Olla kallellaan, – oikeaan suuntaan?
Jes. 48:1 KK33 mukaan:
Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa בִצְדָקָה ṣᵊeḏāqâ,
Vahvennettu osa KK92 mukaan: ”.. ette vakaasti ja vilpittömästi.”
Tämäkin kohta KK92 mukaan osaltaan vahvistaa käsitystäni siitä, että se on heikoin suomenkielinen laitos. Alkuperäiset Kirjoitukset käännetään kullekin kielelle ja pysyttävä erossa muokkauksesta inhimillis-sakramentaliseen tarkoitusperään. Muille kielille tämän kohdan käännös on tehty asianmukaisesti, niin, että Jumalan Hengen uudestisynnyttävä vaikutus (vanhurskautus) on vapaaehtoisesti vastaanotettavissa oleva Jumalan työ. Sanoman muokkauksella tarkoitan sitä, että halutaan irrottautua lahjavanhurskautuksen vastaanottamisesta, koska uskoontuloon ei voisi itse vaikuttaa, vaan toisen ihmisen työ, lapsikaste, hoitaa taivaskelpoisuutemme viimeiselle veräjälle asti.
Tässä Jumala antaa Jesajan kautta ilmoituksen Israelin kansalle, Baabelin vankeudessa.
Totuus, siis valheen vastakohta ja vanhurskaus, millä sanalla suomeksi ilmaistaan Jumalan ominaisuus, johon ihminenkin uskon kautta saa pääsyn, eli omistaa täydellisyyden. Tässä yhteydessä on, taas, muistutettava, että Jumala ei tee täydelliseksi ihmistämme, siis meidän luotua/ katoavaa osaa eli lihaa ja tunteita= sielullisuutta. Nämä ovat ajalliseen ”koteloon” kuuluvia, jossa kotelo-temppelissä pitää majaa meidän ikuisuusosamme eli meissä oleva Jumalan henki. Tämä ikuisuusosastomme voi hyvin, kun me tähän maailmaan, eli veden kautta, synnymme, vt. Joh. 3:5, ”.. jos joku ei synny vedestä ja Hengestä.. ” Tämä syntymäkelvollisuutemme tule esille Jeesuksen sanoissa ”.. sillä senkaltaisten on Taivasten Valtakunta”. Muutkin kuin lapset voivat tulla ”sen- kaltaisiksi”.
——
Syy, miksi jouduttiin Baabeliin oli Jumal’suhteen hiipumisesta seurannut ympäröivien pakanakansojen epäjumalien palvonta, joka sai tilaa mm. erilaisina esineinä, epäjumalien kuvina.
Israelin ja Juudan kuninkaat, lähes kaikki, tekivät sitä mikä oli paha Herran silmissä. Nekin, jotka halusivat palata oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, eivät tehneet sitä kokosydämisesti ja näin koko Jaakobin heimo ei saanut esimerkkiä kokosydämisestä Jumalanpalveluksesta. Ei tehty totta sydämen salatuimpaan saakka.
Vielä tänäänkin uskonnolliset laitokset, jotka monessa kansassa edustavat ylintä hengellistä arvovaltaa, antavat viestin, esimerkin, alhaalta, sielunvihollisen valtakunnasta. Näitä viestejä on nyt meneillään oleva virallinen hyväksyttämiskeskustelu avioliittovaihtoehdoista. Saman viestin antaa nyt, viimeinkin, käytävä poleeminen paavin ja RKK:n edustajien avoin papiston pedofilian harjoitus. Eli kosketellaan sitä saastaa, josta Raamattu kehoittaa vain pysyä erossa, mitä uskovien yhteyteen, ek-klesiaan, tulee. Jumalan nimeä mainitsevat kirkot siunaavat sodat.
Jeesus on tie Isän sydämelle, eli kaikkein pyhimpään, täydelliseen pelastukseen. Pelastus on omistettava ennen kuolemaa, eikä osallistuttava sille tuomiolle, missä ikuinen ero Jumalasta todella todellistuu. Tuota paikkaa, erossa Jumalasta, kutsutaan Helvetiksi joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen, eli demoneille.
Otsikolla ”Olla kallellaan” haluan tuoda esille harhauttavat ”Herra, Herra” huudahdukset.
