Helsingin tuomiokapituli teki 1.10. päätöksen tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran viran vaaliasetelmasta. Ensivilkaisulla hakijoiden ansiovertailu vaikuttaa erityisen huolelliselta ja asialliselta. Mutta tarkempaa tarkastelua piispa Teemu Laajasalon vetämä arviointiprosessi ei nähdäkseni kestä. Piru piilee yksityiskohdissa.

Hakijoiden ansiovertailu löytyy julkisilta osin tuolta. Todettakoon, että asiakirja sisältää salassapidettäviä osia. Olen lukenut minua koskevat salaiset osiot, mutta en toisia hakijoita koskevia salassapidettäviä osioita.

Helsingin tuomiokapituli on arviointiprosessissa keskittynyt kokemuksen, ei osaamisen arviointiin.

Usein tietysti kokemus ja osaaminen korreloivat. Monet ihmiset oppivat kokemuksen myötä paremmiksi niissä työtehtävissä, missä ovat, ja saavat valmiuksia vaativampiin työtehtäviin. Mutta suoraan ei voi arvioida osaamista kokemuksen perusteella. Se, että ihminen on ollut tietyssä virassa tai työtehtävässä, kertoo siitä, että hän on aikanaan pärjännyt rekrytoinnissa eikä ole tyrinyt merkittävästi. Onko hän tehnyt hyvää työtä ja oppinut jotain, vai onko ollut taitamaton ja hankala, sitä ei voi päätellä mittaamalla kokemusta, vaan osaamista.

Tässä kyseisessä ansiovertailussa kuvataan lähes pelkästään kokemusta. Huomionarvoista on, että oikein minkään arviointikriteerin kohdalla osoitetulla osaamisella ei olla menty kokemuksen ohi.

Ja sanottakoon vielä, että en millään tavalla halua kritisoida kanssahakijoitani Kari Kanalaa, Mari Mattssonia, Päivi Vähäkangasta tai Kati Pirttimaata. He ovat sekä kokeneita ja osaavia. Karista, Marista tai Päivistä tulee erittäin hyvä tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra.

En siis kritisoi kanssahakijoita vaan prosessia ja sen toteuttanutta Helsingin tuomiokapitulia.

Taito ja kyky vai koulutus ja kokemus?

Nähdäkseni kapituli lähtee väärille raiteille jo johdannossa, perustuslain tulkinnassa.

Virkojen yleiset nimitysperusteet ovat perustuslain §125 mukaiset ”taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto”. Tässä ansiovertailussaan kapituli lainaa vanhentunutta, ehkä jo alun perin vääriä asioita painottanutta piispainkokouksen mietintöä vuodelta 2003, jonka mukaan kirkkoherran rekryssä arvioidaan seuraavia asioita:

– Taito, johon luetaan opinnot sekä työkokemus ja sen kautta saadut tiedot ja viranhoitokokemus sekä henkilöstökoulutus;
– Hakijan aikaisempaan viranhoitoon ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät ja henkilökohtaiset kyvyt haettavana olevan viran hoitamiseen; ja
– Haettavana olevan kirkkoherran viran erityiset tarpeet.

Lainattu piispojen mietintö v. 2003 painottaa siis aiempaa kokemusta, aiempaa viranhoitoa ja koulutusta. Mutta avainsana perustuslaissa ei ole opinnot ja kokemus, vaan ”taito”.

Jos Helsingin kapituli olisi lukenut Kirkkohallituksen v. 2015 julkaisemaa ”Kirkkoherranvaalin hallintomenettely” -ohjeistusta, ansiovertailu olisi voinut olla toisenlainen. Tämä ohje (s. 14-15) painottaa ”tietoja ja taitoja” sekä ”henkilön ominaisuuksia”, ei ei niinkään työkokemusta ja koulutusta:

”Taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen tai työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin, kuten lahjakkuuteen, järjestelykykyyn, aloitteellisuuteen ja muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koetellulla kansalaiskunnolla tarkoitetaan yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä.”

