Jes. 56:
| 3 Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: ”Herra erottaa minut peräti kansastansa”, älköönkä kuohittu sanoko: ”Minä olen kuiva puu”. |
| 4 Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, |
| 5 heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Sekä, Matt. 19: 12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.” Nämä kohdat, niinkuin koko Raamattu, on uskoville, Jeesuksen seuraajille kirjoitettu, siis Jumalan Seurakunnalle tässä ajassa. Jakeet Jesajan kirjasta kertovat, kuinka Jumala ei ole koskaan tehnyt eroa ihmisten välillä, mitä pelastautumiseen helvetistä tulee. Erilaisuus, kirkon jäsenyys tai Israelin kansaan kuuluminen ei liitä ketään Jeesuksen seuraan iankaikkisesti. Ajallisuuteen vaikuttaa ulkonäkö, vammaisuus niin henkinen kuin ruumiillinen. Ihmiset luokitellaan kauniisiin ja rumiin, ruumiillisesti ja henkisesti vajaisiin. Jumala ei näe niinkuin ihminen näkee. Jumala katsoo ihmisen sisimpään, sydämeen ja näkee salatuimpaan saakka. Herra ei erota kansastaan homouden tai heterouden vuoksi ei sukupuolielimien murskaamisien vuoksi, oli ne tehty tai teetetty. Jumala vanhurskauttaa, näkee täydellisenä jokaisen ihmisen, joka valitsee sen, mikä otollista on ja pysyy Jumalan tarjoamassa liitossa. Kolmessa maassa, missä olen toiminut paikallisessa Seurakunnassa, on jokaisessa ollut näitä Jeesuksen mainitsemia avioliittoon kelpaamattomia. Jesajan kautta annettu ilosanoma niille, joilla ei ollut fyysisiä eikä rodullisia etenkään syntymässä saatuja edellytyksiä olla liittynyt Herraan. Aina on Jumala katsonut ihmisille näkymättömään, jota sydämeksikin sanotaan. Sisimmässään ihminen on nöyrä ja ylpeä. Tämä ihmisaisteille näkymätön tila määrittelee ikuisuusosamme, eikä elimellinen raihnaus tai komeus, ole näkemäeste Jumalalle, Sam. 16:7b, ”Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” Jumalan Seurakunnan ulkopuolisten asiat kuuluvat Jumalalle, kun puhutaan asioista, jotka laukaisi vedenpaisumuksen tai tuhosi kaupungin, jonka porteissa Loot perheineen asui. Eli maailmaa uskovina emme voi parantaa, vaan pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu, kummatkin kiihtyvällä vauhdilla. Saastaisuuden kiihtyvä vauhti tulee esille Suomenkin evlut kirkon piispojen yksimielisyydessä, koskien heidän kannassaan sukupuolettoman avioliiton siunaamisessa. |
Lisäyksenä tuohon;
Nämä kohdat, niinkuin koko Raamattu, on uskoville, Jeesuksen seuraajille kirjoitettu, siis Jumalan Seurakunnalle tässä ajassa.
Että kyllä koko Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmoitusta kaikille ihmisille ja hän on myös kuollut kaikkien ihmisten kaikkien syntien puolesta , että kaikki voisivat pelastua .
Ja hän kyllä pitää liiton , joka on hänen verensä , kuolemansa kautta tehty , kun ihminen tahtoo pysyä tässä liitossa.
Timo ,
Jonkinverran sekaannusta kommentissasi, jonka haluan oikaista:
”..siis Jumalan Seurakunnalle tässä ajassa”.
– Jumalan Seurakunta ei ole tämä maailma, vaikka Augustinuksen ”sekalainen seurakunta”- opetus niin sen määrittelee.
Kyllä Raamattu on kaikille ihmisille, mutta sen käskyt ja opetus ei velvoita muita kuin uskovia-
Juhlava liitto-lauselmasi edellyttää todella kahta osapuolta, jotka siinä HALUAVAT pysyä ja tähän liittoon pääsee uskoontulon kautta.
Reijo, kirjoittaa; siis Jumalan Seurakunnalle tässä ajassa”.
– Jumalan Seurakunta ei ole tämä maailma, vaikka Augustinuksen ”sekalainen seurakunta”- opetus niin sen määrittelee.”
