Jumala on luomisjärjestyksessä luonut miehen osan ja naisen osan olla erilaisia . Toisia täydentäviä ja samalla aikaa yksi liha ja kuitenkin riippumaton toisesta persoonana ja samalla riippuvainen toisesta . Tämä kuva piirtyy myös kolmiyhteisestä Jumalasta ja voimme sen jollakin tasolla ymmärtää, että kaikki 3 on erillisiä ja samaan aikaan yksi .
Astia kuvaus naisesta liittyy tietysti myös savenvalajan kuvauksiin ja eri käyttöä varten tarkoitetut astiat on erilailla tehtyjä . Raamattu piirtää kuvan miehestä perheenpäänä ja rakastavana aviopuolisona joka hoitaa perheensä hyvin . Onko siis mies se vahvempi ja kovempi astia ?
Tietyllä tavalla miehen tulisi olla astiana heikompi , jos miettii miehen suhdetta Jumalaan .
Kun syntinen mies tulee Jumalan edessä usein alamittaisena , kun välillä näkee oman syntisyytensä ja itsekkyyden myös koskien perheen päänä olemista ja aviopuolisona. Ehkä useimmilla se suurin synti on laiminlyönnit näissä asioissa .
Kuitenkin Jumala kutsui Aadamia syntiinlankeemuksen jälkeen vaikka oli siinä Eeva jopa se ensimmäinen joka lankesi ja tietysti siinä oli nähtävissä miehen vastuu , mutta kysymys oli myös nöyrtymisestä Jumalan edessä .
Ei tietysti ole johtopäätöksenä että miehet ovat nöyrempiä , mutta onko niin että Jumala tahtoo perheen päälle näyttää heikkouden ? Tietyllä tavalla Kristus oli heikko kun meni ristille , kun tahtoi olla kuuliainen Isälle ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan . Heikoissa on kuitenkin kuitenkin Jumalan voima , myös mies tarvitsee Jumalan voimaa ja se tie taitaa kulkea heikkouden tietä pitkin .
Timo G. Esitin Sinulle kysymyksen tunnustuksellisuudesta Markku Jalavan blogissa.
—
Mietin tuota kielikuvaa ”heikommasta astiasta” vähän aikaa sitten vihkipuhetta valmistaessani. Luomiskertomuksen mukaan mies ja nainen on todella luotu toisiaan täydentäviksi, mikä erityisellä tavalla toteutuu avioliitossa (tuleminen yhdeksi lihaksi).
Samalla meidän on hyvä muistaa, että syntiinlankeemuksen seuraukset ja vaikutukset meihin ihmisiin ovat moninaiset. Toinen toisensa täydentäminen ja tasaveroisuus on muuttunut ja vääristynyt lukemattomin eri tavoin. (Tästä aihepiiristä on muuten ilmestynyt suomeksikin aivan kauheita kirjoja. Jotkut on alun perin tarkoitettu ihan vakavasti otettaviksi opetuksiksi kristityille. Toisista ei tiedä, onko ne jo alun alkaen tarkoitettu mustaksi huumoriksi.)
Tuo Pietarin (itsekin ukkomies!) kehotus on minun käsittääkseni käytännöllinen ohjeistus, jota ei välttämättä voi pitää ”opillisena” linjauksena miehen ja naisen keskinäisestä suhteesta avioliitossa.
Miehen tulee Raamatun mukaan irrottautua Isästään ja äidistään ja liittyä vaimoonsa. Jollei tämä riippuvuussuhde vanhempiin katkea, niin mies ei kykene liittymään vaimoonsa. Tämä kehoitus on vain miehelle. Vaimon ei tarvitse samalla tavalla ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Anoppiongelmaa ei synnyt, mikäli mies asetttuu tukemaan vaimoaan, eikä anna vaimon vanhempia puuttua heidän avioliittoonsa. Näin mies vahvempana on perheen päänä joka vastaa perheen puolesta. Näin perheen tunne-elämä on miehen vastuulla. Hänen on huolehdittava siitä, että vaimolla on hyvä olla.
Silloin vaimo heijastaa kaiken 100 kertaisesti takaisin ja kaikilla perheessä on hyvä olla.
Pekka P. Sinulla on käsittääkseni pitkä kokemus avioparityöstä. Noin varmasti on (ollut) monissa tapauksissa.
Itse mietin sitä, mikä on nykyhetken isoin ongelma. Leipäjonoissa käyvien surullisissa tarinoissa kuulostaa liian usein siltä, että köyhyyden kierteen on laukaissut terveyden ja/tai työpaikan menetys ja aviomies/miesystävä/avomies on lähtenyt lätkimään Eli on tultu hylätyksi tai jouduttu itse lähtemään tuhoisasta parisuhteesta.
