Sakramentalinen pelastusoppi ei ole Raamatusta.
Päästäkseen taivaaseen ihminen syntyy ensin veden kautta, eli syntyy ihmiseksi. Hänen taivaspaikkansa Jeesus määritteli Matt. 19:
”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”.
Ihminen kasvaa ja taivaskelpoisuutta alkaa haastaa ihmisen opit. Ensimmäinen sakramentti poistaa edelläolevan Jeesuksen kelpuutuksen. Siksi Luther sanoi ”Olen kastettu, olen pelastettu”.
Tässä on täysin jätetty huomioimatta, että Isä vetää jokaista ihmistä, tavalla ja toisella, Poikansa pelastettavaksi.
Augustinus määritteli sakramentin: ”Kun henki yhtyy aineeseen syntyy sakramentti”. Määritelmä on vastoin Kirjoitusten opetusta, koska, kaikki aine on luotu ja kaikki luotu, alkuaineineen tuhoutuu kuumuudessa, 2.Piet.3:
10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
Leipä on leipää ja viini on viiniä. Viettäkää ehtoollinen minun muistokseni, vt. Luuk 22:
19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.”
Tässä ei sanota, ”ikäänkuin minun ruumiini”, koska Jeesuksen ruumis oli muuttuva maaksi niinkuin meidän kaikkien ruumiimme, kun kuolemme. Siksi Hebrealaiskirjeessä on 11:
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Tähän samaan sakramentaliseen sekavuuteen ”sopii” Augustinus-Lutherin toisen käskyn poisto.
Kun Azusa kadulla alkanutta Pyhän Hengen vuodatuksen viimeisimpiä aaltoja rantautui Suomeen 1900-luvun alussa, niin Pyhän Hengen kasteen saanneet useassa tapauksessa veivät paikkakuntansa kirkkoherralle tämän ilouutisen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ilmiö käskettiin tukahduttaa, tai poistua kirkosta. Siksi syntyi helluntalaisuus, minkä alku oli helluntaipäivän Hengen vuodatuksessa vuonna 30.
Martti,
Kommenttisi 19.06.24 klo 14:36 ja 07:58 Klo 07:58
Kertaus on oppimisen äiti! Olen nimittäin seuraavan monet kerrat selittänyt sinunkin luettavaksi. Vaikket hyväksyisi, niin lue sen verran, ettei samaa tarvi minunkaan sinulle jankuttaa. Puhun näin, koska täysi-ikäisten ja -päisten parissa pitäisi vahvemmatkin ilmaisut sopia.
Haluaisit ikäänkuin uudelleen kalibroida Suomen valtion teologiset tiedekunnat.
Sieltä on kuitenkin tulleet kaikki evlut papit. Maisterin tai kandidaatin oppiarvon suoritettuaan he kelvollistuvat kuukauden-parin? kirkollisen kurssin jälkeen pappisvihittäviksi. Keskeisintä ei heidän enää tarvi opiskella, eli sakramentit ja seurakuntaoppi on jo opittu, mitä evut kirkon vaatimuksiin tulee.
Yksi tyypillisimmistä täysinoppineesta teologisen tutkinnon suorittaneista on Tommy Hellsten, joka säännöllisesti julistaa niin suomeksi kuin ruotsiksikin, että ”en ole koskaan tullut uskoon, enkä aio tullakaan”. Tästä toistostaan huolimatta tai siitä syystä, hän on erittäin paljon esiintyvä ”viitekehys”. Sama lohduttava sanoma on yleensä teologisessa tiedekunnassa opiskelleilla, mitä siihen Yhteen ja Ainoaan Oikeaan tulee. Eli uskoontulo ei hyödytä kirkkoja ja siitä esimerkki on 1900 luvun alun viimeisimpiä Pyhän Hengen kasteen vuodatuksia. Aivan vain tietämättömille tai vakaantumattomille toistona, että helluntaituulet alkoivat puhaltaa jo vuonna 30 ja sitä olen minä kutsunut ”Helluntaipäivän Kastajaliikkeeksi”.
