Useampi emerituspiispa on ottanut kantaa kansankirkon tilanteeseen kantaa ja esittänyt erilaisia näkemyksiä ratkaisuksi , kertoo varmasti huolesta kansankirkkoa kohtaan. On myös yhtenäisyyden halussa paljon sävyjä suostutella perinteisen pitkän raamatullisen tradition kannattajia taipumaan uuteen oppiin. Pastoraalinen ohje nykyisiltä piispoilta on ollut myös tälläinen yritys ratkaista tilanne .
Laittomuus joka on hengellinen laatuaan ei juridisesti ratkea , eikä myöskään kiristämällä tiettyjä herätysliikkeitä opillisesti kuin taloudellisestikaan . Vipuvarsia on ollut vuosikymmenien aikana paljon , kirkkotilojen käyttö , talous , puhekielto tietyistä aiheista , jo otsikkotasolla kielto vaikka ei ole edes puhetta kuultu eikä siis ole voitu pitää puhetta, esim. Israel- aiheet eivät ole miellyttäneet , joidenkin kirkkoherrojen mielenmaisemaa . Ihmettelen miten hienovaraisesti kansankirkon piispallista linjaa ja osin pappislinjaa on käsitelty , kun se on ilmiselvästi syrjivä . Kaikki kirkkopyhien kolehtien määräytymisperusteet ovat olleet jo alussa epäsuhtaista suhteessa lähetystyöntekijöiden määrään ja nyt nekin otettiin pois. Lampaat tosin toimivat hyvin loogisesti kun ovat hiljaa ja hämmästelevät minne pitäs mennä ja mitä tehdä. Kansankirkon periaate ei tosin ole erottaa ketään vaan rajoittaa toimintaa jos ”parhaaksi ” näkee ja voi pappis oikeudet ottaa pois ja estää toimimasta kansankirkon yhteydessä . Piispojen linja ei sinällään ole isossa kuvassa muuttunut pitemmän ajan kuluessa , vaikka se on viime vuosina ollut päämäärätietoisempi omille pyrkimyksille . Pelon ilmapiiri on seurakuntien pappeja vallinnut toimimaan linjan mukaan suhteessa näiden herätysliikkeiden osalla jo pitempään .Viimeistään Piispan Heikan ajoista tuli kirjoimattomia käytäntöjä että tietyt herätysliikkeet eivät saaneet omia Jumalanpalveluksia pitää ilman naispapin läsnäoloa . Tämä sikäli ihmeellistä kun paikallisseurakunnan papit eivät edes osallistu monessakaan seurakunnassa herätysliikkeiden tilaisuuksiin , mutta kirkkoherrojen pelko piispallisesta ojennuksesta on taivuttanut alamaisuuteen piispoja kohtaan . On siis vain nimellistä useassa hiippakunnassa että kirkkoherra on päättämässä kenelle tiloja annetaan ja kuka siellä palvelee . Piispojen ulostulo pastoraaliohjeen kera voisi vaikuttaa jopa röyhkeltä ja linjattomalta jos olisi tullut irrallisena linjasta minkä jatkumoa se on . Ilmeisesti Tapio Luoman ja Mari Leppäsen yhteiset näkemykset ovat vahvistaneet uuden linjan läpiajoa voimakkaammin .
Kun maallinen lakimme hyväksyy samaasukupuolta olevien vihkimisen ja kirkkolaki ei niin miksi tätä ei nyt viedä eduskunnan valiokuntakäsittelyyn ja saada selvä viesti ja piispoille laittomuuden pyrkimyksistä huomautus ja esimiesaseman väärinkäyttö? Kun on valtiollinen yhteys ja lainsäätäjät ovat vahvistaneet kirkollisen aseman ja lain niin heidän tulisi ottaa kantaa asiaan mielestäni. Tämä ei kuitenkaan ratkaise sitä hengellistä ongelmaa opin ja suunnan suhteen mikä on kansankirkossa .
Maallinen valta on saanut lopulta vallan Jumalalta ja ensin on luovuttu Jumalan sanasta jonka laittomuuden vaikutukset näkyvät myös laittomuutena maallisen lain kohdalla . Nyt tuntuu kansankirkko kiirehtimään lainrikkurina ohi myös maallisen lainsäädännön .
Kirkollinen hierarkia on rakentunut piispallisen vallan ja kaitsennan varaan käytännössä , vaikka kirkolliskokous on yläpuolella , mutta senkin asema on kyseenalaistettu . Aika on tuottanut arvostelijoita , jotka kertovat tilanteesta mutta viestit ovat lopulta vankkumatonta halua pysyä kansankirkossa ja taistella .
