Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti otsikolla: Rauha ei synny Pyhälle maalle kummankaan osapuolen tuhoamisella

Piispa Jolkkonen käyttää kovaa kieltä mm. ”Se on kiusallista myös joillekin suomalaisille, joita voisimme kutsua kritiikittömiksi Israel-selittäjiksi. He käyttävät erilaisia retorisia tekniikoita, joilla yritetään ideologisesti oikeuttaa kaikki Israelin hallituksen sotatoimet ja kiistää kaikki palestiinalaisten oikeudet, jopa heidän ihmisyytensä. Millaisia tekniikoita käytetään?

Yritetään myrkyttää lähde leimaamalla se epäluotettavaksi. Kiistetään jokin ilmeinen sotarikos keksityksi jutuksi – ja toisaalta yritetään oikeuttaa se vetoamalla esimerkiksi Israelin itsepuolustusoikeuteen tai palestiinalaisten olemukselliseen pahuuteen.”

Mikkelin piispa Mari Parkkinen, Kuopion piispa Jari Jolkkonen ja Espoon piispa Kaisamari Hintikka sanovat 1.8.2025 Kotimaa-lehdessä, että Suomen olisi hyvä tunnustaa Palestiinan valtio. Kirjoitin vastineen 23.8.2025 ”Miksi Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa – vastine piispoille”

Täydensin vastinetta kirjoituksellani 24.8.2025 ”Jumalan kutsu on kaikille kansoille, myös palestiinalaisille” – entä israelilaisille?

Kummassakin olen perustellut yksityiskohtaisesti asiantuntijoiden kannanottoja hyödyntäen miksi piispat ovat väärässä. Näitä kirjoituksia Jolkkonen ei näytä lukeneen. Hän toistaa edelleen virheellisiä väittämiä ja esittää asiattomia väittämiä.

Informaatiopuolustukseen ja vaikuttamiseen erikoistunut kapteeni Tommi Kangasmaa korostaa Gazan sodan olevan sotilaallinen kriisi, jonka ymmärtäminen edellyttää perehtymistä sen taustalla vaikuttaviin sotilaallisiin päämääriin ja operatiivisiin ajattelumalleihin. Julkinen keskustelu ja media-analyysi painottuvat usein moraaliin ja tunteisiin, mutta jäävät vaille syvempää strategista ymmärrystä.

Iran on palestiinalaisten terroristien tärkein tukija, ja sen aseilla Venäjä tappaa ihmisiä myös Ukrainassa.

Venäjän läheiset välit palestiinalaisten kanssa periytyvät jo Neuvostoliiton ajoilta. Ja kas, pian lokakuun 7. päivän terrorihyökkäyksen jälkeen Vladimir Putin kutsui Hamasin johtajat Moskovaan. Samaan aikaan sinne saapui vieraaksi myös Iranin varaulkoministeri.

Luettavaa ”Suomalaisen upseerin arvio: Hamas ohjaa länsimaista mediaa taitavasti. Hamas soveltaa Venäjän oppeja informaatiovaikuttamisessa.” ja ”Hamasin strategia – Kognitiivisen sodankäynnin analyysi”

Lokakuun seitsemäntenä 2023 Hamas käynnisti operaation, jossa oli selkeät tavoitteet ja ennalta suunnitellut toimenpiteet.

7.lokakuuta 2023 yli 3 000 terroristia tunkeutui Gazasta Israeliin Hamasin Nukhba-joukkojen johdolla. Israeliin ammuttiin 20 minuutin aikana yli 2 200 rakettia, ja samalla osa terroristeista murtautui raja-aidan läpi, osa lensi rajan yli moottoroiduilla liitovarjoilla ja osa tuli meren kautta moottoriveneillä. He murhasivat israelilaisissa kylissä ja Nova-musiikkifestivaalilla yli 1 200 ihmistä ja haavoittivat lähes 9000 ihmistä.

Uhreja kidutettiin, heitä mestattiin, perheenjäseniä murhattiin toistensa silmien edessä, jopa pikkulapsia poltettiin elävältä. Äärimmäistä seksuaalista väkivaltaa toteutettiin systemaattisesti. Terroristit kuvasivat itse tekojaan sosiaaliseen mediaan. Paikalle päässeet pelastustyöntekijät joutuivat todistamaan verilöylyä. Joiltakin uhreista oli leikattu rinnat, joitakin ammuttu genitaalialueelle. Myös nuoria miehiä oli silvottu. Väkivallanteoista on olemassa noin 5 000 valokuvaa ja 50 tuntia videomateriaalia. 7/10 on pahin juutalaisten joukkomurha sitten Holokaustin.

