Kansantaloustieteen professori emeritus Vesa Kanniainen Helsingin Yliopistosta on selvittänyt maahanmuuton hintaa ensimmäisen polven maahanmuuttajien osalta.
Laajojen seitsemää Euroopan maata koskeneiden tutkimusten avulla on selvitetty paljonko yksi maahanmuuttaja aiheuttaa kohdemaalleen kustannuksia koko elinkaarensa aikana. Esim. Alankomaissa kustannus on 800 000 euroa yhtä maahanmuuttajaa kohti. Kustannukset muodostuvat enimmäkseen maahanmuuttajien alemman työllisyysasteen takia. Varsinkin Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä muuttavien kohdalla kuluja kertyy paljon.
Nyt kun luvut ovat selvillä voidaan käydä rationaalista ja arvokeskustelua maahanmuutosta. Suomen ”elinkeinoelämä” on vaatinut 40 000 henkilön vuotuista maahanmuuttoa. Tämä tarkoittaa 32 miljardin menoja kansantaloudella näiden ihmisten elinkaaren aikana yhtä vuotta kohti. Summa tuntuu suurelta, mutta on hyvä ymmärtää miksi ”elinkeinoelämä” haluaa tätä: se haluaa paljon pieneen palkkaan tyytyvää työvoimaa, jonka vanhuuden ja sosiaaliturva kustannetaan yhteisistä verovaroista.
Julkisesti on esitetty, että ”Suomi ei selviä ilman maahanmuuttajia”. Väite on tietysti väärä ja esim. Japanissa, jossa on pienenevä väestö on todettu että maa pärjää varsin hyvin ilman maahanmuuttajia.
Jos siis maahanmuuttoa halutaan lisätä, taloudelliset perustelut eivät ole pitäviä. Pitää siis keskustella mitä muita perusteluja maahanmuutolle on ja tuoda ne esille.
Keskeisin ongelma maahanmuutossa on se kuuluisa kotouttaminen . Jos pitää tulkin ajaa 300km jonkun kelan paperin kääntämiseen niin se ei kotouta eikä ole kansantaloudelle kestävää . Tietoa olisi hyvästä kotouttamisesta ja kestokyvystä jos vaan halutaan ottaa käyttöön mutta tämäkin aihe on pitänyt politisoida . Rinnakkaisyhteiskuntia luodaan jos kieltä ei osata eikä ihmiset intergroidu maahan . Mooseksen kirjassa on ohje ottaa muukalaiset vastaan ja heidän pitää elää maan tavalla . ( moos 2 tai 3 )
Jari,
Harvinaisen hyvä, perusteltu kirjoitus maahanmuuttoon. Minulla oli USA:ssa kolme apulaista, sihteeriä. Ensimmäisen otin pelkästään hänen kiinankielitaitonsta ja juuri suoritetun tutkinnon vuoksi. Kaksi seuraavaa olivat miehiä ja samasta yliopistosta, Alex ja Jordan. Toinen oli mitä pätevin tietokoneissa, sekä laskennassa. Jordan päivysti läpi yönkin tiedotusta Aasiasta, Kiinasta ja Intiasta sekä E.Koreasta, sekä hoiti neuvottelujen valmisteluja.
Heistä kaksi sai pysyvän asuinluvan ja Jordan meni Singaporeen sukulaistensa jäjestämään paikkaan suuressa rahoituslaitoksessa.
Siis koulutus ja nöyryys on suht. pian todettavissa ja kun potkut voi antaa heti kun hommat ei hoidu, niin kaikkien etu tulee otetuksi huomioon.
Uskoisin, että Suomeenkin tulee jäädäkseen ne, jotka hyötyvät itse sekä työnantaja. Potku-uhka olisi hyvä olla, niin kantaväestöllä kuin mamuillakin, eli motivointi olisi suurelta osin sillä hoidettu. Asia toimisi toistuvalla etukäteistiedotuksella.