Mitä nämä ”taistelukehoitukset ” käytännössä ovat ja miten ne vertautuvat historiassa moniin muihin tapahtumiin ?
seurakunnan työntekijöiden tuntoja kuunnellessa ja tarkoittaen niitä jotka ovat huolissaan kirkon suunnasta ja haluavat pitäytyä Jumalan sanassa , niin heistä paistaa selvästi kuinka heidän sananvapautta ja työn suorittamiseen on tullut rajoitteita ja ihmissuhde- ongelmia työyhteisössä . Monet tutkimukset jo vuosikymmenien ajalta kirkonilmapiiristä huonona työyhteisönä yleisellä tasolla kertovat karua kieltä . Yhteisön jolla pitäisi olla maailman parhaat työkalut ja edellytykset toimimiseen on tilaston hännänhuippu työilmapiirimittauksissa . Yleistää ei voi toki ja varmasti on hyviä työyhteisöjä ollut . Mitä taas nämä ”taistelukehoitukset ”riviseurakuntalaisille , lampaille on tarkoittanut ? Kristillisyys keskittynyt kesäjuhliin, tapahtumiin , raamattupiireihin ja ehtoolisenvietto mistä milloinkin. Kaikki kristilliset elämän tapahtumat ; kaste , avioliitto, hautajaiset ovat suunniteltava jokaisen juhlan edessä, mistä ja kuka paimen ja mitkä tilat . Raamatusta nouseva apostolinen seurakuntamalli olla Kristuksen ruumis tulisi olla päämäärä ja sen Herra itse tahtoo rakentaa oman sanansa kautta ei meidän pyrkimysten eikä tahtomme mukaan .
Hengellinen ongelma ei ratkea edes vainoamalla , vaikka kokisi sen Jumalallisena tekona , kuten siinä uskossa usein on historiassa toimittu , pimentyneen ihmismielen mukaan .
Lopulta toteutuu Jeesuksen vertauksen sanat :
lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.»
Elämä täällä on armonaikaa , mutta se on jätettävä mikä ei ole Kristuksen opin mukaista .
Julistus evankeliumista on rakkautta , kuten saarna synnistä ja kehoitukset parannukseen , todellinen vapaus ja ilo evankeliumista omistetaan syntiseen särkyneeseen ja rikkinäiseen sydämeen, sillä sellaisia me lopulta kaikki olemme ja sen kaikkivaltias Jumala meille tahtoo totuuden kautta tuoda meille suuressa armossa ja rakkaudessa sen ihanan evankeliumin kautta toivon ikuisesta elämästä kerran hänen luonaan isänsä kodissa.
F.C . Hedberg :
Evankeliumin saarna ilman lain julistusta ja kehoitusta parannukseen on perkeleen saarna.
Jeesus ei hylkää mutta me ihmiset voimme hylätä hänen sanansa ja terveen opin .
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/ar_1.3333333333333333,c_fill,g_faces,h_900,w_1200/dpr_2.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/v1757843489/39-152246968c68fc3c065c
Sallan ensimmäinen Pride marssi päätyi sateenkaaren alle. ”Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa” 1. Moos. 9
Noita kahta sanaa voisi tarkastella mitä niillä halutaan kuvata pride ja marssi .
Pride on tietysti ylpeys ja marssi viittaa yleisessä kielenkäytössä alkuperäisessä kontekstissa joukko-osaston siirtymisenä toisesta paikasta toiseen . Marssijat ovat pitkälti tässä porukassa aseista kieltäytyjiä että onko tämä nimi tai sanapari kovin osuva ?
Onko tämä aihe sitten se kansankirkon suurin päämäärä joka tulisi saavuttaa ? Ja ilmeisesti se rajoittaa samalla Jumalan sanan totuuden tuomista esille niinkuin kirjoitettu . Se vaatimuslista ei varmaan ole ihan lyhyt ja vaatisi julistuksesta poistettavan paljon raamatullisia totuuksia , esim. syntikäsitteen osalta , mutta voiko sitä enää pitää kristinuskona ? Siis muutoksen pyrkimykset ovat tavoitteellisia ja väistämättömiä useita muutoksia olis tehtävä vielä lisää muutenkin ahdistavaan tilanteeseen . Asiassa on suuri harhainen käsitys että että me hyväksytämme jotain Jumalalle , kun meissä ei ole mitään langenneen luontomme puolesta minkä Jumala hyväksyy , ei heteroilla eikä muillakaan . Jumala rakastaa luotujaan, omaksi kuvaksi tehtyjä ja tarjoaa yksin Kristuksessa meille hyväksynnän syntientunnustamisen kautta hänen lapsuudessaan . Marssit ja muut ovat näytöksiä , mutta Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus seisoo siinä että me tunnustamme syntimme hänelle ja hänen liittonsa on aina voimassa niille jotka tuovat pahat tekonsa hänen eteensä olipa marssissa mukana tai ei .