Augustinus ei opettanut näin.
Sami,
Augustinuksen viittaus ”sekalainen seurakunta”-oppiin vertaus perustuu Matt. 13:38, eli pelto on maailma, jossa kasvaa vehnä ja valhevehnä. Eli on kysymys sekalaisesta seurakunnasta. Jumalan Seurakunnan muodostavat vain uskovat, paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Siis se ei ole ”sekalainen seurakunta”.
Niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti Seurakunnan raja kulkee sydämeltä sydämelle, kuuluivat he evlut tai helluntaiseurakuntaa.
Tässä on blogin aihe kuitenkin ”Naimisiin kelpaamattomat”.
Yksimielisyyttä ei ole niin kauan kun yksi piispoistamme käsittää sen, että evankeiumilta putoaa pohja pois silloin, kun Bileamin opille annetaan lupa toimia vapaasti. Ei silloinkaan meidän Luterilaisten maallikoiden tarvitse kirkkoa jättää. Kirkossa kun ei ole kirkkokuria. Joten meidän ei tarvitse hyväksyä mitään omantuntomme vastaista opetusta. Kirkossa oleva hajoittava ongelma koskee kirkon pappeja, mutta ei meitä.
Pekka,
”Ei silloinkaan meidän Luterilaisten maallikoiden tarvitse kirkkoa jättää. Kirkossa kun ei ole kirkkokuria.
Kirkkoon kuulumista ei estä Bileamin opit eikä olla synnin hedelmiä tuottava puu. ”
Tarkoitatko ”luterilaisilla maalikoilla” niitä, jotka ovat uskossa, eli ovat Jeesuksen opetuslapsia, kr. Christianos?
”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa (Matt. 5:13-16).” Tämä on selvästi ristiriidassa Reijo Mänttärin pessimismin kanssa: ”Maailmaa uskovina emme voi parantaa, vaan pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu, kummatkin kiihtyvällä vauhdilla.”
Reijo kirjoitit ;
Jonkinverran sekaannusta kommentissasi, jonka haluan oikaista:
”..siis Jumalan Seurakunnalle tässä ajassa”.
– Jumalan Seurakunta ei ole tämä maailma, vaikka Augustinuksen ”sekalainen seurakunta”- opetus niin sen määrittelee.
Mikä on sekaannusta ? Jumalan sana on yksinkertaisesti Jumalan ilmoitus ja tarkoitettu kaikille ihmisille .
Viittaat ilmeisesti jälkimmäiseen kylväjävertaukseen ja sen tulkintaan , jossa luste annetaan kasvaa viljan joukossa joka vasta lopussa erotellaan ? Virheellinen väittämä on että pelto on seurakunta vaan se kuvaa maailmaa ja tämä ei ole luterilainen eikä Augustinuksen käsitys ja opetus . Olen kyllä törmännyt näihin väittämiin ja voi joku tietämätön myös näin opettaakin. Seurakunta on uskovien yhteisö jossa Kristus päänä hallitsee rakkaudella ja sinne ei sovi harhaopit . Tähän apostoliseen uskoon liittyi vahvasti tämä ja myös uskonpuhdistukseen ja alusta asti on ollut tärkeää että kirkolla on tunnustus , sanotaan seurakunnalla jos vierastat kirkko sanaa , joka kuvaa isompaa yhteisöä seurakunnille jotka ovat saman tunnustuksen alla .
Ajatuksesi että Jumalan sana on vain uskoville juontuu ajattelussasi siitä kenties että Jumala ei kuollut kaikkien ihmisten syntien puolesta vaan pelkästään uskovien syntien puolesta , kuten vapaissa suunnissa opetetaan .
Timo,
”Ajatuksesi että Jumalan sana on vain uskoville juontuu ajattelussasi siitä kenties että Jumala ei kuollut kaikkien ihmisten syntien puolesta vaan pelkästään uskovien syntien puolesta , kuten vapaissa suunnissa opetetaan .”
Perätöntä joka sana. En ole ajatellut saatikka sanonut, enkä tiedä minun edustamassani ”vapaassa suunnassa” sellaista ajatellun saatikka sanotun.
