Viime vuonna alettiin kysyä eri asioiden yhteydessä, ollaanko historian oikealla vai väärällä puolella. Sillä ehkä tarkoitettiin sitä, että jos nykyinen kantamme johonkin asiaan toteutuu tulevaisuudessa, olemme oikealla puolella.
Historian oikealla puolella mielestään olevat tarkoittivat kai sanonnalla sitä, että heidän kantansa on oikea ja se tulee voittamaan? Ennen sama ajatus sanottiin, että ”historia tulee osoittamaan…”
Minusta on viime aikoina alkanut tuntua, että olenkohan minä kehitysoptimistina sittenkin historian väärällä puolella, kun kaikki tuntuu menevän eri suuntaan kuin mitä olen kannattanut.
Olen mielestäni ollut edistyksellinen, uskonut kansojen hyvään, rauhanomaiseen kehitykseen. Olen kannattanut kansainvälistä yhteistyötä, globalisaatiota, kehitysyhteistyötä, Yhdistyneitä kansakuntia, Natoa ja Euroopan unionia.
Mielestäni ”sääntöperäinen” maailmanjärjestys ja vapaakauppa ovat olleet ainoa oikea tie, sen sijaan kolonialismi (siirtomaiden hankinta), imperialismi (suurvaltojen vallan käyttö) ja protektionismi (oman maan tuotannon suojelu) ovat mennyttä aikaa. Jo lukion historian tunnilla totesin Montesquieun vallan kolmijaon (= lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta) oikeaksi periaatteeksi.
Olen ihaillut Yhdysvaltoja ja sen presidenttejä, varsinkin Kennedyä ja Obamaa. Olen ihaillut USA:n itsenäisyysjulistusta vuodelta 1776.
Olen suhtautunut myönteisesti maahanmuuttoon, niin ”työperäiseen” kuin pakolaisiinkin. Olen uskonut kirkkoon, joka ottaa todesta Jeesuksen kehotuksen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
Viime aikoina olen saanut nähdä tuon kaiken olevan historiaa. Kehitys näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan kuin olen toivonut.
Suurvallat himoitsevat naapureitaan ”turvallisuutensa” takia. Aseistariisunta on kääntynyt kilpavarusteluksi. Ilmastotyötä ja ympäristönsuojelua ei pidetä niin tärkeänä.
Maahanmuuttajia ja pakolaisia vierastetaan, ja heitä pidetään syyllisinä lähes kaikkeen. Kehitysapu nähdään kansallisen edun vastaisena. Ylipäätään kansallinen etu asettuu kansainvälisyyden edelle, ”me ensin”.
Suurvallat jakavat muita maita etupiireihinsä ja YK on suurissa vaikeuksissa. EU:ssakin jäsenet ajavat ensisijaisesti kansallisia etujaan. Jopa demokratiaa ja oikeusvaltiota kyseenalaistetaan. Ja tässä kaikessa USA on johtava valtio, jota sen liittolaisten on seurattava.
Kristinusko on Atlantin toisella puolella saanut uskomattomia muotoja, joita täälläkin saatetaan pian omaksua.
Ollaan siirtymässä arvopohjaisesta intressipohjaiseen realismiin, historian toiselle puolelle.
Olisinpa väärässä.
Markku
Onpa mielenkiintoista pohdiskelua
Jotkut ajattelijat ovat käyttäneet termiä ”edistyksen myytti”. Valistusajan jälkeen on ollut vallalla usko ihmiseen ja ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Näyttää kuitenkin siltä, että ihminen pysyy ihmisenä vaikka voissa paistaisi (sitäkin on voitu muiden ikävyyksin ohella kokeilla?) Ihmisenä, joka ei ole vain hyvä pohjimmiltaan. Eikä se ei-hyvyys ole vain ”noissa toisissa”. (Omasta pahuudesta puhuminen taitaa tuntua liian vaikealta?).
Meillä on ollut monenlaisia utopioiota, niin uskonnollisia kuin maallisempiakin. Ja ne lienevät nyt menneen.
Ehkä olisikin arvopohjaisen realismin sijasta oikeampaa puhua realismipohjaisesta arvovalinnallisuudesta.
Meillä on ollut tapana muodostaa kaunopuheisia kiertoilmaisuja ”raadollisille” toimintaperiaatteillemme.