Yhdet marssivat pride-lipun alla ja käyttävät raamattusitaatteja näkemystensä tueksi.
Toiset marssivat siniristilipun alla ja käyttävät kansallismielisiä iskulauseita näkemystensä tueksi.
Kolmannet marssivat työkaluin koristellun punalipun alla ja vaativat proletatiaatin diktatuuria.
Neljännet marssivat jonkun järjestölipun alla kun eivät voi käyttää hakaristilippua järjestysvallan vuoksi.
Ei tämä sen kummempaa ole. Se Jumalan liitto, jonka merkkinä sateenkaari on, on muuten lupaus siitä, että vuodenaikojen vaihtelu ja niihin liittyvät elämiselle välttämättömät toimet kuten kylvö ja korjuu, jatkuvat maailman tappiin asti. Se, että tämä suuri armon vakuutus otetaan ideologiseen käyttöön, on toki asia, jota kristityn ei tarvitse pitää Jumalan sanan oikeana käyttönä.
No voi voi, minun täysin väärä sananvalintani on nyt herättänyt paljon pahennusta. Järjestäjien mukaan Sallassahan järjestettiin Pride-vaellus, ei marssi ollenkaan.
Lahjakkaana kielimiehenä Timo löytää varmasti sanakirjastaan pride -sanan merkitykset.
Sateenkaari on tosiaan Jumalan liiton merkki ja vanha kristillinen symboli (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/symbolit-selviksi-1-5-sateenkaari-kertoo-rauhas-1 ). Jumala sitten asetti sateenkaaren Sallan ensimmäisen pride- vaelluksen ylle. Olisihan Hän voinut antaa vaikka raesateen tai ukonilman. Mutta ei.
Ylpeys (pride) on vakava hengellinen synti. Outoa, että se on itseään kristityiksi kutsuvien aate. Vapaa maa toki, mutta outoa.
Jari: Otahan sinäkin sanakirja käteen, niin ymmärrys laajenee.
Ylpeys on ylpeyttä, ilman sanakirjaa tai sen kanssa. Paheita saa tietysti vapaasti harjoittaa, mutta ei niitä ole reilua kutsua kristilliseen kilvoitukseen kuuluviksi.
Hajaannus on tosiasia, eikä se kaunopuheisuudella tai komentamalla muuksi muutu. Näin ulkopuolelta katsellen ja ihmetellen voi vain kummastella, että joihinkin näkemyksiin suhtaudutaan ns. ymmärrys-hyväksyvyydellä, joihinkin taas kielteis-hyväksymättömyydellä. Ja perusteena näille kahdelle eri luokitteluperusteelle, niiden soveltamiselle, näyttäisi olevan muu kuin varsinainen kristillinen uskonkäsitys; ts. kyse on enemmänkin politiikasta kuin kirkon kristillisestä uskosta.
Jos todella haluttaisiin olla suvaitsevaisen avarakatseisia ”kaikkien kirkkoa” ja pitää ”seinät leveällä,” luulisi seinien leveällä olemisen olevan laajempaa kuin vain yhdessä suunnassa. Nyt seinät muodostavat ikäänkuin pitkän ja kapean rakennelman (käytävän?), ei varsinaisesti laaja-alaista rakennusta.
En nyt ota kantaa ns. yksityiskohtiin, koska niistä vallitsee pysyvä erimielisyys ja erikäsitteisyys. Niissä samat asiat ja samat perusteet, samoine retoriikkoineen, ovat esillä pysyväisesti.
Komentelevalla tai viettelevällä retoriikalla ei todellista yhtenäisyyttä synny. En edes viitsi ottaa kantaa, kuka tai ketkä noin yrittävät toimia. Jääköön tulkinta lukijan vastuulle.