Muutenkin sorrut sekoitavuuksiin etenkin kun kerrot minkälaista esim. helluntailiikkeessä esiintyy ja päälle tuot omia ”kokemuksia” kun siellä olet käynyt. Kannattaako sinun jatkaa jos et edes yritä kommenttejasi edes vähän ryhdistää. Eri mieltä voi olla, mutta asia on saatava sanotuksi.
Yritän avata, mitä ylläolevassa blogissani ole viestittänyt, kirjoittanut:
Otsikko on ”naimattomuus”.
Naimisiin kelpaamattomat on VT:n ja UT:n puolella määritelty. Niistä kummastakin olen laittanut pari kohtaa.
Sitten kohdistus:
On vain pieni osa ihmisiä, jotka eivät voi tulla ”yhdeksi lihaksi”, mikä on ensimmäinen yritys tuottaa jälkeläinen, lapsi.
On ihmisiä, jotka eivät voi tuottaa osuuttaan sikiöön, ruumiillisen vajavuutensa vuoksi.
Olen koko ikäni ikäänkuin istunut rinnalla niiden kanssa, joilla ikäänkuin sukuoliviettiä ei ole, eli miesten, jotka eivät ole miehekkäitä tai naisten, joilla ei ole sex-appealia. Painotan vielä, että heitä on ollut jokaisessa uskovien yhteydessä, paikallisessa seurakunnassa johon olen kuulunut. Heitä ei ole syrjitty tai muuten kielteisesti huomioitu ja he ovat olleet samoista siunauksista osallisia kuin heterotkin.
Tuo Jesajan kohta aivan erityisesti on minua puhutellut. Henkilökohtainen Jumal’suhde on läpi Raamatun perusta taivaallisiin.
Kerro vielä, miksi olet tästä aiheesta kirjoittanut. Onko tämä kannanotto jo pitkään jatkuneeseen keskusteluun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista? Haluatko sanoa, että ne kysymykset eivät koske uskovia, ja siksi siitä keskustelusta on pysyttävä visusti erillään?
Martti,
Ajattelin, että laittamalla tuon kohdan Jesajankirjasta ja sitten Jeesuksen sanat, ”Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”, toisi esille sen, minkä minä olen kohdannut jo aivan nuoruudestani asti, että on testosteroonista vajaita miehiä, joiden olemus ei ole miehekäs, mutta he ovat tulleet todella uskoon.
Sitten on homoseksuaaleja, jotka elävät erektio-siemensyöksystä toiseen. Näitä viimeiksimainittuja on tullut aina seurakuntani kokouksiin, etsimään pelastusta, eli ovat herätyksessä eli Isän vedossa. He haluavat esirukousta enemmän tai vähemmän peitellysti homoseksualisuudessa elämiseensä. Ongelma on kuitenkin liian usein, ollut vilpittömyyden puute, yli puolella tapauksista.
Jumala haluaa kohdata kaikkia parannusta etsiviä ja siunata heitä lahjoittamalla uskon, mikä siirtää vuoria. Joidenkin ”vuori” siirtyy pienissä osissa, mutta tällä työmaalla Jumalan Pojan usko on ainoa väline.
Olen entistäkin hämmentyneempi. Mitä tekemistä testosteronilla tai yleensä sukupuolisuudella on uskon tai uskoontulemisen kanssa?
Martti,
Testosterooninpuute on mieshormoonivajasus.
Eli hinkua naiseen ei ole. Se ei todellakaan ole este uskoontulemiselle, niinkuin ei mikään ruumiin tai mielen vika.
Homous, eli hinku omaan sukupuoleen on synnin hedelmä niinkuin on pedofiliakin ja tästä suuremmat iljettävyydet.
Painotan vielä, että näitä kaikkia on koko ikäni ajan, tullut seurakuntiimme, kaikkialla maailmassa missä olen elänyt, etsimään apua.
”Homous, eli hinku omaan sukupuoleen on synnin hedelmä.” Jo se on syntiinlankeemuksen hedelmä, että olemme kuolevaisia. On turhaa hakea sen lisäksi muita hedelmiä sormella osoitettavaksi. Mitä taas iljettävyyteen tulee, se on yksilöllistä. Kuka mistäkin sitä kokee. Joku inhoaa vaikkapa etanoita ja toiselle ne ovat suurta herkkua.