Murhien ja hävityksen lisäksi 253 ihmistä – joukossa jopa pikkulapsia ja Holokaustista selvinneitä vanhuksia – vietiin panttivangeiksi Gazaan. Yli 100 panttivankia on yhdysvaltalaislehti The New York Timesin tietojen mukaan vapautettu aiempien tulitaukojen aikana. Gazassa arvioidaan olevan yhä noin 50 panttivankia, joista noin 20:n arvellaan olevan elossa. Videot laihoista pantti­vangeista ovat karmeaa katsottavaa. Panttivangin perhe on kuvaillut videota sanomalla läheisensä muuttuneen ”eläväksi luurangoksi”.

Yritän löytää piispojen katseista ja kirjoituksestaan edes pientä ymmärrystä ja lohtua kärsiviä uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan – valitettavasti en löydä. Kylmät katseet ja kirjoitus ei anna ymmärrystä ja lohtua kärsiville, ei Suomessa asuville juutalaisille eikä heidän huolilleen ja surulleen.

Hamas valitsi saman sotilaallisen strategian. Jotta Israel saatiin pelaamaan Hamasin pussiin, oli se vedettävä mukaan sotaan, joka täyttäisi operaatiolinjojen tavoitteet. Sellaiseen sotaan oli mahdollista saada Israel mukaan vain, jos isku olisi niin massiivinen, että se a) pakottaisi Israelin massiiviseen vastaiskuun ja b) saisi israelilaiset niin raivoihinsa, että kostolla ei olisi rajoitteita, jolloin siviiliuhrien määrä kasvaisi rajusti, Kangasmaa sanoo.

Hamas olisi lyöty nopeasti, jos se olisi käynyt sotaa samaan tapaan kuin länsimaiset puolustusvoimat. Siviilitappiot olisivat olleet sillä taktiikalla merkittävästi pienempiä, jolloin vaikutus länsimaisten ihmisten mieleen olisi ollut vähäinen.

Israelin sotilaallisten vastatoimien käynnistyttyä tiedotusvälineet alkoivat raportoida Gazan kuolonuhrilukuja siteeraten ’Gazan terveysministeriötä’ ikään kuin itsenäistä ja puolueetonta lähdettä. Todellisuudessa terveysministeriö se on Israelissa joukkomurhan tehneen terroristijärjestö Hamasin perustama ja hallinnoima elin.

Hamasin sotilasjohdon päätöksenteko on kylmästi laskelmoitua – se perustuu strategiseen realismiin. Jyrkän epäsymmetrisessä tilanteessa on haettava voittava asema perinteisen sotilaallisen voiman ulkopuolelta.  Hamasin operaatikot valitsivat mielen sodan.

Hamasin tavoite on massiiviset siviilitappiot luomaan anti-Israel narratiivia. Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että puolustusvoimien tehtävä on minimoida siviilitappiot. Hamas toimii päinvastoin. Siviilejä ei päästetty pois sotatoimialueilta, joukot ryhmitettiin ilman tunnuksia siviilien sekaan, komentopaikat ja puolustuskeskukset perustettiin sairaaloiden ja koulujen sekä moskeijoiden yhteyteen.

Hamasin epäsymmetriseen taistelutapaan on kiinnitetty huomiota myös esimerkiksi Suomen Sotilas -lehdessä (”Viisi kuukautta Gazan sotaa” 2/2024): ”Hamas käyttää siviiliväestöä kilpenään, samalla kun se piiloutuu ja ryhmittää taistelijoitaan kansainvälisissä sodan oikeussäännöissä suojattuihin kohteisiin (koulut, sairaalat, moskeijat). Sodan oikeussääntöjen mukaan suojattujen kohteiden väärinkäyttö aiheuttaa suojauksen menetyksen, jolloin niistä tulee laillisia kohteita.”

Kamppailu on tuotava kohdemaiden ihmisten arkeen ja kaduille.  Se tarkoittaa ulkomaisten solujen aktivointia ja ihmisten empatian hyväksikäyttöä.