Niin samaa mieltä , mutta raamatullinen ajatus on yhteys ja ykseys joka voi toteutua vain Kristuksessa . Tämä edellyttää Kristuksen ruumiin eli seurakunnalta raamatun mukaista paimenuutta ohjata laumaa opetuksien kautta tuntemaan Kristus . Se katto korkealla ja seinät leveällä kuullostaa erikoiselta . Meillä kaikilla on tarve ja yhteinen nimittäjä olemassa jo ennen kirkkoon menoa ja sitä ei tarvitse yrittää tehdä ja myös meille kaikille on yhteinen apu ja vain siinä yhdessä Jumalan pojassa jonka ristinsovitustyön kautta voimme saada syntimme anteeksi . Meidän erilaisuus on tarkoitettu Kristuksen ruumiin osallisuuteen ei niin että tuomme langenneita taipumuksia , ajatuksia ja yritämme luoda yhteyttä . Kun kirkosta puhutaan olisi hyvä miettiä kävellen sitä kohti että miksi se on olemassa
Samaasukupuolevien vihkimisoikeutta koskevaan asiaan sisältyy erittäin ikävä valheellinen, luotu narratiivi , joka kohdistuu ihmisiin jotka Raamatun sanaa pitävät Jumalan sanana. Se luotu valhe on että nämä kristityt vihaavat sukupuolivähemmistöjä . Haukkumasanoja ja leimakirveitä tulee ennenkuin lausetta saa loppuun , hyvin äkkiä . Voin sanoa että en tunne ainoakaan kristittyä joka vihaisi sukupuolivähemmistöjä tai omasta työhistoriastani voin kertoa asiakassuhteiden kautta joissa on läheisiä suhteita ihmisyydessä ollut heidän kanssaan ja hyvin luottamuksellisia suhteita . Tämä USA:ssa murhattu Kirk saa vihaa vielä murhaamisen jälkeenkin ja ansiollisesta kuolemasta puhutaan . Missä on viha ?
Ne ihmiset usein jotka ajattelevat sukupuolivähemmistöjen asiaa edistävänsä , näkevät kyllä heidän elämästään vaikeuksia ja tietävät historian ja tilastot itsemurhista , mielenterveysongelmista ja tahtovat tukea heidän oikeuksia ja auttaa myös poistamaan häpeää . Keinot ovat tosin täysin väärät : vaatimus yhteiskunnan täydellinen hyväksyntä aina pappeja ja kirkkoja myöden jotta moraali muuttuisi asian ympäriltä, mutta Jumalan sanaa ei voi muuttaa . Toisaalla tämä överiksi mennyt ylpeys- pyrkimys jonka kautta vihaisesti pyritään päämääriin samalla unohdetaan täysin lähimmäiset jotka ovat täysin ulkopuolella tästä . Sitä kysymystä ei esitetä että mitäs jos se paha on sisällä eikä ulkona ? Kristillinen ajattelu lähtee aina siitä että minä olen se paha enkä tunnusta toisen syntejä vaan omia ja tuon omat kivut ja haavat itse Herran eteen . Tätä voidaan miettiä miten yhteiskunnissa joissa paljon enemmän on seksuaalivähemmistöjä ja myös näkyvästi esillä , että onko seksuaalivähemmistöjen elämä parempaa – ei ympäräröivå yhteiskunta paranna meidän sisäistä maailmaa , vaikka voi lumeena antaa näennäisen rauhan . Siis piispojenkin pyrkimykset eivät vie seksuaalivähemmistöjen asiaa eteenpäin vaan kun vaatimukset kohtaavat Jumalan sanan niin se synnyttää vihaa ei lopulta ihmisiä vaan Jumalaa kohtaan . Bonuksena polarisoituminen jossa toinen osapuoli räyhää ja mainostaa edistyksellisyyttä ja toinen hiljaa yrittää saada äänensä kuuluviin Jumalan tahdosta . Me kaikki olemme rikki monin tavoin ja Jumalan edessä ei ole meidän tehtävä eritellä rikkinäisyyttä ja nostaa tiettyä ihmisryhmää tikun nokkaan joka haavoittaa lopulta enemmän . Rakkauteen vedotaan asiassa ja näin tulee olla , mutta ihminen ei voi saada omistaa Jumalan armoa ja rauhaa ilman syntiensä tunnustamista , siihen on Jumala sitonut uskollisuutensa ja vanhurskautensa .
Aika lailla näin, Timo G. Juju vain on se, että samaa sukupuolta olevien keskinäistä rakkautta, himoa, kiintymystä tai avioitumista ei saa pitää rikkinäisyytenä eikä syntinä. Sen sijaan konservatiivisia kristittyjä tulee pitää rakkaudettomina ja erilaisista fobioista kärsivinä.
Näissä puitteissa kansankirkko säilyttää riittävän yhtenäisyyden ja uskottavuuden. Tunnetusti mikään ei vahvista keskinäistä yhteyttä niin paljon kuin yhteinen vihollinen. Dilemma syntyy siitä, että kaikkia kuitenkin tarvitaan maksamaan kirkollisveroja ja pitämään yllä enemmistökirkkoa. On kuitenkin olemassa toivoa herättäviä merkkejä siitä, että yhä useammat ajattelevat ja toimivat oikealla tavalla. Konservatiiveja pitää vain kurittaa ja vähän vaivautuneesti sietää.