Martti,
Tuot kantasi selkeästi esiin, mutta muuten olet ulkona kuin ”lumiukko”.
Homojen kanssa toimiminen on Jumalan armoa. Tätä armoa löytyi jokaisessa seurakunnassa, johon olen kuulunut. Ei montaa, mutta riitti, asioiden vähyyden vuoksi.
Syntiinlankeemus oli ero Jumalasta, joka hyvin pian tuotti saastuneet ihmiset ja jopa maan. Alettiin puhtaalta pöydältä vedenpaisumuksen jälkeen, kunnes täytyi puuttua Sodoman ja Niiniven puhdistukseen. Suuren työn synnillisen elämäntavan hyväksyttämiseksi ovat tehneet freudilainen pykologia ja Roomalaiskatolinen papisto. Tällä viittaan pedofilien ymmärtämiseen ja papiston suojelemiseen oikeudellisilta seuramuksilta.
Mikään iljettävyys ei kadota sen enempää kuin nenänkaivukaan. Mutta tila muuttuu, kun tehdään mitä tahansa tai ollaan tekemättä, jos sydämemme on erossa Jumalasta.
Toistan taas, että synti on sydämen ero Jumalasta. Synnin hedelmät sitten saastuttavat.
Alan oivaltaa sen mistä Reijo kirjoittaa. Samaa asiaa olen itsekkin pohtinut. Kirkossamme on kaksi jyrkkää linjaa, jotka ovat kirkkoa hajoittamassa.
Toinen niistä torjuu homoseksuualisuuden niin jrkästi, etteivät homot ja lesbot uskalla tulla edes kirkon toimintaan mukaan.
Reijon seurakunnassa asia on toisin. Sinne on lupa tulla, ja siellä voi kuulla evankeliumin ja ottaa sen vastaan,
Evankeliumi on se Jumalan voima, joka voi muuttaa ihmisen.
Asenne kirkossa on niin jyrkkä, että se on esteenä uskon omistamiselle. Niin kuin Reijo sanoo: uskoon tulolle.
Pekka P. Vai olisiko niin, että tämä yksi porukka väittää kirkon asennetta jyrkäksi ja torjuvaksi sekä luotaan työntäväksi. Ja ajaa tällä tavoin omaa agendaansa? Ei voi olla niin, että pitäytyminen vanhan kristikunnan yhteiseen ymmärrykseen sinänsä karkottaa ketään yhtään mistään.
Pekka,
”Sinne on lupa tulla, ja siellä voi kuulla evankeliumin ja ottaa sen vastaan,
Evankeliumi on se Jumalan voima, joka voi muuttaa ihmisen.”
Tämä on itse asia. Uskon, että ”liha ja veri” ei ole tätä sinulle ilmoittanut, vaan:
Matt.16:17 ja Matt.11:25.
Marko,
”.. pitäytyminen vanhan kristikunnan yhteiseen ymmärrykseen ..”
”Kritikunnan ymmärrys” on ihmisen ymmärrys, eli tulkinta siitä mikä ”on kirjoitettu”. Kyllä omin sanoin monta totuutta voidaan sanoa, mutta se on aina oltava sama kuin Alkuperäinen Sana. Eli kristikunnan, eli ihmisen tulkinnat yhdistävät ihmisiä, niinkuin opetus ”pelastava kaste” ja ”synnin pesevä ehtoollinen”.
Jumala antaa viisauden ja tiedon, mikä ei synnytä ”moniäänisyyttä”.
”Jumala antaa viisauden ja tiedon, mikä ei synnytä ’moniäänisyyttä’.” Lienet huomannut, Reijo Mänttäri, että sinun ’viisautesi’ herättää aika lailla moniäänisyttä. Kovin inhimillistä sekin siis näyttää olevan. Riittävän suppeassa samanmielisten joukossa toki saattaa syntyä mielikuva siitä, että ollaan jumalallisen viisauden jakajia. Vähänkin isommassa toteutuu sääntö: ”Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa (Luuk. 12:51-53).”
👍
Reijo M. Et siis ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, mitä tarkoitin ”kristikunnan yhteisellä ymmärryksellä” vastatessani Pekka P:n kommenttiin. Yksimielisyys uskossa on Pyhän Hengen lahja.