Pekan kommentin loppuosa on tärkeä viisaus suhteeseen ja välillä aiheuttaa miehissä varmasti myös syyllisyyttä . Vielä suurempi esikuvallinen vaatimus tulee , kun avioliittoa verrataan seurakunnan ja Kristuksen suhteeseen . Jos ajattelemme , että seurakunta ei ole uskollinen niin Jeesus rakastaa vielä enemmän ja näin meidänkin pitäisi miehinä . Laodikean seurakunnasta on malli että Jeesus tahtoi päästä takaisin sisään seurakuntaan kun Srk oli hyljännyt hänet . Sanan valossa ei ole tasa-arvoa miehen ja naisen suhteessa koskien vastuuta suhteesta .
Heikko (tai vahva) voi olla kovin monella tavalla: fyysisesti, henkisesti, hengellisesti. Minkähänlaista heikkoutta tarkoitetaan. Nyky-yhteiskunnassa taas vahvuuteen tai heikkouteen liittyy myös se, miten ollaan suhteessa yhteisöön, mediaan, yleiseen mieliupiuteeseen, suosioon/suosimiseen/suosittelemiseen/syrjimiseen/syrjityksi/kannustetuksi tulemiseen jne. Voidaan myös miettiä vahvuutta ja heikkoutta ns. ”etuoikeuskehällä”, joka paljolti määrittelee sitä, kuka saa olla yleisesti ajatellussa ”heikossa asemassa”, ja siten heikko tai vahva.
Ajatus siitä, että tääällä aktiivisesti mukana oleva kykenisi pitämään todellisen sisinpänsä piilossa on osoittautunut turhaksi toiveeksi. Kyllähän te minut jo aika hyvin tunnette. Olen vain yrittänyt esittää jotain enemmän, kuin oikeasti olen. Joten olen näin menettelemällä antanut sen kuvan, että olisin joku avioliittotyön ammattilainen.
Todellisuus on ihan toinen. Sain kutsun lähteä viikon kestävälle aioparileirille. Siellä ensimmäisellä luennolla tuli esiin oma perusongelmani. Ymmärsin silloin, että jollen saa tätä asiaa hoidettua kuntoon, niin hukkaan menee kaikki yritykseni korjata liittoamme.. Saimme leirin jälkeen tukiparin ja heistä tuli meille avioliittomme ”isä ja äiti”.
Sain kuulla myös miesten leiristä. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on aidon miehisen identiteetin löytäminen.
Seuraava leiri on muuten parin viikon päästä. Alkaa olla jo osallistujia riittäävästi.
Oman miehisen identieetin löytyminen ja siinä kasvaminen on ollut vuosien aikana ehkä tärkein elementti omassa avioliitto toiminnassani Siinä olen ollut lähinnä harrastuksen omaisesti mukana. Keskeistä siinä on ollut ja on oman avioliiton hoito. Nyt voin hiukan avata sitäkin, että meidän avioliittomme lähtökohdat ovat olleet juuri tuon kaltaiset, mistä aiemmin kirjoitin. Kannoin katkeruutta äitiäni kohtaan ja se tunnesuhde sitoi minut kiinni häneen sellaisella tavalla etten kyennyt sitoutumaan täysin vaimooni. Katkeruus ja valtaistelu esti meitä löytämästä sitä harmoniaa, johon jokainen pari haluaisi pyrkiä. Opimme leireillä Avioliiton Raamatullisia periaatteita ja yksi niistä on kilpailla toinen toisensa arvostamisessa. Siinä ei tarvitse kysellä sitä kumpi on vahvempi. Tietyt Jumalan luomat lainalaisuudet ja periaatteet kun saimme avioliitossa pelaamaan, niin onnellisuuden esteet alkoivat kadota. Olen käsittänyt, että Jumala on nimenomaan miehen tähän avioliiton hoitamisen tehtävään erityisesti kutsunut ja siksi antanut meille tiettyjä ominaisuuksia, joita hyödyntämällä kykenememe suoriutumaan tästä hyvin vaikeasta tehtävästä
Kai me itse kukin olemme enemmän tai vähemmän ”särkyneitä saviruukkuja”. Olimmepa sitten konpaa sukupuolta tahansa. Ehkä olisi toivottavaa, ettemme olisi ”osin savea, osin rautaa” vaan jonkinlaista muuta ”materiaa(lia)”. Mutta ehkä me olemme särkyneinäkin juuri olleet osin savea ja osin rautaa – ja siinä ongelmamme paljolti ovatkin – noin vertauskuvainnollisesti ilmaisten. Vertaus siitä, että savenvalaja muovaa uuden ruukun edellyttää, että materiaali on muovailtavaa ja Mestarin muovailtavissa, sen sallivaa.