Niin elämme vaikeasti ennustettavia aikoja monessa suhteessa. On sotia , maailmanpoliittinen tilanne , onko woke-ideologian suunta Euroopassa mikä ja kristillinen kenttä miten se esimerkiksi Suomessa järjästäytyy.
Timo: Et kaiketi lue sinulle lähetettyjä vastauksia, joten turhautumiseen asti joutuu toistamaan samoja juttuja.
Kerrataan taas: Woke ei ole ideologia, vaan kansanliike, joka syntyi USAssa afroamerikkalaisten keskuudessa 1920-luvulla, jolloin haluttiin kiinnittää rotuerotteluun. Liike sai uutta tulta, kun amerikkalaispoliisit surmasivat tummaihoisen George Floydin 2020.
Sanonta stay woke tarkoittaa sitä, että etnisiin ryhmiin ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien tiedostaminen on aktiivinen ja jatkuva prosessi.
Kyllähän kansanliikkeillä aina jokin ideologia tai vastaava aatteellinen toiminta-ajatus on takanaan. Julkilausuttu ja ymmärretty tai sitten julkilausumaton ja lähinnä päävallankäyttäjien hallitsema. Historia on historiaa, ei nykyaikaa. Kansanliikkeissäkin – ja ideologioissa tai aatteissa.
Ja useinhan vielä käy niin, että ajan kuluessa ja valta-asemien hakemisissa ideologiosuus alkaa korostua, ja pyritään jonkinlaiseen vallankumoukseen tai vallankumouksen kaltaiseen toimintatapaan.
Ei WOKE itsessään ole ideologia mutta kyllä sen edustajat omanlaiseensa ideologiaan tai aatteelliseen uskomukseen tuntuvat uskovan ja turvautuvan. Epäilemättä WOKE-porukka on moninainen, ja olen ymmärtänyt, että sen sisälläkin on erilaisia ”kilpailevia” ryhmittymiä, kuten monella muullakin kansanliikkeella tuppaa ajan oloon olemaan, varsinkin siinä vaiheessa kun ne alkavat saada kokoa ja merkittävyyttä sekä todellista valtaa ja taloudellisiakin resursseja. Rotuerottelu todellakin oli WOKEtuksen taustalla mutta nythän jo ”rotu” -käsitteen laajennus on tehnyt koko käsitteen vaikeasti määriteltäväksi. Toisaalta vuosikymmenien kuluessa on koko ihmisen ”rotu” -käsitteen olemassaoloa on kiistetty tasa-arvoisuuden vaatimuksesta.
Monia ihmisryhmiä on kaltoin kohdeltu ja syrjitty, ja se tietenkin on tuomittavaa. Siinä merkityksessä WOKE on tietenkin ollut oikeallakin asialla. Nyt WOKE on kuitenkin irroittautunut tai irroitettu alkuperäisestä asiayhteydestään ja siitä on tullut enemmänkin nykyisen vallantahdon laajennettu välikappale. Samoin on käynyt naisasialiikkeelle, josta muodostunut nykyfeminismi (3:nen. tai 4:nnen aallon feminismi) on alkanut elää ihan omaa elämäänsä, ja muodostunut ideologisvärittyneeksi intersektionaaliseksi feminismuksi, jossa ”naiseus” tuntuu ajatuskena hämärtyvän. Nykyfeminismi ei ole enää naisten oikeuksien ajamista, ei, vaikka sitä ”feminismiksi” väitetäänkin. Ideologia ”jyrää”.
Maailma muuttuu, aatteet muuttuvat, vallatahtojat muuttuvat, vallanhallinnan aatteelliset ja/tai ideologiset perusteet muuttuvat. Ihmisten perusolemus edelleen pysyy syntisenä; toiset hyväksyvät, syntisinä, tarjotun armahduksen, toiset eivät. Jotkut taas hyväksyvät armahduksen ja sillä verukkeella tekevät sitä, mitä omasta mielestään on heille itselleen oikein, vaatien muitakin toimimaan samoin, ja ajattelemaankin samoin.
Koirat haukkuu, karavaani kulkee 🏳️🌈
Jotakin vielä tässä teille sangen uskovaisille herroille kertoisin.
Minä ja minun sukupolveni homot ja lesbot olimme ensin rikollisia, sitten ”vain” mielisairaita, kunnes tautiluokitus muuttui v. 1981.
Vähin erin, suuritöisesti ja monia vastuksia kohdaten (pilkka, väkivalta…) meistä on tullut yhteiskunnan täysvaltaisia jäseniä. Suuren työn jälkeen suurin osa suomalaisista ja suurin osa jopa kirkolliskokouksesta pitää liittojamme ja kirkollista vihkimistäkin hyväksyttävinä.
