Aikamoisen selkkauksen saivat Turun piispat käynnistettyä piispainkokouksen pastoraalisella ohjeella!
Tilanne on nyt hyvin epäselvä ja jännitteet kirkon eri ryhmittymien välillä ja seurakuntien sisällä ovat yhtäkkiä hypänneet aivan uudelle tasolle. Enkä ihmettele, koska ohje on sekava, ristiriitainen sekä vastoin kirkon oppia ja kirkolliskokouksen linjauksia – siis kaikin tavoin epäonnistunut. Siksi ehdotan ja toivon, että piispainkokous vetää ohjeen nopeasti takaisin ja harkitsee sitä uudelleen. Pelastakaa piispat se, mikä vielä voidaan pelastaa!
Ehkä piispat ajattelevat, että tilanne vähitellen rauhoittuu, kun uuteen käytäntöön totutaan. Valitettavasti näin ei tule käymään. Monet kokevat, että nyt ei voi antaa periksi. Eikä repeämä koske vain joitakin herätysliikkeitä, vaan ulottuu paljon laajemmalle. En ole aiemmin nähnyt näin laajaa ryhmittymistä samaan riviin piispoja vastaan. Nyt olisi viisasta ottaa aikalisä, vetää ohje takaisin ja palauttaa asia kirkolliskokouksen päätettäväksi.
Ohje on tietysti huono jolla on vaikutuksia koko Suomelle. Mitään suurta kirkollista repeämää se tuskin aiheuttaa kirkon sisällä. Herätysliikeillä, yhdistyksillä, säätiöillä ei ole mitään kompetenssia lähteä kirkosta tai perustaa uusi luterilainen kirkko. Nämä tahot ovat sisäisesti niin ristiriitaisia ja vallan himoisia, että kynnystä pitemmälle he eivät pääse. Näiden tahojen tie on monella tavalla suljettu, rajoitettu ja kirkon rahoista riipuvainen. Eli mitään ei tapahdu. Ainoastaan lestadiolaiset kestävät ja selviävät omavaraisuudessa. Hehän ovat kirkko kirkon sisällä.
Ei tässä tarvitse eroamaan ryhtyä mutta vääryys pitää korjata. Tosin, kyllä se repeämäkin tulee…paine alkaa olla jo kova herätysväellä. Lähes kaikki maailman seurakunnat toimivat vapaaehtoiskannatuksella, joten miksei sitten Suomessakin.