Hyvin harvoin Ruotsista tulee mitään järkevää turvallisuuspolitiikan alalta. Nyt tuli. Dagens Nyheter sanomalehti pohtii pääkirjoituksessaan Pohjoismaista ydinpelotetta. Artikkelia lainasi Iltalehti.
Ruotsalaiset ovat tajunneet, että USA on täysin epäluotettava kumppani, jonka taipumus noudattaa sopimuksia ja sitoumuksia ei juurikaan eroa Venäjästä. Sen nykyinen johtaja Trump on valapatto huijari, jolta tuskin on odotettavissa mitään hyvää. DN pohtii myös Ranskan, Englannin ja esim. Italian ja Espanjan halukkuutta tukea Pohjoismaiden puolustusta tosipaikassa. Ja päätyy varsin realistiseen arvioon.
Ruotsi ja ja Suomi pystyisivät kehittämään itsenäisen ydinpelotteen varsin nopeasti, on sekä uraania ja muita tarvittavia raaka-aineita että teknologista osaamista. Miksi siis viivytellä vaan suunnittelu käyntiin.
Päätöstä puoltaa myös Ukrainan esimerkki. Venäjän rosvohallinto olisi tuskin hyökännyt maahan, jos se ei olisi hyväuskoisuudessaan luopunut ydinaseistaan ”turvatakuita” (olemattomia) vastaan.
Mitä tekee historian Jumala? Kääntää kylkeä ja ajattelee: hoitakoot itse asiansa, katselenpa sivusta. Mitä minulla on teidän kanssanne tekemistä?
Naton myötä ( toteamuksena) olemme saaneet kuitenkin käytännössä uuden YYA-sopimuksen. Sisäpolitiikassa on vapaa toiminta- ja puheoikeus, mutta nyt sitten näemme mitä tapahtuu ulkopolitiikassa tilanteen kiristyessä USA:n ja Grönlannin osalta. Suomessa ei mielellään oteta kantaa suoraan USA:n tekemisiin, ettei sieltä tule tosipaikan tullen vastaus: apua ei anneta.
Ulkoministeri Valtonen muotoili puhettaan sordiino päällä eilen Sälenissä: ”Suomi luottaa Yhdysvaltoihin, eikä Suomella ole pienintäkään epäilyä siitä, ettei Yhdysvallat kuuluisi Natoon tai kunnioittaisi Naton viidettä artiklaa.” Hän kuitenkin myönsi olevan hieman haastetta puhua yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa viitaten YK:n peruskirjaan ja kansainvälinen oikeuteen.
Kenen liepää syöt tai kenen aseilla taistelet (tai puolustaudut), sen lauluja laulat?
En ole varma, että oma ydinase meitä pelastaisi. Iran ”kätyriryhmineen” hyökkäsi Iaraeliin, jolla tiettävästi on ydinase. Tiesitvät, että ydinaseen käyttökynnys on kovin korkea.
Jos Suomi halutaan ”eliminoida”, ei siihen tarvita ydinasetta tai edes massiivista ”klassista” pommia, koska meidän lamauttaminen aloitettaneen ihan muuta kautta: olemme varsin haavoittuvia. Jos vihollinen tietää, että ydinaseen käyttökynnys on erittäin korkea, vihollinen mitoittanee erikoisoperaationsa tai erikoisen operaationsa siten, että ydinaseen todellista käyttöä ei toteutettaisi. En myöskään tiedä, olisiko mikään muukaan yksittäinen ”ihmease” varma turva meille. Toki aseita on oltava tarvittaessa käytettäväksi. En ole sodan asiantuntija, joten pysyn vain yleisemmällä ”sfäärillä”.
Omaa ydinasetta oleellisempaa lienee henkinen ja hengellinenkin valmiutemme sekä se, miten koko yhteiskuntamme pystyy kriisissä toimimaan.
Kosti V ja Timo G.
Maailmanhistorian pitkässä juoksussa on aina pätenyt vahvemman oikeus. Samalla kun tämä vahvempi on kaikissa kestävissä valtiorakennelmissa taannut voittamilleen kansoille etuja ja hyötyjä, joiden vuoksi niiden on kannattanut välttää kapinointia. Tähän on varsinkin modernina aikana liittynyt vapaaehtoinen oman voimankäytön rajoittaminen. Meille on tietysti tullut kylmänä suihkuna USA:n nykyhallinnon häikäilemättömyys, joka poikkeaa siitä pehmeämmästä vallankäytöstä, johon totuimme yhden ihmisiän aikana.
