Tunnustuskirjat ;
Kahdeksannen uskonkohdan on vastapuolemme hyväksynyt sellaisenaan. Siinä me tunnustamme, että teeskentelijöitä ja jumalattomia on kirkkoon sekoittuneina ja että sakramenteilla on tehonsa, vaikka jumalattomatkin papit niitä hoitaisivat, koska nämä toimivat Kristuksen sijassa eivätkä edusta itseään, tämän sanan mukaisesti: (Luuk. 10:16) ”Joka kuulee teitä, se kuulee minua.” Väärät opettajat sen sijaan on hylättävä, koska he eivät enää toimi Kristuksen (1 Joh. 2:18-23) sijaisina, vaan ovat antikristuksia. Kristuskin sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja.” (Matt. 7:15) Ja Paavali sanoo: (Gal. 1:9) ”Jos joku julistaa toista evankeliumia, hän olkoon kirottu.”
Alusta tekstiä usein siterataan muttei loppuosaa kuule juuri ollenkaan , missä puhutaan harhaopettajista . Pietismi on synnyttänyt kirkkoa kirkon sisälle ja se on irrottautunut näkyvästä kirkosta . Kansankirkosta tullut suoja herätysliikkeille ja heille ei ole ollut merkittävää vaikka harhaopettajia on kansankirkossa , kun kokevat etteivät oikeastaan kuulu edes siihen kirkkoon . Kirkollinen luterilaisuus tunnustuskirjojen valossa ei ole vallinnut herätysliikkeitä , voisi sanoa että kirkko-oppia ei juuri ole ollut , tunnustuskirjojen tarkoittamalla tavalla . Korostus on näkymättömässä kirkossa josta kaikki ovat kuulleet , mutta on päivänselvää että kirkolla on myös näkyvät tuntomerkit . Luther nimesi 7 merkkiä jotka on helppo johtaa Raamatusta . Puheet näkymättömästä kirkosta yksistään ovat apostolisen seurakunta mallin ymmärtämättömyyttä .
Sandell Halvar on pitänyt tästä aiheesta luennon ja hänen ajatuksiin yhdyn tunnustuskirjojen tekstien valossa .
Opetuksessa on hyviä näkökulmia mm. että ei ole vain sana ja sakramentit vaan pohja on että Srk on pyhien yhteisö .
Alla linkki Halvar Sandellin opetukseen : Näkyvä kirkko .
Ne kirjat on laitettu roskiin kauan sitten jo . Luokittelen sen sellaiseksi kirjallisuudeksi jossa ihmisen perisynnin turmelus kielletään ja mitään syntien tunnustamisesta ei puhuta . Se on on teologinen harha kun ei voida käsittää että Jumalan lapsi on samaan aikaan syntinen ja vanhurskas . Jä tätä kristillisyyttä on tänäkin päivänä ja silloin kaikki paha laitetaan saatanan piikkiin . Onhan niitä kirjoja pilvin pimein joissa kuvataan menestysteologian tavoin kuinka ihminen on kammioon mennyt ja Jumala ilmestynyt ja kun se konteksti on selvästi irti ihmisen synnin todellisuudesta niin tarinat ovat epäuskottavia ja missään ei todellinen evankeliumi näy vaan sankari sieltä nousee ja se on ihminen . Raamatulla näitä kertomuksia tietysti kuorrutetaan .
Tässä todellisuudessa me elämme kuten Paavali kirjoittaa :
7 LUKU. 7
7 LUKU.
Kristuksen omat ovat hänen kuolemansa kautta vapautetut laista 1-6. Lain kautta paljastuu ihmiselle synnin valta 7-13, hänessä syntyy taistelu mielen lain ja synnin lain välillä, mutta synnin laista ja vallasta hän ei omin voimin pääse voitolle 14-23, vaan hänen täytyy turvautua Kristukseen 24, 25.
1Vai ettekö tiedä, veljet — minä puhun lain tunteville — että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? 2Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. 3Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. 4Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. 5Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, 6mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”. 8Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. 9Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, 10ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. 11Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. 12Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. 13Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. 15Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 16Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. 17Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Timo, ok tämmöisiä asioita sinulla tuli mieleen. Menestysteologiset kirjat liittyvät siis jotenkin lihan pyhyyteen. Mikä näissä kirjoissa pyhittää lihan? Millä tavalla perisynnin kieltäminen on lihan pyhittämistä, miten se ilmenee? Miten Roomalaiskirje liittyy lihan pyhittämiseen.