Ulkopuolisten tarkkailijoiden toimintaa ja mediaa on ohjattava keskittymään siviilitappioihin. Samalla on estettävä sen paljastuminen, että siviilitappioita ei haluttu välttää, vaan tietoisesti kasvattaa. Sosiaalinen media on kyllästettävä siviiliuhreilla ja heidän kärsimyksillään. Ihmiset harvoin varmistavat lähteitä tai tutkivat videoita/kuvia.

Hamasin taistelijat pukeutuvat siviileiksi ja toimivat siviilien joukossa. Taistelija ei erotu siviilistä. Poistamalla kaatuneelta ase ja vihreä päähuivi, nähdään kuvissa sairaalan tai avunjakopisteen edessä makaava nuori (tosiasiassa Hamasin taistelija).

Tuore tutkimus osoittaa, että Hamasin terveysministeriön luvut ovat liioiteltuja, ne sisältävät väärennöksiä, ne eivät erottele kaatuneita taistelijoita sodan siviiliuhreista ja ne on koottu epäkelvoin metodein. Hamasin tilastoihin on sisällytetty luonnolliset kuolemat (n.5000 vuodessa) – jopa ajalta ennen sodan alkamista. Noin neljäsosa Gazasta Israeliin ammutuista tuhansista raketeista on pudonnut Gazaan täysin hallitsemattomasti. Myös niiden uhrit löytyvät Hamasin tilastoista ikään kuin he olisivat Israelin sotatoimien uhreja. Minkäänlaista erottelua tilastoissa ei tehdä Hamasin taistelijoiden ja siviilien välillä.

Tuhansia virheellisesti rekisteröityjä kuolintapauksia on löytynyt ministeriön listoista. Näihin kuuluu 22-vuotias, joka on rekisteröity nelivuotiaaksi, 31-vuotias, joka on rekisteröity yhden vuoden ikäiseksi ja naisiksi rekisteröityjä henkilöitä, joilla on miesten etunimi. Raportti osoittaa myös, että Hamasin terveysministeriön tiedonkeruumenetelmät eivät ole tieteellisesti päteviä ja että myös sen aiemmissa konflikteista laatimissa raporteissa on peitelty taistelijoiden kuolemia.

Siviiliuhrit ovat jokaisen sodan järkyttävä seuraus. Kansainvälinen humanitaarinen laki ei vaadi, että siviileille ei tapahtuisi vahinkoa. Sen sijaan se vaatii, että sodan osapuolet tekevät parhaansa vähentääkseen siviileille aiheutuvaa vahinkoa. Kaikkien sodan osapuolten tulee noudattaa humanitaarisia sääntöjä, mutta Hamas käyttää niitä pelkästään hyväkseen. Tämän seuraukset siviileille ovat järkyttäviä, mutta vastuussa niistä on Hamas, ei Israel.

Hamasin tilastoinnissa alle 18 -vuotiaat lasketaan lapsiksi. Hamas on pienestä pitäen aivopessyt ja kouluttanut lapsia taistelijoiksi, mikä on sotarikos. Myös Hamasin omien tilastojen mukaan suurin osa ”siviiliuhreista” on ollut Hamasin taistelijoita. Luvuissa ei myöskään ole eroteltu luonnollisesti kuolleita ja Hamasin omissa iskuissa kuolleita.

Hamasin, YK:n ja joidenkin läntisten medioiden edustajat – joskus tarkoittaen samaa asiaa – ovat koko Hamasin ja Israelin välisen sodan ajan syyttäneet Israelia Gazan näännyttämisestä ja projisoineet massoittaisten nälkäkuolemien olevan milloin päivien, viikkojen tai kuukausien päässä ja kansanmurhan olevan käynnissä. Nämä projisoinnit ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet vääriksi.

Monet kuvat nälkään nääntyvistä gazalaislapsista ovat osoittautuneet väärennyksiksi, tekoälyllä tuotetuiksi tai sitten esittävän mm kehitysvammoihin liittyviä syömishäiriöitä. Viimemainittuja tapauksia onkin Israelin toimesta lennätetty saamaan erikoissairaanhoitoa mm Italiaan kuin myös tuhansia muita vaativaa hoitoa kaipaavaa gazalaista.

