kol. 4:10.
”Riidat” pakallisseurakunnassa on sitä, miten ihmisyys, vaikkei uskoontullut Henki heissä, ”hoitaa” asioita. Siksi liha on alistettava Hengelle kuuliaiseksi, kuoletettava.
Uskontunnustukset sanoittavat mun mielestäni kristillisen uskon fundamentit niin tiiviisti kuin se on mahdollista. Uskossa niihin avautuu ja myös toteutuu kristillisyyden syvin olemus. Usko motivoi hyviin tekoihin. Joidenkin mielestä pelkkä ”rakkaus” riittää. Rakkauden taas jokainen luonnollisesti käsittää käytännön tasolla aika laillakin eri tavoin.
Kulttuurikristitty ei osaa erota kirkosta vaikka sisältö on jäänyt vieraaksi. ”Olen enemmän kristty kuin muslimi” Räisänen totesi mielestäni rehellisesti määritellen siten kulttuurikristillisyytensä. Liberaali kristitty haluaa muokata kirkon uskon varmaankin länsimaisittain tähän aikaan sopivaksi, koska tieteen avulla tiedämme enemmän kuin 2000 vuotta sitten. Toisille kristillisyys on lähtökohtaisesti ”hyvän tekemistä” eikä itse ikuisuuskysymyksiin ole syytä käyttää kovin paljon aikaa.
Kirkon jäseninä ollaan siis kovin monilla perusteilla. Tätä Heikki Räisänen yritti kai loppumetreillään sanoa kehottaen kaikkia osapuolia arvostamaan tai edes sietämään toisiaan vaikka he ovat näinkin perusasiassa (mitä on tosi kristillisyys) hyvin eri mieltä.
Kristityllä ja seurakunnalla on kaksi ; on oppi ja on elämä . Ilman elämää seurakunnan yhteydessä ei mielestäni voi sisäistää Raamatun totuuksia vaikka lukisi kuinka . Se tien kulkeminen ja ristinkantaminen kirkastaa uskon olemuksen ja totuuden joka on vai tarjolla elämän kautta . Oppi on varmasti kirjattu tarkasti ja sitä tulee elää todeksi .Jos ihminen ei elä kristillisyyttä seurakunnan kautta niin hän luultavasti soveltaa oppia siihen elämään jota elää ja näkee ympärillä . On piispakunnassakin ollut henkilöitä joiden käsitykset tiettyihin asioihin ovat muuttuneet ihan lähipiirin elämän kautta .
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Heikki Räisänen on ollut runsaasti erilaisia mielipiteitä herättänyt teologi. Tässä tuli mukavasti uusia näkökulmia, ainakin tällaiselle ei-teologille.
Tässä vaan miettii mitä ihmettä tarvitaan ”oikeaa oppia”, siis eikö Jeesuksen seuraaminen ole Hänen sanojensa kuulemisen kautta niiden mukaan elämistä?
Siis miettikää nyt kun joku porukka väittää ettei voi pelastua jos ei USKO niinkuin joku onn kirjoittanut (vrt luterilsisia uskontunnustuksia).
Uskovalla on Jumalan rakkaus sydämessään, siis vanhan sydämen on Jeesus parantanut, kun tämä tapahtuu niin ei siinä oikeita oppeja kysytä vaan silloin alkaa tämän Jumalan rakkauden kautta mielen muutos jossa lihan mieli muuttuu Hengen vaikkuttamaksi Jeesuksen sanan mukaiseksi!
Ei Jeesus sano että oikeasta opista Hänen opetuslapsensa tunnistetaan vaan keskinäisestä rakkaudesta!
2.Johanneksen kirje:
1:9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
Johanneksen evankeliumi:
7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Mika Rantanen siis mistä tunnistat Jeesuksen opetuslapset, teoista vaiko opista?
Molemmista.
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta! Arkkiliberaali Räisänen haastaa edelleen – toisin kuin yleensä kuvitellaan – erityisesti kirkon liberaalit, ei niinkään konservatiiveja, joihin välit olivat selvät. Räisäsen muistelmat muuten ovat erinomaiset.
Kiitokset mielenkiintoisesta tekstistä! Se kuvaa Heikki Räisästä monelta kantilta. Kari-Matin kanssa samaa mieltä Räisäsen muistelmien erinomaisuudesta.