Kristinuskossa lihan pyhittäminen perustuu ajatukseen Inkarnaatiosta (lihaksi tulemisesta). Kun Jumalan katsotaan tulleen ihmiseksi Jeesuksessa, hän samalla pyhitti ihmisen fyysisen olemuksen. Aikoinaan esiintyi Markion jolle liha oli pahaa ja saastaista. Kristinusko taas opetti, että koska Jumala loi lihan, se on hyvää ja se voidaan pyhittää.
Huom myös Paavalin opetuksessa on esillä lihan kurittaminen eli asketismi.
Roomalaiskirjeen kohta kuvaa sen todellisuuden että synti on asuvaisena meissä . Ei menestysteologia eikä mikään muukaan voi pyhittää synnissä siinnytä lihaa . Kristus tuli täydellisenä viattomana puhtaana sovittamaan syntimme , mutta uudestisyntymisen kautta ei vanhaa turmeltutunutta luontoa korjaillen . Ei edes se että ihminen kastetaan Kristukseen , siihen täydelliseen Jumalan poikaan ei poista lihan saastaisuutta vaan se on hyvän oman tunnon pyytämistä . Uudestisyntymistä ei tarvitsisi jos meidän syntinen luontomme kelpaisi .
Ortodoksisuudessa kasteen ja mirhavoitelun kautta ihminen liitetään Kristuksen ihmisyyteen. Koska Kristuksen liha on ylösnoussut ja pyhä, myös kastetun ihmisen lihasta tulee osa tätä pyhitettyä todellisuutta.
Näin ollen ortodoksisessa teologiassa liha pyhitetään joka on ontologinen muutos ihmisessä. Kasteessa ihmisen biologia ja henki yhdistetään Jumalan armoon.
Ortodoksinen teologia korostaa, että ihminen on ”jumaloitunut olento” (theosis).
Sami,
Tunnustus sinulle siitä, että kerrot, että mitä ortodoksisuus, eli kirkko, eli ei käsite, kertoo Kristuksen ihmisyyteen liittymisen tapahtuvan mirhavoitelussa. Eli et mainitse Raamatusta tai kirjoituksesta, mikä pitää yhtä Raamatun kanssa.
Jeesus kuoli lihassa ja heräsi kuolleista samaan lihaan. Ylösnousemuksessa lihan matka päättyi pilveen, Apt. 1:9.
Siis niin sinä kuin muodollista koulutustakin saanneet sekoittavat ruumiin, joka on maasta/maata ja meidän kirkastetun ulkoisen olemuksemme, jollaiseksi ”me muutumme” ja on ikuista, näkymätöntä, katoaville aisteillemme.
Reijo, missä on dokumentit kastaliikkeen olemassaolosta esim 300 luvun Roomassa tai muualla kristillisissä keskuksissa. Kerroppa se ensin, palataan sitten. 😇
En nyt löydä raamatullista ajatusta tuolle lihan samaistumiselle Kristuksen pyhyyteen . Sielu ja henki on yhteydessä Kristukseen , mutta liha on lankeineisuuden puolesta kuoleman oma . Jeesus oli tosi ihminen ja tosi Jumala ja hänen lävistetyt kädet on kerran myös nähtävissä , meidän tämä biologinen ruumis mätänee ja tulee uusi .Kun puhutaan Jumalan pyhyydestä niin se tarkoittaa myös aina katoamattomuutta . Onko sinulla Sami jotain apostolista opetusta tai viittausta edellisiin ordodoksikirkon oppiin tueksi ?
Timo, tuossa edellä yritin kertoa mitä kastetapahtuma vaikuttaa. En nyt tiedä mitä sinulla on mielessä. Eikö tuon pitäisi riittää.
Miten siitä lihasta saa kesyn sudenpennun kun Raamattu kuvaa sitä jatkuvana taisteluna ja himoitsee henkeä vastaan ?
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. >
Eikö vain Kristuksessa voi olla vapaus ja keskittyminen siihen . Liha jos ajattelemme sitä mielenä ennenkaikkea niin eihän se pysy ruodussa kokoaikaa ajatuksien ja motivaatioiden maailmaa myöten . Jos näin olisi niin parannuksen tekeminen olisi tarpeetonta . Onko pyhyys ohimenevää lihassa sitten tuon oppisi mukaan .
Timo, tässä ajattelet asiaa tietystä Raamatun tulkinnasta käsin. Se on sinun mielessäsi, se on sinulle opetettu ja olet sen omaksunut. Koita löytää toinen näkökulma, miten kirkossa on näitä ymmärretty. Kukaan ortodoksi ei kiellä taistelun todellisuutta, jatkuva katuminen kuvaa juuri tätä. Näin liha pyhitetään ja ” ohjelmoidaan uudestaan” . Me vastustamme lihan tekoja ja näin kirkastamme lihan, Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.