Martti P. Tässä on kysymys paradoksista. Kristittyjä kehotetaan Uudessa testamentissa keskuudessaan säilyttämään Hengen luoma yksimielisyys ja pyrkimään siihen. Samanaikaisesti evankeliumin uskominen saa aikaan riitaa ja eripuraa aikaisemmin mitä läheisimpien ihmisten välillä. Esimerkiksi käy, mitä usein tapahtuu muslimin kääntyessä kristityksi: ihmisen läheisimmistä tuleekin hänen vihamiehiään.
Kokemukseni mukaan kristinuskoon kuuluu monia paradokseja. Lutherin ’simul iustus et peccator’ lienee tunnetuimpia. Ihminen hakee yleensä yksiselitteisiä vastauksia, mutta niitä saa harvoin.
Marko,
En harrastanut haluttomuutta. Tähän pitäisi viitata monet kommenttini koskien kristittyjä ja kristillisyyttä. Ja oletan, että ainakin jonkun olet niistä lukaissut. Kristikunta määritelmänä sisältää kaiken mahdollisen ”Herra, Herra”-huutelun, mikä Jeesukselle oli uskovien yhteyden ulkopuolelta huutelua.
Toistan varmuuden vuoksi kreikasta tarpeettomasti kääntämättä jätetyn Christianos-sanan, vt. Apt. 11:26 ”Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.”
On kysymys opetuslapsista, joita kreikaksi alettiin kutsua ”Christianos”, Jeesuksen seuraaja / Jeesuksen opetuslapsi. Nyt, esimerkiksi suomeksi, heitä kutsutaan uskoviksi.
Haluan vetää saman rajan kuin Raamattu ja tässä tapauksessa ”kristikunta” – nimitys sisältää miljardeja lapsena kastettuja, vauvasta vaariin, joihin uskovina kastetut eivät liity. Hengellinen yksimielisyys on uskovien keskuudessa, kun Jumala Henkensä kautta, saa sijaa. Lopullinen, eli tarkka raja, kulkee aina sydämeltä sydämelle, vaikka oppi olisikin oikea.
Eli ”kristikunta” ei ole sama kuin Jumalan Seurakunta, jossa Hengen lahjat vaikuttaisivat.
”Samanaikaisesti evankeliumin uskominen saa aikaan riitaa ja eripuraa aikaisemmin mitä läheisimpien ihmisten välillä. Esimerkiksi käy, mitä usein tapahtuu muslimin kääntyessä kristityksi: ihmisen läheisimmistä tuleekin hänen vihamiehiään.”
Ei-uskovien kanssa kehoitetaan elämään sovussa, sikäli kuin se meistä riippuu ja tämä toteutui heti ensimmäisen paikallisen seurakunnan synnyttyä, Vt. Apt. 2: 47, ”.. kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa.” Sopu ulkopuolisten kanssa loppui ja ulkopuolisten vainot alkoi. Silti ympäri Aasiaa levinneet uskovat ja heidän seurakuntansa kinastelivat keskuudessaan ja siihen Paavali ja Jeesus, esimerkiksi, puuttui. Näin on tänäänkin ja uusia seurakuntia syntyy erimieliyyksien tuloksena ja virvoittavassa Pyhän Hengen vaikutuksessa. Tähän jatko onkin sitten toisen blogin aihe.
Martti,
’simul iustus et peccator’ ei löydy Raamatusta, ei täsmällisena sloganinan eikä asiana.
Jumala vanhurskauttaa ihmisen, kun ihminen siihen suostuu. Liha ei mitään hyödytä eikä vaadi huomiota, josta siitäkin / ihmisesta Luther kehotti pitämään huolta, vaikka Raamattu kehottaa kuolettamaan lihan.
Lajavanhurskautus tekee ihmisen kelvolliseksi taivaaseen. Tunteet ja liha muuttuu maaksi.
Reijo M. Kirjoitat asian vierestä ja sekoitat ilmeisesti minun ja muutaman muun kommentit keskenään. En ottanut omassa kommentissani mitään kantaa siihen, missä seurakunnan rajat kulkevat tai niiden pitäisi kulkea.