Reijo , jääköön teologiset kysymykset nyt ja en ole saanut vastausta niihin ja ymmärrän sen , mutta helluntaiopin muutokset on moni havainnut ja pienestä asti helluntaiveljiä tunteneena ei voi muuhun päätyä. Voit kysyä nuoremmilta teologeilta jotka ovat asiaan tutkineet liikkeen piirissä . Maaimalla tämä on ollut tapetilla jo pitempään ja suomalainen helluntailaisuus on selvästi ”luterilaisempaa jos tämä lainaus ei sinua häiritse . Pari vuotta sitten helluntaiveli kertoi minulle että piru oli mennyt iso varpaaseen ja vaikka se kuullostaa huvittavalta niin hän on ihan tervepäinen ihminen , mutta opetus ollut väärää . Kun ihmisen syntisyys marginalisoidaan niin piru on syyllinen kaikkeen vaivaan . Alla yks linkki aiheesta joka ei ole ainoa aiheesta .
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/helluntailiikkeessa-etsitaan-terveempaa-yhteisollisyytta-uudistamalla-kasityksia-pahuudesta
Timo,
Et edelleenkään lue mitä SINULLE kirjoitin, niinkuin ei lue kolleegasikaan, jonka nimen mainitsin. Olen antanut vastaukset kysymyksiin, mutten ole yhtynyt jankutuksiin, joissa toistetaan ”ettei tuo ole mikään vastaus”-viestillä. Lopeta sinäkin ja lue uudelleen vielä omiakin kommenttejasi, joissa ei ole edes mitään kysymystä, vaan väittamiä ja moitteita ja jutustelua. Ei tällaiseen kisaan pidä lähteä mukaan, kuin hyvin rajoitettustai ja silloinkin vain, kun väitteet on liikaa vääriä.
Yhden korjauksen ja ja yhden täsmennyksen kommenttiini haluan tehdä.
– Valtion teologisessa tiedekunnassa opiskelleet ovat jotkut helluntailaisuudessa toimivat suorittanee TM-tutkintoja. Yhden kanssa olen tälläkin foorumilla kirjoitellut, Risto Kauppinen. Toinen saman tiedekunnan airut on ollut Heikki Salmela, joka yrittää muodostaa siltaa mm. Kotimaa-lehden kanssa, ainakin vuosi -pari sitten. Niin Heikki Salmela kuin V-M Kärkkäinen ovat tehtävistään helluntalaisuudessa liuenneet pois, vaikka joitakin yhteydenottoja ja yrityksiä kirjoitella Ristin Voittoon on ollut. Tämä teologista korkeampaa sivistystä edustava linja on toiminut pääsääntöisesti vain Suomen Helluntaikirkon katveessa. He ovat yrittäneet muotoilla siltaa luterilaiseen kahteen sakramenttiin. Salmelan ”tieteellisyys” esiintyy kysymyksinä, että miksemme mekin voisi …. . Kärkkäinen siirtyi evlut pappeuden haltijaksi ja toimimaan USA:ssa kahden homopiispan, Texas ja Etelä-Kaliforniaja yhden transpiispan Pohjois-Kalifornia, alaisuuteen. Kärkkäisen lähtökirjoitus RV:ssä sisälsi lausunnon, että ”minulla ei ole koskaa nollut ongelmaa lapsikasteen kanssa”. Niinkuin hänellä ei ollut ongelmaa katolisen opin, pyhimysten rukoilunkaan kanssa, vt. RV 2008 numerossa 46, kirjoitus.
– Helluntailiike ei ole kirkkokunta eikä sillä ole kattohallintoa. Suomessa parikymmentä vuotta sitten perustettiin Suomen Helluntaikirkko, johon kuulu osa, alle puolet paikallisista 250 seurakunnasta. Nämä Helluntaikirkot osassa helluntaiseurakuntia toimivat paikallisseurakuntien sisällä. Jos luet Helluntaikirkon opinkohtia, niin siellä ei ole eroa paikallisseurakuntien 12-13 uskonalueen painotusten kanssa. Kärkkäinen ja em. Salmela ovat yrittäneet vaikuttaa myönteisyyttä evlut kahden sakramentin suuntaan.