Syntikäsitystä joutuu jokainen kristitty miettimään ja jokainen saa siitä myös opetusta matkan varrella ja kenties parempaa tai vähemmän hyvää. Olen aina silloin tällöin jutellut eri ihmisten kanssa ja käsitykset ovat jyrkemmästå lievempään. Kuitenkin ratkaisevaa on mielestäni se miten Jumalan sana resonoi minun omaan elämään ja tietoisuuteen on oleellista . Olen pessimisti ihmisen lihan suhteen kun pyrkimyksenä on saavuttaa jotain Jumalallista , koska nään sen vain yrittävän estää Jumalan työtä . Kun uskova elää välillä aikoja että saa tuntea Jumalan hyvyyttä ja armoa ilman suurempia lihan vaikutuksia voi tuntua että liha olisi pyhittänyt, mutta se on armoa ainoastaan . Tiedät Sami etten voi ottaa vastaan tulkintoja jos niillä ei ole Raamatullisia perusteita , ei apostolit olisi jättänyt asioita kertomatta , vaan päinvastoin he kertovat että liha on turmeluksen alainen . Eikö vanhan kirkon edustajat halua kertoa mitä apostoli Paavali opettaa syntisestä luonnosta ? Onhan Jumalan sana teillekin se totuus joka ei erehdy . Emme voi kirjoitella kokemuksista emmekä kirkkojen opista ilman ilmoitusta , jostakin meidän tulee ottaa se tieto . Katson että sinun tulisi selittää Paavalin käsityksiä tai sitten voit todeta hänen erehtyneen .
Timo, totta kai ihminen on turmeluksesta osallinen, ei ortodoksi teologia ole ikinä tuota kieltänyt. Ortodoksit juuri opettavat noin ja he hyväksyivät Raamattuun tuon opetuksen ja tekivät siitä kirkkoa sitovan.
Mutta liha ei pyhity ! Liha sotii ja himoitsee henkeä vastaan ja se tulisi tappaa ei se pyhity . Pyhitys on Pyhän Hengen työtä ja se on yksinkertaisesti sitä että Pyhä Henki johdattaa meidät Kristuksen luo . Kaste kuvaa ja opetus Paavalilla sitä että meidän tulisi kasteen hautaan jättää syntinen vanha Aadam , joka ei peri Jumalan valtakuntaa eikä se koskaan käyskentele ”kultakaduilla” , se jää hautaa ja sen pyhitys on harhainen haavekuva ja filosofista ajattelua sotkeutunut apostoliseen uskoon . Vähenemisen tie itsessään ja Kristuksen kasvaminen meissä ei ole joku täällä päättyvä asia vaan todellinen pyhitys on ylösnousemuksessa ja niin kauan kuin olemme lihassa niin kauan liha sotii henkeä vastaan . Keskittyminen ihmisen parantamiseen vie focuksen pois Kristuksesta joka on meidän pelastajamme ja pyhityksemme . Synnit tulee tunnustaa mutta uskon keskipiste ei ole ihminen itse vaan Kristus johon on kätketty elämämme ja kuulumme hänelle ja siinä lapseudessa meillä on Isä .
Timo, ortodoksi näkemyksen mukaan liha pyhittyy, koska se on pyhitettävissä. Liha kirkastetaan ja muutetaan. Kuolemassa ihminen kirkastuu lopullisesti ruumis mukaan lukien.
Raamatusta löytyy useampia kohtia jossa ihmisen parantuminen tapahtuu Jumalan siipien suojassa. Kirjoitat; ”Keskittyminen ihmisen parantamiseen vie focuksen pois Kristuksesta joka on meidän pelastajamme ja pyhityksemme”.
Asia on juuri päinvastoin.Uskon elämän keskipiste on koko kolmiyhteinen Jumala.
Ei Jumala lähettänyt poikaansa parantamaan maailmaa tai syntistä luontoa korjaamaan vaan pelastamaan maailman ihmiset , uudeksi tehden ja synnyttäen Jumalan hengestä uuteen elämään ja ottamaan häneen uskovat ihmiset omakseen .
Marko S. Taisin lukea hieman huolimattomasti tuon tekstisi reformoiduista papeista. Ero Lutherin ja Zwinglin ehtoollisopin välillä oli tietysti sovittamaton.