Todettakoon vielä, että yllä lainattu Kirkkohallituksen v. 2015 ohjeen teksti on suoraa lainausta hallituksen esityksestä perustuslaiksi 1/1998, s. 180. Eli piispat olisivat jo vuonna 2003 voineet korostaa enemmän osaamista, taitoa ja henkilökohtaisia kykyjä kuin koulutusta ja kokemusta. Ja Helsingin kapitulin kannattaisi viimein vuonna 2025 päivittää arviointiensa perusteluja tältä osin.

Koko tuomiorovastiehdokkaiden ansiovertailu lähtee siis kyseenalaisesta lähtökohdasta: kokemuksesta eikä taidosta ja kyvystä.

Tämä lähtökohta näkyy esimerkiksi otsikon ”Kokemus ja osaaminen henkilöstöjohtamisesta” alla. Ansiovertailussa referoidaan ainoastaan hakijoiden kokemusta. Osaamista ja kykyjä tai mahdollisia kehittämistarpeita ei mainita.

Olisi aina hyvä, jos kunkin tekstikappaleen otsikko ja sisältö jotenkin täsmäisivät. Nyt lopputulos on valitun menetelmän mukainen.

Hallinnollisesti kyseenalainen haastattelu, jonka tuloksia hyödynnettiin kovin vähän

Valintaprosessiin sisältynyt työhaastattelu oli menetelmältään outo ja ansiovertailun perusteella turha.

Haastattelun aluksi prosessia vetänyt Teemu Laajasalo kertoi, että heillä on 38 kysymystä ja 50 minuuttia aikaa. Tai 40 kysymystä ja 45 minuuttia, en muista tarkkoja lukuja, mutta kuitenkin iso määrä kysymyksiä ja vastausaikaa keskimäärin korkeintaan noin minuutti per kysymys. Laajasalo kertoi, että kun aika loppuu, loppuu haastattelu.

Menetelmä on varmaan joidenkin mielestä hyvä, mutta viranhakua ajatellen kyseenalainen, jopa laiton.

Viranhaussa ”työhaastattelu” on osa prosessia, jolla viranomainen valmistelee hallintoasiaa. Viranomaisen velvoite on kirkkolain 10:1§ ja hallintolain 6:31§ mukaisesti huolehtia asian ”riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.”

Kapitulin on hankittava sellaiset tiedot hakijoiden osaamisesta, että hakijoita voidaan riittävästi ja asianmukaisesti vertailla suhteessa virkojen yleisiin kelpoisuusvaatimuksiin ja kyseisen viran erityisiin vaatimuksiin. Kapitulin hallintolain mukaista tiedonhankintavelvoitetta ei voi rajoittaa sillä, että hakija ei ehtisi vastata kuin vaikka 30 kysymykseen annetussa ajassa.

Ja jos kapituli keräisi asian ratkaisemista varten riittävät tiedot 30 kysymyksellä, miksi kysytään 40? Ovatko loppupään kysymykset asian ratkaisemisen kannalta tarpeettomia?

Haastattelussa oli merkittävä aikapaine. Ja sanottakoon, että minä nautin siitä ja uskon pärjänneeni hyvin haastattelussa. En muista kysymyksiä sanatarkasti, mutta suunnilleen kysyttiin esimerkiksi 1) mitä pidät tuomiokirkkoseurakunnan merkittävimpinä haasteina ja miten vastaisit niihin, 2) mitä hakija tuomiorovastina tekisi, jos tuomiokirkkoseurakuntaan ehdotettaisiin järjestettäväksi poliittista keskustelutilaisuutta, STI:n raamattuluentoa tai toivottaisiin kirkkomuskaria kaikkiin seurakunnan kirkkoihin, 3) mitä eroa on ekumenialla ja uskontodialogilla Helsingin tuomiorovastin viran kontekstissa, tai 4) tai mitä papille merkitsee sitoutuminen kirkon tunnustukseen ja järjestykseen?