Siis nämä kaksi kappaletta rankalaisviivoilla ovat korjauksia ja täsmennyksiä. Ota ne sellaisena ja ”ole vait’ ja tyydy siihen minkä sait”.
Sitten kun taas minulle kommentoit, niin kohdista vastaus minun kommenttiini ja käytä Vastaus-klikkausta.
”Kärkkäinen siirtyi evlut-pappeuden haltijaksi ja toimimaan USA:ssa kahden homopiispan (Texas ja Etelä-Kalifornia) ja yhden transpiispan (Pohjois-Kalifornia) alaisuuteen.” Mitäpä noiden piispojen suuntaukset tähän kuuluvat?
”Valtion teologisessa tiedekunnassa opiskelleet…” Tarkoitat varmaan Helsingin yliopiston tiedekuntaa. Näin se esittelee itsensä: ”Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on opiskelijamäärältään Euroopan suurimpia teologian alalla. Olemme kouluttaneet uskontojen, maailmankatsomusten ja arvojen asiantuntijoita vuodesta 1640. Meillä tutkitaan uskontojen yksilöllistä, kulttuurista ja yhteiskunnallista merkitystä historiassa ja nykyajassa. Koulutuksemme perustuu kansainväliseen korkeatasoiseen tutkimukseen, jota tehdään viidellä oppialallamme: raamatuntutkimuksessa (eksegetiikassa), kirkkohistoriassa, systemaattisessa teologiassa, käytännöllisessä teologiassa ja uskontotieteessä. Uusia tutkimusalojamme ovat muun muassa islamilainen teologia, kaupunkiteologia, globaali kristinusko, uskonto digitaalisessa maailmassa sekä uskontojen vuoropuhelu. Olemme uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin katsomuksiin sitoutumaton kansainvälinen tiedeyhteisö.”
Martti,
Laitan tähän jatkoa erillisenä blogina, eli vastaan lausuntoosi ja ”paljastan” näkymätöntä todellisuutta.
Martti, kommenttiisi tänään 8:53 :
Kärkkäisen pitkä blogi 29/10/20 oli pelkästään näiden mainitsemieni hänen esimiestensä suuntauksen puolustus. Tähän Kärkkäinen toi todisteeksi Trumpin ja hänen kannattaja-pastorin seksuaalisessa synnissä elämisen.
Tämän viikon Ristin Voitossa on kuitenkin annettu Kärkkäiselle aukeaman verran kirjoitustilaa, jossa hän opettaa henkien erottamislahjasta!! Tähän voi liittää 2008 kirjoitus kuolleitten pyhien rukoilusta. Nämä viestit kertovat enemmän kuin kallistumasta väärään suuntaan..
Kysyn siis edelleen: Mitä professori Kärkkäinen ja amerikkalaiset piispat ylipäätään kuuluvat tähän keskusteluun? – – – Ovatko mainitut piipat muuten lainkaan professorin esimiehiä. Tietääkseni hän työskentelee kirkkokunnista erillään olevassa seminaarissa.
Martti, kommenttiisi edellä:
Jatkan, koska he, heidän kallistumansa ja heihin päin kallistuma kuuluu teemaan.
Kärkkäisestä tehtiin lähtiäisjuttu v. 2015 RV-lehteen. Siinä hän painotti, että häntä pyysi E-Kalifornian, Elcan piispa (Guy Erwin) luterilaiseen pappeuteen. Lisäksi Kärkkäinen mainitsi, että hänellä oli ollut halu pappina toimimiseen ja siihen oli tarvetta Texasin alueella, Elcan puitteissa. Muutama kuukausi ennen Kärkkäisen pappeutta tuli Texasin Elcan piispa Kanouse ”ulos kaapista”. Guy Erwin vieraili Suomessa pari vuotta sitten ja hän sai paljon julkisuutta Kotimaa-lehdessäkin, yhdessä puoliso-miehensä kanssa.
Tässä samassa RV:n artikkelissa Kärkkäinen mainitsi, että lapsikaste ei ole koskaan ollut hänelle ongelma. On huomioitava, että hän oli aktiivisesti opettanut ja julistanut vuosikymmeniä uskovien kastetta?! Lisäksi tässä jutussa hän mainitsi, että on jo helluntalaisa seurakuntia jossain, jotka kastavat lapsia. – Siis sekavaa, sekoittavaa ja perätöntä, tuolloin.
