Politiikka on yhteisten, ajallisten asioitten hoitoa, kansan. toisten ihmisten palvelemista.
Politiikan harjoittamiseen ei juuri koskaan kuulu järkipuhe, vaan yksipuolinen järjettömyys. Eli minä itse, ensin yksilönä ja sitten samalla tavalla suuntautuneena kansakuntana.
Seuraan poliittisia asioita Suomessa ja maailmalla. Ihminen on omassa olemisessaan eläimen kaltainen, Saarn. 3:
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
Varmin tapa uskovalle päästä taivaaseen on olla tekemättä pahalle vastarintaa ja varmin tapa antaa jumalattomalle tilaisuus tehdä parannus on olla tappamatta häntä. Siksi halusin käydä armeijan aseettomana.
Kävin armeijan asellisena. Tappaminen on suuri kärsimys sille, joka sen joutuu tekemään. En pitänyt uskovaisuuteni tähden oikeutenani kieltäytyä tästä kärsimyksestä.
Pekka,
Olit siis silloin uskossa, eli 19-20-vuotiaana.
Jotkut uskovaiset ystäväni ovat käyneet armeijan aseellisena, eli se ei ollut veljesyhteyden luovuttamaton opetus. Syy kuitenkin oli se, että jotkut, kaksi, ystävääni oli juuri hyväksytty lääketiedettä opiskelemaan. Mm. Timo sanoi, että tulen sotatilanteessa toimimaan lääkärinä. Jotkut katsoivat, että rauhanajan aseellinen palvelus ei riko kuudetta käskyä. Muitakin syitä otttaa ase silloin oli ja yksi syy usein oli ettei kysymykseen oltu paneuduttu.
Itse todella tunsin silloin ja etenkin nyt tänään, että uskovia on niin vähän, että heidän hyödyntäminen on merkityksellisempää tehtävissä pois tappamasta.
Reijo M,
Jos Suomen miehet 1939-1944 olisivat toimineet kuten sinä, et luultavasti olisi olemassa. Suomalaiset olisi pääosin raahattu Siperiaan ja tapettu.
Venäläiset nimittäin vihaavat suomalaisia eniten kaikista kansoista. Tämän osoittivat jo 1930-luvun vainot Neuvostoliitossa, jossa suomalaisia tapettiin suhteessa eniten kaikista etnisistä ryhmistä.
Jari,
Kaikki totta, mitä sanot ja linjautuu blogini loppuun, ” Varmin tapa uskovalle päästä taivaaseen on olla tekemättä pahalle vastarintaa ja varmin tapa antaa jumalattomalle tilaisuus tehdä parannus on olla tappamatta häntä. Siksi halusin käydä armeijan aseettomana.”
Puhun vain uskovista ei jumalattomista, niinkuin teki Paavalikin opettaessaan. 1.Kor 5. luvun loppuosa selkeyttää, keille Jeesuksen opit on kohdistettu. Lk. 13, jakeet 23 ja 24, Jeesus tähtää kahteen asiaan, heitä on vähän jotka pääsevat Jumalan Valtakuntaan ja niitä on paljon jotka koettavat päästä sinne sisälle.
Lyhyt kertomus isästäni: Isäni meni armeijaan 1933, Lappeenrantaan, ratsuväkeen. Hän oli jonkinverran uskonnollinen ja kallisteli muromaalaisuuteen. Armeijan ja AU-koulun hän suoritti kultamerkeillä, ratsastuksessa, miekan käytössä ja ampumisessa. 1935/36 hän tuli elävään uskoon helluntaiystävissä. Kun alkoi talvisota isäni ilmoitti, ettei ota asetta, muttaei kieltäydy rintamalle menosta. Isäni vietiin kuulusteluun jonka päätteeksi hänet uhattiin viedä ammuttavaksi. Ennen pyssyjen piippujen eteen vientiä silloinen sotilaspappi Aarre Lauha esti sen. Heidän ystävyytensä oli alkanut armeija aikana ja Lauha oli todennut isäni uskoontulemisen. – Eihän ketään ammuttu aseista kieltäytymisen vuoksi, vaikka laki olisi sen sallinut, mutta siitä ei ollut etukäteen tietoa ja uhka oli aito, laillinen. Isäni palveli eturintamssa ja oli vartiossa puupyssyn kanssa. Jatkosodassa hänelle annettiin tehtäviä taisteluissa ja sitten sodan lopulla Tampella, Inkeroisten tehdas kutsui hänet hoitamaan tehtävää, johon ei oltu saatu osaajaa.
Isäni kertomus ei ole ainoa, vaan yleensä uskoontulleet, etenkin helluntalaiset kävivät läpi koetuksen eri muodoissa.