Pitänee taas kerran vääntää rautalangasta. Olen siis sitä mieltä, että ne, jotka haluavat Suomen evankelisluterilaisen kirkon vihkivän myös samaa sukupuolta olevat parit harrastavat uhriutumisretoriikkaa. Perinteisen kristillisen näkemyksen mukaan samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen on väärin eli syntiä. Tuo kirkon muutosta ajava porukka väittää, että tästä kirkon perinteisestä opetuksesta kiinni pitävät tuomitsevat homot ja lesbot niin jyrkästi, että nämä eivät uskalla tulla mukaan seurakuntien toimintaan. Pidän tällaista väitettä uhriutumisretoriikkana, jonka todellinen tarkoitus on tunteisiin vetoamalla saada kansankirkon opetus muutettua. Totean lopuksi, että ketään EI tietenkään saa syrjiä, osoittaa sormella tai tuomita (=halveksia). Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että Raamatun näitä asioita koskevaa opetusta ei saisi pitää esillä ja myös opettaa julkisesti. Kunhan se tehdään asiallisesti.
Marko,
Kyllä olet pappien parhaimmistoa ja tällä tarkoitan, että kerrot mitä Jeesus opettaa.
Sen verran vielä, että, että homojen hyväksyntä on kompleksikas ilmaisu ja saattaa antaa kuvan, että homoinen elämäntapa olisi harrastettavissa Jumalan Seurakunnassa. Jos ei heti lähde, niin siitä irtaantumista on Jeesuksen ja muiden uskovien kanssa ja avulla harjoitettava, eikä synnin hedelmästä voida nauttia katselemalla, tietämällä muttei etenkään hyväksymällä.
Reijo M. On joka tapauksessa vältettävä sellaisia ilmaisuja, joissa elämäntapaa tai vaikkapa seksuaalista suuntautumista ivataan tai siitä puhutaan alentavasti. Minusta käyttämäsi uusiosana ”homoinen” on asiaton.
Jos haluaa päästä synnistä ja syntisistä eroon, olla näkemättä sitä tai edes ajattelematta, pitää päästä Jumalan kirkkauden taivaaseen. Täällä maan päällä se on vain todettava, että se ei onnistu edes ryhtymällä eremiitiksi eli askeesia harjoittavaksi yksin asuvaksi kristityksi erakoksi. Synnin nimestä riippumatta. Tuoreen väitöskirjan mukaan yllättävän monet kristityt katselevat muuten pornoa netistä ja kärsivät siitä syyllisyyttä. Vaikka ymmärtävät sen synniksi ja yrittävät varmasti päästä eroon. Siksi on tärkeä ymmärtää, että pelkkä ”synnin julistaminen synniksi” tai edes parannuksen TEKEMINEN ei auta ketään. Armo on tarjolla jokaiselle, synnin lajista ja laadusta riippumatta.
👍
Piispainkokous antoi ohjeen: ei seuraamuksia papille samaa sukupuolta olevien vihkimisestä 3.6. Äänin 8-2 piispainkokous on näköjään lähtenyt laittomuuden rajamaille. Siitä eriävän mielipiteen antanut piispa Jari Jolkkonen toteaa muun muassa:
”Jos piispainkokous ei toimi kirkon omien päätösten mukaan tai toimii ”ohi kirkolliskokouksen”, asialla voi olla pitkäkestoisia ja vakavia seurauksia kirkon päätöksenteon uskottavuudelle. Jos piispainkokous ei noudata kirkon omia päätöksiä tässä asiassa, mikä estää poikkeamasta niistä myös muissa asioissa? Entä miksi seurakunnissa pitäisi vastaavasti noudattaa piispainkokouksen päätöksiä?” –
Tämä tapahtui kuten julkisesti tiedetään arkkipiispa Tapio Luoman 27.5.2025 tekemästä aloitteesta. Miten on mahdollista, että evl- kirkon hengellinen esivalta poikkeaa näin selvästi kirkon päätöksistä? Jokainen voi ymmärtää, että kun tälle tielle on lähdetty niin siitä ei hyvää seuraa.
Marko,
Kuten jo paljonkin olen maininnut, niin Raamattu ei velvoita eikä edes suuntaa sanomaansa Seurakunnan ulkopuolelle. Evankeliointi on Seurakunnan tehtävä, muttei jumalttomien käyttäytymisen parantaminen raamatulliseksi.