Maailma on kuitenkin moninaisen karu paikka, jossa olemme syntyneitä ja eläneitäkin muiden särkyneiden ruukkojen maailmassa. Ehkä niistäkin monet ovat olleet osin savea ja osin rautaa. ”Ei mitään uutta auringon alla”.
Olemme kaikki jollakin tavalla rikkinäisiä . Uskon yhtenä hyvänä avioliitto kouluna olevan kun yhdessä käy kirkossa ja osallistuu seurakunnan tilaisuuksiin ja se antaa hyvän pohjan minkä varassa rakentua .
Tuli teidän teksteistä mieleen Birgitta Silvennoisen laulu : vie maailma murheitten taa , jossa hän tunnustaa : niin rikki niin rikki mä sielultaan oon enkä ehjäksi ees tuu…
https://youtu.be/lTEWEW43WKg?si=BpPMWZEaxaDWFQFu
Juuri oman haavoittuneisuuden tunnustaminen ja tutustuminen puolison vastavaan on luonut tilanteen jossa osaamme hoitaa toistemme haavoja. Juuri se on vetää usein puolisoita yhteen, että he ovat jollain tavlla samalla elämän alueella haavoittuneet. Haavathan osaamme hyvin peittää, emme itse ole niistä aina edes tietoisia. Haavojen päälle kasaamme suojan ja nuo kohdat vaikuttavat ulkoapäin katsellessa oikein vahvoilta. Vaikka asia on täysin päin vastoin. Rakastumme juuri niihin arpeuteneisiin haavoin. Kuvittelemme että toinen on vahva juuri sillä alueella jossa itse on heikko. Vasta vuosia myöhemmin parit heräävät todellisuuteen ja eroiavat, tai hakevat apua.
Totta mitä Pekka kirjoitat!
Kriisit on mahdollisuuksia , mutta toivoisi että voisi kaikessa valmistautua välttämään niitä.
Siihen lääke on kun pystyy puhumaan tunteistaan ja haluistaan , mutta tämä on usein vahvasti sidottu menneisyyteen . Jos lapsuudenkodissa ei ole puhuttu tunteista eikä annettu niille tilaa niin vaikea on oppia muuten kuin kriisien kautta oppia . Yksilökeskeinen aika on myrkkyä tälle vaikka esim. nykynuoriso on toisaalta avointa . Seurakunnan tehtävä olisi tietysti jo pienestä opettaa olevaan avoimia ja palvelunmerkityksen kuuluminen osana ihmisyyttä , joka auttaa ymmärtämään samalla myös itseään ja tarvitsevuutta toisista . Ehkä ennen ihmisten ympäristön tuoma malli oli ihmistä karaistava eikä omat tarpeet ollut niin pinnalla , vaikka tukahdettuja tunteista on kärsitty aina .Tämä ihmisen halu olla hyvä leimaa myös koko kristillisyyttä . Luterilaisia myös syytetään ylikorostuneesta syntikäsityksestä , perisynti- käsityksestä , joka on siinä mielessä absurdia, koska meillä ei ole hyvän ja ehdottoman pyhän mittaria täysin tiedossa . Ja tämä lopulta tekee Jumalan pyhyydestä pienempää , kun tahdomme määritellä itsemme paremmiksi ja alamme ”tulkita” sanoja : se on minun lihassani siellä ei asu mitään hyvää. Ja ajatuksena on verrata ns huonompiin ihmisiin itseään ja olla sokeita omasta syntisyydestä ja ennenkaikkea Jumalan varjeluksesta itselleen. Raamatun henkilöiden kuvaukset vaikkapa Jesaja : minulla on saastaiset huulet tai Paavalin : minä olen syntisistä suurin kuvaavat ennen kaikkea Pyhän Hengen valoa heidän elämässä ja ei tule asettua vertailemaan itseään . Kaikkea pahuutta mitä meissä on ei meille näytetä ja sitä ei pidä alkaa pitämään omana ansioina jos ei joka syntiin lankea , vaan suurena Jumalan armona . Siis emme voi asia suhteen kuin luottaa Jumalan sanaan ja pitää Kristusta kaikessa apuna ja turvana . Jumala on antanut meille esimerkin ehtoollisjumalanpalveluksesta , joka on alusta asti ollut keskus seurakunnan toiminnassa , jossa ensin Kristus palvelee meitä . Hän ojentautuu anteeksiantamuksen ja armoa armon päälle luoden todellisen turvallisen tilan meille kohdata pahuutemme , arkuutemme sellaisena kuin olemme .