Tämä alku liiskaantuu teologisissa valtion tiedekunnissa ja sen tukena on mm. Nikeian uskontunnustuksen viimeisen virkkeen kohta: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”.
”Aivan vain tietämättömille tai vakaantumattomille toistona, että helluntaituulet alkoivat puhaltaa jo vuonna 30 ja sitä olen minä kutsunut ’Helluntaipäivän Kastajaliikkeeksi’.” Niin olet kutsunut. Se, että pitää näitä ajatuksia vain sinun – tai hengellisen taustasi – omina luomuksina, ei ole tietämättömyyttä (tai vakaantumattomuutta, mitä sillä tarkoittanetkaan). Mitä teologian opintoihin tulee, ne eivät suinkaan ole ainoita papiksi aikovien kosketuksia uskoon ja Raamattuun. Rippikoulu ja konfirmaatio on itsestään selvä edellytys kirkon hengelliseen virkaan. Monella on kokemusta seurakunnan työstä ennen opintoja ja niiden aikana.
”Mutta hän (Jeesuksen), jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta.” (Apt. 13:37) Vuoden 1992 käännös sanoo saman: ”ei maatunut”. Ks. myös Apt. 2:31. Daavid ennusti näin Jeesuksesta Psalmi 16:10. Daavid ei voi tässä puhua itsestään koska hän näki katoavaisuuden eli maatui. Ks. Apt. 2:27 ja Apt. 13:35.
Matteuksen evankeliumi:
26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Monen tarkoittaa kaikkia. Vuoden 1992 käännös: ”kaikkien puolesta”. ”Hän on kuollut kaikkien edestä.” (2. Kor. 5:15) ”Hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.” (Hebr. 2:9)
Mika,
Viittasin blogissani Luukkaan evankeliumiin. Onko sinulla jokin syy, miksi jatkoit Jeesuksen ehtoollisen asetussanoja Matteuksen mukaan? Yritän vain poistaa tarpeettomat arvailut.
Toistuvasti korostat, että Raamatun sanat ovat harmoniassa keskenään. Miksi sitten tartut siihen, että Luukkaan evankeliumin kohtaa kommentoidaan Matteuksen evankeliumin jakeeseen viitaten, Reijo Mänttäri? Olet toisinaan tarkka siitäkin, että keskustelijat ilmoittavat lainaamansa raamatunkäännöksen. Miksi? Eikö tuo harmonia olekaan täydellinen?
Sitä vain, että Jeesuksen veressä on syntien anteeksiantamus.
Mika,
Viimeisen kommenttisi sanomaan on helppo yhtyä. Eli vahvistit asian Jeesuksen asetussanojen ”Veri-osuudella” ja sen Matteuksen mukaan.
Tämä ei ole hiusten halkomista, vaan mahdollisesta viestistäsi, mitä en hoksannut.
Kolmen kirkkoraamattu-laitoksen mukaan niissä ei ole toisistaan poikkeavaisuutta, eli:
15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. KK38
15 Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. [Room. 6:11; Gal. 2:20; 1. Tess. 5:10] KK92
15 Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös. Biblia 1776
Omat sanat toimivat omakohtaisena todistuksena, joka perustuu Raamattuun.
Kohdatkoon meitä mikä kiusaus, hätä, murhe ja vaino tahansa, Kristus on kuitenkin kanssamme ja suojelee meitä, niin että me vihdoin voitamme ja löydämme pelastuksen, eikä se olekaan vain ajallinen, vaan iankaikkinen pelastus. Tämä rikas ja iankaikkinen perintö meidän tulisi omistaa ja siitä iloita. Siihen toivoon Kristus meitä kutsuukin nimittäessään meitä veljiksensä. Mutta surkeaa on, että me iloitsemme enemmän siitä, että joku lahjoittaa tai hankkii meille sata markkaa (euroa), kuin siitä, että Jumalan Poika asettaa meidät näin runsaan, iankaikkisen perinnön osallisuuteen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 340, SLEY, 1945. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.