24.7.2025 Hesarin artikkelissa ”Gazalaisen perheen 12-vuotias tytär piirtää ja tarjoilee vanhemmilleen kuvia ruoasta, kun muuta ei ole” perheen äiti kertoo ”kuinka kriisi on nostanut hinnat ”järjettömiksi”. Pienikin määrä jauhoja voi viedä perheen vähät rahat, ja vain aivan perusraaka-aineisiin on varaa”

Siis ilmaiseksi avustuksina jaettu ruoka-apu maksaa niin paljon, että vain perusaineisiin on varaa!!

Palestiinan presidentti Mahmud Abbas on toistuvasti syyttänyt Hamasia siviileille tarkoitettujen ruokakuljetusten varastamisesta.

Läntiset valtamedian uutiskanavat siis näyttävät jakavan jopa etusivuillaan Hamasin propagandaa ilman mitään faktantarkastusta joka saattaa viedä jopa muutaman päivän joka taas ei nykyiseen klikkijournalismiin sovi.

On käsittämätöntä, että media ja ainakin jotkin piispat ovat nielleet Gazaa hallitsevan terroristijärjestö Hamasin propagandan täydellisesti.

Kirjoittaja ja kommentaattori Lilac Sigan tuo viestiketjussaan viestiketjun esille The New York Timesin valheellisia väitteitä, joita lehti on kuvaillut myöhemmin ”virheiksi”.

Ketjussa Sigan valottaa lehden jo vuosia kestänyttä linjaa, jossa se on hyödyntänyt pitkälti terroristijärjestö Hamasilta saamiaan tietoja. Esimerkiksi vain 10 päivää 7. lokakuuta 2023 tapahtuneen tuhoisen terroristi-iskun jälkeen NYT väitti, että Israelin isku gazalaiseen sairaalaan olisi tappanut ”ainakin 500 ihmistä.”

Myöhemmin kävi ilmi, että luvut olivat peräisin Hamasilta, eikä niiden todellisuudesta ollut mitään näyttöä. Tätä ”virhettä” NYT lopulta pahoitteli.

Jo marraskuussa 2023 lehti väitti, että Gazassa olisi kuollut enemmän ihmisiä kuin Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan. Tämän valheen tultua ilmi, kyseinen kohta poistettiin artikkelin tekstistä vähin äänin.

Myös Sudanin ja Afganistanin konflikteista peräisin olevia videoita on esitetty virheellisesti Gazan materiaaleina.
Faktantarkistajat ovat havainneet, että vanhojen konfliktien (Syyria, Jemen, Sudan, Afganistan) materiaalia kierrätetään usein Gazan tapahtumina.

Viimeisimpänä ”virheenä” lehti julkaisi Gazan nälänhädästä sensaatiomaisen artikkelin, jossa esitettiin kuvia ”nääntyvistä lapsista”. Myöhemmin paljastui, että kuvissa olleilla lapsilla oli vakavia sairauksia, jotka olivat luoneet vaikutelman nälänhädästä.

YK:n Maailman ruokaohjelma (WFP) 27.7.2025 totesi, että sillä on ”tarpeeksi ruokaa alueella – tai matkalla sinne – ruokkimaan koko 2,1 miljoonan ihmisen väestön lähes kolmen kuukauden ajan”.

Kannattaa lukea Ari Rusilan (vas.) kirjoituksia aiheesta: Gazan avun perillemeno?, Hamasin kuvakampanja nälänhätä -väitteen tukena ja Hamas nälkiinnyttää gazalaisia syyttääkseen Israelia.

Voiko Jolkkonen etc. mainita yhdenkään kansanmurhan, jossa miljoonat oletetut uhrit elivät turvallisesti tekijän hallinnon alaisuudessa ja jopa palvelivat sen hallituksessa ja instituutioissa? Jos Israel pyrkii tuhoamaan palestiinalaiset, miten sovitatte tämän todellisuuden yhteen?

Länsirannalla asuu kolme miljoonaa palestiinalaista, sama määrä ihmisiä kuin Gazassa. Israel voisi halutessaan tappaa siellä tuhansia ihmisiä muutamassa tunnissa, jos tuhoaminen olisi todella heidän tarkoituksenaan, mutta näin ei ole tapahtunut.