” koska meillä ei ole hyvän ja ehdottoman pyhän mittaria täysin tiedossa . Ja tämä lopulta tekee Jumalan pyhyydestä pienempää”
Onhan meillä Jeesus ja hänen absluuttinen hyvyytensä. Hän kun on Jumalan kuva meille. Tulemme hänen kaltaisikseen ja pyrkimys siihen on jo nyt ajankohtainen. Rukouksen henki vaikuttaa sen, että sydän tunnistaa puuttemme ja rukouksen esteet. Rukous herkistää sydämen toimimimaan näin. Puuttet voi sitten viedä viedä rukouksessa sinne minne ne kuuluu. Samalla voi omistaa kaiken sen mitä Jeesus on meidän edestämme, Silloin puuteiden aiheuttama syyllisyys katoaa. Saamme omistaa Jeesuksen puhtauden ja pyhyyden. Näin tulemme yhä paremmin kykeneiviksi irrottautumaan puutteistamme. Tätä kai se paraanuksen teko on. Siinä riittää työsarkaa aina.
Rukous on Jeesuksen seurassa oloa ja tämä seura tekee kaltaisekseen.
Marko on oikeassa siinä, että usein köyhyyden ja syrjäytymisen aiheuttajana on ollut avioliiton kariutuminen.
Jospa olisikin joku viisas, joka tämän asian saisi hoidettua kuntoon.
Olen pitänyt nuorille seurustelusta oppitunteja kouluissa ja seurakunnissa. Paras aika sille opetukselle on rippikoulun jälkeinen kevätlukukausi. Silloin vielä ollaan avoimia parisuhdetaitojen opetteluun. Sitten se mahdollisuus katoaa ja avautuu vasta silloin kun avioliitto ajatuu kriisiin. Näiden taitojen opettelua ei pidetä tarpeellisena sitä ennen. Kriisit ovat välttämättömiä. Niitä tulee vastaan ja usein juuri silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Silloin tulisi osata toimia oikein ja pyrkiä kriisi hoitamaan hyvin. Siihen ne neuvot olisi kulttaakin kalliipia. Avioliitosta on mahdollista luoda paratiisin puutarha. Monet eivät tiedä miten puutarhaa tulee hoitaa ja tekevät siksi pahoja virheitä. Eron jälkeen aloitetaan uusi suhde ja jatketaan virheiden tekoa jonkun toisen kanssa. Puutarhan hoitaminen laiminlyödään ja syynä on usein miehen vastuun pakoilu ja laiskuus.
Kyllä syrjäytyminen on syy monesti , köyhyys ei sitä tarvitse olla . Sosialismin periaate että rahalla hoidetaan ei mielestäni päde moneenkaan asiaan. Kotikasvatus on se tärkein asia , sieltä saadaan mallit ja tavat toimia . Siellä myös lapsi voi menettää suurimmat palikat elämään jo parin ensimmäisen vuoden aikana . Lapsityöntekijät lastenkodeissa voivat tämän todeta miten särkyvä on ihminen. Yhteiskunnankin tulisi niitä arvoja antaa että katse voisi kääntyä näkyvästä mammonasta henkisiin arvoihin . Se vastakkain asettelu ja kateuden kylväminen tapahtuu niin monissa politikan käänteissä ja tiedottamisessa . Hyvä on että seurakunnan alla on opetusta ja luoda realistista kuvaa avioliitosta .
Jotekin on kummallista se miten vastahakoisesti näiden perustaitojen opetteluun suhtaudutaan ihan yleisesti. Kyse ei ole edes joistakin,vaan meistä kakista.
Niin ilmapiiri on se että yksilöt tietää ja hyvin seksuaalisesti latautunut ympäristö ei anna tilaa ihmisyyden aitoudelle . Se on ainakin naisille ja tytöille tärkeää tänä päivänä korostetusti esillä miltä näyttää ja malleja haetaan sosiaalisen media kaupallisuudesta joka ei ole todellista . Pinnallisuus on tullut valtaan ja samalla suhteista opetetaan minä keskeisesti mitä mitä tarvitsen ja mitä minä ansaitsen , mutta vastuullisuus on täysin itsemäärrittelyn aikaansaannos . Isien merkitys on kasvanut tyttöjen kasvutuksessa entisestään . Voisi sanoa pojalle että tutustu tytön isään niin tunnet ha tiedät tytöstäkin paljon . Ei yleistäen mutta pitkälti se on iso vaikuttava asia .
Luin nuorena ohjeen, jonka mukaan kannattaa tutstua tytön äitiin ja siiinä sitten miettiä haluaisiko hänen luoteensa mukaisen ihmisen kanssa elää seuraavat viisikymmentä vuotta. Totesin saavani hyvän vaimon ja myös hyvän anopin. Oikeassa olin.
Näköjään hyvin nuorena jo osasin tehdä oikean valinnan. Miksiköhän Maajussille morsian ohjelmassa valinnat näyttää tosi hankalilta. Helpottaisikohan valintaa, jos ”Jussit”pääsisivät tapaamaan myös äidit?