Tämä otsake viitta Jeesuksen kiusauksiin, Matteuksen mukaan, 4:1-11.
Perkele esitti kolme houkutusta, jotka olivat mittasuhteiltaan suurempia, kuin kenellekään aikaisemmin tai myöhemmin järjestetyt houkutukset. Ehdottajalla oli paitsi täydellinen raamatuntuntemus niin myös raamatullisuuden täydellinen vääräksivääntelykyky. Nämä ”taitonsa” kiusaaja oli osoittanut jo Paratiisissa.
Miksi Perkeleen arviointikyky ja ajallinen valta ei toiminut, vaikka hän tiesi, että kohde oli täydellinen ihminen ja henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti heikoimmassa mahdollisessa tilassa?
Jeesus oli perehtynyt koko Raamattun, sen kokonaiseen ilmoitukseen ja etenkin, että se oli Jumalan Sana.
Jo silloin, 30-luvun vaiheilla oli täydelliset Alkuperäiset Kirjoitukset kaikkien hebrealaisten tiedossa. Ongelma oli sama, kuin se on tänäänkin, eli opiskellaan teologiaa, oppia jumaluuksita, sensijaan, että opiskeltaisiin oppia Jumaluudesta/Jumalasta. Oikean opin tietäminen, kuitenkin, edellyttää Itse Opilta, Jumalalta saatua Uskoa.
Jumalan Sana, eli Kirjoitukset eli Raamattu selittää itsensä. Ihminen, teologia, tulkitsee Jumalan käskyjä.
Tähän kytkeytyy Jaak.2: 10 ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin”.
Yhden käskyn pitäminen ei kompensoi toisen käskyn rikkomusta. Tilikirja on pidettävä puhtaana ja sellaisena se pysyy vain, kun tunnustamme syntimme Jumalalle, sillä vain häntä vastaan me rikomme, teemme syntiä. Synti ei ole iso tai pieni, synti on sydämen ero Jumalasta.
”Jeesus oli perehtynyt koko Raamattuun” ??
Jorma,
Tämä sinun ja Matiaksen kommentti, pätkä ja pitkä, kertova samasta, vaikket sinä Matiaksen ”tietokilpailuun” osallistukaan.
Se ”sama” on tieto Kirjoituksista, Jumalan kirjallisesta sanasta, mikä on kirjan Raamattu, kansien välissä.
Lainauksesi tekstistäni pyrkii olemaan merkityksellinen kysymysmerkkien kautta. Toivon, että käsitän viestisi:
Kun kirjoitin blogin ”Laista ei katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto!” niin näiden Jeesuksen sanojen viesti on, että Jeesus/Sana on keskellämme ja luettavissamme alkuperäisessä merkityksessä. Merkityksen ”moniäänisyys” alkoi Uuden Liiton puolella Augustinuksen tulkinnoilla sekä ytimessä olevien asioiden poistolla ja lisäyksillä. Siksi tänään johtavimpia iskulauseita on ”Evlut kirkko on moniääninen”.
Siis ydin, olennainen, on se, että koko Raamattu on Totuus ja totuus ja siellä on aina ollut se mitä tarvitaan elämään ja Jumal’suhteeseen.
Kaikki hengellinen on yksiäänistä ja ”äänirauta” on Kirjoitukset.
Koko Raamattuun/Kirjoituksin perehtyneisyys on mahdollista vain Uskossa.
”Koko Raamattu on Totuus ja totuus ja siellä on aina ollut se mitä tarvitaan elämään ja Jumalsuhteeseen.” Muslimi voisi kirjoittaa näin Koraanista, mutta kristityn ei sovi tehdä Raamatusta itselleen epäjumalaa. Raamattu on väline, joka ilmoittaa meille Jeesuksen Kristuksen. Hän on sanonut olevansa tie, totuus ja elämä.
Martti,
Koko Raamattu, viittaa mm. Biblia 1776, Ps.119:160 Sinun sanas on alusta totuus ollut/ hebr. sōzō. kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Eli Jumalan Sana, joka on kirjoitettu raamatuksi, on ollut aina olemassa, ja todellakin, hän oli Jeesus, Joh. 1:1,2.