Kun itse menin armeijaan, niin jo kutsunnoissa ilmoitin aseettomuuteni ja palvelin Oulun Hiukkavaarassa 1965-66. Palvelin lähettinä neljä kuukautta yliaikaa. Prikaatin komentajana oli Björn Kontiopää, joka hieman ennenaikojaan jäi eläkkeelle tai lopetti armeijassa 1967 vuoden viimeisinä päivinä. Siis minä palvelin asettomuudesta johtuen yliaikaa ja Kontiopää lopetti ennen aikojaan. Kontiopää piti kesäkuusn 4. päivä 1966 puheen, joka ainakin minua sykähdytti ja myös ehkä sotaisia inhimillisiä periaatteita. Hän sanoi, vapaasti muistellen: ”Suomen sotilaalle suuri kunnia ja arvostus kestävyydestä ja kärsimyksistä. Meidän vapautemme on kuitenkin Kaikkivaltiaan Jumalan armoa ja ansiota.”
Uskovina meidän taistelumme ei ole verta ja lihaa vastaan, vt. Ef. 6:12 ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”.
”Politiikan harjoittamiseen ei juuri koskaan kuulu järkipuhe”. Aikamoiset madonluvut suurelle joukolle suomalalsia päättäjiä pitkältä aikaväliltä. Jos kristityt eivät osallistu politiikkaan ja maanpuolustukseen demokraattisessa yhteiskunnassa se tarkoittaa vastuun pakoilua.
Marko,
Lievennän sanomaani, vaikka jo laitoinkin , ”.. ei juuri koskaan kuulu järkipuhe”. Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista toisten hyväksi. Sen järjettömyys tulee esille ihmisen syntymävaivasta, itsekkyydestä. Parhaimmillaankin ihmisen motiivi on itsekkyys, jopa vaimoaan rakastaessaan. Minun rakkauteni vaimoani kohtaan on johtanut usein rukoukseen Jumalalle, koska itsekkyyteni on tullut ilmeiseksi jopa minulle itselleni. Jumala on kuullut anomiseni vuodesta 1971 lähtien, vaikka minun puoleltani toteutuksessa on ollut puutteita.
Politiikan järjettömyys on kuitenkin päällä koko ajan, eli mikään vastakkaisen mielipideryhmän ohjelma, ehdotus ei ole hyvä ja sitä pitää vastustaa.
Kristityt- otsikkoa olen paljon kritisoinnut. Eli vielä kerran: alkuperäinen sana ”Christianos” on kreikkaa ja tarkoittaa Jesuksen Kristuksen opetuslasta, Hänen seuraajaa, opissa ja elämässä uskovia. Näitä Jeesus sanoi olevan vain harva. Kuitenkin ikuisuuden portilla on paljon sisälle pyrkiviä, joista Jeesus sanoo, ”en tunne teitä”.
Jumala on asentanut ihmiseen tajun oikeasta ja väärästä. Tätä kutsutaan myös omatunnoksi. Se on kaikissa ihmisissä, niissäkin, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta.
Kerroin edellä isästäni, joka isänmaallisuudestaan huolimatta ikäänkuin antautui kuolemanvaaraan eikä halunnut muita siihen altistaa eli lähettää helvettiin. Hän ja monet tapaukset, minä mukaanlukien, ikäänkuin näimme ”Kristuksen häpeän” suuremmaksi kunniaksi kuin sankarivainajuus ase kädessä.
Kyllä politiikkaa voidaan tehdä niin järki,- kuin tunne- ja toiveajattelulähtoöisesti.
Politiikassa tulisi pyrkiä tekemään hyvää ja vastustamaan pahaa; ja mistä se ”hyvän” suunta sitten otetaan? Aidosti hyvään jossain merkityksessä moni politiikassa varmastikin pyrkii – mutta ”politiikan hyvä” ei ole aina ”kristillisesti hyvää”, jos sitä tehdään ei-kristillisistä lähtökohdista.
Ei hyvän tekeminen ja pahan vastustaminen pekästään ”hengellistä” työtä ole (”Rukoile ja tee työtä” -ajattelu lienee edelleen ajankohtaista. Politiikassakin.)
Sotaan osallistuminen on oma kysymyksensä, ja minä ymmärrän ns. kumpaakin näkökantaa – mutta en ole siinä merkityksessä idealisti, että pitäisin puolustautumista tai pahan konkreettista vastustamista itsessään epäkrististillisenä tai epäraamatullisena. Heikkojen puolustaminen kuuluu kristitylle, knakreettisestikin.