Raamatun kanta homouteen on selkeä, mutta velvoittaa vain uskovia. Jumalaton, siis ei-uskova, voi noudattaa Raamatun käskyjä ja hyötyä siitä, mutta vain kuolemaansa asti. Tämä on oivallettu tässä mainitsemassasi ”kristikunnan yleisessä, yhteisessä ymmärtämisessä”.
Taivas on päämäärä ja taivas täytetään lahjavanhurskautetuilla. Vanhurskautus on Jumalan työ ihmisen suostumuksella.
Vanhurskas lankeaa, mutta nousee jälleen eikä kertoja ole rajoitettu.
Jumala kuitenkin katsoo ainoastaan meidän todelliseen sydämemme haluun. Sakramentaalinen pelastusoppi julistaa kuin Shellin mainos 70-luvulla, ”olemme kaikki syyllisiä”. On ihminen ollut homo tai varas tai raiskaaja tai salaisessa pornossa kiinne tai ns. kunnollinen uskova, niin hänellä on sama taistelu ja jokaisesta taistelusta voitto.
Aloin tämän taistelun 10-vuotiaana. Hain täydellistä uudistus jo 12 vuotiaana ja sitten, vaikka kulku tuntui vakaantuvan, niin joka kaudella oli kiusaukset ja niistä voitot. Kuitenkaan elämä parhaimmillaankaan ei ole pystynyt tarjoamaan todellista vaihtoehtoa tuon 10-vuotiaana vastaanotetun uskon rinnalle. Siirryi lapsenuskosta omakohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen.
Kaikkina uskossaolovuosinani ole istunut homojen ja ja niiden rinnalla joiden testosteroonitaso on alhainen. Olen tuntenut sen ikäänkuin yhdeksi kutsumusalueekseni. Yhtään homoa, jotka eivät vilpittömästi, kokosydämisesti ole lähtenyt Jeesuksen seuraajaksi, ei ole seurakunnassani viihtyneet. Monta jatkuvassa taistelussa elänyttä ja elävää on ollut.
Parannusta ja vain sitä Jeesus käski saarnaamaan ja vain parannuksen kautta, niinkuin Paavali Areiopagilla julisti, ole Jeesus-tielle ahtaan portin kautta tullut. Ihminen ei voi itseään parantaa ja omin voimin parannusta tehdä, se on Jumalan lahja, uskoontulo eli uudestisyntyminen.
Paajanen Sami 03.06.2025 20:41
👍
Sami, luethan tuon edelläolevan vastaukseni peukuttamaasi Markon kommenttiin?
”’Simul iustus et peccator’ ei löydy Raamatusta, ei täsmällisena sloganina eikä asiana.” Eipä sieltä löydy Reijo Mänttärin kannattamaa ’helluntain kastajaliikettäkään’. Lutherin lausumaan liittyviä raamatunkohtia löytyy, jos etsii avoimin silmin. Se tietenkin vaihtelee, miten ne ymmärretään. ”Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. (Room. 8:10,11).”
Kosti V. Esität hyvän ja erittäin tärkeän kysymyksen kirkollisen esivallan ja ”kirkon” päätösten välisestä suhteesta. (Lainausmerkit siksi, että sanalla kirkko on monia eri merkityksiä).
Ilmeisesti on niin, että Suomen ev. lut. kurkon kirkolliskokouksen päätöksiä voidaan noudattaa tai olla noudattamatta aina sen mukaan mikä palvelee yleistä etua (vaikka en tiedä, kuka sen kulloinkin määrittelee). Muistan ajan, jolloin vaahdottiin loukkaantuneina siitä, että papit ja muuan piispakin ainakin jossain mielessä kieltäytyivät seuraamasta muuatta vuonna 1986 tehtyä päätöstä. Kansankirkon piispojen enemmistö on aivan ilmeisesti päättänyt, että spn-vihkimiset pitää saada toteutetuksi riippumatta siitä mitä kirkolliskokous ajattelee. Minun näkökulmastani näyttää vahvasti siltä, että kirkollista avioliittoon vihkimistä koskeva säädöstö alennetaan taannoisen kirkkolain mukaiseksi ihannepykäläksi tai säädökseksi, jonka annetaan tietoisesti kuihtua kuolleeksi kirjaimeksi. Joskus nuorena luin silloista kirkkolakia ja siellä oli pykälä, jonka mukaan perheenpään tuli huolehtia ahkerasta kotihartauden järjestämisestä. Ikään kuin asiaa olisi edes voitu valvoa.