Täsät syystäpidän tärkeänä lukea koko Raamattu ja koko ajan.
”Eli Jumalan Sana, joka on kirjoitettu raamatuksi, on ollut aina olemassa, ja todellakin, hän oli Jeesus,” En puutu tähän villiin teologiaan muuten kuin paheksumalla menneen ajan aikamuotoa Jeesuksesta puhuttaessa.
Tuohon aikaan Raamatusta oli lopullisesti hyväksytty pyhiksi kirjoiksi
Toora eli Viisi Mooseksen kirjaa joka hyväksyttiin varhaisimmin
Tämä oli samarialaisten ja saddukeusten ainoa Raamattu
Toinen kokoelma oli Nevi’im eli Profeetat
Näitä olivat
Aikaisemmat profeetat eli Ensimmäiset profeetat eli Joosua, Tuomarien kirja, Samuelin kirjat ja Kuningasten kirjat
Varsainaisia profeettojen kirjoja olivat Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja 12 pientä profeettaa eli Hoosea, Jooel, Aamos, Obadja, Joona Miika, Naahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia
Kolmas osa eli Ketuvim eli Kirjoitukset ovat kahtena eri kokoisena säilyneitä.
Jo noin 300 – 200 eKr. kreikannattu tai kreikaksi kirjoitettu Septuaginta sisältää myös monia sellaisia teoksia, joita ei aikoinaan Jamniaan kokoontuneilla juutalaisilla kirjanoppineilla ei ollut käytössää, kun he noin vuosina 100 – 130 jKr. vahvistivat Ketuvimin eli Kirjoitusten koelmaan kuuluvat teokset. Niinpä juutalaiseen Raamattuun eivät tulleet ne teokset, joita nykyisin meillä on tapana nimittäin joissakin kirkoissa Apokryfikirjoiksi ja joissakin kirkoissa Deuterokanonisiksi kirjoiksi ja joissakin kirkoissa ne kuuluvat muidenkin Kirjoitusten joukossa sellaisenaan Vanhan testamentin kokoelmaan.
Juutalaisten Ketuvim eli Kirjoitusten rajaukseksi siis tuli vain heprean tai aramean kieliset teokset
– Runollisia teoksia Psalmit, Sananlaskut ja Job
– Pienet juhlakirjat eli pienet kääröt eli megillot
Korkea veisu, Ruut, Valitusvirret, Saarnaaja sekä Ester
– Apokalyptinen eli ilmestyskirja Daniel
– Leeviläiset eli Myöhäisemmät historiankirjat Esra, Nehemia ja Aikakirjat
Meidän Raamatuissamme näiden järjestys on muuttunut.
En tähän kirjoita noita Apokryfisiä eli Deuterokanonisia eli joissakin kirkoissa muiden Vanhan testamentin kirjojen joukossa tasavertaisena olevia teoksia, koska niiden määrä vaihtelee eri kirkoissa.
Esim Eenokin kirja on Etiopian kirkossa muiden Raamatun kirjojen joukossa. Toki Uudessa testamentissa tähän viitataan kuin mihin tahansa pätevään Vanhan testamentin kirjaan:
Juudaan kirje:
1:14 Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
1:15 tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”.
On mielenkiintoista huomata että rakas Vapahtajamme Saatanaa vastaan taistellessaan käytti Raamatun vanhimpaan kokoelmaan kuuluvan Viidennen Mooseksen kirjan jakeita.
Matias,
tämä kommentti kattaa kantasi ja riittää osaltasi tässä yhteydessä.
Jeshua ben David oli tutustunut myös Uuden Testamentin evankeliumeihin. Niistä hän oli eri mieltä kuin kirjoittajat. On hyvä myös tietää, että oman pahuuden voi ulkoistaa saatanalle, joka näissä blogeissa usein kirjoitetaan Isolla (hän lienee Jumalan pimeä puoli).
