Onko kristinusko oikeassa olemisen tarvetta?

”Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.” (2. Kor. 13:8, KR -38) ja ” Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor 4:5-6, KR -38)

Seppo Jääskeläisen blogilla kommenteissa tuli taas kerran esille paljon käytetty fraasi ”oikeassa oleminen”. Onko siis Raamatun sanassa pysyminen oikeassa olemisen tärkeyttä ja kumpuaako Jumalan sanan esille tuominen ja esillä pitäminen oikeassa olemisen tarpeesta?
Tätä fraasia olen kuullut toistettavan jo ainakin yli 20 vuotta. Miten ihmeessä ihmisillä jopa uskovana itseään pitävän on niin vaikeaa ymmärtää, ettei kristinuskossa ole kyse mistään oikeassa olemisen tarpeesta, vaan Jumalan Sanasta, Jumalan Sanan totuudesta, Jeesuksesta! Kristinuskossa on kyse kaikkia ihmisiä koskevasta valtavasta Totuudesta ja pelastussanomasta, ilosanomasta, Jumalan Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka tuli rakkaudessaan alas Taivaasta, nöyrtyi ja pukeutui inhimilliseen muotoon, eli ihmisten keskellä ihmisen elämän mutta synnittömänä, kärsi ihmisiltä pilkkaa ja ivaa ja antoi heidän ristiinnaulita itsensä, kärsi ja kuoli Golgatan ristillä meidän syntiemme kauhean sijaiskuoleman ottamalla koko maailman synnit itsensä päälle ja kärsi näin synnin tuomion meidän puolestamme, sijaisenamme.

1. ”Mistään et suurempaa rakkautta löydä, kuin mikä ristissä Golgatan on, – sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, sen tietää ja tajuaa, ettei mitään ole maailmassa valtavampaa. Ei mitään, ei mitään. 2. Mikään ei silloin enää ole niin kuin ennen, rakkaus Herran kun koskenut on. Sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, sen tietää ja tajuaa, ettei mitään ole maailmassa valtavampaa. Ei mitään, ei mitään…” (2 Viisikielinen, laulu 107. Suurin rakkaus, Pekka Simojoki)

Kun kuulen Jumalan Sanaa tai luen Raamattua, niin minun omatuntoni sanoo minulle, että minun on otettava siihen kantaa, tämä koskee minua. Kyse on siis siitä että minun on otettava kantaa Jeesukseen. Sillä Jeesus Kristus on Raamatun Herra. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen te sanotte minun olevan?” Tämä on elämämme tärkein kysymys. Kuka Jeesus on minulle? Kuka Jeesus on sinulle? Raamatussa sanotaan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Jumalan Sana. Hän on Raamatun keskus ja avain. Hänestä käsin aukeaa kaikki, koko elämä. ”Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää”. (1. Joh. 5:12).

Vain Jeesuksesta käsin aukeaa hänen Sanansa, koska Hän itse on Sana. Jeesuksesta käsin aukeaa koko todellisuus, koko maailmankaikkeus, sillä hänessä on kaikki luotu.”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol. 1:16.17, KR -38). Hän alku ja Hän on loppu eli kaiken täyttymys, päämäärä.

Minulle jää kaksi mahdollisuutta. Minä joko hylkään Jeesuksen Jumalan Sanan tai otan Hänet vastaan eli Sanan ja samalla hyväksyn Sanan, ja uskon sen puhuvan juuri minulle henkilökohtaisesti minusta ja minun tilastani ja tilanteestani tämän Totuuden Sanan edessä. Se on osoitettu juuri minulle, joka kuulen ja luen Sanaa ja haastaa minua ottamaan siihen kantaa. Tämä jumalallinen Persoona, jumalihminen on juuri minua varten annettu ja tarkoitettu! Voiko olla mitään suurempaa maailmassa kuin tulla tuntemaan tämä täynnä rakkautta ja armoa oleva jumalallinen Persoona, jonka Jumala lahjoittaa juuri minulle, minua varten ja jossa eli hänessä ollen ja eläen, minulle luvataan iankaikkinen elämä Isän Jumalan luona taivaassa! Tämä elämä alkaa jo täällä maailmassa eläessäni ja se jatkuu sitten kuoleman jälkeen, kun siirryn toiseen todellisuuteen.

