On tarvetta kouluvaareille ja muoreille.

Koulu ja sen kaverit on pienen koulaisen elämän tärkein viiteryhmä.

Kiusaajat pyrkivät hyödyntämään juuri tätä. Kiusattu pyritään eristämään muista ja silloin lapsi menettää kaiken sen tuen, jota kaveripiiri hänelle muuten tarjoaisi. Se on lapselle hyvin musertava kokemus. Niin musertava, että hän tulee niin epätoivoiseksi, että se pakottaa hänet johonkin aivan epätoivoiseen tekoon. Monet kiusatut alistuvat ja heidän toimintansa saa kiusaajat kertomaan muille miten typerästi tämä lapsi toimii. Näin saaden muutkin mukaan kiusaamaan lisää. Pia koko luokka saattaa kiusata. Kiusaaminen voi olla niin hienovaraista ettei opettaja huomaa mitään. Kiusattu ei kerro kotonakaan tilanteestaan. Lapsi kun tietää, että vanhemmat haluavat olla ylpeitä hänestä, joten ei kerro kotona asiasta mitään. Lapset myös pelkäävät sitä, että jos vanhemmat tulevat koululle asiaan puuttumaan, niin tilanne menee pahemmaksi.

Useimmat lapset alistuvat ja kärsivät koulukiusaamisesta ensin ja sitten työpaikoilla jne.

Jotkut ryhtyvät epätoivoiseen vastarintaan ja hyökkäävät kiusaajiensa kimppuun silmittömällä raivolla. Hän kokee tilanteensa niin epätoivoiseksi että ei enää kykene harkitsemaan mitä teosta hänelle ja hänen lähipiirilleen siitä seuraa.

Kouluilla tulisi olla aikuisten silmiä ja korvia enemmän. Niitä joiden tavoitteena on nimenomaan kuunnella lapsia ja olla helposti tavoitettavissa. Kiusaamiseen puuttuminen ja sen hyvä hoitaminen vaatii sitä, että lapsilla on mahdollisuus purkaa pahanolon kokemuksiaan turvallisesti aikuiselle ihmiselle, jolla on nimenomaan hänelle riittävästi aikaa.

Kuulin joissakin kouluissa olevan juuri tähän tarkoitukseen olevia vapaaehtoisia kouluvaareja ja mummoja. Niinpä menin rohkeasti kysymään koulun rehtorilta, miten hän asiaan suhtautuisi.

Koululla ei hänen mukaansa voi olla muita kuin palkattuja henkilöitä. Se siitä.

Sitten hän alkoi kysellä kuka ja mitä olen ja kysyi voisinko olla sijaisena ? Niinpä olin seuraavan päivän erityisluokassa. Tykkäsin valtavasti tehtävästä, mutta omista opiskeluajoista on jo liian kauan aikaa, joten itse opettaminen ei olisi ollut realistinen ajatus. Olipa hauska kokemus.

Kouluvaari-tehtävät tällä kertaa jäi. Tarvetta niille varmasti olisi. Siitä kertoo Vantaan tapahtumat karua kieltään.

8 KOMMENTIT

  1. Kiusaamiseen perehtyneenä voisi tiedoillani ja kokemuksillani olla kouluissa paljonkin käyttöä. Samoin niillä, joilla olisi mahdollisuus toimia kouluvaarina. Täällä ”syrjäkylillä” mahdollisuuksia avautuu harvoin. En väitä sitä että kouluvaaritoiminta estäisi edes kiusaamista. Onhan lapsilla paljon pahaa oloa, eikä sen kohtaamiseen riitä muutaman kouluvaarin voimat. Kiusaaminen on kuitenkin vain oman pahan olon siirtämistä toiselle. Muodossa tai toisessa.

  2. Yhteiskunta on kansan peili. Jos kansa voi huonosti, niin yhteiskunta on rikki. Nyt olisi jokaisen kansalaisen ja varsinkin päättäjien aika palata Jumalan kasvojen eteen ja havahtua, että perheet eivät pysty selviytymään nykyisen arvoilmapiirin kanssa, jossa raha ratkaisee kaiken.

    Jos lapset eivät ole vanhempien ”iholla”, jossa herkimätkin tunne elämän häiriöt ja muutokset havaitaan heti, niin ongelmat saattavat kasvaa ongelmalliseksi hiljaisuudeksi, josta voi seurata lukuisia mielenterveyttä hajottavia tekijöitä. Lapset ovat hyvin hauraita ja aikuiset ovat heidän suojanaan ja puolustajina. Jos näin ei ole, niin ongelmia ei tarvitse ihmetellä, ne ovat selviö. Lapset eivät selviä yksin.

