Uskonnollisuuden voisi ajatella lisäävän onnellisuutta. Eikä oletus ole välttämättä aivan aiheeton. Uskonnollisuuden on joidenkin tutkimusten mukaan havaittu korreloivan yksilön onnellisuuden kanssa.
Mutta jotta maailma ei olisi aivan niin suoraviivainen, toisenlaisiakin johtopäätöksiä on tarjolla. Jos esimerkiksi selvitämme kuinka usein ihmiset osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin, vähiten tilaisuuksiin näyttävät osallistuvan niiden maiden kansalaiset, jotka valloittavat onnellisuustutkimusten kärkisijat.
Myös onnellisuustutkimukset antavat samoja tuloksia – mitä uskonnollisempi maa, sitä todennäköisemmin maa sijoittuu tutkimuksessa jonnekin muualle kuin kärkisijoille.
Osan tästä selittää tietenkin se, että mitä huonommat olot maassa on, sitä hedelmällisempi alusta sieltä löytyy uskonnollisuudelle.
Yksi johtopäätös on kuitenkin varma. Uskonnollisuus, uskonnolliset yhteisöt, uskonnolliset tilaisuudet ja niihin liittyvä yhteisöllisyys eivät takaa yksilön onnellisuutta, eivätkä ne tarjoa onnellisuuteen (tai yleiseen tyytyväisyyteen) liittyviä ratkaisuja koko kansan tasolla.
Tutkimusten mukaan näyttää olevan myös selvää, että onnellisuuden salaisuus piilee yhteiskunnassa itsessään. Onnellisimmat maat perustuvat toisiaan muistuttaviin yhteiskuntiin eivätkä uskonnolliset tilaisuudet näyttele näissä maissa kovinkaan merkittävää roolia.
Todellinen onnellisuus kumpuaa vapaudesta ja yhteiskunnasta, joka mahdollistaa ihmisille elämän arvoisen elämän. Uskonto, uskonnolliset tilaisuudet ja kirkko muodostavat tässä yhtälössä osan vain niille, joille kyseiset ilmiöt ovat tärkeitä – ei muille.
Antero S. Kiinnostava tilasto. Uskovaisena ja uskonnon ammattilaisena esittäisin pari kriittistä reunahuomiota.
Ensiksikin kategoriaan ”uskonto” kuuluu monia keskenään hyvin erilaisia uskomusjärjestelmiä. Myös kristikunnan sisällä islamista ja hindulaisuudesta jne puhumattakaan. Minua kiinnostaisi myös tilasto, jossa näkyvät muut kuin kristilliset tai jälkikristilliset maat.
Toiseksi, huomauttaisin siitä, että yksi Suomen uskonnollisimmista kunnista eli Larsmo/Luoto on usein kärkisijoilla Suomen kuntien onnellisuustilastoissa. On ilman muuta selvää, että usko, uskonnollisuus tai uskonnottomuus eivät koskaan ole ainoa onnellisuuteen vaikuttava tekijä. Mutta uskonnolla, ja tässä tapauksessa luterilaisella kristinuskolla, on useita seurannaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat asiaan. Tietenkin uskonnolla voi sekä yksilö- että yhteisötasolla olla niin myönteisiä kuin kielteisiäkin seurauksia.
Luodossa kantavin uskonnollinen suuntaus lienee lestadiolaisuus. Fundamentalistisille uskonnoille on tyypillistä, että niiden jäsenet ymmärtävät vastata tiettyihin kysymyksiin tietyllä tavalla. Sama koskee omaa taustaani jehovantodistajuudessa. Todistajat eivät edes uskaltaisi vastata kyselyihin olevansa kovinkaan tyytymättömiä, koska he eivät halua antaa uskonnollisesta kultistaan negatiivista kuvaa ulkomaailmalle – olivat he sitten kuinka onnettomia tahansa.
Luoto kuuluu myös taloudellisesti hyväosaisten alueeseeseen, jolloin tyytyväisyys voi ymmärrettävästi kummuta muistakin piirteistä kuin uskontoon liittyvistä.