Asia olisi saanut olla ja jäädä, koska hänen toimintansa ei jatkuisi ainakaan Suomen helluntalaisuudessa. Kuitenkin Kärkkäisen jatkuva yrittäminen kirjoituksiin ja nyt tämän viikon RV:ssa hän on kirjoittanut artikkelin ”Henkien erottamislahja”, koska, muka, asia ei ole tuttu Suomen Helluntalaisuudessa. Oletus on väärä, mutta saanut palstatilaa RV:ssa, Helluntaikirkon suojissa. Työ on Herran ja kuuluu minulle kun asian kohtaan. Tämän viikon artikkelin kirja-lainaukset ovat kyseenalaisia ja ei heti selvitettävissä, että ne ovat mm. Katolisen Kirkon julkaisuja, Zondervanin kustantamina.
Voit ottaa lisätietoa, googlettamalla, sukupuolettomasta piispasta, nimellä Morgan Rohrer.
Näyttää siltä, että aiot jatkaa kirjoitteluasi selvästi tämän palstan sääntöjen vastaisesti. toivottavasti mietit asiaa uudestaan ja luovut suunnitelmastasi.
Martti,
Kysyit ja vastasin sanatarkasti, niinkuin olen saman asian jo useammin kuin kerran vastannut, vuodesta 2015 lähtien.
LAis, NPR, Huffpost ovat medioita, joilla on radio, TV ja lehti. He kaikki ovat nämä jutut julkaisseet, ynnä lehdistö Suomessa on ottanut niitä myös esille. Käsittääkseni nämä jutut pitäisi olla täysin sinun tiedossasi jo pelkästään minun kirjoittelustani kuin yleensä mediastakin.
Jos haluat, voin laittaa vastaukseni sinulle s-postiinkin, koska ne ovat vastauksia sinun esittämiin kysymyksiin.
Seuraavaan kysymykseesi vastaus jäi pois, lisään sen tähän:
Kysyit:
”Ovatko mainitut piipat muuten lainkaan professorin esimiehiä. Tietääkseni hän työskentelee kirkkokunnista erillään olevassa seminaarissa.”
Jos maltoit lukea, mitä kirjoitin niin sanoin, että ELCA:n piispa Erwin pyysi Kärkkäistä papiksi alueelleen. Kanouse, Texasin piispa on esimies, kun hän toimii Texasissa, ELCA:n pappina. Seminaarissa ja vierailevana luennoitsijana hän opettaa.
”He kaikki ovat nämä jutut julkaisseet, ynnä lehdistö Suomessa on ottanut niitä myös esille.” Miksi sinun siis pitäisi pistää oma lusikkasi soppaan?
Martti,
Menee liikaa kahdenkeskeiseksi keskusteluksi yleisellä palstalla. Silti laitan vielä seuraavan,
Tällainen homo-sukupuoleton piispakeskustelu on haluttu tuoda julkiseksi keskusteluksi. Siitä esimerkki on tämän hetken Suomen piispojen kannat avioliittoon vihkimeisestä. Tällaista en minä eikä kait kukaan uskova tai edes uskonnollinen oli osannut odottaa tapahtuvaksi. Siis on yritetty tehdä tästä ”sopasta” täysin syömäkelpoista keitosta.
Jeesuksen opetuslapset, Christianos, ovat kanavia Evankeliumin julistukselle. Jumala vaikuttaa Henkensä kautta tahtomista ja tekemistä. Uskon, että sama Henki haluaa ohjata oikean ”sopan” hämmentämiseenkin. Haluan olla joka päivä Jeesuksen seuraaja ja pysyä erossa Seurakunnan ulkopuolisista asioista. Pidän homokeskustelua ja sakramentalistista pelastusoppia Seurakunnan ulkopuolisena asiana, kun se ei tule Seurakuntaan, niinkuin esimerkiksi Kärkkäisen kautta, koska silloin Raamattu kehoittaa meitä valvomaan, toinen toistamme, pelastukseen, niin VT:n kuin UT:nkin kirjoituksissa.