Itse suhtaudun aika varauksellisesti pohdintaan, onko nyt näkemämme kehitys tämän maailmanajan lopun alkua. Emme yksinkertaisesti tiedä. Jo Luther odotti todistamansa turkkilaisvaaran, talonpoikaiskapinoiden, hurmahenkien ja roomalaiskatolisen kirkon hengellisen rappion vuoksi Kristuksen pikaista takaisin tuloa. Me odotamme tietenkin myös, mutta olomme ovat paljon, paljon paremmat kuin ennen. Jos yhteiskunnat alkavat romahtaa globaalisti, palaamme kyllä äkkiä mustan surman ja nälänhätien sekä pidäkkeettömän väkivallan maailmaan.
Jorma Hentilä sanoitti hyvin, mistä tässä kaikessa (todennäköisesti) on kysymys USA:n osalta: Äänestäjien enemmistön kapeakatseisuudesta. Toimiva demokratia edellyttää valistusta ja koulutusta sekä avarakatseisuutta.
Donald J:n sekä hänen lähipiirinsä toimintaa ja sen seurauksia maailmalle voimme arvioida myöhemmin. ”Me tarvitsemme sitä” -tyyppinen motivointi Grönlannin anastamiselle ei kuitenkaan eroa millään tavalla vaikkapa Stalinin suhtautumisesta Baltian maihin 1939-40 tai Saksan suunnitelmista Kuolan niemimaan suhteen 1941-42. Itse en usko, että Donald J:n lausumat perustuisivat johonkin erityiseen tiedustelutietoon. Faktoihin pitäytyminen kun ei ole ollut hänen vahva puolensa vaan useat väitteet ovat usein osoittautuneet poskettomiksi ns. faktantarkistuksen jälkeen. Mutta kun hän joka tapauksessa on maailman mahtavin mies (?) niin on totta kai parempi pitää suu supussa ja pyrkiä miellyttämään.
Niin emme tiedä tuleeko seuraavaksi rauhan aika vai jatkuuko sodat ja laittomuus monella rintamalla. Marko nostit koulutuksen ja avarakatseisuuden ja historian valossa näitä valtionpäämiehiä on ollut paljonkin, mutta mielestäni meidän tulee katsoa heitä tekojen kautta . Tyyli ja puheet on yksi osa mutta onko heillä ollut päätöskykyä tehdä vaikeita päätöksiä . Me olemme tulleet tähän tilanteeseen ei niin että Trump olisi luonut tämän tilanteen . Ei USA tilanne , missä valtionhallintoon oli pesiytynyt ideologia ollut Trumpin aikaansaannos , eikä Gaza, ei Syyria , ei Iran tai Venetzuela tilanne , eikä Ukrainan sota vaikka sitä ei ehkä olisi tullut jos Trump olisi ollut vallassa . Ei Bidenin kaudesta ollut myöskään demokraatit iloissaan . Voisiko valtionpäämiehiä mitata sodilla ja siinä USA ssa Trump on koko presidenttkaartin poikkeus . Media lietsoo sotahullua , mutta rauhansopimukset kertoo toista Näitä sitten vaan korjaamaan olipa avarakatseinen tai ei , mutta tulokset tekoina ratkaisevat . Missään yhteisössä , yrityksessä tai valtionhallinnossa johtajan osa on aina sellainen että se ei mielytä kaikkia eli joka ottaa vastuuta niin saa varmasti kuraa niskaan . Jos joku unelmoi muusta ja pyrkii miellyttämään kaikkia on usein se joka ei saa aikaan mitään . Objektiivisesti tarkasteltuna lähi tapahtumia maailmalla , niin vahva epäilys olisi ettei Kamala Harris olisi kyennyt hoitamaan monia kriisejä . Vaihtoehdot olivat nämä ja edelleen haluaisin myös näkökykyä nähdä myös Trumpin saavutuksia myös ulkopolitiikassa . Sisäpolitiikan suunnasta täällä ei tule yksimielisyyttä , vaikka minulle se on selvästi demokratiaan palautumista USA han , mutta siitä olemme eri linjoilla ja se siitä . Media on keksinyt tuon miellyttämisen , kun sille on vaikea uskoa monen toimittajan ainakaan että voisi USA n kanssa löytyä aitoa yhteisymmärrystä asioista . Se ei ole avarakatseisuutta eikä oppineisuuden merkki joka miellyttää muita , vaan enemmän jotain muuta kuin suoraselkäisyyttä .
Hyvät Ystävät,
Kiitos keskustelusta. Suljen sen nyt.