Ymmärrän hyvin, että te vähemmistöön jäävinä tunnette suurta katkeruutta asiain kehityksestä. Mutta on kyllä aika turha unelma, että me vuosikymmeniä tasa-arvon edestä työtä tehneet menisimme edes kirkossa takaisin kaappiin. Ja onneksi ei tarvitse mennäkään, kiitos nykyistenkin piispojen.
Seija :
Jari: Otahan sinäkin sanakirja käteen, niin ymmärrys laajenee.
Google kääntäjä – pride=ylpeys
Helsinki pride ( ylpeys ) , avaa sivut ja katso otsikko
Seksuaalivähemmistöjärjestöt itse määrittelevät 3 kohdalla ylpeyden ja 1. On olla ylpeä omasta seksuaalisuudestaan
Ulkomaisilta sivuilta löytyy lisää faktaa. Ei tätä Seija kannata muuksi vääntää.
Mitä woke on? Ensinnäkin on syytä ymmärtää, että kyse on suurten ristiriitojen yhteensulautumisesta. Woke-ideologiaan törmää etenkin yliopistomaailmassa, vaikka woke nimenomaan asettaa identiteettikysymykset ja ideologian tieteellisen tiedon edelle.
Wokelle ominaista on, että woke-ideologian omaksuneet ajattelevat olevansa suvaitsevaisia ja puolustavansa vähemmistöjä, vaikka todellisuudessa woke on autoritaarista vasemmistototalitarismia, joka haluaa tukkia eri mieltä olevien suut.
Kirjan esittelytekstissä kerrotaan: Woke on pienen piirin ääriajattelua, jolle annetaan suhteetonta näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Se vaikuttaa etenkin yliopistoilla, vaikka se nimenomaan asettaa ideologian faktojen edelle. Se on sukua historian aiemmille vallankumouksille, mutta se on vallanpitäjien vallankumous tavallista kansaa vastaan.
Woke ideologia oli edennyt USA ssa pitkälle ja vaikuttanut oppilaitosten lisäksi valtionhallinnossa aina lainsäädäntöä myöten . Tätä vihattu Trump on purkanut isän kädellä , mm. kieltänyt alaikäisille trannuorille tehtävät kirurgiset leikkaukset ja hoidot . Tuo oli mm. Woken aikaansaamaa ja tietysti Trump teki taas väärin . Tai sukupuolen korjausleikkaus rahojen poisottaminen kehitysmaan lapsilta . Jne jne . Ne kirurgit jotka tekevät korjausleikkauksia joutuvat miehiä kohtaamaan ( muistaakseni olen lukenut joku 30-40%) uudestaan jotka haluavat taas palata alkuperäiseen sukupuoleen , joka on mahdotonta . Woke on muuttanut muotoa mistä se lähtenyt , vaikka verhotaan hyvin suvaitsevaiseksi sitä se ei todellakaan ole . Ei wokesta kukaan puhu 10vuoden päästä uskoisin , kun hedelmät tulevat näkyviin .
Timo: Ethän nyt vain luota Google-kääntämiseen? Voi voi.
Timo: Sinulla on joku omaan ideologiaasi perustuva käsitys woke -liikkeestä. Et välitä tutustua historiallisiin faktoihin. Sääli.
Timo: Ja tosiaan. Voit haukkua, mustamaalata meitä seksuaalivähemmistöjen edustajia, jotka olemme vihdoin saaneet enemmistön kiekkokansalta, papistosta ja piispoista puolellemme.
Ymmärrän katkeruutesi, mutta nyt eletään uutta aikaa. Karavaani kulkee, myös maailmalla : https://en.wikipedia.org/wiki/Blessing_of_same-sex_unions_in_Christian_churches
Seija R. Käytät kyllä varsin taidokkaasti ”sanan säilää”.
Ivaat meitä pieneksi, katkeraksi vähemmistöksi ja ”sangen uskovaisiksi”. Ja väität, että haluaisimme tunkea teikäläiset takaisin kaappiin. Ja hallitset kiitettävästi taidon uhriutua, kun olette saaneet vuosikymmeniä tehdä töitä sorretusta asemasta nousemiseksi.
Ensiksikin kristillisen kirkon ei pidä eikä tarvitse olla mikään kopio sitä ympäröivästä yhteiskunnasta, vaikka kirkko tietenkin elää ajassaan. Toiseksi luterilainen regimenttioppi avaa näköalan, jonka mukaan yhteiskunnan ja kirkon järjestys voivat poiketa toisistaan. Vaikka se alunperin on toki läpeensä kristillisenä aikana tarkoittanut, että niin maallinen kuin hengellinen regimentti ovat keskenään sopusoinnussa.