Reitti Seurakuntaan on lähes poikkeuksetta kartoitettu ”puolueettomassa” teologisessa tiedekunnassa. Tästä kuitenkin enemmän mahdollisessa blogissani.
”Haluan olla joka päivä Jeesuksen seuraaja ja pysyä erossa Seurakunnan ulkopuolisista asioista.” Pysy siis niistä erossa, Reijo Mänttäri!
Martti,
Jatkan vielä:
Sanomani oli, että niistä erossa pysyminen hoituu meidän kaikkien kohdalla, jollei ne tule Seurakuntaan, niinkuin Paavalikin täsmensi. Ongelma on aina ollut ulkopuolisen tuonti Seurakuntaan. Tästä VT:n puolella esimerkki vieraan tulen tuonti Jumalan palvelukseen, Alttarille.
”Tästä VT:n puolella esimerkki vieraan tulen tuonti Jumalan palvelukseen, Alttarille.” Tästä kommentistasi nousee kysymys, mitä Alttari – kirjoitit sen isolla kirjaimella – merkitsee sakramentit torjuvalle kristitylle. Minulle alttari on juuri Herran pöytä, jossa saan kohdata Hänet leivässä ja viinissä.
”Raamattu kehoittaa meitä valvomaan, toinen toistamme.” Eikö se kehota valvomaan lähinnä itseämme?
Raamattu kehottaa meitä rakastamaan, kunnioittamaan, rohkaisemaan, vahvistamaan ja palvelemaan toinen toistamme. ”Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne (Gal. 5:15).”
Martti,
Toinen toistamme valvominen on hoivaa ja kurinpitoa. Raamattu on kirjoitettu uskoville, Jeesuksen seuraajille, Christianos. Myös kirjoitukset on osoitettu jollekin paikalliselle uskovien yhteydelle, seurakunnalle. Nämä kirjoitukset sitten on kehoitettu jakamaan muille paikallisille seurakunnille.
Valvominen on jokaisen uskovan vastuuta toisesta uskovasta ja siihen riittää 1.Tess 5:
14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
Tämä on sanottu monessa kohtaa ja niistä muutamia, Matt.18:15-17, Room.14:1, Gal.6:1,2, 2.Tess. 3:14,15.
Mitä noissa kohdissa sanotaankaan? ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.” Nuhtelusta annetaan ohje keskustella kahden kesken. Julkinen mustamaalaus, jota tällainenkin keskustelumme olisi, Ei tule kysymykseen.
Joo minäkin olen ihmetellyt miksi Reijolla tuo sakramentti sana vilisee monissa kirjoituksissa negatiivisenä liimattu kommentteihin Kaste ja ehtoolinen on Herramme asettamat ja ovat pyhiä toimituksia . Ja kyllä kasteesta ja ehtoollisesta on runsaasti tietoa Raamatussa mikä on niiden sisältö , kun ei sorru tulkitsemaan eikä ohittamaan niitä vaan lukemaan ja vastaanottamaan ne sellaisina kuin Jumala puhuu niistä profeettojen ja apostolien kautta . Ja ompa itse Jeesuksesta käsky annettu kasteesta . Näitä ei saa alkuseurakunnasta eikä koko kristillisestä traditiosta poistettua . Nämä asiat olivat alkuseurakunnissa paljon selvempiä kuin tuntuu tänä päivänä olevan yleisellä tasolla kristikunnassa .
Voi toki ajatella niinkin, että sakramentit ovat joissain piireissä myös ”alkaneet elää omaa elämäänsä” tai ainakin niin, etteä moni on mieltänyt ne ikäänkuin sellaisenaan itsessään ”autuaaksi tekeviksi toimenpiteiksi”. Jotkut jopa käyttävät termiä ”sakramentalismi”; joka tietysti sanana voi olla monitulkinnallinen ja -meerkityksellinen. Sellainen tuntuma saattaa syntyä, että ns. kansankirkossa luotetaan enemmän toimitettaviin sakramentteihin itsessään kuin Sanaan ja Sanan voimaan – noin kärjistäen ilmaisten. Ainakin omasta kokemuksestani muinaisen rippikoulun jälkeen minulla ei ollut oikeastaan mitään syvempää käsitystä esim. ehtoollisesta, johon aikoinaan pääsi osallistunmaan rippikoulun ja konfirmaation jälkeen. En kyllä konfirmaatioistakaan muuta ymmärtänyt, että se ”ikäänkuin kuuluu kirkollisiin tapoihin”. Syvemmät merkitykset ovat saattaneet jäädä paljolti ”sisäpiirin” jutuiksi.
