Vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo. Jes. 32:17.
Oi, mikä lepo on olla vanhurskas ja autuas Jeesuksen haavoissa kaikkialla, missä on ja kulkeekin! Joka Jeesuksessa on lepopaikkansa löytänyt, hän tietää, mitä on tosi lepo. Hänellä on Jeesuksen rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen ja joka ei koskaan lopu. Kiitos sinulle, takaajani, tästä rauhasta, vanhurskaudesta ja iäisestä turvallisuudesta, minkä olemme sinussa saaneet! Meidän ei tarvitse hakea itsessämme näitä aarteita, vaan sen sijaan saamme nähdä kaiken sinussa, oi Jeesus! Hän ymmärtää meitä ja tuntee meidät hyvin ja sanoo: ”Olen oleva ystävällinen sinulle ja olen anteeksi antava ja iloitsen sinusta suuresti.” Tässä vanhurskaudessa, josta Herra itse ihastuu, olemme taivaskelpoisia ja saamme jäädä taivaan valtakunnan iäiseen ihanuuteen.
O. A. Welin, Armoa armosta, s. 195-196, SLEY, 1966.
Uskon täytyy olla sen laatuista, että jokainen voi omalle kohdalleen omaksua Kristuksen ylösnousemuksen. Ei riitä usko siihen, että ylösnousemus on tapahtunut. Siitä ei seuraa rauha eikä ilo, voima eikä rohkeus. Sinun on uskottava, että hän on noussut ylös, ei itsensä takia, vaan SINUN TÄHTESI – voidakseen auttaa sinua ja kaikkia, jotka uskovat häneen – ja että synti, kuolema ja helvetti ovat hänen ylösnousemuksessaan voitetut ja voitto lahjoitetaan sinulle… Usko on luottamus Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 72-73, Kirjaneliö, 1973.
Mitkään muut kirjat eivät saa tulla Raamatun sijaan. Luther suostui vain suuresti epäröiden saksankielisten kirjoitustensa kokoelman painamiseen. ”Jumalan tähden”, hän sanoo, ”älkööt minun kirjani estäkö ketään tutkimasta itse Raamattua!”
Carl Fr. Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 39, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy Kauniainen, 1985.
Näin se on ja tulee olla , että Jumalan sana on sillä paikalla missä sitä pyhänä ja arvokkaana pidetään . sillä ilman sitä meillä ei ole mitään
Luther kirjoitti 1522: ”Pyydän, että ihmiset unohtavat nimeni eivätkä nimitä itseään luterilaisiksi vaan kristityiksi. Mitä Luther on? Oppihan ei ole minun! Minua ei ole myöskään ristiinnaulittu kenenkään puolesta (1 Kor. 1:13). Paavali ei halunnut, että kristityt nimittäisivät itseään paavalilaisiksi tai pietarilaisiksi (1 Kor. 3:4, 21-23; 1:12) vaan heidän tuli kutsua itseään kristityiksi. Miten sitten minä, surkea haiseva lantakokkare, voisin päätyä siihen, että Kristuksen lapsia nimitettäisiin minun kurjan nimeni mukaan?”…
Otamme vielä yhden lainauksen. Se on kirjoitettu hyvin pian edellisen lainauksen jälkeen. Luther sanoo: ”On totta, ettei sinun pidä sanoa: Minä olen luterilainen tai paavilainen, sillä kumpikaan näistä ei ole kuollut sinun puolestasi – sen on tehnyt vain Kristus. Mutta jos olet selvillä siitä, että Lutherin oppi on evankelinen ja paavin oppi ei ole, silloin et saa ilman muuta heittää Lutheria menemään, koska silloin hylkäät opin hänen mukanaan. Se oppi, jonka saat tuntea, on Kristuksen oppi. Sen sijaan sinun pitää sanoa: En välitä siitä, onko Luther lurjus vai pyhimys. Hänen oppinsa ei ole hänen vaan Kristuksen. Sinähän näet, etteivät tyrannit suunnittele vain Lutherin raivaamista pois tieltä vaan he haluavat juurittaa opin! Opin tähden he käyvät kimppuusi ja kysyvät, oletko luterilainen. Tässä sinun ei totisesti pidä vastata liukkain sanoin vaan tunnustaa avoimesti Kristusta!”
Carl Fr. Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 255-256, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, Kauniainen, 1985.
Ilmestyskirja:
16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.
Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan. Sananlaskut 18:10
Jeesus on hänen nimensä, ja Jeesus eli Vapahtaja hän todella on. Sillä hän täytti työnsä täydellisesti: hän pelasti meidät kaikesta synnistä, kuolemasta ja koko helvetin vallasta. Nyt kehottaa hän kaikkia näiden vihollisien vaivaamia luottamaan hänen nimeensä. Jokainen, joka luottavasti pakenee tämän Jeesus-nimen turviin, (Matt. 23:37, Apt. Teot 19:17 ym.) pääsee todella vapaaksi kaikesta synnistänsä, hän tulee kokonaan vanhurskaaksi ja välttää kuoleman ja kadotuksen. Sillä Herran Jeesuksen nimi on todella ”vahva torni, hurskas juoksee sinne ja saa turvan”.
Fredrik Gabriel Hedberg, Armoa armosta, s. 209, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
”Vain palvelijallani Kalebilla on toisenlainen henki, ja hän on aina uskollisesti seurannut minua.” 4. Moos. 14:24
Jumalan sanaan pitäytyvä koetaan joskus oudoksi. Kristityllä ei voi olla kuitenkaan muuta pyrkimystä kuin pitäytyä Raamattuun ja elää arkista elämäänsä siihen luottaen. Hänessä on siksi ”eri henki”, ja se kiusaa kompromisseihin ajautuneita.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 108, Symbolum Oy, 2024.