Kolmanneksi tiedät hyvin, että konservatiivinen kristillisyys ymmärtää rakkauden kaksoiskäskyn eri tavalla kuin sateenkaari- ja muu ns. liberaali kristillisyys. Kysymys on todellakin siitä, että ymmärrämme ”rakkauden” eri tavoin kuin teikäläiset. Mutta syytöksiä siitä, että olisimme rakkaudettomia tai pitäisimme itseämme jotenkin parempina tai vähemmän syntisinä kuin muut, emme suostu pitämään todenmukaisina.
Neljänneksi olen kyllä sitä mieltä, että Sinun tapasi argumentoida ei välitä mielikuvaa alistetusta ja
sorretusta ja yhteiskunnallisen tai kirkollisen vallankäytön uhrista. Pikemminkin on kysymys uhriutumisesta ja retoriikasta. Vähän samaan tapaan kuin DDR:n kommunistit vielä vuosikymmenien kuluttua ammensivat katkeruutta ja ideologista voimaa 1920-luvulla tapahtuneista poliittisista väkivaltaisuuksista. Vaikka elämän realiteetit ja todellisuus olivat jotain ihan muuta.
Kristillisessä uskossa ja elämässä enemmistöt eivät aina ole oikeassa. Mutta ne eivät tietenkään ole automaattisesti väärässä. Tiedät hyvin, että oikeassa olemisen ja enemmistön kriteerit vaihtelevat hyvin paljon kristikunnan sisällä. Tiedät myös, että kristillisen kirkon suuri enemmistö pitää avioliittoa Jumalan asettamana miehen ja naisen välisenä järjestyksenä, jopa sakramenttina tai mysteerinä. Ja tekee saman eron kuin mekin ”sangen uskovaiset herrat”: Jumala rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä tai oikeastaan haluaa vapauttaa meitä siitä ja muista turmiovalloista. Ja ohjaa meitä rakkaudessaan elämään ja toimimaan sen mukaisesti. Meidän mielestämme kristillisen kirkon tulisi toimia tämän Jumalan antaman mallin mukaisesti, oikeastaan toimia Jumalan suuna ja käsinä.
Minä ja me muut voimme olla väärässä, erehtyä ja langeta. Mutta me emme – useista eri syistä – halua poiketa sellaisesta, minkä ymmärrämme Jumalan mielen mukaiseksi. Sinua ja kaikkia ihmisiä rakastaen.
Taitaa todella kulkea ”haukkuva” karavaani puolella jos toisellakin.
”Haukkumisella” ei kristillisyyttä rakenneta jos ei murretakaan. Ei pitkän päälle myöskään suvaitsevaisuutta – sellaista todellista ja aitoa.
Piispoilla voi olla hurksas aikomus rakentaa tai rakennuttaa yhteisyyttä mutta jos rakennetaan hietikolle eikä lujalle kalliolle, ei rakennelma kestä tulevaa tulvaa.
Woke-puolella sekoittunevat hurskaat aikomukset ja vallankäyttö ideologisine taustoineen.
Vastapuolellakin saattavat joskus hurskaus ja ei-niin-hurskas konservatiivinen ilmaisuperinne sekoittua.
Ei kuitenkaan tulisi kovin kevyin perustein leimata yksittäisten ihmisten motiiveja joksikin, mitä ne eivät kenties ole.
Ja yleensäkin argumentteihin ei tulisi vastata argumentoijan persoonaan tai olemukseen kohdistuvilla nimittelyillä.
Seija , en ole katkera enkä mustamaalaa ketään . Tuo Seija ei ole rehellistä väittää asioita mitkä ei pidä paikkaansa . Et ilmeisesti hyväksy etkä siedä jos joku on eri mieltä asioista . Ei elämä ole jotain joukkuepeliä , jossa enemmistö voittaa , jokaisen on kerran mentävä elävän Jumalan eteen ja sinne mennään tietoisena että olemme syntiä tehneet ja vastaamme yksin omista tekemisistä tai jättämättä tekemisistä . Taitaa olla juuri toisinpäin että et lue tekstejäni mitä kirjoitin , mutta onko oikeustaju sitä että on eri mieltä niin ansaitsee tulla tuomituksi ?