Juutalaiset yrittivät saada Jeesuksen tavan takaa kiedotuksi sanoista (Mark. 12:13). Mutta se ei tietenkään voinut onnistua, koska Jeesus on Totuus, Jeesus on Jumala. Jeesus näki kaikki heidän kierot aikeensa ja sydämensä ajatukset. Jeesus kertoi ylipapeille, kirjanoppineille ja vanhimmille vertauksen viinitarhan isännästä ja viinitarhureista. Tämä vertaus löytyy Matteukselta, Markukselta ja Luukkaalta, ns. synoptikoilta (Mark. 12:1-12, Matt. 21:33-46, Luuk. 20:9-19).

Vertauksen kerrottuaan Jeesus kysyy heiltä: ”Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?” (Mark. 12:10-11). Tämä on mahtanut ärsyttää kuulijoita suunnattomasti, sillä Jeesus kyseenalaisti heidän Raamatun tuntemuksensa. Eikä tämä ollut ainoa kerta. Jeesus sanoi: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.” (Joh. 5:39-40, KR -38). Tässä on valtava tragedia!

Mikä oli kuulijoiden reaktio viinitarhavertauksen tapauksessa? ”Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.”(12) He siis ymmärsivät, että vertauksessa puhuttiin heistä viinitarhureina, mutta he eivät kestäneet kuulla totuutta itsestään ja menivät pois murhanhimoisina.

Jeesus sanoi, että joka pysyy hänen sanassaan, on hänen todellinen opetuslapsensa ja totuuden tunteminen tulee tekemään hänet vapaaksi (Joh. 8:31-32). Ne, joissa Jeesuksen sanat eivät saaneet sijaa, tavoittelivat hänen tappamistaan (Joh. 8:37). ”Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sen tähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.” (Joh. 8:43) Jeesus sanoo, että se, joka on Jumalasta, on hänen lampaansa ja kuulee hänen sanansa ja seuraa häntä. Mutta se, joka on isästä perkeleestä, joka alusta asti on ollut murhaaja ja joka ei totuudessa pysy, vaan puhuu vain omiaan, valhetta, koska on valheen isä, niin sitä nuo toiset murhanhimoiset tahtovat kuulla He torjuivat Jeesuksen, Jumalan Sanan ja lähtivät pois. Tässä on siis selvä jako kahteen. Ei ole mitään välimuotoa näiden kahden joukon välillä. Totuus vaatii koko sydämen, kaikki, ei mitään puolinaista. Joko on Jeesuksen kanssa ja hänessä tai sitten on Jeesuksen vihollisen eli paholaisen leirissä.

Ihmisten reaktioiden pelkääjä ajattelee: mitähän ihmiset minusta ajattelevat, jos kerron heille Jeesuksesta ja että he ovat syntisiä ja tarvitsevat Jeesusta ja tarvitsevat tehdä parannuksen ja uskoa Jeesukseen syntiensä sovittajana. Mutta juuri tähänhän kristitty on kutsuttu! Kristittynä oleminen vaatii hintansa. Kristityn elämä on todistajana olemista ja taistelua evankeliumin totuuden ja uskon puolesta. Paavali kehotti filippiläisiä taistelemaan evankeliumin uskon puolesta (Fil. 1:27). Tulee pitää nurisematta ja epäröimättä tarjolla elämän sanaa ihmisten pilkasta ja vastustuksesta huolimatta pelkäämättä vastustajia ja heidän reaktioitaan.

Paavali kirjoitti filippiläisille ja meille tämänkin päivän kristityille haastavat kehotuksen sanat ”ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.” (Fil. 2:12-16). Ja mitä kaikkea Paavali saikaan kärsiä ja kaikki apostolit. Jos myöntyisin ja vaipuisin relativismin suohon ja ihmispelosta myötäilisin ihmisten toiveita ja ”korvasyyhyä” salaisin ja turhentaisin Raamatun Sanan totuuden ja ristin evankeliumin. Näin tehden minä viis veisaisin Jeesuksesta, hänen armostaan ja rakkaudestaan, VT:n pyhistä profeetoista ja Kristuksen kirkon marttyyreista. Tässä ei todellakaan ole kyse kenenkään oikeassa olemisesta!