Kapitulin valintatyöryhmä siis asetti hakijat siihen tilanteeseen, jossa suureen määrään laajoja kysymyksiä piti vastata noin minuutissa per kysymys. Uskon pärjänneeni hyvin, mutta viranhoidon edellyttämän taidon ja kyvyn mittaamisen sijasta menetelmä mittaa, minkä verran pystyy tuottamaan uskottavaa tekstiä nopeasti. Toki kokemuksen pitäisi näkyä vastausten syvällisyydessä.

Siitä, mitä haastattelussa sanoin, päätyi hakijoiden ansiovertailuun vain muutamia asioita, lähinnä sellaisia, jotka osoittavat minun olevan muita hakijoita landelaisempi ja kokemattomampi. Olisin esimerkiksi toivonut, että esille tuomani osaaminen yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden ja tasa-arvon edistämisessä olisi edes huomioitu. Kerroin useita konkreettisia esimerkkejä, jotka nähdäkseni ovat innovatiivisia, tärkeitä ja hyvin sovellettavissa kaupunkiympäristöön.

Mutta ei. Turhaan me hakijat haastattelussa istuimme, kuten ansiovertailusta on luettavissa.

Otsikoissa osaaminen, tekstissä kokemus

Ansiovertailussa käydään laajasti läpi yleisesti kirkkoherranviran yleisiä vaatimuksia ja Helsingin tuomiorovastin viran erityisiä tarpeita.

Ensin mainitaan kirkkojärjestyksen 8:13§ mukaiset yleiset perusteet.

1) vastaa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta;
2) valvoo, että seurakunnan muuta toimintaa kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti;
3) on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden ylin esimies;
4) valvoo kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston päätösten laillisuutta ja noudattamista seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa;
5) esittelee kirkkoneuvostolle, seurakuntaneuvostolle tai muulle toimielimelle toimialaansa koskevat asiat, jollei hän ole määrännyt esittelyä muulle viranhaltijalle.

Hakijoiden arviointia varten kapituli kuitenkin muuttaa nämä muotoon, joka ei enää vastaa edellä lainattua kirkkojärjestyksen sisältöä:
1) kokemusta seurakuntatyöstä,
2) kokemusta ja osaamista henkilöstöjohtamisesta,
3) kokemusta ja osaamista seurakunnan hallinnosta ja taloudesta ja
4) kokemusta esittelytehtävistä.

Kun kapituli tiivistää kirkkojärjestyksen viisi kirkkoherran tehtävää neljäksi, kapituli jättää kokonaan huomiotta mm. hakijan diakonian, kasvatuksen ja lähetyksen osaamisen. Ja vain kahdessa mainitaan osaaminen, muissa ainoastaan kokemus. Toteutus on yhtä huono kuin otsikot: koko ansiovertailussa näiden otsikoiden alla ei tuoda kenenkään hakijan kohdalla esille ainoatakaan osaamiseen liittyvää seikkaa, ainoastaan kokemukseen.

Kapitulin tulisi nähdäkseni arvioida osaamista, kykyä ja valmiuksia. Kun lausunnossa arvioidaan ”kokemusta seurakuntatyöstä”, kapituli ei nosta esille mitään sitä, mitä olen hakemuksessa tai haastattelussa kertonut. Sen sijaan kapituli pohjaa arvionsa osaamisestani Tilastokeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen luokitukseen:

Lopen väkiluku on noin 7600 asukasta. Tilastokeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Loppi ei kuulu kaupunkialueisiin, koska sen keskustaajamien väkiluku jää alle 15 000 asukkaan rajan vaan se luokitellaan maaseudun paikalliskeskukseksi ja osin ydinmaaseuduksi. Toimintaympäristönä se on siten hyvin erilainen verrattuna pääkaupungin keskusta-alueeseen, eikä maaseutualueelle painottuva kokemus siten anna parhaita mahdollisia valmiuksia vastata suuren Helsingin keskusta-alueen seurakunnan haasteisiin ja tarpeisiin.

Lande on lande.

Toinen kohta, jossa en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, on ”kokemus ja osaaminen seurakunnan hallinnosta ja taloudesta.”