Ymmärrän että monesti ensireaktio on kielto , mutta olen nähnyt ihan julisteita missä seksuaalivähemmistöt vaeltavat joissa lukee ylpeys . Ylpeys- teema kulkee monissa asioissa seksuaalijärjestöissä , sen tiimoilta on opetuskoulutusta , painetuissa tuotteissa ja palkintoja jaetaan tumnustuksina :
Helsinki Pride -yhteisö jakoi Ylpeys muuttaa maailmaa -tunnustuspalkinnot
Edellinen on Helsinki Pride ( ylpeys) sivuilta suoraan kopiotu . Tuo puolelle saaminen on hyvin erikoinen ajatus kristillisessä mielessä , ikäänkuin seurakuntalaisten tehtävä saada papit puolelleen , mietippä sitä miten sen kuuluisi olla ?
Kirkko ei kykene pakottamaan kaikkia hyväksymään asioita, jotka Raamatun selkeän ilmoituksen mukaan ovat Jumalan tahdon vastaisia. Yksikään joka haluaa Jumalan sanaa noudataa ei voi toimia toisin.
Niin ei kirkon tehtävä ole pakottaa ketään hyväksymään asioita , kirkon perusta on rakkaus . Paimenen tehtävä on ettei seurakuntiin tule harhaisia oppeja ja meidän syntinen luontomme tarvitsee lain saarnaa ja opetusta että olisimme alamaisia ja kuuliaisia Kristukselle , joka on rakkauteen kätkeyttyä siunausta ja vapautta olla Kristuksessa . Seurakunnan tulisi olla meille jokaiselle turvasatama ja lohdun ja toivon satama ja yhä uudestaan saada vakuutus että saan kelvata Jumalalle .
Pakottamispyrkimykset ja kiristämiset lihan mukaan tuovat vain hajaannusta lisää. Ei auta sovittelevat puheet, kompromissit, Jumalan antama elämä ei kasva eikä viihdy ohrakkeiden keskellä,vaan se jää lopulta hedelmättömäksi. Vapauteen Kristus vapautti ja sellaiseksi Kristuksen ruumis on tarkoitettu , jolla on itsessään lähde syntiä ja pahuutta vastaan.
Kovin pieneen lokeroon yrittävät täällä hurskaat herrat Jumalan mahduttaa. Kaikkea hyvää teille yrityksessänne. Tosin uskon, että Jumala on paljon suurempi. Vähän niin kuin sateenkaari. Näemme sen heijastuksen, mutta emme sitä tavoita, vaikka miten ponnistelisimme.
Jumalan suuruus tulee Jumalan sanan tuntemisen kautta ja sitä meidän on kaikkien hyvä oppia tuntemaan lisää . Se suuruus kätkeytyyn Kristuksen rakkauteen meitä kohtaan.
Timo: Kyllä. Näin vanhoilla päivilläni luen erityisen usein Uudesta Testamentista Jeesuksen vertauksia. Niiden avullahan Hän aivan yksinkertaisin, konkreettisin esimerkein kertoi sekä aikalaisilleen että myös meille, miten meidän tulee täällä elää lähimmäistemme kanssa. ”Laupias samarialainen” ja ”Tuhlaajapoika” vain pari esimerkkiä mainitakseni.
Niin lupaus on että sana ei tyhjänä palaa . Ja kyllä on paljon opetuksia myös netissä kuuneltavissa ja seurakuntayhteys on tietysti erittäin tärkeä asia . Kun sitä vanhenee niin alkaa ajattelemaan jo mitä sitä jättää perinnöksi kun täällä lähtee ja en tarkoita materiaalia . Lyhyt on ihmisen elo kun alkaa vanhempana sitä ajattelemaan . Kaikessa syntisyydessä ja rikkinäisyydessäkin on suunta tärkein ja kiitollisuus . Kiitollinen mieli näkee vain ne hyvät asiat mitä on ja kiittämätön mieli mitä ei ole . Aina ei voi kiittää vaikka apostoli Paavali kehoittaa että joka tilassa tulis kiittää , joskus tarvitsee aikaa päästä yli vaikeuksien , näin se taitaa olla ainakin monella meistä että käymme välillä vaikeuksien kautta tätä matkaa .Paavalin vaiva lihassa , pistin kuvaa suuresti sitä että meiltä ei aina oteta pois näitä ”pistimiä”, vaikka rukoilemme että Jumala niistä vapauttaisi ja silloin on hyvä muistaa Herramme sanat : minun armossani on sinulle kylliksi . Ja varmasti kun me muistamme rukouksissamme samalla kiittää niistä asioista mitä meillä on ja miten Herra on meitä auttanut niin uskon että se Kristuksen rauha meitä ympäröi .
Timo: Tänään televisioitiin Helsingin tuomiokirkosta Merimieskirkon 150-vuotisjuhlajumalanpalvelus. Piispa Jukka Keskitalo piti erittäin hyvän saarnan, jonka aiheena oli nimenomaan kiitollisuus.