Tunnustuskirjat ;
Kahdeksannen uskonkohdan on vastapuolemme hyväksynyt sellaisenaan. Siinä me tunnustamme, että teeskentelijöitä ja jumalattomia on kirkkoon sekoittuneina ja että sakramenteilla on tehonsa, vaikka jumalattomatkin papit niitä hoitaisivat, koska nämä toimivat Kristuksen sijassa eivätkä edusta itseään, tämän sanan mukaisesti: (Luuk. 10:16) ”Joka kuulee teitä, se kuulee minua.” Väärät opettajat sen sijaan on hylättävä, koska he eivät enää toimi Kristuksen (1 Joh. 2:18-23) sijaisina, vaan ovat antikristuksia. Kristuskin sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja.” (Matt. 7:15) Ja Paavali sanoo: (Gal. 1:9) ”Jos joku julistaa toista evankeliumia, hän olkoon kirottu.”
Alusta tekstiä usein siterataan muttei loppuosaa kuule juuri ollenkaan , missä puhutaan harhaopettajista . Pietismi on synnyttänyt kirkkoa kirkon sisälle ja se on irrottautunut näkyvästä kirkosta . Kansankirkosta tullut suoja herätysliikkeille ja heille ei ole ollut merkittävää vaikka harhaopettajia on kansankirkossa , kun kokevat etteivät oikeastaan kuulu edes siihen kirkkoon . Kirkollinen luterilaisuus tunnustuskirjojen valossa ei ole vallinnut herätysliikkeitä , voisi sanoa että kirkko-oppia ei juuri ole ollut , tunnustuskirjojen tarkoittamalla tavalla . Korostus on näkymättömässä kirkossa josta kaikki ovat kuulleet , mutta on päivänselvää että kirkolla on myös näkyvät tuntomerkit . Luther nimesi 7 merkkiä jotka on helppo johtaa Raamatusta . Puheet näkymättömästä kirkosta yksistään ovat apostolisen seurakunta mallin ymmärtämättömyyttä .
Sandell Halvar on pitänyt tästä aiheesta luennon ja hänen ajatuksiin yhdyn tunnustuskirjojen tekstien valossa .
Opetuksessa on hyviä näkökulmia mm. että ei ole vain sana ja sakramentit vaan pohja on että Srk on pyhien yhteisö .
Alla linkki Halvar Sandellin opetukseen : Näkyvä kirkko .
Kirkko on luterilaisen käsityksen mukaan molempia. Se on näkyvä laitos, mutta sen syvin olemus on näkymätön ja kätketty.
Pietismissä on lähtökohtaisesti sama painotus, mutta pietismi vei ajatuksen kirkon näkymättömyydestä ja ”tosi uskovista” huomattavasti pidemmälle. Philipp Jakob Spener, ei halunnut hylätä näkyvää valtionkirkkoa, mutta hän koki sen olevan hengellisesti kuollut (”laitoskirkko”).
Heille syntyi käsite ecclesiola in ecclesia (pieni kirkko kirkon sisällä). He perustivat kotiseuroja eli konventikkeleita, joihin kokoontuivat vain ne, jotka kokivat olevansa ”elävässä uskossa”.
Ehkä monissa Suomessa vaikuttavissa herätysliikkeissä on tätä näkemystä. Kirkko kirkon sisällä. He myös pyrkivät vahvistamaan tätä mallia, koska laitoskirkkoon ei voi luottaa. Tällä on tietysti vaikutusta kokonaisuuteen. Samalla on vaikea arvioida näitä vaikutuksia, historioitsijat tekevät sen.
No laitos sana kirkosta ei ihan tunnustuskirjojen tekstien mukaan istu , joka on pyhien yhteisö . Ja näkyvällä kirkolla on 7 tuntomerkkiä ja näitä on vaikea yhdistää moneenkaan herätyskritillisyydessä kuvaukseen . Tuo tunnustuskirjan 8 usko-opin kohta kuvaa sen jännitteen mikä on voimassa . On vaikea myöntää harhaoppiseksi kirkkoa kun silloin joudutaan Pyhän Hengen ilmoituksen edessä vaikeuksiin miten tulee toimia harhaoppisuutta kohtaan . Tietysti kirkko on samalla näkymätön ja kätketty , sitähän toistetaan kaikissa yhteyksissä puolustuksena ilman näkyvän kirkon tuntomerkkejä .Kirjoitit Sami että vaikea arvioida että historioitsijat tekevät sen. Eiköhän se ole ihan nähtävissä ilman historiantutkimustakin. Kun uskomme siihen että Srk rakentuu Kristus päänä hänen rakkauden alamaisuudessa pyhien yhteisönä, pyhän alttarin ja puhtaan evankeliumin ympärille niin se on hyvin yksinkertainen asia ja jos näin ei ole niin kukapa sitä yhteyttä tekee. Halvar Sandell puhui että jos näitä näkyviä tuntomerkkejä ei ole niin ruumis on vaurioitunut
Timo, kun luterilaisuus tuli Suomeen se oli nimenomaan laitos, valtion kirkko. Monissa maissa historian on juuri ollut näin. Valtio ja kirkko ovat kietoutuneet yhteen.
Toki kirkoilla on vaara laitostua , mutta luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan se on pyhien yhteisö . Tunnustuksesta luopuminen johtaa väärille teille. Kun kansankirkon papit kertovat kirkon jäsenmääristä niin sillä ei ole mitään tekemistä kirkon todellisten jäsenten lukumäärästä. Jos keskikokoisen kaupungin Jumalanpalveluksessa on 14 henkeä , niin se on näkyvän kirkon jäsenmäärä sillä hetkellä ja kun se toistuu ja pysyy samankaltaisena lukumäärältään , se on lähempänä sitä kuvausta Kristuksen ruumiista , kun tilastotiedot . Rakenteet ei sinällään ole isoin merkitys vaan miten kirkko noudattaa Jumalan sanaa ja tunnustusta .
Tunnustus kirjat eivät kerro mitään puolesta tai vastaan luterilaisen kirkon organisaatio rakenteesta. Pyhien yhteisö voi olla missä rakenteessa vain. Tunnystus ei ota siihen kantaa.
Ei määrittele tunnustus , mutta kirkon itsenäisyys on vaarassa kun yhteiskunnallinen paine pyrkii sille sanelemaan ohjeistuksia . Ordodoksit ovat saaneet olla rauhassa enemmän tässä asiassa kuin luterilainen valtion kirkko . Onko sitten verotusoikeudella hyviä vaikutuksia on sitten eri asia . Katoliset ovat Suomessa sitä pitempään vaatineet kun ovat rahapulassa täällä Suomessa . Kirkko voi elää hyvin sillä periaatteella että ihmiset antavat kuten heidän sydämensä vaatii , ilman kolehtipuheita . Sisäinen merkityksellisyys on tärkeämpää ja sillä on siunausta kirkon elämään . Kukapa ei tahtoisi kotiinsa panostaa !
Raha ei ole ongelma kirkossa , kun yleinen pappeus toimii . Riittää usein 50 hengen Srk joka pystyy täysin toimimaan itsenäisesti ja jopa joskus tekemään lähetystyötä ja auttamaan muita seurakuntia taloudellisesti . Kaikki rakenteet ja byrokratia vie rahaa ja vaikeuttaa toimintaa ja keskeisin asia kirkolla jää taka- alalle pahimmassa tapauksessa . Sen merkityksellisempää mitä tiiviimpi seurakunta on ja keskinäisen yhteyden kautta syntyy elämää . Ja väitän että sen avarakatseisempi Srk on mitä enemmän se tästä yhteydestä saa elää .