Hynysellä on pisin kokemus kirkkoherran viran hoitamisesta, mutta kokemus rajoittuu yhteen ja toimintaympäristöltään hyvin erilaiseen seurakuntaan kuin Helsingin tuomiokirkkoseurakunta.

Taaskaan millään, mitä kerroin hakemuksessa ja haastattelussa, ei ollut merkitystä arvioinnin kannalta.

Todettakoon, että hakijoiden hallinnollista osaamista olisi hyvin helppo testata. Pyytää esimerkiksi hakijaa kuvaamaan, miten toimii seurakuntaneuvoston päätösten muutoksenhaku. Tai pyytää kertomaan konkreettisin esimerkein, millaisista asioista seurakunnan hallintosäännössä voidaan määrätä ja mistä ei.

Mutta ei. Haastattelutyöryhmä ei edes yrittänyt vertailla hallinto-osaamista. Ja ansiovertailussa minun kohdallani keskitytään kuvaamaan seurakuntarakenteita, ei osaamistani.

Itsenäisen seurakunnan talouden ja hallinnon järjestely poikkeaa jossain määrin seurakuntayhtymään kuuluvasta seurakunnasta. Itsenäisessä seurakunnassa taloushallinnosta lähtökohtaisesti vastaa talouspäällikkö. Seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa ei ole erikseen talouspäällikköä, vaan kokonaisvastuun hallinnosta ja taloudesta kantaa kirkkoherra. Sekä itsenäisestä että yhtymäseurakunnasta saatua kokemusta voidaan pitää relevanttina talouden ja hallinnon kokemuksena.

Viran erityisvaatimuksista arvioitiin 11/19

Yleisten ansioiden ja kirkkoherran viran vaatimusten jälkeen vertailussa siirrytään tuomiorovastin viran erityispiirteisiin. Näitä arviointikriteereitä oli ansiovertailussa yhteensä 19.

Kun näitä 19 kriteeriä arvioitiin, kahdeksan kohdalla todettiin, että kaikilla hakijoilla on tasavertaiset valmiudet. Eli yhdeksästätoista kriteeristä kahdeksan jätettiin tosiasiallisesti arvioimatta.

[edit 5.10. oikeasti ansiovertailussa käytiin läpi 17 kriteeriä ja 8 jätetiin käsittelemättä. En muuta perjantaista tekstiäni tältä osin, mutta pahoittelen virheellistä tietoa. Muutenkin tässä osiossa on epätarkkuuksia, mitkä kriteereistä ovat yleisiä ansioita yms. Tämän blogin jatko-osassa avaan näitä enemmän.]

Esimerkiksi kriteeriä ”kokenut ja innovatiivinen johtaja” olisi ehkä ollut hyvä arvioida laajemmin kuin vain toteamalla:

Kaikki hakijat ovat kokeneita johtajia, joskin heidän kokemuksensa painottuvat johtamisen eri osa-alueille ja kokemuksen laajuudessa ja monipuolisuudessa on eroja, joita tuodaan esiin muiden viran tarpeiden kohdalla. Kaikki ovat myös osoittaneet työssään innovatiivisuutta. Kaikkien hakijoiden voidaan arvioida täyttävän tämän valintakriteerin riittävän hyvin.

Myös näissä arvioinneissa kyseenalaista on, että arviointi perustuu ainoastaan kokemukseen, ei osaamiseen. Hakijoilta odotetaan mm. ”kokemusta ja taitoa suuren seurakunnan johtamisesta, mukaan lukien henkilöstö- ja taloushallinto”.

On selvää, että kokemusta suuren seurakunnan johtajana minulla ei ole. Harmistunut olen siitä, ettei taitoa ole edes yritetty arvioida. Soveltuvuusarvioinnissani toki taitojani pidettiin vahvana, mutta niistä kehuista mikään ei kapitulin arviointiraporttiin päätynyt:

Hynysen kokemus keskittyy lähes yksinomaan pieneen maaseutualueen seurakuntaan, eikä hänellä ole kokemusta suuren seurakunnan johtamisesta.

