Olen viime aikoina kirjoittanut blogeja, joista olen poistanut kommentointimahdollisuuden. Päädyin tähän ratkaisuun, kun eräs saman sukupuolen parisuhteita puolustava henkilö ryhtyi postaamaan (lue: urakoimaan) toistuvasti henkilööni kohdistuvia kommentteja.

Niinpä totesin säästäväni aikaani perustyöhöni, kun minun ei tarvitse toimia jatkuvasti blogini moderaattorina.

Täällä Kotimaa24:n pohjalla touhuaa muutamia henkilöitä, jotka valtaavat omilla kommenteillaan monet keskustelut. – Mikäli blogisti ei itse käytä paljon aikaa omaan blogiinsa liittyvän keskustelun seuraamiseen, nämä muutamat henkilöt hallitsevat pian kaikkea omaan blogiin liittyvää keskustelua. – Useinkaan näiden ilmeisesti netissä asuvien, ja lähes päätoimisten kommentaattoreiden argumentointi ei ole kovin syvällistä. – Silmiinpistävintä on vain miltei jatkuva äänessä oleminen.

Kenestä minä nyt kirjoitan? Ymmärrän, että tällaisessa melko yleisessä kritiikissä on vaarana, että siitä pahastuvat ne, joille se ei ole tarkoitettu, - mutta ne joihin se kohdistuu, eivät korvaansa lotkauta…

En halua mainita nimiä, mutta kritiikkini kohdistuu niihin kommentoijiin, joiden kommentteja olen joutunut poistamaan useita kertoja, ja pyytänyt jopa siirtymään muualle kommentoimaan, mutta kyseiset henkilöt eivät sellaisesta piittaa… Asianomaiset tietävät tämän lukiessaan tämän; muut ovat arvostelustani vapaat. - Koen turhauttavaksi tarjota blogejani tällaisten henkilöiden hiekkalaatikoksi.

Pidän keskustelusta. - Ajattelen, että ryhtyminen avoimeen keskusteluun kertoo toisen ihmisen arvostuksesta. Siinä annamme toisillemme vastavuoroisesti aikaamme ja opimme tuntemaan toisiamme. Tämä on arvokasta. - Pitkän pohdinnan jälkeen rajasin kuitenkin kommentointimahdollisuuden pois, koska en näe mielekkääksi, että muutama väittelyhaluinen kaappaa koko keskustelufoorumin ja estää mahdollisuuden tavalliseen ajatustenvaihtoon. – Minulla on kokemusta henkilöistä, joiden kanssa olen jauhanut kymmeniä, ehkä satojakin kertoja, mutta edelleen samat henkilöt pyörittävät samaa myllyä… Silloin kyse ei ole nähdäkseni enää halusta keskustella kanssani, vaan käyttää blogejani oman julistuksensa ponnahduslautana! – Eikö tällöin olisi reilumpaa kirjoittaa omia blogeja?

Kirjoitin tämän blogini esittääkseni pahoitteluni niille lukijoilleni, jotka ovat vilpittömästi harmitelleet kommentointimahdollisuuden poistumista.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt, että ilman kommentointimahdollisuuttakin blogejani on kuitenkin luettu, jopa yli 1000 kertaa! – Kiitän minulle suoraan välitetystä rohkaisevasta palautteesta.

Tällä kertaa ja tässä blogissa avaan tilapäisesti mahdollisuuden kommentointiin. Tässä blogissa sana on taas vapaa, mutta toivon edelleen asiallista keskustelua.

”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.”

(Kirkkoraamattu 1933/38: Sananl. 25:11)