Jukka; joo on myönnettävä että luterilaisuudessa ei ole kovin hyvää opetusta ollut armonvälineistä . Ja luterilaisuus on elänyt paljon myös herätysliikkeiden kautta ja siellä opetus ollut kirjavaa. Myös herätysliikeluonteesta johtuen raamatullinen seurakuntamalli puuttunut ja se tarkoittanut samalla vajaata ymmärrystä paimenuudesta ja Kristuksen ruumiista seurakuntana . Luterilainen nimen alle on mahtunut paljon erilaisia käsityksiä , vaikka vanhurskauttamisoppi ollut monella erilainen. Nythän suunta näyttäytyy muutamilla herätysliikkeillä olevan siihen suuntaan , kun jo opillisesti on lähennetty toisiaan . Tässä yhtälössä ei ole kuitenkaan kysymys kenen linja valitaan vaan Herra itse tahtoo rakentaa ja tästä ymmärrys on ettei olla Jumalan työn esteenä . Paljon mietitään usein työtä hengellisissä piireissä ja vähemmän keskitytään pysymiseen Sanassa eli Kristuksessa , jolla on rakkaus meitä kohtaan ja varmasti tahtoo rakentaa kotia jonne voisi jokainen tulla . Silloin ei ole puhetta ykseydestä eikä äänestyksistä , kun Herra on rakentaja .
Timo,
Laitoin perusteellisemman kommentin Jukalle ja uskon, että se kattaa sinunkin pohdinnat.
Tässäkään ei ole sinua tyydyttäviä vastauksia, mutta älä levitä sanaa, etten ole vastannut sinulle-kin.
Mikkola Jukka 16.05.2025 09:09
Voi toki ajatella niinkin, että sakramentit ovat joissain piireissä myös ”alkaneet elää omaa elämäänsä” tai ainakin niin, etteä moni on mieltänyt ne ikäänkuin sellaisenaan itsessään ”autuaaksi tekeviksi toimenpiteiksi”. Jotkut jopa käyttävät termiä ”sakramentalismi”; joka tietysti sanana voi olla monitulkinnallinen ja -meerkityksellinen. Sellainen tuntuma saattaa syntyä, että ns. kansankirkossa luotetaan enemmän toimitettaviin sakramentteihin itsessään kuin Sanaan ja Sanan voimaan – noin kärjistäen ilmaisten. Ainakin omasta kokemuksestani muinaisen rippikoulun jälkeen minulla ei ollut oikeastaan mitään syvempää käsitystä esim. ehtoollisesta, johon aikoinaan pääsi osallistunmaan rippikoulun ja konfirmaation jälkeen. En kyllä konfirmaatioistakaan muuta ymmärtänyt, että se ”ikäänkuin kuuluu kirkollisiin tapoihin”. Syvemmät merkitykset ovat saattaneet jäädä paljolti ”sisäpiirin” jutuiksi.
————————————-
Jukka,
Ei olisi ”sakramentalismia”, ellei Augustinus/Luther olisi niihin sisällyttänyt pelastusta. Jeesus antoi kasteesta opetuksen ja esimerkin, että kaste todistuksena siitä kenelle kuulumme, tuo yllemme Jumalan mielisuosion. Jeesuksen kohdalla se esiintyi näkynä ja äänenä, vt Matt. 3:
6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
– kun he tunnustivat syntinsä, tulivat uskoon.
7 Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
– Tässä oli yritys perustaa pelastava väline/sakramentti, ilman parannusta, eli uskoontuloa.
9 Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
10 Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
– Uskon, ettei ole epäselvää, kun lukee tämän jakeen, että syntien tunnustaminen/parannus tapahtuu ennen kastetta, joka todistaa, että ollaan tehty parannus, tultu Jeesuksen opetuslapseksi kr. Christianos
12 Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”
13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14 Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”
15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle.