On helppo yhtyä kirjoitukseesi. Ajattelen kuitenkin niin, että meidän, jotka mielessämme yhdymme ajatuksiisi, ei pidä sulkeutua itseemme. Niille äänenpainoille ja niille teoille, joista kirjoitit, on edelleen ja ehkä enenevässä määrin tarvetta omana aikanamme.
Markku J.,
Näkemystä ihmiskunnan ”edistymisestä” voidaan pitää yhtenä millenialismin muotona. Kyse on maallistuneesta kristinuskosta, joka on korvannut taivasten valtakunnan maallisella hyvinvoinnin kehityksellä.
Sosialismi, kommunismi ja liberaalia (=ateistinen) kristinusko ovat oikeastaan tämän materialistisen harhaopin eri ilmentymiä.
Arvopohja!
Järjestöt mitkä on luotu turvaksi , vakaudeksi ja pelisäännöiksi . Vaikkapa WTO ,WHO ,mutta Kuina ja Venäjä ei noudata niitä ja se heikentää pienien maiden asemaa . Säännöt ei auta jos niitä ei noudateta . Kiina rikkoo ympräristösäädöksiä , ihmisoikeuksia kaikilla rintamilla , palkkauksen suhteen vaikutus on Kiinan nousemisesta pienten maiden kustannuksella suurvallaksi . Tätä ei tahdota nähdä vaan kohdistaa USA han arvostelu . Myös meriitit rauhanturvaamisessa on hyvin kaukainen ajatus Venäjällä ja Kiinalla , mutta kun USA pyrkii nujertamaan terrorismia Iranissa , lähi- idässä , Venetzuela liittyy tähän ja Syyriassa saatiin tietynlainen voitto siitä niin tämä kaikki nähdään lopulta jopa terrorisminä tai taloudellisen vallan tavoitteluna ainostaan . Järjestöt on luotu pelisäännöiksi valtioiden kesken mutta nämä sosialistiset diktatuurit eivät noudata niitä . Ja siksi järjestöt ei toimita sitä virkaa mitä varten ne on perustettu . Sokeudesta seuraa pian Kiinan johtajuus maailmalla ja se ei voi olla hyvä asia .
Niin maailma muuttuu. https://www.spiegel.de/spiegel/print/index-2026-3.html
Kaikki minun. ”Ensin Venezuela, sitten Grönlanti. Miten Trumpin imperialismi uhkaa meitä”, kysyy Spiegel-lehti tuoreimman numeronsa etusivulla? Samaan aikaan saksalaisista 15 prosenttia pitää USA:ta luotettavana kumppanina, joka on alhaisin luku koskaan. tagesschau.de.
Toisaalta Saksassa. ”CDU-Ministerpräsident Günther fordert die Zensur von Medien.” Sensuurihaluja. Schleswig-Holsteinin pääministeri Daniel Günther (CDU) haluaisi valvoa, sensuroida ja viime kädessä kieltää hallituskriittisen median. Hän esitti näkemyksessä tv-keskustelussa. Welt/jungefreiheit.de.
Lisäksi myös Eu pyrkii arvottamaan itseään syvemmälle mielipiteenvapauteen.”EU-Sanktionen und freie Rede: Wie viel freie Meinung verträgt der Westen noch?” 7.1. Eu:n yksilöihin kohdistamat pakotteet herättävät kysymyksiä. Kuinka paljon sananvapautta vielä siedetään? Kuinka pitkälle valtiot voivat mennä, kun ne kamppailevat ”disinformaatiota ja vihapuhetta” vastaan tarpoen laillisen kritiikin ja sensuurin välimaastossa, kysyy Berliner-Zeitung.de.
Onko Eurooppa sitten itse pukeutunut ihmeelliseen hyvyyden voimaan pois imperialistisista pyrkimyksistä, vai onko jo alusta asti idealismiin ihmisestä perustunut Eu tullut tiensä päähän ja kirkotkin ovat lähteneet mukaan tähän kuolemantanssiin?
Eikö lisäksi ole niin, että suurvaltojen etupiirit ovat ja pysyvät eivätkä ne mihinkään ole koskaan muuttuneet vaikka naivisti kuvitellaan, ettei niitä ole. Nyt ne ovat jälleen heränneet henkiin niin Venäjällä, jonka etupiiriin myös Suomi kuuluu ja USA:n etupiiriin Etelä-Amerikka ja Grönlanti. Kansainvälinen oikeus Eu mukaanluettuna tietysti pyrkivät heristämään tälle etupiiriajattelulle sormea. Mutta mikä on vaikutus? Heikko näyttää olevan.