Tuohon ”hyväksymisasiaan” liittyen tulee mieleeni surullisenkuuluisan ”raamattukäräjien” oikeudenkäynnin äänitallenne, jossa selkeästi näkyy se, että toisten mielestä (tässä valtakunnansyyttäjän kanta) on, että ihmisen ja hänen tekojensa syväksyttävyyttä ei voi tai ei saa erottaa toisistaan, sillä ”synti” on käasitteenä loukkaava tai ainakin syrjivä. Tästä näkökulmasta katsoen on vaikea yhdistää sitä ajatusta, että ihminen olisi tervetullut seurakuntien tilaisuuksiin silloinkin kun hänen tekojaan ei hyväksytä.
Klassisessa kristinuksossa (ja siitä seuraavassa humanistisessa ihmiskäsityksessäkin) taas ihminen ja hänen tekonsa ovat eri ”katagorioita”, jolloin niitäkin ihmisiä tulee rakastaa ja vaidaan rakastaa, joiden tekoja ei hyväksytä eikä voida hyväksyä. (Vrt. vuosrisaarnan sisältöön, joka toki on laajempi kokonaisuus kuin ”kultainen sääntö”, joka yleensä mainitaan.)
Ei Jumalakaan hyväksy meidänkään (=minunkaan) monia tekoja mutta silti hän meitä ja minuakin) rakastaa ja haluaa yhteyteensä. Jumalan rakkaus ei ole ”suvaitsemista” tai ”hyväksymistä” vaan ennen kaikkea välittämistä – johon kuuluu totuudellisuus.
Kokonaan toinen asia on se, että meidän ihmisten kesken viestintä usein ontuu, emmekä osaa viestiä tai/ja toimia siten, että em. ”kahden kategorian” olemus ja ihmisen itssensä ansaitsema kunnoitus tulisi riittävän hyvin esille. Eikä meillä ihmisillä useinkaan ole kykyä osoittaa keskinäistä kunnoitusta tai inhimillistä rakkautta ja totuutta samaan aikaan.
Käsitän Reijon katselevan asiaa toisenlaisesta näkökulmasta ja se tuottaa tässä ongelmia.
Kyse ei ole kirkon sisäisestä keskustelusta, jossa on jumiuduttu eipäs juupas tilanteeseen.
Kyse on minun käsittääkseni siitä miten evakeliumi voi saavuttaa ne seurakuntalaiset, joilla on tuo kyseinen ongelma.
Pekka P. Reijon omasta kommentista käy ilmi, että hänen mielestään kukaan homoseksuaali, joka ei halunnut ”vilpittömästi ja kokosydämisesti” seurata Jeesusta, ei hänen seurakunnassaan viihtynyt. Teen hänen muista kommenteistaan sen johtopäätöksen, että tähän sisältyi pidättäytyminen seksuaalisen suuntautumisen toteuttamisesta. Sanoista ja siitä, kuinka ”vilpittömästi ja kokosydämisesti” Herraa edes voidaan seurata, voidaan kyllä aina väitellä. Mutta:
Ihan luterilaisuudesta tai helluntailaisuudesta ja opillisista eroista riippumatta ongelma on sama: onko opetus, jonka mukaan seksuaalisuutta ei tule toteuttaa miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella, este evankeliumille vai ei? Sateenkaariväki ja heitä myötäilevät sanovat kyllä, konservatiiviset kristityt sanovat ei. Tämä eipäs – juupas -väittely ei katso mitään kirkkokunta- ja uskonsuuntarajoja.
Kirkko ei ole Jumalan Seurakunta täällä ajassa. Se on maailma, niinkuin Augustinus asian peruseli Jeesuksen vertauksella, vt.Matt. 13:38, kun loi määritelmän ”sekalainen seurakunta”.
Seurakunna, kreikaksi. ek-klesia, uloskutsuttu, ”maailmassa muttei maailmasta”. on ryhmä suuremmassa joukossa, mutta erossa muista. Tämä on selkeytetty Joh. 17:14-16. Eli maailmassa kasvaa vehnä ja valhevehnä