Minun osaamistani ei edes yritetä arvioida. Mutta helsinkiläisten kirkkoherrojen osaamista kyllä arvioidaan:

Paavalin seurakunnassa on pidetty piispantarkastus vuonna 2023. Piispantarkastuksen perusteella voidaan arvioida, että Kanalalla on hyvä taito johtaa suurta seurakuntaa, mukaan lukien henkilöstö- ja taloushallinto.

Haagan seurakunnassa on pidetty piispantarkastus vuonna 2025. Piispantarkastuksen perusteella voidaan arvioida, että Mattssonilla on hyvä taito johtaa seurakuntaa, mukaan lukien henkilöstö- ja taloushallinto.

Munkkiniemen seurakunnassa on pidetty piispantarkastus vuonna 2025. Piispantarkastuksen perusteella voidaan arvioida, että Vähäkankaalla on hyvä taito johtaa seurakuntaa, mukaan lukien henkilöstö- ja taloushallinto. Vaikka Vähäkankaan kirkkoherrakokemus on lyhyt, voidaan sen katsoa antavan valmiudet johtaa myös suurta seurakuntaa.

Arviointia siis tehdään tai ei tehdä. Mitään loogista syytä tähän en keksi.

Hakijoita koskevista johtopäätöksistä voi todeta, että minun osaltani arviointi on jäänyt kovin suppeaksi.

Hynysellä on takanaan pitkä virkaura, mutta hänen kokemuksensa on yksipuolisempaa kuin kärkihakijoilla, eikä se vastaa parhaalla mahdollisella tavalla haettavana olevan viran tarpeisiin. Tässä vertailussa hän ei sen vuoksi nouse vaalisijoille.

Minun ja Pirttimaan osalta ei ole esitetty mitään sellaista taitoa, osaamista tai kyvykkyyttä, millä nousisimme missään asiassa kolmen kärkiehdokkaan edelle. Toki vertailussa mainitaan todennettavia asioita, kuten väitöskirja.

Mutta hakijoiden joukosta eduksi erottuvaa taitoa, kykyä ja osaamista ei ole kuin helsinkiläisillä kirkkoherroilla.

Häviäjän katkeruutta vai epäoikeudenmukainen prosessi?

Toivon, että kirjoitukseni nähdään rakentavana, vaikka kriittisenä. Toki ymmärrän hyvin, että osa lukijoistani lukee tämän tekstin häviäjän katkerana vuodatuksena.

Kisan luonteeseen kuuluu, että viidestä ehdokkaasta tässä vaiheessa kolme jatkaa, kaksi pettyy. Pettymyksen kokemus on kuitenkin aivan erilainen riippuen siitä, kokeeko häviävänsä reilun kisan.

Reilun kisan häviäminen harmittaa, epäreiluksi koetun kisan häviäminen suututtaa.

Tämän ja aiempien rekryjeni perusteella Helsingin hiippakunta ja seurakuntayhtymä eivät ole houkuttelevia työnantajia. Ymmärrän hyvin heitä, jotka vaihtavat kirkon viroista muille aloille. Ymmärrän kokemuksia siitä, että kirkko työntää osaajia ulos.

Onko kokemukseni perusteltu ja kohtuullinen, vai häviäjän katkeruutta, jääköön jokaisen lukijan arvioitavaksi. Mutta toivon, että jokainen hallinnossa ja rekrytehtävissä lukee tekstini ja arvioi, onko tässä jotain oppimista. Piru piilee usein yksityiskohdissa.

Voimia ja siunausta vaaliin, Kari, Mari ja Päivi. Onnea ja iloa yhdelle teistä, kahdelle myötätuntoa edessä olevan vaalitappion jälkeen.

Siunausta Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, uskon että saatte erinomaisen kirkkoherran kun Kari, Mari tai Päivi aikanaan ottaa viran vastaan.

Ja Kati ja muut ehdokkaat, kiitos lämpimistä kohtaamisista. Oli ilo tutustua.

[edit 5.10. Kirjoitin blogiin vielä jatko-osan jossa jatkan ansiovertailun analyysiä. Jatko-osa löytyy tästä linkistä.]