Psalmit:
73:28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Hyvä Antero S.,
Kristinusko on uskonnollisuuden antiteesi. Joten esittämäsi tutkimustulokset eivät kerro mitään merkittävää kristityistä tai heidän elämästään.
Pisteet mielikuvituksellisuudelle tutkimustulosten nollamiseksi.
Vielä pieni tekninen kommentti.
Kaikki valtioiden väliset vertailut ovat hyvin alttiita ”ekologiselle” harhalle (ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Ecological_fallacy ja https://www.simplypsychology.org/ecological-fallacy.html).
Tekninen kommenttisi ei kuitenkaan ole vielä varsinainen argumentti eikä kumoa mitään.
Teknisen kommentin sisältö on, että tällaisen tutkimuksen tulokset ovat hyvin alttiita harhalle. Eli ne eivät useimmiten kerro mitään asioiden todellisesta tilasta, eli tässä tapauksessa uskonnollisuuden ja onnellisuuden suhteesta.
Tutkimuksia aiheista on useita ja eri mittareilla tehtyjä . Linkin alta löytyy yhdestä selitystä .
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mista-onni-loytyy-nain-vastaavat-harvardin-tutkijat-keskiajan-mystikot-ja-psykoterapeutti-juhani-mattila
Voi sanoa varmaan että onnenlähteenä on yhteys , johon vaikuttaa ihmissuhteet isolta osaltaan . Muistan joskus lukeeni myös uskon ( kristinuskon) vaikutusta ihmisiin eli yhteyttä Jumalaan ja sen vaikutuksia. Yleisesti on huomattavissa , siinä miten suhtaudutaan ulkoisiin tekijöihin , esimerkiksi sotiin tai tulevaisuuteen yleensä . Ja tässä nään eron miten erilaista on suhtautuminen kristityillä ja pelot ovat myös erilaisia .Kristillinen elämänkatsomus katsoo myös tämän elämän jälkeiseen elämään ja se tuo myös lohdutusta .
Kristityn subjektiivinen elämänkokemus ja tietoisuus raamatusta antaa vastaukset asiaan sisäisen rauhan ja hyvän omantunnon kautta ts. suhde Jumalaan on se onnellisuuden mittari jonka voi kokea sisäisesti ja myös nähdä ulospäin . Siinä elämässä myös vaikeudet ja rikkinäisyydet kuuluu elämään saatuna ja meidän parhaaksi . Palvelevat ihmiset kokevat onnellisuutta kun auttavat ihmisiä . Ja yksi raamatullinen näkökulma on myös vaikka rikas mies ja Lasarus kertomus , että täällä ajassa ihminen voi saada kaikkea hyvää ja toinen kärsii , mutta osat vaihtuu tämän elämän jälkeen .
Yksilökeskeisessä ajassa korotus on että omasta itsestä ja tarpeista huolehtiminen tuo onnellisuuden ja se toimii juuri päinvastoin , se ei tuota onnellisuutta . Suomi on menestynyt hyvin onnellisuustutkimuksissa ja yleisellä tasolla se ei aina näyttäydy siltä .
Elämän onnellisuus näyttäytyy myös kuolinvuoteella kristitylle viimeisenä , kun saa jättää tämän elämän taakse ja tietoisuus näistä ihmisistä ei jää vain muistoihin vaan jälleennäkemisen toivo elää. Armo , ansaitsematon rakkaus minun osakseni on täällä ja kuollessa se suuri tietoisuus ja lohtu minkä varassa uskaltaa elää ja kuolla .
Niin, eli edelleenkin, uskonnollisuus antaa onnellisuutta niille, jotka kokevat tarvitsevansa sitä, miinus ne, jotka kuuluvat esimerkiksi johonkin tiukan kontrollin porukkaan, jossa onnellisuus on monien entisten jäsenten mukaan hyvin rajallista, jos ei jopa negatiivista.
Uskonnollisuus ei siis ole mikään taikakeino onnellisuuteen. Sen kertoo karulla tavalla tutkimukset, jotka kertovat, ettei esimerkiksi kirkossa käynti korreloi yleisen onnellisuuden kanssa.