Charlotta
Jeesuksen ja apostolien ainoa Raamattu oli meidän Vanha testamenttimme.
Uuden testamentin vanhimmat tekstit ovat Paavalin kirjeet Tessalonikalaisille.
Evankeliumien perinne toki on peräisin jo Jeesuksen ajalta, mutta tekstit saivat nykyisen kirjallisen muotonsa vasta vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Uuden testamentin kokoelmat olivat aluksi vain kokoelma Paavalin kirjeitä. Sitten kokoelmaa vähitellen laajennettiin.
Noin vuoteen 200 jKr. mennessä kokoelma alkoi olla kutakuinkin nykyisen suuruinen. Vain muutamista keskusteltiin vielä tuonkin jälkeen, mutta jo vuoteen 400 mennessä vallitsi kutakuinkin vakiintunut käsitys nykyisestä Uuden testamentin kokoelmasta.
Ensimmäinen virallisessa kirkolliskokouksessa tehty päätös tehtiin vasta Trenton kirkolliskokouksessa, joka pidettiin vuosina 1545–1563 Trentossa Pohjois-Italiassa.
”Jeesus oli perehtynyt koko Raamattun, sen kokonaiseen ilmoitukseen ja etenkin, että se oli Jumalan Sana.” Jälleen kerran: Jeesus itse on Jumalan Sana. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14).” JIhmettelen myös väitettä, että Jeesus olisi ollut ’henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti heikoimmassa mahdollisessa tilassa’. Edeltävät jakeet näet kuuluvat: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.’ Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.” 40 vuorokauden paasto toki laittaa ruumiin koville, mutta sen tarkoitus on vahvistaa henkistä ja hengellistä tilaa.
Martti,
Tässä kommentissasi on syy, miksi perään koko Raamatun kokoaikaista lukemista, siihen syventymistä. Syventymisellä viittaan tällä sivustolla annettuun esimerkkiin lukea Raamattua kielillä joita ei osaa. Tähän olen jo kauan sitten ehdottanut, ettei moista esimerkkiä mainostettaisi viikottain, koska tällaiset vyörytykset sekoittavat vilpittömien kommentattoreitten mieliä, — minun ainakin.
Jeesus syntyi ihmisksi tullen kaikessa ihmisten, Fil.3:7 ja veljiensä, Hebr.2:17, kaltaiseksi.
Jeesuksen heikkous ja vahvuus oli ominaisuus niinkuin kaikilla ihmiseksi syntyneillä. Ei ole hyvä tulkinnoilla paisutella eikä vähentää ilmaisujen merkitystä.
”Perään koko Raamatun kokoaikaista lukemista, siihen syventymistä.” Jospa sitten syventyisit myös Johanneksen evankeliumin alkulukuun!
Rakas Matias ! Teologiaa yliopistossa opiskelleena tiedän Raamatun syntyhistorian, mikäli siitä yleensä mitään tiedetään. Olen skeptinen. Edellä kirjoittamani on kevennys, ilmeisesti ei mennyt sellaisena perille. Huumorintajuni on, no, mitä on. Sitä en ole opiskellut missään.
Charlotta,
Skeptisyys liittyy usein sivistyneeseen jumalattomuuteen, koskien taivaallisia, ikuisia, näkymättömiä asioita. Toisaalta epäileväisyys muuttuu paatuneisuudeksi, jossa tilassa ei sielun pelastuksesta hätää koe.
Kriittisyys on tervettä ja liittyy sivistykseen. Ei kaikkea pidä sokeasti uskoa, siksi meille on järki suotu.
Charlotta,
Usko on Jumalan lahja, eikä ole kysymys tekemisestä, vaikka usko synnyttää tekojakin.
Kriittisyys-käsite ei luontevasti yhdy hengelliseen tutkisteluun, mikä on ainoa koska se on Pyhän Hengen työtä, jota liha eli henkinen älykkyys vastustaa. Vain uskovalle kuuluu eli toimii 1.Kor.2:10-16, jonka tiivistys on jae15, ”Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan”.
