Maria, Joosef, vastasyntynyt lapsi, enkelit ja paimenet sekä karjasuoja, siinä on tutun joulukertomuksen ulkonainen rekvisiitta.
Joulu tulee valtavan perinteen saattelemana. Myös joulukertomus on kirkkokansalle tuttu. Ehkä tämän takia ei juuri kukaan odota, että joulusaarnassa kuulisi jotain uutta ja yllättävää.
Mutta mitä todella tapahtui?
Luen Luukkaan kertomuksen (2:1–20) ja Matteuksen (2:1–12). Niissä on toki yhteistä, mutta ne myös poikkeavat toisistaan.
Kertomusten kulku on jopa siinä määrin erilainen, ettei niitä voida yhdistää toisiinsa.
Yksi seikka on kuitenkin varma: Jeesus syntyi, hän oli historiallinen henkilö. Kukaan vakavasti otettava tutkija ei tätä kiistä.
Tieteellisessä tutkimuksessa joulutekstit saavat osin toisenlaisen käsittelyn kuin saarnastuolista kuultuina.
Tutkimus pyrkii saamaan selville, mitä evankelistat ovat alun perin tarkoittaneet, kun he ovat ensimmäisen joulun tapahtumia kuvailleet. Saarnassa sitä vastoin välittyy uskon näkemys Jeesuksesta, eli se on olemassaoloamme koskettavaa julistusta.
Joulukertomuksia ei alun perin ole tarkoitettu historian kirjoihin. Niin Luukkaan kuin Matteuksenkin silmämääränä oli jumalanpalveluskäyttö.
Kyse ei siis ole historiallisista kuvauksista sinänsä, vaan julistuksesta ja Jeesuksen merkityksestä.
Raamatun ja nykyihmisen välillä vallitsee ajallinen etäisyys. Monet Raamatun kertomukset nousevat ikään kuin eri maailmasta kuin on omamme. Mutta se, mikä niissä on ajatonta, koskettaa olemassaoloamme.
Luukas asettaa Jeesuksen syntymäjuhlan historian kehyksiin, keisari Augustuksen aikaan. Mutta varsinainen tähtäyspiste on toisaalla, nimittäin kertomuksen ideassa.
Sen sisimmästä ajatuksesta pääsemme perille, kun kysymme, mitä kertomus ”minulle” merkitsee, miten se ”minua” puhuttelee.
Mikä siis voisi yhdistää modernia ihmistä ja alkuperäistä joulukertomusta?
Vastaus on omakohtainen eli se, miten eläydymme ensimmäisten joulunviettäjien tilanteeseen. Mitä he hämmästyivät, mikä sytytti heissä ilon, mikä muutti heidän maailmaansa?
Jos emme hämmästele emmekä jätä kysymyksiä avoimiksi, vaan yritämme selittää kaiken järkevästi, emme tavoita sitä, mitä Luukas ja Matteus tahtovat sanoa. He katselevat vastasyntynyttä lopputuloksesta tietoisina. Ilman pääsiäistä joulun idea jää mykäksi.
Joulukuvauksissa on sadunomaista hohtoa: köyhä pariskunta on yhtäkkiä maailman näyttämöllä, köyhät paimenet ovat ensimmäisen joulun silminnäkijöitä. Maailman valtavirroista syrjässä oleva Betlehem on pieni kyläpahanen, johon jokaisessa joulusaarnassa palataan.
Luukkaan evankeliumissa huono-osaiset pääsevät usein etualalle, myös joulukertomuksessa. Köyhille vanhemmille syntyy lapsi, jota paimenet, oman aikansa vuorotyöläiset, tulevat tervehtimään.
Maria on kertomuksessa Joosefia keskeisempi, jopa niin, että hän edustaa eräänlaista ensimmäisen joulun naisnäkökulmaa.
Matteus sitä vastoin siirtää painopistettä myös Joosefin suuntaan. Keskeistä ovat itämaan tietäjät, nuo historian hämärään jääneet viisaat miehet.
He ovat tarunomaisia hahmoja, pakanoita, jotka kuitenkin palvelevat joulusanomaa. Tietäjistä kerrotaan loppiaisena, joulunajan päätöspyhänä.
Joulukertomukset ovat kirjoittajiensa teologisia luomuksia, joihin tutustumalla tiedämme, millainen oli jo varhaisten kristittyjen Kristus-usko. Se oli pääsiäisuskoa. Ja koska Kristuksen ylösnousemus ylitti kaiken tavallisen, ei hänen syntymänsäkään ollut tavallinen.
Ehkä koskettavinta sittenkin on se, että tänäkin jouluna yli kaksi miljardia ihmistä viettää tuon köyhän lapsen syntymäjuhlaa, josta aika ottaa suuntaa.