    Lapset jotka jäävät liian nuorena yksin, ilman vanhempien tukea, alkavat kasvamaan ulkopuolisen tahon, kadun, somen, kaveripiirin arvojen ja tapojen myötä, jolloin syntyy helposti niitä lapsia, joista tulee kiusaajia ja kiusattuja. Niitä lapsia, jotka eivät ole saaneet lapsuutensa ensivuosina riittävästi empatiaa ja huolenpitoa ja vanhempien syliä, tuntuu olevan nyt paljon. Näin ollen, meillä on myös paljon ongelmia edessä.

    Parisuhteet ja avioliitot ovat laajasti häirittyjä monin tavoin, josta seuraa, että myös vanhemmuus on hukassa, josta taas seuraa kasvatus ongelmat, lapsille ei enää osata opettaa oikeaa ja väärää, koska vanhemmatkaan eivät enää tiedä mistään mitään varmaa… No, oikaisin monia mutkikkaita asioita suoriksi, mutta onkin hyvä hahmottaa, mitkä asiat yhteiskunnassa ovat rajuimmin muuttuneet viimeisinä vuosikymmeninä. Millaisessa arvomaailmassa elämme, sellainen on myös yhteiskuntamme.

    ”Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
    ei kysytä: ’Missä on Jumala, minun Luojani…” Job.35

    • Ismo Malinen:”” Nyt olisi jokaisen kansalaisen ja varsinkin päättäjien aika palata Jumalan kasvojen eteen ja havahtua,””

      Siis mihin ”palata”, oliko aiemmat sukupolvet sitten parempia, eikö kirkolla ollut vuosisatoja aikaa tuoda omaa sanomaansa esille ja mikä oli sen lopputulema, sisällissota.

      Mikä on se ”hyvä” johon tulisi palata, kysyn vaan?

  3. Ja sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: ’Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?’
    Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo! (Herra sanoi Hesekielille 33:10-11)

    ”Kääntyminen” tarkoittaa vapaasti käännettynä Hebreaksi: Väärän suunnan havaitsemista, siis sitä, että kansa tai yksittäinen ihminen ymmärtää kulkevansa poispäin Jumalasta. Kreikan ”Parannus” on tämän synonyymi.

    Suomen kansan ja yksittäisen ihmisen palaaminen Jumalan luo Kristuksen kautta on sitä samaa, mitä myös Apostolit julistivat Juutalaiselle kansalle: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Ap.teot. 3:19-20

    Tuo ”parannus ja kääntykää” on juuri se mitä tuossa edellä käytiin läpi. Ne ovat yksi ja sama asia. Havahtumista huomaamaan oma pahuus ja synti ja palaamista Jumalan Pojan Armon alle.

    Suomen kansaa on johdettu jo vuosikymmeniä harhapoluille, niin että koulut ja yhteiskunta ovat ”kääntyneet” palvomaan sekulaaria ihmiskuvaa ja tehneet rahasta ja ihmiskunniasta itselleen ”jumalan”.

    Suomen kansa ja maa on ollut vahvasti Kristinuskon valaisema, mutta nykyisin paljolti eksynyt pois Jumalan Sanan pohjalta, Herran kuinnioitus ja Pyhän tunteminen ovat kadonneet ja tilalle tullut uuspakanuus ja sekulaari ihmisviisaus. Hyvin monet eivät usko enää Raamattuun, vaan ovat mieltyneet vääryyteen. (2.Tess.2:7-12)

    • Ismo Malinen heittelet ”lentäviä lauseitasi” kuten nyt ””Suomen kansaa on johdettu jo vuosikymmeniä harhapoluille””, et sitten selitä mikä on se aika jolloin esittämäsi ””Suomen kansa ja maa on ollut vahvasti Kristinuskon valaisema”” on pitäbnyt paikkaansa ja mikä on sen tuottama hedelmä, siis kun suomen historiasta jokainen voi lukea että suomessa oli sisällissota jossa saman kirkon jäsenet tappoivat toisiaan?????