Timoteukselle Paavali kirjoittaa: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2. Tim. 4:1-2, KR -38).

Martti Luther sanoi, ettei ole hyvä toimia omaatuntoaan vastoin. Minun omatuntoni sanoo, etten voi olla mukana sellaisessa mikä on vastoin Jumalan sanaa Raamattua. En voi mennä paikkaan, jossa en kuule saarnatuolista lakia ja evankeliumia, vaan jossa Jumalan sanaa mitätöidään ja kyseenalaistetaan ja sijan saavat poliittiset manifestit ja mielenilmaukset. En voi enkä tahdo olla sellaisessa mukana enkä rahoillani tukea sellaista toimintaa.

Ei ole todellakaan kyse siitä millaisia ihmisiä kuuluu johonkin seurakuntaan, vaan siitä onko seurakunnassa Jumalan sana ja totuus esillä vai ei. Onko Jeesus ja ristin evankeliumi keskus ja saako se olla se Sana, joka kuuluu saarnatuolista ja jota opetetaan. Lakia tarvitsen syntini paljastamiseksi ja elämäni ohjenuoraksi ja evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta minun täytyy saada kuulla, jotta taas uudelleen ja uudelleen kuulen Jumalan Sanan vakuutuksen hänen rakkaudestaan ja armostaan ja hyvästä tahdostaan minua syntistä kohtaan. En mene paikkaan, jossa tätä en kuule.

Oliko ensimmäisillä kristityillä tarve olla oikeassa? Olisiko kukaan mennyt oikeassa olemisen tarpeesta roviolla poltettavaksi tai Colosseumilla leijonien eteen kappaleiksi revittäviksi ja syötäväksi. Eivätkä Vanhan testamentin profeetat oikeassa olemisen halusta julistaneet Jumalan tuomion tulemista ja kehottaneet kansaa kääntymään ja tekemään parannuksen. Moni kipuili kovan tehtävänsä kanssa, mutta pysyi silti uskollisena Herralle. Entä keskiajan marttyyrit, entä reformaattorit? Entä nykyajan kristityt marttyyrit ympäri maailman? Onko heillä vain tarve olla oikeassa?

Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa joutuvat ottamaan ja kantamaan ristiä, ja se on otettava uudelleen joka päivä. Kristityn elämä on elämää Jeesuksen kanssa, hänen seuraajanaan. Eikä Jeesus luvannut seuraajilleen helppoa tietä. Mutta Hän lupasi olla heidän kanssaan maailman loppuun asti. Kristitty ui vastavirtaan. Hän ei anna maailman myötävirran viedä itseään mukana sen pyörteissä. Kyse on totuudesta ja rakkaudesta totuuteen ja rakkaudesta Herraan Jeesukseen ja uskollisuudesta hänelle ja Jumalan sanalle.

Saksalainen TV-moderaattori, kirjailija ja kolumnisti Peter Hahne sanoo: ”Christen waren immer Kreuz- und Querdenker” eli kristityt ovat aina olleet ristiin- ja toisinajattelijoita (poikkiteloin ajattelevia). Kristityt uivat vastavirtaan. Suosittelen saksaa osaavalle hänen 23.8.2025 pitämänsä saarnan kuuntelemista evankelisessa St. Martinin seurakunnassa Bremenissä Youtubesta. Itse kuuntelen usein kyseisen Bremenin srk:n pastorin Olaf Latzelin saarnoja.

Tämä Totuus ei ole kenenkään oma totuus, vaan totuus tulee ihmisen ulkopuolelta Jumalalta, Jumalan sanasta eli Jumalan omasta ilmoituksesta. Ja niin kuin aiemmin kirjoitin, ihmisen on otettava kantaa tähän Totuuteen. Joko hän hylkää Jumalan kutsun ja paatuu tai ottaa vastaan kutsun ja pelastuu. Kun tämä ihmeellinen SANA on saanut vallata ja vakuuttanut totuudellaan kristityn sydämen, hän ei helposti anna periksi maailman mielipiteiden ja myrskyjen edessä, vaan pitää kiinni tästä Sanan totuudesta. Hän on löytänyt kalliopohjan, lujan perustuksen, uskon Vapahtajaan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Voimaa tähän pysymiseen saamme rukoilla Jumalalta.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” (Ilm. 3:10-11)