”Liha eli henkinen älykkyys.” Henkinen ei ole lihallista.
Martti,
Ei tarvi montaa sanaa, joutuakseen ulkopuolelle Kirjoitusten. Kohdallasi se ei olisi aivan helppoa päästä takaisin Kirjoituksiin, jos et lukisi ja syventyisi jo viittaamani 1.Kor. 2:10-16. Ehkä sanoin vähän konstikkaasti, mutten muutakkaan sitä enää, koska haluan painottaa kaikessa hengellisessä ainoastaan Kirjoituksia/ Raamattua.
10 ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”
Tässä tulee esille se mikä on Jumalasta/Ylhäältä ja on ikuista. Kaikki on Jumala ilmoittanut omilleen, omat syvyytensäkin. Ei niinkuin tietokilpailukysymyksiin vastauksina, vaan jokaiseen tilanteeseen minkä taivaaseen matkalla kohtaamme, meillä on tieto, niin ettei tarvi edeltäkäsin huolehtia mitä sanoa tai vastata.
Ihmisen henki eli psyyke, tutkii ihmisen tunteita ja käyttäytymistä ja yrittää tehdä ihmisestä paremman tai lievittää tuskaa, mikä johtuu huonosta omastatunnosta eli hävettää ja kaduttaa. Tämä kaikki on katoavaa, lihallista.
12 ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.”
Tässä on uskovan osa, Hengen opetus.
14 ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää/ po. tietää=ginosko, koska se on tutkisteltava hengellisesti.”
Ihmisen luotu osa on tulelle talletettu. Mutta Jumalan ihmiseen puhaltama Henki on ikuisuusosa, mikä on uudestisyntynyt tai kuolettunut sitten lapsuuden loputtua.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Huom. ”kaiken”, henkis-lihallisen ja hengellisen
16 Sillä: ”kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?” Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Toivon, että jaksat tähän syventyä.
”Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet (Sananl. 20:27).”
”Toivon, että jaksat tähän syventyä.” Syvennyin sen verran ajatteluusi, että tunnistin sen vahvan gnostilaisen sävyn.
Mitä tarkoitan gnostilaisuudella?. Reijo Mänttäri ei sentään opeta taitamattoman demiurgin luoneen maailmaa, mutta hän pitää gnostilaisten tavoin luomakuntaa arvottomana tuonpuoleisen todellisuuden rinnalla. Hänen ihmiskuvansa on myös lähellä gnostilaisten käsitystä, joka korostaa Jumalata saadun hengen merkitystä katoavan ruumiin kustannksella. Mänttäri myös painottaa uskoontulokokemuksessa saatua tietoa jumalallisista totuuksista. Niinpä hän näyttää jaottelevan ihmiset gnostilaisuuden tavoin ’aineellisiin’, ’henkisiin’ ja ’hengellisiin’.
Martti,
Jotain syvällisempää ehkä hetken päästä saatan sanoa, mutta haluan mainita linjasta ja tyylistä, minkä olet ottanut minuun kohdistuvan halventamisesi välineeksi. Omaksi edukseni haluan mainita, että hengellinen maineeni ja painoarvoni ei ole vahingoittunut ”ysköksistäsi”. Teet väheksymisesi sakramenttien suojasta, niinkuin tämä gnostilaisuus-selvityskin osoittaa. Tämä kommenttisi on heijastus halusta nousta korkeammalle kreikkalaistettuja ilmaisuponnahduslautoja käyttäen. Tarpeetonta hengellisissä keskusteluissa, mutta oleellisia dialogiassa ja traditioissa. Haluaisin siksi muistuttaa, että ”tyhjä ei paukahda”.
Itse tiivistän sanomani, että ”näkymättömät ja ei-käsinkosketeltavat ovat ikuisia”. Tämän takia toinen käskykin on poistettu ”korkeammasta” opastuksesta, koska näkyvän ja kosketeltavan eritasoinen palvonta ei pelkästään auta, vaan on välttämätöntä, — tässä yhteydessä katolisuuksissa ja luterilaisuudessa.