  4. Ari, kanssasi on hankalaa kommunikoida, kun et näe metsää puilta…Et tunne edes Suomen historiaa, etkä varsinkaan Kirkko historiaa. Oletko koskaan miettinyt, että Suomessa on rakennettu Kirkkoja ympäri joka niemen notkelmaa ja saarelmaa? Luuletko, että ne ovat pakanoiden rakentamia, eikä Kristittyjen voimanponnistuksia? Olet oman uskonnollisen herätyksen vanki, etkä ota kovin helposti perusteltujakaan, viestejä vastaan, vaikka sinulle ovat monet eri tahot niitä kirjoittaneet. Olet eksynyt omiin käsityksiisi ja monet ovat yrittäneet ohjata sinua takaisin oikealle tielle. Suomen lipussa on Risti, ihan perustellusti, luuletko
    olevasi ainoa Kristitty Suomessa ja kaikki Kristuksessa elävät Kirkon jäsenet ovat eksyneet?

    Suomen kansaa on johdettu pois Kristilliseltä pohjaltaan, lapsille ei enää opeteta Kristusta, heitä ei enää kasteta, koska vanhemmat eivät enää usko Jumalaan, vaan tieteeseen, heille opetetaan pienestä pitäen, että olemme tähtipölyä ja sattuman satoa… Tätä tarkoitin, kun kirjoitin, että kansaa on johdettu harhapoluille.

    • Ismo Malinen kysyt:””Suomessa on rakennettu Kirkkoja ympäri joka niemen notkelmaa ja saarelmaa? Luuletko, että ne ovat pakanoiden rakentamia, eikä Kristittyjen voimanponnistuksia? ””

      Mielenkiintoinen kysymys, siis missä kohden evankeliumia Jeesus käskee rakentaa kirkkoja, ei missään joten vastaukseni on että kyllä ne ovat pakanoiden rakentamia.

Kommenttien lisääminen on estetty.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.

Koulu ja sen kaverit on pienen koulaisen elämän tärkein viiteryhmä.

Kiusaajat pyrkivät hyödyntämään juuri tätä. Kiusattu pyritään eristämään muista ja silloin lapsi menettää kaiken sen tuen, jota kaveripiiri hänelle muuten tarjoaisi. Se on lapselle hyvin musertava kokemus. Niin musertava, että hän tulee niin epätoivoiseksi, että se pakottaa hänet johonkin aivan epätoivoiseen tekoon. Monet kiusatut alistuvat ja heidän toimintansa saa kiusaajat kertomaan muille miten typerästi tämä lapsi toimii. Näin saaden muutkin mukaan kiusaamaan lisää. Pia koko luokka saattaa kiusata. Kiusaaminen voi olla niin hienovaraista ettei opettaja huomaa mitään. Kiusattu ei kerro kotonakaan tilanteestaan. Lapsi kun tietää, että vanhemmat haluavat olla ylpeitä hänestä, joten ei kerro kotona asiasta mitään. Lapset myös pelkäävät sitä, että jos vanhemmat tulevat koululle asiaan puuttumaan, niin tilanne menee pahemmaksi.

Useimmat lapset alistuvat ja kärsivät koulukiusaamisesta ensin ja sitten työpaikoilla jne.

Jotkut ryhtyvät epätoivoiseen vastarintaan ja hyökkäävät kiusaajiensa kimppuun silmittömällä raivolla. Hän kokee tilanteensa niin epätoivoiseksi että ei enää kykene harkitsemaan mitä teosta hänelle ja hänen lähipiirilleen siitä seuraa.

Kouluilla tulisi olla aikuisten silmiä ja korvia enemmän. Niitä joiden tavoitteena on nimenomaan kuunnella lapsia ja olla helposti tavoitettavissa. Kiusaamiseen puuttuminen ja sen hyvä hoitaminen vaatii sitä, että lapsilla on mahdollisuus purkaa pahanolon kokemuksiaan turvallisesti aikuiselle ihmiselle, jolla on nimenomaan hänelle riittävästi aikaa.

Kuulin joissakin kouluissa olevan juuri tähän tarkoitukseen olevia vapaaehtoisia kouluvaareja ja mummoja. Niinpä menin rohkeasti kysymään koulun rehtorilta, miten hän asiaan suhtautuisi.

Koululla ei hänen mukaansa voi olla muita kuin palkattuja henkilöitä. Se siitä.

Sitten hän alkoi kysellä kuka ja mitä olen ja kysyi voisinko olla sijaisena ? Niinpä olin seuraavan päivän erityisluokassa. Tykkäsin valtavasti tehtävästä, mutta omista opiskeluajoista on jo liian kauan aikaa, joten itse opettaminen ei olisi ollut realistinen ajatus. Olipa hauska kokemus.

Kouluvaari-tehtävät tällä kertaa jäi. Tarvetta niille varmasti olisi. Siitä kertoo Vantaan tapahtumat karua kieltään.