Vuorisaarnan ”yltiökirjaimellisessa” soveltamisessa meistä itse kunkin kai kuuluisi olla kädetön, jalaton, suuton, silmätön jne. Ainakin minua ne joskus vetävät väärään suuntaan – kuten aivonikin. En ole niitä kuitenkaan vielä irti repinyt, enkä aiokaan.
Meidän kritittyjen tulee tehdä muutakin kuin toivoa taivaaseen pääsyä – siitäkin ajattelusta (tai yrittämisestä) tulee kovin helposti itsekkyyttä, siis syntiä suorastaan.
En ymmärrä, miksi politiikka jätettäisiin niille, joiden lähtökohta on ei-kristillinen. Toki kristittykin voi sortua omien etujensa ajajaksi, synti vanii meitäkin. Emmehän me jätä (?) lastemme kasvatustakaan vain niiden harteille, joilla on aivan erilaiset arvot kuin itsellämme. Toki on niinkin, että kun jätämme yhteiskunnalliset tehtävät ei-kristityille, meille tulee helpommaksi päivitellä ja kauhistella – ”noita toisia” – siitä, kuinka epäraamatulliseksi maailmamme muuttuu. Samalla voimme kuvitella ja jopa itsellemme uskotella, että ”me emme tekisi noin” (jos siis tekisimme ylipäänsä mitään). Fariusealaista asennettä tuokin?
Kalevi Lehtinen kertoi joskus miehestä, joka kärsi jatkuvasta varastamisen tarpeesta. Hän oli iskenyt kätensä poikki. Mutta sekään ei ollut vienyt varastamisen halua pois…
Marko,
Tuollaisen kertomuksen todenperäisyyttä sopii epäillä, vaikka periaatteellisella tasolla juttu on näin.
Jollen ihan väärin muista, viittaa Eusebiuskin joihinkin varhaiskirkon ”ääritulkitsijoihin”, jotka ovat mahdollisesti jotain tämänkaltaista tehneet. Totta vai ei, ken tietää.
Eilen näin konkreettisen esimerkin politiikan järkevyydestä. Esityksessä oli kaksi lasipurnukkaa. Toinen täynnä golfpalloja ja toinen tyhjä. Täysinäinen kuvasi valtionvelan määrää ja tyhjä tulevia vuosia. Sinne siirtyi yksi pallo kerrallaan. kukin niistä kuvasi komea miljariaeuroa. Niinpä jos vuosittain tyhjään purkkiin voisi siirtää yhden pallon kerraalaan. Eli maksaa valtion velkaamme 3:lla miljardilla joka vuosi. Näin toimien jo viidenkymmen vuoden kuluttua pääsisimme samalle tasolle valtionvelassa, joka Tanskalla nyt on.
Se että olemme maailman onnellisin kansa perustuu täysin tuohon raskaaseen velkataakkaamme. Se on todella järjetön. Olemme pitkään eläneet yli varjojemme. Puoluepolitiikka on siihen pakottanut. Kansalle on annettu lupauksia sinne ja tänne ja kasvatettu niin suuri velkataakka, että emme sitä kykene maksamaan. Nyt asiaan on herätty
ja kansa on katkerana leikkauksista, joita täytyy tehdä vielä paljon. Jokainen puolue, joka niitä ajaa joutuu tietysti kärsimään ja menettää äänestäjiään ja vaikutusvaltaansa.
Tuossa mielessä puoluepolitiikka katsoo oman puolueen etua ja jättää yhteisten asioiden hyvän hoitamisen tekemättä.
”.. ja kansa on katkerana leikkauksista, joita täytyy tehdä vielä paljon. Jokainen puolue, joka niitä ajaa joutuu tietysti kärsimään ja menettää äänestäjiään ja vaikutusvaltaansa.”
Tässä yhteydessä Riikka Purran arvostus, ellei ihailu on paikallaan. Hän on osoittanut, että asia ja totuus ei hurmaa, mutta on kohdattava puoluerajoista huolimatta.
Pekka P. Siksi minua itseäni viehättääkin jossakin määrin fasistisen Italian korporatismi puoluevallan vastaisena hallintomallina. Fasismissa vain oli paljon muuta, joka ei oikein miellytä, kuten poliittisten vastustajien ja heikompien väkivaltainen alistaminen ja johtaja-aate.
Puolueet ovat nykydemokratiassa välttämättömiä. Puoluemuodostus alkoi Suomessa ehkä 170 vuotta sitten. Katteettomat lupaukset ovat paljon uudempi ilmiö Kekkosen kauden lihavilta vuosilta.
On jotenkin ironista, että olemme saaneet maineen maailman onnellisemmasta kansasta. Vain sen tähden että olemme päässeet syömään kuormasta.