Antero S. Lestadiolaisuuteen kuuluu perinteisesti perheen ja lapsien arvostaminen, suhteellisen vaatimaton elämäntapa, raittius sekä työteliäisyys. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että juuri kristillinen usko ja siihen liittyvät arvostukset ovat yksi keskeisimpiä tekijöitä, mutta ei ainoa, Luodon onnellisuuden taustalla.
Tietenkin pitää muistaa, että monilla näistä arvostuksista voi olla myös negatiivisia vaikutuksia. En nyt muista, miten nämä onnellisuusmittaukset on tehty. Mutta kyse ei ole kyselyissä annetuista vastauksista vaan useiden muuttujien analysoinnista.
Tässä yksi tutkimus .
Kyllä, Suomi on ollut maailman onnellisin maa World Happiness Report -tutkimuksen mukaan kahdeksatta vuotta peräkkäin vuonna 2025. Suomen onnellisuus perustuu kansalaisten elämänlaatua koskevien arvioiden keskiarvoon, jossa onnellisuutta mitataan tekijöiden, kuten sosiaalisen tuen, tulojen, terveyden, vapauden, anteliaisuuden ja korruption vähäisyyden kautta.
Niin tottakai onnellisuutta voidaan mitata eri tavoin ja keneltä asiaa kysytään . On tietysti Anteron blogin väitteet myös tosia ja myös subjektiivisia . Emme voi määritellä jonkun ihmisen onnellisuutta lopulta edes ulkoisilla mittareilla , omaisuus ei näyttele siinä kuitenkaan ratkaisevaa osaa , vaan jopa toisinpäin . Onnellisuuteen kuuluu kiitollisuus ja Luther määrittelee asian : kiitollisuus on sitä mitä meillä on ja kiittämättömyys sitä mitä meillä ei ole jota tosin voimme haaveilla . ( lainaus ei ole ihan tarkka ja lopussa lisäys , mutta ajatus kuitenkin pääpiirteittäin noin)
Antero S. Onhan se tietenkin totta, että laillisessa ja vapaassa yhteiskunnassa on helpompi elää kuin jossain vähemmän vapaassa. Kristinusko on ollut kuitenkin merkittävässä asemassa Suomen itsenäisyyden ja myös sananvapauden kannalta. Taisi olla kuitenkin niin (muistinvaraisesti), että sodan loputtua sotilaiden palattua junilla rintamalta Uusia Testamentteja löydettiin ratojen varrelta, kun pahin oli ohi.
Olin itse Berliinissä, kun DDR alkoi hajota. Ihmiset osoittivat passiivisesti mieltään. Mihin he olivat kokoontuneet? Näyttivät olevan kristillisessä kirkossa, stasi ja armeija sen ulkopuolella. Yhteenotolta kuitenkin vältyttiin vaikka tilanne olikin räjähdysherkkä pitkin DDR:ää ja kirkko oli tuolloin turvapaikka.
Todellinen onnellisuus kumpuaa vapaudesta. Olen samaa mieltä tuosta kumpuamisesta. Mutta todellinen vapaus ei tule tästä maailmasta eikä siksi myöskään todellinen onni. Mielenkiintoinen on kuitenkin tuo Suomen sijoitus tuossa tilastossa.
Tilastoista ja datasta ehtävien johtopäätösten tekeminen eli siis merkityksen antaminen ja tulkitseminen ei ole aina ihan suoraviivaista. En tässä väitä vastaan enkä puolesta. Uskonto on yksi ja vain yksi tekijä, ja analyysi tulisi tehdä syvällisemmin. Vanha vitsihän on jäätelönsyönnin ja hukkumisten väluillä havaittu korrelaatio.
Uskonnollisuus on monitahoinen aiia. Uskonnollisuus voi olla ”itse aiheutettua” tai sitten ulkoapäin määräytyvää.
Ja uskontoja myös koetaan ja eletään eri tavoin. Uskonto voi olla väsyneen voimanlähde tai väsyttävä energiasyöppö. Kausaalisuhteen selvittäminen on paljon muutakin kuin pikainen tilastollinen lasku.