Meillä kaikilla lienee myös vapaus valita se seurakunta, missä Jumalan sanaa saarnataan Raamatun mukaan. Myös VT:n alusta. Mutta lieneekö sittenkin niin, että Jumalan sana vaikuttaa yksin huolimatta siitä kuka saarnatuolista lukee vaikka päivän evankeliumitekstin. Vaikka naispappeus aikoinaan hyväksyttiin, en katso sen olevan kuitenkaan esteenä sille, että alttarin sakramentti kuitenkin on oikein jaettu. Toinen asia on sitten, mikä nyt aiheuttaa toisen skisman evl-kirkossa.
Vanhurskauttamisoppihan se Lutherilla suurimman kritiikin aiheuttaja oli ja on sitä edelleen evl-kirkon ja muiden kirkkojeen välillä. Myöskin se, että usko ja luottamus Kristukseen saadaan suoraan ilman ”katolisen” papiston myötävaikutusta näin lyhyesti ilmaistuna. Siitä olen harvinaisen samaa mieltä, että jos ”todellinen” viinalta haiseva syntinen ilmestyisi seurakunnan jumalanpalvelukseen, niin olisiko Kristus hänessä pahennuksen aihe?
Sami. Hieno mutta maaliin menemätön kommenttisi ”isien kilvoitusopetuksesta.” Valitettavasti minulla ei ole ollut vain mahdollisuutta valita tuota kilvoitusopetusta, kun salattu Jumala on valinnut sen minun puolestani.
Vapauskäsite ymmärretään kristillisyydessä usein väärin . Ja se mielestäni johtuu siitä alkuvirheestä eli suhteesta Jumalan sanaan . On kuin kasaisimme jotain tuotetta ja emme välittäisi kasausohjeista ja sitten sanomme että hyvä tästä tulee . Jumalan sanan noudattaminen ei ole korkeakirkollista eikä lakihenkisyyttä vaan edellytys sille että Krituksen rakkaus vapaus ilo ja rauha saa vaikuttaa . Me luomme vain puitteet emme oppia emmekä sisältöä itsestämme vaan sana tulee olla auktoriteetti , josta elämä syntyy . Calvin ja Zvingli toivat uuden opin ja katkaisivat sen yhtenäisen oppikäsityksen kasteesta ja ehtoollisesta joka on apostoleista asti ja myös kaikki kirkkoisät olleet yksimielisiä näistä kahdesta asiasta . On toki muitakin oppiasioita jotka erottavat Raamatullisesta opista. Calvin oppi kuitenkin syntikäsitteen Lutherista ja se näkyy nyky Kalvinismissa olevan se mikä vetää lähinnä vapaiden suuntien väkeä .
Kosti, en usko epäoikeuden mukaiseen Jumalaan. Jos Jumala on valinnut sinut miksi Hän ei ole valinnut kaikkia, jos se ei riipu ihmisestä. Hän siis valitsee toiset ja toiset ei. Ihmisen tahto kun ei vaikuta pelastukseen.
Sami Paajanen kerroppa nyt miksi Jumala olisi valinnut sinut, siis oletko tehnyt jotain, onko tiettyyn kirkkoon kuuluminen valinnan peruste vai mikä?
Kosti kirjoitat: ”Vaikka naispappeus aikoinaan hyväksyttiin, en katso sen olevan kuitenkaan esteenä sille, että alttarin sakramentti kuitenkin on oikein jaettu. ” Asetus sanat ovat sidottu oikeaan virkaan ja sukupuoleen. Oikea jakaminen ei siis toteudu.
Sami. Minähän kirjoitin, että salattu Jumala on valinnut kilvoitustieni minun puolestani, vaikken sitä tahtonut ja siinä myös minua opettanut ja lohduttanut. Tuota tietä en ole itse valinnut. No sitten kaiketi sinun mielestäsi oikea ehtoollisen jakaminen ei toteudu myöskään Sleyn jumalanpalveluksissa nykyään, jossa minun mielestäni se taas totetuu.
Kosti, salattu Jumala? Tuo on tietysti luterilainen monergistinen Jumala kuva, kristikunnassa poikkeus, tuomittu laajasti.
Sley messuista ei tiedä mikä kirkko niitä jakaa, varsinkin kun se tehdään ilman lupaa, anarkistisesti. Joissakin on luvat kunnossa ja ne ovat järjestyksessä. Sley tekee mitä haluaa kuten puheenjohta ilmaisi.
Nauspappien toimittama on eri geissi.