Palestiinan valtion tunnustaminen saattaa kuulostaa oikeudenmukaiselta eleeltä, mutta kun tarkastellaan asiaa kansainvälisen oikeuden, Oslon sopimusten ja alueen turvallisuuden näkökulmasta, käy ilmi, että tunnustaminen tässä vaiheessa on sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti ongelmallista.

Kansainvälisessä oikeudessa Montevideon yleissopimus (1933) asettaa neljä tunnustamisen edellytystä: Alueella on pysyvä väestö, sillä on määritelty alue, toimiva hallitus ja kyky solmia kansainvälisiä sopimuksia. Palestiinalaishallinto ei täytä näitä ehtoja.

Oslon rauhanprosessin (Oslo I 1993, Oslo II 1995) keskeinen periaate on, että: “Kumpikaan osapuoli ei saa yksipuolisesti muuttaa Länsirannan ja Gazan asemaa ennen lopullisen statuksen neuvottelujen tulosta” (Oslo II, artikla XXXI § 7). Palestiinalaishallinto on siirtynyt pois Oslon linjasta hakemalla tunnustusta kansainvälisiltä areenoilta ohittaen kahdenväliset neuvottelut ja Israelin turvallisuustarpeet. Tämä on vastoin niitä periaatteita, joihin Suomi on sitoutunut – että ratkaisu löytyy vain neuvottelujen, ei yksipuolisten toimien kautta.

Oslon sopimukset ovat kansainvälisiä sitovia sopimuksia. Jos sallitaan, että palestiinalaishallinto irtaantuu sopimuksista ja lähtee hakemaan yksipuolista valtion tunnustamista, hyväksytään Oslon prosessin päättyminen. Tällöin unohtuu, että koko palestiinalaishallinto on olemassa Oslon sopimusten seurauksena. Oslon prosessin lopettaminen mahdollistaa myös Israelin yksipuolisen toiminnan, palestiinalaishallinnon lakkauttamisen ja alueiden liittämisen Israelin suvereniteettiin.

Jos Palestiinan valtio tunnustetaan ilman neuvotteluratkaisua, se antaa diplomaattista valtaa Hamasille, jonka poliittinen ohjelma ja retoriikka tukevat Israelin tuhoamista. Israelin ytimeen syntyisi valtio, jonka suosituin liike on toistuvasti käyttänyt väkivaltaa ja itsemurhaiskuja osana strategiaansa.

Kannattaa lukea kirjoitus ”Miksi Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa”

YK:n peruskirjassa julistetaan, että kaikkia valtioita tullaan kohtelemaan tasavertaisesti. Sen sijaan Israelin systemaattinen sorto YK:n elimissä on muodostunut niin pysyväksi ja laaja-alaiseksi ilmiöksi, että yksi YK:n päätehtävistä näyttää olevan Israelin tuomitseminen.

YK:n ihmisoikeusneuvosto on muuttunut Israelin demonisoinnin ja systemaattisen sorron näyttämöksi. Sen pysyvällä asialistalla on vain yhden maan, Israelin, tuomitseminen. Olemassaolonsa aikana (vuodesta 2006) sen on tuominnut Israelia 103 kertaa. Samassa ajassa esimerkiksi Sudan, jossa on ollut käynnissä Darfurin kansanmurha vuodesta 2003, on saanut 2 tuomiota ja Iran 14. Ihmisoikeusneuvostossa Israelia tuomitsemassa istuvat muun muassa Kiina, Kuuba, Eritrea, Qatar ja Pakistan, joissa kaikissa on valtavat ihmisoikeusongelmat ja joista yksikään ei ole saanut neuvostolta tuomioita. Tänä vuonna ihmisoikeusneuvosto valitsi sosiaalisen neuvoston puheenjohtajaksi Iranin islamilaisen tasavallan.

YK järjesti vuonna 2001 ensimmäisen antirasistisen maailmankonferenssin Durbanissa, Etelä-Afrikassa. Siitä muodostui pahin antisemitismin ja juutalaisvihan esiinmarssi sitten Holokaustin. Kansalaisjärjestöt järjestivät konferenssin yhteydessä juutalaisvastaisten pilakuvien näyttelyn, jossa juutalaiset esitettiin hämähäkkeinä, sikoina, petolintuina ja natseina.