”Omaksi edukseni haluan mainita, että hengellinen maineeni ja painoarvoni ei ole vahingoittunut.” Hengellisestä maineesta ja painoarvosta Jeesus taisi sanoa: ”He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. (Matt. 23:5-7).”
Martti,
En kuulu tuohon joukkoon. Muutenkin puhdas ”yskös”.
”En kuulu tuohon joukkoon.” Anna toisten arvioida, kuulutko. Ihminen taitaa olla jäävi lausumaan arvioita itsestään.
Martti,
Raamattu vakuuttaa, ettäRoom. 8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Näistä näkymättömistä todellisuuksista ei saa tietoa, kuin tulemalla uskoon
”Näistä näkymättömistä todellisuuksista ei saa tietoa, kuin tulemalla uskoon.” Tämä juuri on gnostilaisuudelle tyypillinen ajatus.
Minun ”lihani” (”henkinen älykkyys”) ei vastusta mitään muuta kuin sanoilla kikkailua. Ja minut kyllä pystyy ”tutkistelemaan” se äly, joka minut loi ja jakoi osan omasta älystään. Sillä minä olen hänen ja hän minun.
Charlotta,
Edellä kommenttini tähänkin, mutta edellyttää Raamatun tekstiin syventymistä.
Haluamme sielunvihollisen piikkiin laittaa asioita , mutta meidän oma sydän on myös synnin läpäisemä, kuten Raamattu todistaa monin paikoin ja siksi meidän jokaisen on myös Aadamissa kuoltava . Perisynnin tuntoa ei ole olemassakaan se on meidän järjelle ja mielelle mahdotonta tiedostaa se on paljon suurempaa rikkinäisyyttä kun ymmärrämme . Pyhityksessä pääsemme sitä näkemään kuitenkin vähän sitä koska pyhitys on enenevää synnin ja armon tuntoa . Meidän tulee elää kuten Paavali opettaa ja muistaa että olemme hänen kuolemaansa kastetut :
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman .
Timo
Room 6:3
”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman .”
Paavali tuo esille kasteen vertauskuvallisen merkityksen, koska Kristukseen kaste on uskoontulo, jonka jälkeen, tämän todistusksena ja osoituksena Jeesus käski kastamaan vedessä, todistuksesksi. Tästä todistuksesta on kysymys hoviherra-kertomuksessa, kasteesta Gasan tiellä. Hoviherra halusi antaa koko suurelle seurueelleen todistuksen tästä näkymättömästä, todellisesta tapahtumasta.
Oikeastaan koko kysymys, tiesikö Jeesua kaikki Raamattumme tekstit, on hiukan outo. Raamattumme on tietenkin meille kirjoitettu vasta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen. Toisaalta Jeesus on sekä ihminen että Jumala; Sana; ensimmäinen ja viimeinen, joka oli, joka on ja joka on tuleva, jolla on kuleman ja tuonelan avaimet.
Mitä kaikkea hän tiesi menneestä, senaikaisuudesta ja tulevasta, sitä sopii pohtia teologiseltakin kannalta. Joa asiaa tarkastelee vain naturalistisen maailmankäsityksen perspektiivistä, asia ja pohde saa tietenkin vain kovin rajoittuneen sisällön.
Jukka,
Kaikki viitaukset Kirjoituksiin UT:n puolella on Vanhaan Testamenttiin. Kuten Jeesuksen saarnat ja opetukset, Pietarin puhe helluntaina, Filippuksen Jesajankirjan selitys hoviherralle, jne. jne.
Jeesus itse painotti, Matt. 5:
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Itse koen päivittäin kuinka Vanha Testamentti puhuu samaa Evankeliumia, kuin Uuusi Testamentti.
Teologinen tutkistelu ei avaa tätä asiaa, vaan Kirjoitusten uskossa sulautuminen.
Jeesus vetosi toki VT:n kirjoituksiin mutta puhui myös tuleviasta. Teologiaa on niin kovin monenlaista. On hyvää ja ei niin hyvää. Teologia on tässä tarkastelunäkökulma.