Ystävällisestä tiukkuudesta sain erinomaisen näytön hyvältä ystävältäni, joka ei katsonut sormien läpi mitään väätää. Seurasin hänen yritystään sen alkuajoista lähtien, ehkä kymmeen työntekijää ja tänään 20,000. Henkilö on David Green.
Reijo M.,
En voi muuta kuin ihmetellä kovasydämisyyttäsi ja sitä että ylistät työntekijöiden sortamista.
USA on kovin kaukana mistään hyvästä, siitä todistaa mm. lyhenevä elinajanodote ja maan hilllitön väkivalta-, korruptio- ja huumekulttuuri. Myös mainitsemasi nepotismi ei ole mikään kunnia-asia. Tuo maa palvoo vain rahaa, varsinkin nykyisen psykopaattti Venäjän ystävä presidenttinsä johdolla.
Jari,
Viittaat nepotismiin. Missä minä viittaan siihen?
Oman perheen ja läheisten työllistäminen omassa yrityksessä on lähinnä perheestään huoltenpitoa, vt. 1Tim.5:
8 Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.
Jatkan päivän-parin kaarella.
Reijo M.,
Tämä on nepotismia, jos kyseessä oli muu kuin täysin yksityisesti omistettu rahoituslaitos:
”…Jordan meni Singaporeen sukulaistensa jäjestämään paikkaan suuressa rahoituslaitoksessa.”
Ehkä Singaporessa on yhden perheen omistamia, mutta useimmiten ovat osakeyhtiöitä. Jos kuitenkin siis kyse oli perheyrityksestä, pyydän anteeksi väärää tulkintaani.
Jari,
Jordan palasi kotimaahansa 2001 oltuaan palveluksessani 4 vuotta. Vuotta myöhemmin hän olisi halunnut palata yritykseen, minkä toiminnasta olin vastuussa ja minkä yrityksen olin perustanut henkilölle, joka myi omistuksensa apteekkeihin ja vanhusten hoitolaitoksiin. Hänen työpaikkansa oli USA:laissa Merrill Lynch:ssä, jossa hänen setänsä oli keskijohtoa ja suositteli veljensä poikaa.
Palkkasin teknisen henkilökunnan ja läheisimmät avustajani. Varastohenkilökunta ja tilinpito oli rahottajan valitsemaa.
Tätä ennen minulla on aina ollut oma yritys.
Mainitsin jo David Green’n. Alkuyhteyteni häneen ei ollut liiketoimintaa, vaan samassa AoG-seurakunnassa toiminta. Meitä liikeasioissa yhdisti sama periaate, eli yritys toimii omalla pääomalla ja ei paisuta toimintaa pankin rahoilla. Meillä oli sama suhtautuminen varasteluun ja valehteluun. Tapauksia ei ollut montaa, mutta kaikki olivat kantaväestöön kuuluvia.
Yrityksessä meillä oli lakimies Damon Shadid ja hänen avustajansa Maria. Varastossa ja kuljetuksessa oli mexicolaisia ja muualta Keski-Amerikasta. Jokaisen työpanos oli moitteetonta, vaikka alussa he kohtasivat tiukkuuta ja jopa tylytystä. Kaikki olivat laillisesti maasa, vaikkei viisumit olleet monivuotisia. Minulla tuli hetki, jolloin työntekijöiden ja minun välini joutuivat koetukselle, mutta asiassa pysyminen tasoitti tunteet. Erosimme v. 2003 ylimpinä ytävinä.
Tämä on otos kymmestä vuodesta USA:ssa.
Tähän voisin jatkaa toisen, suomalaisen ystäväni, Seppo Hautalan toiminnasta, Vise-yhtiöt. Hänen vikansa oli tiukkuus ja peräänantamattomuus. Nuhteettomuus, oma vanhurskaus, oli hänen suosituksensa ja suojansa Jumalan ihmisten edessä.
Reijo M.
Kiitos kiinnostavasta katsauksestasi.
Työelämässä ystävällisyyden, jämäkkyyden ja asiallisuuden yhdistäminen on aina haasteellista.