Kansainväliset ja ulkomaiset kansalaisjärjestöt lähettävät omia aktiivejaan ja vapaaehtoisiaan noiden palestiinalaisten ”ihmisoikeusjärjestöjen” vieraiksi ja keräämään heiltä saatuja tarinoita. Tämä tieto syötetään kritiikittä kansainvälisten järjestöjen raportteihin ja YK-järjestelmiin, josta ne tulevat ulos YK-leimalla varustettuna ”luotettavana informaationa”. Sen jälkeen kansainväliset kansalaisjärjestöt käyttävät palestiinalaislähteistä saamansa ja itse YK-järjestelmiin syöttämänsä informaation todisteina omissa Israelia rotusortojärjestelmäksi syyttävissä raporteissaan.

Israelin vetäydyttyä Gazasta 2005 ns. Land for Peace -periaatteella palestiinalaiset olisivat voineet kehittää siitä kukoistavan oman valtion, mutta Hamas päätti investoida saamansa avustusmiljardit aseisiin ja tunneleihin sekä pyrkiä Israelin tuhoamiseen.

Britannian asevoimien eversti evp. Richard Kemp toteaa nähneensä Gazan tuhot paikan päällä ja kuvailee näkymää ”todella hirvittäväksi”. Paikoin jäljellä ei ole mitään muuta kuin romukasoja silmänkantamattomiin.

Hänen mukaansa tilanne ei tullut yllätyksenä kenellekään, joka ymmärtää terroristijärjestö Hamasin strategiaa. Siinä koko Gaza muunnettiin ”sotilaalliseksi linnakkeeksi, joka naamioitiin siviilien asutuskeskukseksi”. Erityisen suuria tuhoja voi selittää Hamasin taistelutavalla, johon sisältyy laajan tunneliverkoston käyttö.

Tunneleita on käytetty sodissa satojen vuosien ajan. Mutta aiemmin ei ole nähty mitään vastaavaa, sillä Hamas kaivoi 16 vuoden aikana yli 640 kilometriä tunneleita ensisijaiseksi sotilaalliseksi infrastruktuurikseen. Ne olivat suojassa asutuskeskusten alla.

Noin 60 metrin syvyyteen ulottuvat tunnelit soveltuvat taistelijoiden liikkumisen ohella asevarastoiksi, komentopisteiksi ja asuintiloiksi. Israelin asevoimien (IDF) arvion mukaan tunnelien yhteydessä oli yli 5 000 sisäänkäyntiä. Niitä piilotettiin asuinrakennuksiin, sairaaloihin, kouluihin ja moskeijoihin. Monet israelilaissotilaat ovat saaneet surmansa edettyään räjähteillä ansoitettuihin käytäviin.

Hamas on sijoittanut aseitaan tietyillä alueilla lähes jokaiseen rakennukseen.

– Olen nähnyt käsikranaattilaatikoita lasten sänkyjen alla, raketinheittimiä keittiökaapeissa ja rynnäkkökivääreitä vaatekasoihin piilotettuina.

Hän viittaa arvioihin, joiden mukaan Gazassa sijaitsevista 250 000 rakennuksesta noin 100 000 olisi ansoitettu räjähteillä. Niiden yhteyteen on asennettu kameroita, joista voidaan tarkkailla Israelin sotilaiden liikkeitä. Evp-upseeri muistuttaa brittijoukkojen toimineen IDF:n lailla Belfastissa 1980-luvulla.

– Löysimme rakennuksen, johon IRA oli asentanut useita räjähteitä poliisien ja sotilaiden surmaamiseksi. Tässä tapauksessa myös me päätimme käyttää räjähteitä sen sijaan, että olisimme asettaneet pomminpurkuryhmämme vaaralle alttiiksi.

Richard Kempin mukaan monet ihmiset eivät länsimaissa halua myöntää, että Gazan tuhojen taustalla on Hamasin tarkoituksellinen sotastrategia.

– He muuttivat Gazan sotakoneeksi ja ottivat käyttöönsä koko väestön, jokaisen rakennuksen, alueen jokaisen senttimetrin sekä suuren osan kansainvälisistä avustustarvikkeista, jotka lähetettiin heidän oman kansansa avuksi, brittiupseeri toteaa.

Jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi ottamansa panttivangit ja antautuisi, sota loppuisi heti. Jostain syystä julkinen keskustelu on kuitenkin muuttunut varsinkin Suomessa lähes absurdiksi Israelin syyttämiseksi sodasta, jonka palestiinalaiset terroristit aloittivat.

Jukka Mikkola kirjoitti Jolkkosen blogiin oivallisesti ”Ehkä kirkollisten vaikuttajien olisi hyvä pysyä sopivan matkan päässä politiikasta tai poliittisesti liian helposti hyödynnettävistä kannanotoista.

Yhden asian tai yhden perspektiivin rauhanasian näkökannat eivät kanna pitkälle vaan voivat pahimmillaan kärjistää kriisiä. Toiveajattelu ei sekään todellisuutta muuta. Jos haluamme rauhaa ja ihmisoikeuksia, tulisi myös miettiä ja viestiä, millaista rauhaa, millaista ihmisoikeuskäsitystä – ja kenelle. Idealistinen julkilausunta tarvitsee konkreettisempaa ”lihaa” ympärilleen.”

Varpu Haavisto on kirjoittanut Uuteen Suomeen lukuisia kirjoituksia Lähi-idän tilanteesta. Varpu Haavisto toimi kansainvälisen Take a Pen -järjestön koordinaattorina vuosina 2002-2012 ja ICEJ:n erityisavustajana vuosina 2014-2017. Hän on yksi YAPS-ohjelman perustajista ja YAPS – Young Adults for Peace, Justice and Solidarity in the Middle East -järjestön perustajajäsen ja puheenjohtaja. Suosittelen lukemaan!

Vastineessaan taannoin piispa Mari Leppäselle Lähi-idän asiantuntija Varpu Haavisto kirjoittaa lopuksi: ”Kristillisten johtajien pitäisi joskus oppia läksy kirkon vuosisataisten juutalaisvainojen ja Holokaustin jälkeen: kun juutalainen kansa – ja nyt heidän ainokainen kotimaansa – nostetaan maailman syntipukiksi, olisi syytä tutkia faktat tarkkaan ennen kuin alkaa hutkia kristillisen ylemmyydentunnon sävyttämiä tuomioita. Antisemitismi on aina kyennyt muuntautumaan kunkin aikakauden hyveenä pitämään muotoon. Keskiajalla Euroopassa murhattiin kokonaisia juutalaisyhteisöjä ”jumalantappajina” ja rituaalimurhasyytösten seurauksena. Tieteellisen vallankumouksen aikana rasismista tuli tiedettä ja tieteellisyydestä tuli edistyksellisen ihmisen merkki. Tämä johti juutalaisten teolliseen kansanmurhaan Euroopassa.”

Tämä lukijablogi on todennäköisesti viimeiseni. Olen ollut Kotimaa-lehden tilaaja pitkään, nyttemmin myös diginä. Olen myös eri foorumeilla ollut aktiivinen kirkon ja kristinuskon puolustaja.

Olen lopettanut Kotimaa-lehden tilauksen syyskuun lopusta alkaen. Kotimaa on hyvä ja mielenkiintoinen lehti. En enää katso aiheelliseksi tilata lehteä, jossa jotkin piispat pyrkivät mielipiteiden muokkaukseen.

Olen myös lopettanut kirkon ja kristinuskon puolustamisen. Piispa edustaa julkilausumillaan laajemmin kirkko -instituutiota. Voisin erota kirkosta, mutta olen seurakunnassamme aktiivinen toimija.

Piispa on hiippakuntansa seurakuntien ja pappien ylin kaitsija. Piispuus edustaa kirkon yhtenäisyyttä: piispan tehtävänä on pitää hänelle uskottu lauma koossa ja vaalia kirkon ykseyttä.

Piispan kuuluu valvoa, että Jumalan sanaa saarnataan kirkon tunnustuksen mukaan, sakramentit jaetaan oikein ja että jumalanpalvelukset toimitetaan määräysten ja kirkon tradition mukaisesti.

Miten joiden piispojen esim. Jolkkosen julkilausumat edustavat tai edistävät kirkon yhtenäisyyttä? Minkälainen työilmapiiri on seurakunnissa, jos perustellusti eri tavoin ajattelevat leimataan piispan tai piispojen tunnepurkausten taholta ”kritiikittömiksi Israel-selittäjiksi”?