– Jeesus oli ollut uskossa niinkuin kaikki tähän maailmaan ihmiseksi syntyneet. Sitten hän siirtyi lapsenuskosta omakohtaiseen uskoon, josta todistuksena vastaus vanhemmille kun hänen vanhempansa löysi hänet temppelistä korkeimman papiston kanssa keskustelemasta.
16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.
– Tässä täydellistyy yksityiskohdilla, ketä ja miten kastetaan ja miksi kastetaan. Kaste on symboolinen, mutta Jumalan asettama riitti, joka suoritetaan siellä, missä on paljon vettä. UT:n kastekertomukset kolmessa kohdin kertoo veden määrän, kasteellemenon merkityksen ilmaisun ja että ulkopuoliset vakuuttuivat kastetun uskoontulosta. Minä olin 14 vuotias, kun Jyväskylän Siion rukoushuoneella pyysin tulla kastetuksi. Uskoin asian, ja käsitin sen raamatulliseksi ja niin Suomessa kuin Italiassa, jossa tuolloin asuin, haluttiin antaa viesti katolisuudelle, ettei kaste ole sakramentalinen eli pelastava, liian lapsena suoritettuna.
17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”.
– Tämä ääni taivaasta vahvistaa hyvän omantunnon saamisen/pyytämisen.
Uskon ”syvin merkitys” niin kasteelle kuin ehtoolliselle on uskon tuottama. Ei siis Teologisen Tiedekunnan opetus tai Sidottu Ratkaisuvalta tai Matti Väisäsen 500-sivuiset lapsikastekirjat, joiden ”hyvyys” johtuu pekästään siitä, että kasteesta ei ole tekstiä kuin korkeintaan 10 prosentin verran. Tätä ”hyvyyttä” on evlut kirkossa, joka poikkeaa katolisuuksisat, etenkin Rooman kirkosta siinä, että voi tulla uskoon ja olla uskossa, niinkuin Raamattu opettaa, eli raamatullisesti.
Uudessa testamentissa tehdään selvä ero Johanneksen kasteen – joka oli parannuksen kaste – ja kristillisen kasteen – joka on pelastuksen kaste – välillä. ”Efesokseen tuli Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi kirjoitukset perin pohjin. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen (
Ap. t. 18:24-25).”
”Uskon ’syvin merkitys’ niin kasteelle kuin ehtoolliselle on uskon tuottama.” Juuri näin. Miksi teet siitä kiistan aiheen, Reijo Mänttäri.
Martti,
”Kiistan aihe” ei ole usko ja mitä se saa aikaan.
Usko on lahja, jonka Jumala tuottaa ihmiselle ja siirtyy uskoontulleeseen sisällisesti. Tämä Usko, eli Jumala, on ihmiseSSÄ ja vaikuttaa hänessä tahtomista ja tekemistä niinkuin uskoontullut sallii, eli antaa tilaa. Itse aikaansaannos ei ole ihmisestä, vaan Jumalasta. Tätä tarkoittaa, että me olemme Jumalan työtovereita.
Usko vaikuttaa seurakunnassa, joka on Kristuksen ruumis. Se vaikuttaa senkin, että kaste ja ehtoollinen eivät ole vain ihmisen tekoja vaan Jumalan itsensä. Sakramenteista kinaaminen on kiistelemistä Jumalan teoista.
Martti,
Kaikki on Armosta, :
Room. 4:16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä.
On kysymys uskosta, joka on Jumalasta. Aabrahamin usko oli Jumalasta. Siksi se on samaa Jumalan vaikuttamaa uskoa tänäänkin, eli ikuista ikuisuuteen asti vaikuttavaa, kunnes aika loppuu, ensin jokaisen kohdalla ja sitten koko ihmissuvun kohdalla.
Selitän lisää, jos tuntuu vaikealta.
Tuosta emme ole lainkaan eri mieltä. Kirjoitathan kuin Luther ikään. Keskustelemme kasteen ja Herran aterian merkityksestä. Siihen liittyy näkemys siitä, onko usko yksityisasia vai seurakunnan yhteinen.
Martti,
Ehdotan, että pidetään tauko ja palataan keskustelemaan toisella blogilla, minun tai muitten.
Sopiihan se minulle, jos päätät heittää pyyhkeen kehään.