Koettu vapaus lienee oleellista onnellisuuden kannalta. Mutta se, minkä joku kokee vapautena, toinen voi kokea vaikeutena; ja se, minkä joku kokee rajoitteena, voi toinen kokea vapautena ja helpotuksen lähteenä.
Ihmistieteellinen tutkimusdatan analysointi on yllättävän moninaista. Hiukan olen siihen perehtynyt, ja huomannut tulkintojen vaikeudetkin.
Antero S. Voisitko kaivaa esille tilaston, jossa ovat mukana myös muut kuin kristilliset maat? Perustelen tätä myös sillä, että käyttämäsi termi, ”uskonnollisuus” käsittää kaiken uskonnollisen käyttäytymisen uskonnosta riippumatta. On kyseenalaista poimia tilasto, jossa verrataan uskonnollisuutta ja onnellisuutta ns.ensimmäisessä maailmassa eli länsimaissa ja yleistää sen tulokset koskemaan myös ns kehittyvää maailmaa ja entistä ”toista maailmaa” eli Venäjää ja sen liittolaisia.
Kärjessä tuossa tilastossa on uskonnollinen osavaltio Utah , jossa on mormooneja runsaasti .
Voi toki ajatella niinkin, että kristinuskon kohdalla uskonnolliset yhteisöt voivat olla myös ”särkyneiden majataloja”, jolloin usko tai uskonto antaa ihmiselle ainoan toivon tai mahdollisuuden epätoivoisten olosuhteiden vallitessa, tai ainoan paikan kokea hyväksyntää. Toki voi olla niinkin, että uskonnollisessa yhteisössä ei koeta hyväksytyksi tulemista. Syy ja seuraus voivat mennä kumminkin päin.
Gazassa, Jemeniossä, Iranissa, Eritrerassa ym. ollaan kovin uskonnollisia vaan tuskin kaikkein onnellisimpia. Siitä ei kuitenkaan yleisen uskonnollisuusmäärän ja onnellisuustilan välistä syy-seuraussuhdetta voine päätellä. Toisaalta Pohjois-Korean ideologia on varsin uskonnollinen, eikä onnellisuus sielläkään ole huipussaan.
Tilanteeseen ja yleiseen ilmapiiriin vaikuttaa myös alueen historia sekä ”uskonnollinen historia”. Uskonnon tai uskontojen vaikutus ei ole vain rippuvainen tämänhetkisestä uskontotilanteesta. Uskonnoilla on paitsi henkilökohtainen myös yhteiskuntaan vaikuttanut ja vaikuttava merkitys – eri uskonnoilla erilainen. Läntisessä juutalaiskiritillisessä historiaympäristössä on syntynyt ajatukset ihmisoikeuksista ja hyvionvointiyhteiskunnasta (Phjolassa ja Eteläisemmässä Euroopassa eri tavoin ymmärrettynä ja toteutuvana (= ei samassa merktyksessä kuin suomen poliittisessa puheessa). Katolinen ja luterilainen perinne ovat tässä erilaisia vaikka kristillistä uskonnollisuutta ovatkin (olleet?).
Uskonto ja uskonnollisuus on jo lähtökohtaisesti vaikea aihe tehdä täsmällusiä tutkimuksia. Täällä lännessäkin ihmiset voivat mieltää itsensä tai heidät voidaan ymmärtää ”uskonnollisiksi” vaikka eivät käy kirkoissa tai osallistu ”järjestettyhin” uskonnollisuuden muotoihin.
Kun tällaisia tutkimuksia tehdään, on kysyttävä: mikä olisi vertailuryhmä ja mikä täsmällinen tutkittava hypoteesi sekä tuon hypoteesin käytännöllinen ”operationalisointi” eli miten tuo hypoteesi muutetaan varsinaiseksi tutkimustoimenpiteeksi ja asetekmaksi. (Em. sepostukseni on vain summittainen, joten en sitä tässä ole tehnyt tieteellisellä täsmällisyydellä tai oikeaoppisuudellakaan.)